Lyriikka ›

Virginia (27.5.2017)
 

 
Kiertelet kiehkuraa
pujottelet palmikkoa
kahlaat jokea
soudatat ulpukkaa
ja suusi puhuu
ruusunkukkaa,
voi sua,
joka tunteja kahlatessa hukkaa
joki yltää reiteen
linnut ei tee elettäkään
ketä ootat,
kun sä yrität käteen vettä koota.
Taivas verta varttuu
sireenit soi Lontoossa
pelko ei oo tauti,
se syntyy luonnostaan ja tarttuu
haperoina kirjan lehdet,
tarinat todeksi karttuu
kertoo kuvan,
luvan milloin saat olla hiljaa,
milloin puhua toiset vaiti,
sehän ei oo tauti,
jos soudattaa vuodet ulpukkaa
ja puhuu ruusunkukkaa,
aikaa menee ehkä hukkaan.
Taival kesti, minkä kesti
talot horjuivat, kaatuivat,
mikäs sitä esti
sotilaat torjuivat
tunnit kutistuivat minuuteiksi,
ulpukat vedessä uivat.
Joki ylti reiteen,
linnut eivät tehneet elettäkään,
selkään valui palmikosta vettä
joki ylti kaulaan asti
inkalilja nuokkui puolivarjoon mettä
taivas petti, satoi veren,
muutti joen,
synnytti meren.
Kiertelit kiehkuraa
pujottelit palmikkoa
ja suusi puhui ruusunkukkaa.
Mrs. Dalloway,
kiitos sulle,
mikään ei mennytkään hukkaan
selkään valui palmikosta vettä,
inkalilja nuokkui puolivarjoon mettä.
 

 
merja ritala