Musiikin teoria ja säveltäminen ›

johnsmith1: On kaksi eri asiaa analysoida Djangon soittoa ja toisaalta tietyn teorian pohjalta esittää netissä ajo-ohjeita kuten noissa linkeissä.
Kysyit kenen mukaan siinä on harmonista mollia. Yhden ainakin Suomessa jonkinlaisena auktoriteettina pidetyn muusikon suusta kuultua, mutta en halua vedota auktoriteetteihin.
 
Yritetäänpä sitten itse analysoida kun ei auktoriteetteja löydy. Oletetaan, että soolo on transkriptoitu oikein ja yksi sivu riittää johtopäätöksiin. Luonnollisesti Djangon tulkinta on ensisijainen tutkiskeltava, eikä siitä sen enempää.
 
http://gazebozamboni.com/minor-swin … tet-of-the-hot-club-of-france-1937/
 
A-mollissa mennään, ei etumerkintää. G on poikkeuksetta ylennetty... ei, kun toiseksi viimeisessä tahdissa vilahtaa pieni septimi mukaan A-molliarpeggioon. F puolestaan on ylennetty ainoastaan alun soinnuissa (G#7b5 ja Am6) sekä tahdissa, jonka soinnuksi on merkitty E9. Muuntelematon F puolestaan esiintyy lukuisia kertoja subdominantilla ja dominantilla, mutta vain kerran toonikalla, ja silloinkin taivutettuna.
 
F#:n ja G:n loistaessa poissaolollaan ei Djangon versiosta doorisia sen paremmin kuin jazzmollin aineksiakaan löydy, vaan harmonisella päästellään tuota yhden tahdin melodista syrjähyppyä lukuunottamatta. Tämän aineiston valossa väite on oikea, mutta siitä sointukaavastahan tämä asia ei tule mitenkään ilmi ja toiset soittajat ovat saattaneet käyttää biisiä erilaisen ilmaisun pohjana. Vahvasti vaikuttaa, että Djangon päässä kappale on kuitenkin ollut Harmonic minor swing, ja jos biisiä tahtoo gypsy jazz-tyylillä vedellä, kannattaa melodiset ja dooriset luritukset pitää vakan alla ja luottaa puolitoista-askeleen hypnoottiseen voimaan, vaikkei se Levinen mielestä ihan jatsia olisikaan.
 
E: Eipä siellä jatkosivuillakaan yleinen linja paljoa muuttunut näköjään, kun sen kuitenkin latasin.

johnsmith1: Menemättä syvemmälle tuohon tyylisuuntaan, niin yleinen tulkinta on, että harmonista mollia käytetään ensimmäisellä asteella.
http://www.gypsyjazz.org.uk/gypsy/h … harmonic_minor__dominant_7thb9.html
 
Nyt vasta huomasin tämän postauksen. Aika mahtavaa sanankäyttöä: In the D minor arpeggio he uses a the minor 6th (from the IV mode of A harmonic minor) in which Djangos gypsy heritage seems to come through with this darker interval (Gelly and Fogg, 2005)

Tää kaikki lähti siitä että kirjoitin että kun Am6 esiintyy ensimmäisellä asteella niin ensi sijaisesti haetaan doorista tai melodista mollia ja vaikka Django vetää
mustalaismusiikkia, harmonista mollia siihen niin se ei muuta sitä mitä kirjoitin.

baron: Tää kaikki lähti siitä että kirjoitin että kun Am6 esiintyy ensimmäisellä asteella niin ensi sijaisesti haetaan doorista tai melodista mollia ja vaikka Django vetää
mustalaismusiikkia, harmonista mollia siihen niin se ei muuta sitä mitä kirjoitin.
 
Joskus on hieno lopettaa biisi m6 :een, sillonhan se esiintyy ekalla asteella.

baron: Tää kaikki lähti siitä että kirjoitin että kun Am6 esiintyy ensimmäisellä asteella niin ensi sijaisesti haetaan doorista tai melodista mollia ja vaikka Django vetää
mustalaismusiikkia, harmonista mollia siihen niin se ei muuta sitä mitä kirjoitin.
 
