Kitarat: soittaminen ›

Olen nyt soitellut kitaraa useamman vuoden, mutta mulla on aina ollut jonkinlainen - usein kyllä etäinen - idea tai tuntuma siitä, että haluaisin ehkä soittaa tai ainakin koittaa soittaa jotain muuta instrumenttia kuin kitaraa. Että ehkä kitara ei loppujen lopuksi ole se soitin millä mun potentiaali pääsisi kaikkein parhaiten esiin.
 
Jossain vaiheessa ajattelin, että olisi hienoa soittaa tai siis opetella soittamaan rumpuja, mutta kun rupesin tykkäämään enemmän ja enemmän jazzista, niin mulla heräsi ajatus, että kitaran sijaan voisi olla todella hienoa soittaa jotain vaikkapa puhallinsoitinta, esim. saksofonia tai Jethro Tull-maisesti nokkahuilua tai klarinettia.
 
Saksofoni voisi olla noista vaihtoehdoista mielenkiintoisin soitin, mutta ei ole hajuakaan, että kuinka kalliita kunnon saksofonit on ja että miten vaikeita tai helppoja ne on soittaa. Rinneradion saksofonisti on kuitenkin ollut mulle aika suuri innottaja tässä asiassa kuten myös Miles Davis ja Michael Brecker.
 
En tosiaan tiedä täysin varmaksi mistä alitajunnan syövereistä tuo halu vaihtaa instrumenttia johtuu tai tulee, mutta tällaista olen ajatellut jo pidemman aikaa. Eli saisko aiheesta keskustelua? Mihin suuntaan mun kannattaisi lähteä, pitäiskö katsoa torilta joku halpa ko. soitin ja testata sitä vai mitä? Kiitos!

Varmasti foorumin hevitiluttajat kauhistuisi kun vaihtasit kitaran hanuriin!
 
Pianoa on ainakin matala kynnys kokeilla jos jossain sattuu oleman joku oikeasti soitettavaksi tarkoitettu. Sen huono puoli on tietysti roudattavuus ja sähkökiippareiden maailma on kyllä mielenkiintoinen, mutta voi vaatia aika paljon tutkimista mitkä sähkökiipparit on juuri oma juttu ja ilman budjetin karkaamista lapasesta.
 
Kiippareihin eri muodoissa keskittyneenä kitaristeja voi kadehtia siinä kun niin pienellä määrällä teknisiä laitteita voi soittaa jotain. Jotenkin kitaran logiikka on niin erilainen, ettei omaan käteeni istu kuin korkeintaan bassokitara.
 
Kosketinsoitinhommat menee päin hanuria todennäköisesti halvoilla soittimilla paitsi akustisia pianoja saa halvallakin.

Krice: Koskettimissa halpa hinta ei ole este soittamiselle, toisin kuin ehkä kitaran kanssa. Minulla on rummut, koskettimet, basso ja kitara soitinvalikoimassa, tosin kitara on selkeästi ainoa, jota osaan etäisesti soittaa. Minulla soittaminen on irtaantunut yhden soittimen ahtaasta ajattelutavasta samalla kun olen lisännyt pelkkään soittamisharrastukseen myös säveltämisen.
 
Esimerkiksi joitain sähköurkutyylisiä vehkeitä on joskus edullisesti, mutta aloittelijaystävällisempi voisi olla joku moneen tilanteeseen taipuva. Jos digivehkeillä pyrkii soittamaan samantapaista kuin "oikeat pianistit" ja haluaa, että soitto on vaikka pehmeää ja hienostunutta jazzin hengessä, joutuu jonkin verta panostamaan.
 
Joku voi olla kiinnostunut myös jostain Yamaha PSR-tyylin meiningistä ja siinä pääsee pikkurahalla liikkeelle.

silhouette: Olen nyt soitellut kitaraa useamman vuoden, mutta mulla on aina ollut jonkinlainen - usein kyllä etäinen - idea tai tuntuma siitä, että haluaisin ehkä soittaa tai ainakin koittaa soittaa jotain muuta instrumenttia kuin kitaraa. Että ehkä kitara ei loppujen lopuksi ole se soitin millä mun potentiaali pääsisi kaikkein parhaiten esiin.
 
