Lyriikka ›

Tutkimusmatkailija (6.5.2017)

 
Hartaina puut, oksat varjoihin tummentuu
koti loittonee, ikävä suurempi kuin matka tää
kun lähtee, jättää poimittavaa
teot, muistojen musta lampi
sinne ne voi kadottaa,
ne voi kadottaa.

Uusi maa odottaa tutkijaa
aron heinä huokuu,
aron heinä huokuu
jos luopuu retkestään,
on matka tää
turhempi kuin määränpää,
koti joka loittonee.

Kuorimaton puun runko
jäi tunto sydämeen
kyyryasentoon aro taittaa matkaajaa.
Hän nukahtaa huopatelttoihin
taivaan peittoihin,
hän nukahtaa huopatelttoihin
taivaan peittoihin,

viini maistuis matkaajalle,
mutt` alle heinä kääntyy
ja aro näyttää tummemmalta.

Uusi maa odottaa tutkijaa
aron heinä huokuu,
aron heinä huokuu
jos luopuu retkestään,
on matka tää
turhempi kuin määränpää,
koti joka loittonee.

 

merja ritala