No olihan siellä myös Baron: Mun mielestä se Am6 kohta menee doorisessa.
 
En kirjoita tätä, enkä mitään aikaisempaakaan, moittiakseni, vaan oppiakseni. Minulle oli ainakin yllättävää, että "väärä" asteikko on käytössä Am6:n aikana Minor swingissä ja olisin varmaankin melodisella mollilla lähtenyt sointulapun perusteella liikkeelle.
 
Tuosta transkriptiosta ilmenee, että Django soittaa f:n (eli sävelen, joka erottaa harmonisen mollin melodisesta) ainoastaan kerran ensimmäisellä asteella, eli käsittelee sitä "avoid notena", koska se törmäisi pahasti fissän kanssa. Ja kun hän sen soittaa, niin se ei livahda vaatimattomasti asteikkokelauksen seassa, vaan nousee merkitsevästi pitkänä julistuksena esiin alleviivaten "sinisyyttään".
 
Ja tämä on myös käsittääkseni se syy, miksi homma saattaa kuulostaa hyvältä "väärällä" soinnulla kompattuna: Django soittaa toonika-asteella käytännössä kuusisävelisellä asteikolla, jolloin soinnun fis saa rauhassa antaa väriä harmoniaan muttei riitele melodisen aineksen kanssa. Muilla tehoilla f:n välttelyyn ei ole tarvetta, vaan se toimii ryhdikkäästi terssinä subdominantilla ja b9:nä dominantilla.

EP: Joskus on hieno lopettaa biisi m6 :een, sillonhan se esiintyy ekalla asteella.
 
Mollikutosen sävy ensimmäisellä asteella on hmmm... jokseenkin epävakaa, kirpeä ja se jättää tavallaan jotain asioita ratkaisematta. Epäilen tämän johtuvan tritonuksesta, jonka korva on ehdollistunut yhdistämään dominanttitehoon ja jää odottamaan jännitteen purkautumista. Lopetuksessa kutonen saattaa antaa sopivasti hampaita soinnulle olematta liian dissonantti. Toisaalta joskus jonkun kontekstittoman lisäsävelen laittaminen lopetussointuun on pikkuporvarillisen hienostelevaa turhaa kimallusta, joka ei taideteoksen arvoa ainakaan kohenna.

Perusteholla mollissa ei ole paljon valinnanvaraa jos käytetään nelisointuharmoniaa. Ikivihreistä tms. puhuttaessa maj7 on enemmän mauste. Siinä on yksi mieleen muistuva selitys m6-soinnun käyttöön vaikka melodia viittaisi harmoniseen molliin. Olisiko näin nykyajassa ja ihan valtavirrassa eikä vain mustalaisjatsissa. En nyt kiistä Levinen teoriaa yleisesti, mutta tässä tapauksessa epäilen.

Nelisormimangusti: .. Lopetuksessa kutonen saattaa antaa sopivasti hampaita soinnulle olematta liian dissonantti. Toisaalta joskus jonkun kontekstittoman lisäsävelen laittaminen lopetussointuun on pikkuporvarillisen hienostelevaa turhaa kimallusta, joka ei taideteoksen arvoa ainakaan kohenna.
 
Joitakin biisejä tyylinmukaan soitettaessa ei edes voi lopettaa Perus molli- tai duurisointuun.
 
m6 on aika yleinen ja kotimaisista säveltäjistä/ sovittajista tulee äkkiä mieleen Erik Lindström on käyttänyt, mutta yhtä hyvin myös vaikka Maj9-, 6- tai vaikka maj7 -sointua, riippuen biisin luonteesta.
Ei oo ollenkaan sama mikä Sointu siellä fermaatin alla on!
 