En tosiaan tiedä täysin varmaksi mistä alitajunnan syövereistä tuo halu vaihtaa instrumenttia johtuu tai tulee, mutta tällaista olen ajatellut jo pidemman aikaa. Eli saisko aiheesta keskustelua? Mihin suuntaan mun kannattaisi lähteä, pitäiskö katsoa torilta joku halpa ko. soitin ja testata sitä vai mitä? Kiitos!
 
Osta ja koita!! Mene vaikka musiikkiliikkeeseen, saat hieman opastusta kanssa, ja saat varmasti tietää saksofonien hinnoittelusta jnejne.
 
Soitin itse ekat 5v kitara, tuli ajatus mitäs kaikkee se basso siellä tekee....No ostin basson ja basismi vei kitaroinnin ohella. Nyt takana keikkailua kitaristina ja basistina.
Hieman oli kuumottanut ajatus mitäs kaikkea ne kiipparit tekee, pitäiskö...No piti!!!
Ostin 300e korgit, kävin pianotunneille 6x kahdella eri opettajalla, ja jatkan itse eteenpäin. Hurahdin enemmän, ostin kalliimmat korgit ja jatkan.
Musiikki on siitä kiva harrastus että sitä voi harrastaa niin monella tavalla, itselle on aina ollut tärkeää tehdä just sitä mikä tuntuu omimmalta.

Ite alotin soittelemaan fonia kitaran ja muiden soittimien lisäks vajaa viis vuotta sitten. Aika nopeesti oppi käyttämään samoja fraaserauskikkoja kuin kitaralla liidaillessa, eli monien soittimien hallinta vain helpottaa uuden omaksumista. Tarpeeks hyviä foneja saa helposti muutamaan sataseen ainakin käytettynä eli kokeilemaan vaan. Vaatii vuoden-pari aktiivista treeniä että alkaa luonnistumaan hyvin, mutta kyllä siitä iloa saa irti jo hyvinkin nopeasti.

Joo, kyllä mua on nyt aika pahasti puraissut jazz-kärpänen, eli on kai se sitten pakko hommata jonkinlainen hyvä saksofoni ja mennä opetustunneille. En edes oikein malta odottaa, että saan ko. soittimen, saa sitten vähän uutta tuulta tähänkin päähän, kiitos kaikille vastanneille ja neuvoneille!

Toinen instrumentti on ihan hyväkin juttu eli kandee kokeilla.
 
Hyviä vaihtoehtoja on esim. Basso, Piano/koskettimet ja rummut ja varmaan samalla tavalla puhaltimet voisi antaa sopivaa kuvakulmaa musiikillisesti.
 
Kun ja jos soittaa useampaa instrumenttia esim. tutustuu bassoon, rumpuihin kitaristina niin se auttaa myös melko varmasti säveltämisjutuissakin sekä muutekin kun ymmärtää enempi näitäkin soittimia ja miksei sama toimisi esim. piano/koskettimien suhteen, puhaltimista en tiedä mutta kyllähän nekin antaa oman juttunsa hommaan.
 
Lähinnä kitaristille lähempää kuitenkin saattaisi olla basso, piano sekä rummut.
Piano on varsin oiva väline säveltämiseen jos se kiinostaa musiikissa ja tästä lienee aika hyvä esimerkki esim. Steve Lukather, joka käsittääkseni säveltää kaiken pianon avulla tai olisiko suurin osa vaikka mies veteleekin kitaralla sitten konsertit.
 
Asia selkiytynee kun kokeilee erillaisia soittimia ja mikä niistä sitten on se mikä vie miehen mielen syvempii musiikillisiin asioihin.
 
Itellä mulla on sekä basso ja koskettimet, tosin en niillä juurikaan osaa kunnolla soittaa mutta hauskaa hommaa kuitenkin. Joskus on ollut rummut mutta se ei ollut mun hommani kun jostain syystä kädet ja jalat ei toimi yhdessä vaikka on rytmitajuakin, ehkä en vaan kokeillu tarpeeksi kauan rumpujen suhteen kordinaatiota. Ja on mulla joskus käyny mielessä puhaltimet eli lähinnä saksofoni.
 
