Aloittelijat ›

Moro !
Niinkun otsikosta voi päätella, olisi hakusessa ensimmäinen kunnollinen sähkökitara. Olen nyt soittanut thomannin halpis-klassisella kitaralla sormilla jonkun 6 vuotta ja päätin että olisi aika opetella soittamaan sähkökitaraakin. Sähkökitaran plektran käyttäminen tarttui yllättävän nopeasti näppeihin ja nyt on alkanut mietityttää uuden kitaran hommaaminen. Tämän hetkinen sähkökitara (onnettomuus) on thomannilta tilattu halvin harley bentonin kitarapaketusta tullut kitara. Se ei pysy vireessä, akustisesti kuulostaa kamalalta (ei viitsi cleanilla soittaa), tosi raskasta soittaa verraten kalliimpiin ja jos laadusta täytyy jotain sanoa niin uutena ei ollut potikoita juotettu kiinni. Eli kitarakuume on iskenyt !
 
Tässä mietin että ostaisin les paul tyyppisen kitaran tuon straton tilalle. Lähinnä olen epiphonen ja gibsonin välillä miettinyt (tuskin huomaisin mitään eroa niissä vielä tällä tasolla?) Mietin vain sitä onko järkevämpää ostaa 400-500 euron epiphone vai sitten halvin mahdollinen gibsonin studio 650 euroa. Lähinnä mietin tuota gibsonia (paitsi että on siistiä omistaa gibsoni ) niin mietin myös gibsonin jälleenmyyntiarvoa. Onko näin ettei epiphonesta saa juurikaan takaisin sitten kun siihen kyllästyy tai edes myytyä? Voisi kuvitella että aina löytyy joku joka haluaa ostaa hyvin pidetyn gibsonin. Eli gibsoni tässä on päälimmäisenä mielessä.
Toinen kysymykseni koskee ostopaikkaa ja laatua. Tuo 650 euroa oli nettikaupassa ja ainakin joku kivijalkaliike taisi pyytää 770 euroa vastaavasta kitarasta (en ole vielä käynyt koesoittamassa tai tiedustelemassa). Mietin lähinnä sitä, onko gibsonin halvimmilla studioilla isoa laatuvaihtelua kitarayksilöiden välillä jos netistä tilaa, ja onko kitarat säädetty kohdalleen netistä tilatessa (edes jotenkin fiksusti, ei varmaan ?), ja onko toisaalta kivijalkaliikkeen kitarat seissyt vuosia hyllyssä minun kaltaisten kitarasankareiden pahoinpideltävänä ?
 
Kiitos etukäteen vastauksista !

Jos mietit jälleenmyyntiarvoo ni osta nyt ihan ekaks käytetty kitara.

Käytetyn kitaran ostaminen on järkevää, mikäli jälleenmyyntiarvo kiinnostaa. Kaupassa tonnin maksavasta kitarasta saa ostopäivää seuraavana päivänä 700 euroa. Kaupassa tonnin maksavasta kitarasta, jonka ostaa 700 eurolla käytettynä, saa todennäköisesti 600-700 euroa kun myy pois.

Sir Härö: Kaupassa tonnin maksavasta kitarasta, jonka ostaa 700 eurolla käytettynä, saa todennäköisesti 600-700 euroa kun myy pois.
 
Jos ei ole kiire myydessä.

sustain65: Jos ei ole kiire myydessä.
 
Voi sen aina ilmaiseksikin antaa, jos eroon tahtoo.

Meeppä sinne liikkeeseen ja kokeile Gibsonin ja Epiphonen eroa. Mä oon melko varma, että todellakin huomaat sen eron. Oon joskus vienyt aloittelevia kitaristikavereita kauppaan ja pistänyt kitaran käteen. Vaikka olisivat osanneet hädin tuskin e-mollia soittaa, on niitä isoja eroja kitaroista löytynyt. Käytetty Gibson on varmaan niin jälleenmyyntiarvoltaan kuin laadultaan parasta, mitä voit saada, jos kerran haluat Les Paulin. Myös soittomotivaatiota löytyy kummasti enemmän, kun on hyvä kitara.
 
Mit tulee Epiphoneen, koin aika suuren wow-elämyksen kuin menin kokeilemaan uutta kitaraa oman Epiphone Les Paulini tilalle (juuri sellainen 400 euron malli). Ero hyvän kitaran ja ainakin oman Epiphoneni välillä oli niin suuri, että edelleenkin huimaa.
 
Niin ja vielä: Ootko ihan varma, että haluat Les Paulin? Ja ootko varma, että haluat humbucker-mikrofonit? Etenkin jos hieno puhdas soundi kiinnostaa, kannattaa kokeilla muitakin malleja. Voit yllättyä.