E: Ja, heh onpa aina niin ihana "Black Magic Woman" eräässä sovituksessa lopetettu m6 -sointuun! :D

Tuossa olisi kappale, jota tahtoisin alkaa improvisoimaan. Kyseessä on Hengellisen Laulukirjan laulu, ja ymmärrän ettei noita sovi jaella netissä kun on tekijänoikeuden alaisia. Saatuani siis vastauksen poistan kuvan heti.
 
Eli siis, teoriagurut, miten itse improvisoisitte tätä kappaletta?
 
https://plus.google.com/photos/phot … 92927/6371010978959433106?icm=false

Minä joudun vähän arvamaan, mitä tarkoitat "improvisoida" sanalla tässä yhteydessä. Luulen, että olet kuullut tästä biisistä esimerkiksi kolmiäänisen (laulut) version. Muistaakseni Exodus-laulukvartetti on levyttänyt tämän biisin, noin nopeasti nuottia lukien tulee mieleen tuo melodia. Eli luulen sinun tarkoittavan sanalla improvisoida lähinnä sovittamista. Silloin pitää lähteä siitä, millaiselle orkesterille tämän haluat sovittaa. Jos orkesteri on mies ja kitara torin laidalla, et tietenkään voi tehdä kolmiäänistä stemmaa, tai siinä ei ole oikein mitään mieltä. Tarkennapa vähän, mitä ajattelet. Ja biisi taitaa olla tuo: https://www.youtube.com/watch?v=zi8kZa6Wmhc . Ja tossa taitaa olla aiheesta jazz-bändi (swing) versio: https://www.youtube.com/watch?v=zydZbdnSnjU ;-)

Mikä ois paras tapa nuotintaa kromaattisesti laskeva kuvio joka menee näin: G-Ab-F#-G-F-F#-E... jne. eli pieni sekunti ylös ja suuri alas. Jos haluaisi visualisoida tuon johtosävelisen liikkeen kullekin sävelelle, saisi sellaisia säveliä kuin E# (nousee p2 F#:aan) ja H# (nousee C#:aan). Jos taas käyttäisi simppelimpiä mahdollisia nuotteja, tuo nuottien visuaalinen liike ei toteudu yhtä hyvin: F nousee F#:aan vain tilapäismerkin avulla eikä niin, että nuotti olisi viivastolla pykälän korkeammalla.
 
Siispä kumpi tapa olisi parempi? Kyseessä nuotit sellistille.

ThrashGuitarist: Mikä ois paras tapa nuotintaa kromaattisesti laskeva kuvio joka menee näin: G-Ab-F#-G-F-F#-E... jne. eli pieni sekunti ylös ja suuri alas. Jos haluaisi visualisoida tuon johtosävelisen liikkeen kullekin sävelelle, saisi sellaisia säveliä kuin E# (nousee p2 F#:aan) ja H# (nousee C#:aan). Jos taas käyttäisi simppelimpiä mahdollisia nuotteja, tuo nuottien visuaalinen liike ei toteudu yhtä hyvin: F nousee F#:aan vain tilapäismerkin avulla eikä niin, että nuotti olisi viivastolla pykälän korkeammalla.
 
Siispä kumpi tapa olisi parempi? Kyseessä nuotit sellistille.
 
Miksei nimeäisi vain jälkimmäisen F#:n Gb:ksi?

Nelisormimangusti: Miksei nimeäisi vain jälkimmäisen F#:n Gb:ksi?
 
Kiitos, tuntuupa olo tyhmältä.

Välttäisin laittamasta ylennys- ja alennusnerkkejä samaan aiheeseen,
mut saman aiheen siirtymistä asteikolla alaspäin voisi korostaa käyttämällä myös alennusmerkkejä.
 
g gis fis g / f fis e f / es e d es / des d c des ..
 
E: Mutta riippuu myös ko. sävellajista?