Ei muuta kuin kokeilemaan ja katsomaan mikä ois se oma juttu kitaran lisäksi tai jopa kitaran korvaajaksi.

silhouette: Joo, kyllä mua on nyt aika pahasti puraissut jazz-kärpänen, eli on kai se sitten pakko hommata jonkinlainen hyvä saksofoni ja mennä opetustunneille. En edes oikein malta odottaa, että saan ko. soittimen, saa sitten vähän uutta tuulta tähänkin päähän, kiitos kaikille vastanneille ja neuvoneille!
 
Saksofoni on aika makee ja näyttävä soitin.
 
Mukavaa jazzfiilistä luova näyttävä vehje on myls vibrafoni, joskin saksofoni vetää roudattavuudessa pidemmän korren.

musamies: Saksofoni on aika makee ja näyttävä soitin.
...kuin myös haastava, jo se että siitä saa siedettävän äänen ulos ottaa monen muun puhaltimen tapaan oman aikansa, vasta sen jälkeen alkaa varsinainen treeni. Myös nuotinlukutaito ja perusteorian hallitseminen on jos nyt ei ehdoton asia niin ainakin erittäin tärkeää.
 
Mukavaa jazzfiilistä luova näyttävä vehje on myls vibrafoni, joskin saksofoni vetää roudattavuudessa pidemmän korren.
Mikä vaan soitin luo jazzfiilista, soittajastahan se on kiinni, siksi en oikein ymmärrä aloittajan ajatusta siitä että kun jazzkärpänen on ns puraissut niin pitää hommata foni.
Tästä ajatelmasta tulee mieleen että MIKSI ei siirry siihen jatsiin kitaralla jota on jo soittanut vuosia? Nollapisteestä jatsiin uudella soittimella on pitkä tie.

WanhaWetäjä:Mikä vaan soitin luo jazzfiilista, soittajastahan se on kiinni, siksi en oikein ymmärrä aloittajan ajatusta siitä että kun jazzkärpänen on ns puraissut niin pitää hommata foni.
 
Lähinnä vaihto saksofoniin kiinnostaa sen takia, että yksinkertaisesti tykkään helvetisti ko. soittimen saundimaailmasta ja siitä miten sillä voi ilmaista itseään.
 
WanhaWetäjä:Tästä ajatelmasta tulee mieleen että MIKSI ei siirry siihen jatsiin kitaralla jota on jo soittanut vuosia? Nollapisteestä jatsiin uudella soittimella on pitkä tie.
 
Jazzia on kyllä tullut soitettua erittäinkin paljon kitarallakin, mutta taisin ilmaista itseäni hieman väärin sanoessani, että jazzkärpänen on purrut pahasti. Tarkotin, että se on purassut pitkän jazzinsoitto tauon jälkeen uudelleen kun rupesin kuuntelemaan hyvien saksofonistien levyjä. Eli jazz ei siis ole mulle kitarallakaan mikään uusi juttu.

WanhaWetäjä: ...kuin myös haastava, jo se että siitä saa siedettävän äänen ulos ottaa monen muun puhaltimen tapaan oman aikansa, vasta sen jälkeen alkaa varsinainen treeni. Myös nuotinlukutaito ja perusteorian hallitseminen on jos nyt ei ehdoton asia niin ainakin erittäin tärkeää.
 
Sen takia mä toimin koskettimien parissa kun niillä on ruvennut helpoiten jotain tapahtuu:
- ääni tulee helposti ulos
- koskettimet on järjestetty selkeästi vasemmalta oikealle ääni muuttuu korkeammaksi
- pääsee pian soittamaan muitakin kuin perussointuja
 
Nuotinlukutaito on siinä mielessä tarpeen että tulee uusia vaikutteita, joita voi viedä käytäntöön. Itse laiminlöin nuottejen opettelun tavanomaisella tavalla, mutta opettelinkin pikkuhiljaa käytännössä, seurauksena, että näen nuotit kuin jonkin kartan tai grafiikan ja on suorastaan ikävää jos ei ole nuotteja, joista ammentaa ideoita.
 