Kiitos hyvistä vastauksista ! Tuo käytetyn ostaminen kuulostaa ihan fiksulta vedolta. Ongelma vain on se ettei minulla ole ketään tosissaan sähkökitaraa soittavaa kaveria joka voisi tulla tarkistamaan että kitarassa on kaikki kunnossa. Lähinnä hirvittää se kun kitaroista on vaihdeltu komponentteja omien mieltymysten mukaisiksi, ja joista en suoraan sanoen ymmärrä mitään (kauhu juontaa juurensa todennäköisesti vanhaan kaveriin joka viritteli kitaroitaan ja soitti niin omituista musiikkia että vieläkin tulee uniin ).
 
En ole täysin varma että haluan juuri les paulin, mutta tässä on ollut sellainen suunnitelma että laitan veroprosentin sellaiseksi että saan veronpalautuksina joka vuosi uuden kitaran niin halutessani. Lähinnä les paulissa viehätti juuri sen tukeva ääni, mutta toisaalta kun googletin mielestäni hyvien bändien kitaristeja tsekatakseni kitarat, huomasin että kaikki soittivat telecasteria. Soitan siis tosi monenlaista musiikkia enkä ole omistautunut millekkään tietylle musiikki tyylillw vielä ainakaan tässä vaiheessa.

Telecasterkin tosiaan taipuu moneksi - jos ei muuten, niin mikit vaihtamalla tai käyttämällä sopivia vahvistimia ja efektejä....
 
Les Paul ei myöskään ole ainoa kitara, josta perinteisesti saa tukevampia soundeja. Paljastaakohan ikänsä jos mainitsee Ibanezin AR (artist) ja Yamahan SG -sarjat. Ainakin juuri noita Ibanezeja on uustuotannossakin, eikä vain 80-luvulta...

Tele on paras LP

Jeszse: Tele on paras LP
 
Ja LP Special on paras Tele.

Jeszse: Tele on paras LP
 
Samaa mieltä. Lisäksi hyvän telen saa vähemmällä rahalla kuin hyvän Les Paulin.

Mutta onhan se hyvä molemmat olla. Aika eri eläimiä.

Jälleenmyyntiarvoon merkki ei näiden kahden välillä vaikuta, hintapyyntöön aika usein kylläkin. Eroa et merkkien välillä huomaa mutta yksilöiden välillä saatat huomatakin.

Ensi kitara oli saatu lounaan hinnalla. Siihen ostinkin jo sitten heti kohtuuhyvän hybridivahvistimen. Kitara levis. Ostin 200 euron kiinalaisen. Sirisi ja surisi jo uutena. Ostin 300 euron indonesialaisen, uuden. Vähän jo parempiki itse asiassa. Soundimaailma alkoi lopulta tympiä. Vahvistin hajosi. Ostin uuden uuden, hyvän mutta liian ison. Halvat kitarat möin, tilalle tuli torilta käytetty kohtuuhyvä, tosin itämaalainen sekin. Myin liian ison vahvarin pois ja tilalle pikku putkari & efektilootaa. Sen seurana on nyt 1 hyvälaatuinen kitara. Nämä vasta pysynee näpeissä pitkään.
Olis helpommallakin voinut nämä kuviot hoitaa.
 
Nykyään jos aloittaisin niin soittaisin sitkeästi millä tahansa kohtuuehjällä ritsalla & hyväsoundisella vahvistinsetillä kunnes saan kasaan rahat kelvolliseen kitaraan. Sellaiset tuppaa maksamaan uutena 500 € ja enemmän. Puolikuntoisina torilta vähän halvempina(tsekkaa että nauhat ovat kulumattomat, tarkasti).
Vahvistimen voi löytää parilla sataakin.
Joo joo, mun satasen bullettistrato hakkaa gibsonit sun muut,- höpö höpö, vaikka sellaistakin palstoilla kirjoitellaan.

Itse en valitettavasti tiennyt m-netistä toreineen kun harrastuksen joskus aloitin ja tuli tehtyä pari niin tyhmää ostosta että vieläkin vituttaa. Sinuna ostaisin torilta telehenkisen skeban jos ne saundit kerta lähtökohtaisesti miellyttää. Aina voi mikkejä vaihtaa ja hommata pedaaleita jos kaipaa pikku hiontaa. Squier classic vibeä on helppo suositella.
 
Oliko sulla muuten joku vahvistin? Se kannattaa muistaa että täysin sama onko sulla tonnin gibson vai kahensadan lespaul, jos soitat paskan vahvistimen läpi. Akustisesti sitten toinen asia.