Pikainen kysymys.

https://en.wikipedia.org/wiki/Jazz_ … le#Modes_of_the_melodic_minor_scale
 
Vähän hämäävä tuo taulukko, jos siis soitan melodisen mollin ylöspäin C:stä ja siirryn toiseen moodiin, niin purkautuuko se moodi tuohon C7sus b9 -sointuun, vaiko johonkin D:n sointuun, sillä se on sen moodin eka sävel? Eli nopeammin sanottuna, kumpi purkautuu yllämainittuun sointuun, Melodisen mollin toinen moodi C:stä vai D:stä?

heviäijä: Pikainen kysymys.

https://en.wikipedia.org/wiki/Jazz_ … le#Modes_of_the_melodic_minor_scale
 
Vähän hämäävä tuo taulukko, jos siis soitan melodisen mollin ylöspäin C:stä ja siirryn toiseen moodiin, niin purkautuuko se moodi tuohon C7sus b9 -sointuun, vaiko johonkin D:n sointuun, sillä se on sen moodin eka sävel? Eli nopeammin sanottuna, kumpi purkautuu yllämainittuun sointuun, Melodisen mollin toinen moodi C:stä vai D:stä?
 
Moodit voi aloittaa mistä tahansa sävelestä.
Tuo taulukko tarkoittaa että jos aloitat melodisen mollin toisen moodin C:stä niin sen sävelistä muodostuu C7susb9.
Jos aloitat melodisen mollin toisen moodin D:stä niin siitä muodostuva sointu on D7susb9.
 
Mut sitä mä ihmettelen että miksi asteikosta muodostuva sointu ei olisi Cm7b9? Asteikkohan on doorinen b2 ja jos doorisesta saadaan Cm7 niin miksi dorb2 ei sitten olisi Cm7b9?
 
Edit: Opiskelin vähän: Marc Sabatellan mukaan sekä molliseptimi b9 että susb9 soinnut sopii toiseen moodiin, Levinen mukaan b9 kuulostaa dissonoivalta molliseiskan päälle ja siksi mieluummin susb9.
Backlundin mukaan molliseiskan "sallitut" lisä-äänet on 9 ja 11 ja sus-soinnun 9 ja 13 eli ei kumpaankaan b9?

Oon viime aikoina usein osannut itse tehdä piisin sointuihin tolpat ja sitä kautta asteikot mutta nyt tuli pähkäiltävää:
Piisi on My Fair Ladystä "On The Street Where You Live" Bb-duurissa ja sen B-osan 8 ekaa tahtia:
 
| Am7 | D7 | Ebmaj7 | % |
| Ebm6 | Ab7 | Bb6 | % |
 
Miten menee tolpat ja asteikot?

baron: Oon viime aikoina usein osannut itse tehdä piisin sointuihin tolpat ja sitä kautta asteikot mutta nyt tuli pähkäiltävää:
Piisi on My Fair Ladystä "On The Street Where You Live" Bb-duurissa ja sen B-osan 8 ekaa tahtia:
 
| Am7 | D7 | Ebmaj7 | % |
| Ebm6 | Ab7 | Bb6 | % |
 
Miten menee tolpat ja asteikot?
 
Eikö nuo oo tavallisia kakkosvitosten purkautumisia? olihan noihin jotain muistisääntöjäkin koskien asteikkovalintoja mutta eikö noihin voi soittaa mitä haluaa?

baron: Oon viime aikoina usein osannut itse tehdä piisin sointuihin tolpat ja sitä kautta asteikot mutta nyt tuli pähkäiltävää:
Piisi on My Fair Ladystä "On The Street Where You Live" Bb-duurissa ja sen B-osan 8 ekaa tahtia:
 
| Am7 | D7 | Ebmaj7 | % |
| Ebm6 | Ab7 | Bb6 | % |
 
Miten menee tolpat ja asteikot?
 
Itse asiassa ihan noinhan ne soinnut eivät mene... ja tuo Ab7 vieläpä riitelee melodian kanssa aika pahasti. Kuuntelepa tämä (tosin C-duurissa)
 
https://www.youtube.com/watch?v=DYGcjGRc-yA
 
niin asia selkenee. Ihan klasaritolppaa.