Mikä vaan soitin luo jazzfiilista, soittajastahan se on kiinni, siksi en oikein ymmärrä aloittajan ajatusta siitä että kun jazzkärpänen on ns puraissut niin pitää hommata foni.
Tästä ajatelmasta tulee mieleen että MIKSI ei siirry siihen jatsiin kitaralla jota on jo soittanut vuosia? Nollapisteestä jatsiin uudella soittimella on pitkä tie.
 
Aika lailla samaa mieltä, joskin muita vaihtoehtoja on mielenkiintoinen testata. Itse olen muista kokeiluista palannut aina koskettimiin ja muut vaihtoehdot ovat tuntuneet yleensä "fyysisemmiltä". Bassosta ihan hyviä kokemuksia. Pianohaitarista pianoa muistuttavasta puolesta kehityskelpoinen kokemus, mutta haitarin bassopuolesta taas huono kokemus. Oikea käsi kuulosti jazzilta ja vasen huonolta.

Monille meistä jotka asumme kerrostalossa se vaihtaminen ei todellakaan onnistu, tai siis ei ole mahdollista.
 
Itsekin olisin joskus halunnut saksofonia kokeilla. Kävin jopa musiikkiliikkeessä esittelyä katsomassa n. 15 v. sitten, kun tuo polte oli päällä.
 
Harva akustinen instrumentti kitaran lisäksi sopii sellaiseen ympäristöön.
 
Sähkövehkeitä toki löytyy, mutta kaikki muut voi melkein unohtaa.

Jarmo_S: Monille meistä jotka asumme kerrostalossa se vaihtaminen ei todellakaan onnistu, tai siis ei ole mahdollista.
 
Itsekin olisin joskus halunnut saksofonia kokeilla. Kävin jopa musiikkiliikkeessä esittelyä katsomassa n. 15 v. sitten, kun tuo polte oli päällä.
 
Harva akustinen instrumentti kitaran lisäksi sopii sellaiseen ympäristöön.
 
Sähkövehkeitä toki löytyy, mutta kaikki muut voi melkein unohtaa.
 
Toi on paska juttu, harmi. Ymmärrän, itselle ei olisi edes akustista kitaraa suotu kun asuin 70-luvun kerrostalossa. Ostinpa se silti ja hyvä niin. No toi oli aikaa ennen rokki-radion. Kyllähän se niin on jos mies haluaa saksofonia soittaa niin kyllä se on tehtävä mahdolliseksi. Itse aion olla vaan kerran täällä...

Minusta soitinta ei ole pakko vaihtaa, voihan vaan ottaa rinnalle uuden soittimen tai pari. Mulla tuli muutama vuosi kova bassoinnostus ja ostin basson. En silti lopettanut kitaransoittoa, miksi lopettaisinkaan? Kun puolitoista vuotta sitten vihdoin löysimme talon, ostin välittömästi rummut ja olen soittanut niitä kotosalla enemmän kuin kitaraa ja bassoa yhteensä ja mulla on ollut tosi hauskaa. Sitten kun taas vaihtaa soitinta, huomaa, että kaikki nää vaan tukee toisiaan. Ylipäätään musiikista saa paljon enemmän irti, jos sitä kykenee edes jollain tasolla touhuamaan usean eri instrumentin kautta. Tietty kun kitaraa soittaa työkseen, on kotona pelkästään virkistävää viettää aikaa pääasiassa muiden soittimien parissa.
 
Näin ollen mun vinkkini on se, että kokeile rohkeasti muita soittimia, mutta ei kitaraa kannata hyljätä, ellei nyt oikeasti sen soittamista vihaa. Kaikki uudet jutut ainoastaan avartavat näkökulmaa ja avaavat uusia musiikillisia ovia.

Tästä voisi kertoa ihan esimerkin, opetin itseäni nuorempaa vaimon veljeä hieman kitaran soittamiseen, hän innostui tavattomasti, meni taidoissa kohta ohi, sitten halusi basson omaksua, hienosti meni, yhdessä soitettiin, lankomies oli parempi.
Alkoi irkkumusiikki kiinnostaa, omaksui tinapillin ja haitarin. Ja toimii laulajana.
 
Ei ole minkään instumentin taitaja mutta vetää riittävän hyvin.
 
Kaikista soittimista on hyötyä toisilleen.

peltsi451: Tästä voisi kertoa ihan esimerkin, opetin itseäni nuorempaa vaimon veljeä hieman kitaran soittamiseen, hän innostui tavattomasti, meni taidoissa kohta ohi, sitten halusi basson omaksua, hienosti meni, yhdessä soitettiin, lankomies oli parempi.
Alkoi irkkumusiikki kiinnostaa, omaksui tinapillin ja haitarin. Ja toimii laulajana.
 
Ei ole minkään instumentin taitaja mutta vetää riittävän hyvin.
 
Kaikista soittimista on hyötyä toisilleen.
 
Kyllä. Musiikki on kokonaisuus - ja sitä kokonaiskuvaa voi rakentaa ihan minkä tahansa vempeleen avulla, josta vaan ääntä lähtee. Tai jos joinakin hetkinä ei voi mekastaa, voi esimerkiksi opetella teoriaa tai kuunnella kuulokkeilla jotain ja taas ollaan pidemmällä. Musiikki on siitä hauska juttu, ettei siinä koskaan tule valmiiksi, mutta loputtomasti voi tulla paremmaksi.

Jucciz: Kyllä. Musiikki on siitä hauska juttu, ettei siinä koskaan tule valmiiksi, mutta loputtomasti voi tulla paremmaksi.
 
Aika hiton hyvin kiteytetty ja sanottu. Juuri tuolla periaatteella olen itsekin vuosi vuodelta hitaasti mutta varmasti mennyt eteenpäin ja nykyään tuntuu, että on sitä osaamista jo vähän tullut minullekin, toisinaan soittaa omasta mielestä jopa kohtuullisen hyvin, vaikka jokainen uusi soittopäivä onkin tosiaan kuitenkin uusi kokemus, mahdollisuus oppia taas loputtomasti uutta ja uutta. Tänäänkin blokkasin taas pari uutta jazzkappaletta ja hyvä fiilis ja mieliala siitä vaan tuli, olen kaukana masennuksesta tällä hetkellä vaikka ei sekään asia ihan vieras aihe ole todellakaan. No, siitä ehkä joskus myöhemmin lisää.

silhouette: Aika hiton hyvin kiteytetty ja sanottu. Juuri tuolla periaatteella olen itsekin vuosi vuodelta hitaasti mutta varmasti mennyt eteenpäin ja nykyään tuntuu, että on sitä osaamista jo vähän tullut minullekin, toisinaan soittaa omasta mielestä jopa kohtuullisen hyvin, vaikka jokainen uusi soittopäivä onkin tosiaan kuitenkin uusi kokemus, mahdollisuus oppia taas loputtomasti uutta ja uutta. Tänäänkin blokkasin taas pari uutta jazzkappaletta ja hyvä fiilis ja mieliala siitä vaan tuli, kaukana masennuksesta tällä hetkellä.
 
Näin se menee. Harvemmin se ero osaamistasossa on hirmu iso tänään verrattuna eiliseen, mutta sit jos hommaa tarkastelee vähän pidemmällä aikavälillä, huomaa kumminkin, että moni juttu on mennyt eteenpäin. Mulla saattaa ittellä olla päiviä, jolloin tuntuu, että soitan vaikkapa kitaraa huonommin kuin joskus 20 vuotta sitten - mutta sitten taas melko pian huomaa, että kumminkin se musiikillinen kokonaisymmärrys ja -näkemys on ihan huomattavasti laajempi kuin silloin, eli vaikka sormet eivät aina tottelekaan, on pään sisällä huomattavan enemmän "musiikillista sivistystä" kuin junnuna, ja lopulta se on kumminkin uskoakseni se, joka kantaa pidemmälle kuin pelkkä motorinen näppäryys.