Studiotyöskentely ›

Taustalla soi tuossa Scott Walker, miksi nykyään laulajat eivät edes laula kunnolla, prkl? Musiikista 90% vähintään on jonkinlaista kierrätystä - popmusiikissa jolla ei ole enää mitään tekemistä Beatlesin kanssa varsinkin sämplet, saundit ja prosessointi toistuvat samanlaisena kappaleesta toiseen. Groovi ekalla sivulla mainitsi geneerisyyden, tuntuu siltä että melkein joka musatyylillä on oma templaatti jonka läpi miksattuna kaikki musiikki kuulostaa samalta eikä välttämättä edes huomaa jos esiintyjä vaihtuu. Plugariosastolta taitaa vielä puuttua sellainen plugari jolla voi ottaa vaikka Britney Spearsin laulusta sämplen ja saada oma äänensä kuulostamaan täysin samalta.
 
Mutta musiikin tekemisessä haluasi enemmän sellaista omaehtoista genreistä piittaamatonta uskaltamista josta vaikka tuo Scott Walker on hyvä esikuva. Ja Lester William Polsfuss, Joe Meek ja monet muut äänitaiteijat joita nykyäänkin on. Ehkä nykyään tehokkuutta vaan arvostetaan liikaa suhteessa luovuuteen valitettavasti.

Timo JM: Mä en oikein diggaa nyky trendiä, jossa laulusta tehdään monasti hirveetä huohotusta. Esimerkiksi Jenni Vartiaisen biisit on sellaisia, ettei aikuinen mies jaksa sellaista kuunnella. :-D
 
Yleensä tommonen huohotus lähtee laulajasta itsestään. :D Trendi on siis enemmänkin se että tuon kaltaiset artistit nousee nykytrendeissä tapetille. Laulun kompressointihan ei kuitenkaan mikään uusi konsepti ole.
 
Yhden Vartiaisen keikan olen nähnyt ja se kuulosti about tältä:
 
"Mä en haluu kuolla tänä yö... ONKO TEILLÄ KIVAA!!!!?!?!"
 
:D
 
(Älkää Vartiais-fanit ottako liian vakavasti, tykkään kyllä hänen biiseistään).

Timo JM: Aika yleisesti kuulee nykyään musaa, jossa alamidlet (n. 200-400 Hz) on vedetty melko alas. Tulee jotenkin steriili ja ohut fiilis. Olisko tää seurausta siitä, että halutaan botneen enemmän jytinää. En nyt välttämättä halua takaisin 70-80 luvuille, mutta onko sekään niin luonnollista, että pelätään sitä "boxinesia" niin paljon, että noita taajuuksia leikataan vähän joka kohdasta. Ensin likipitäen kaikista soittimista ja laulusta, ja jos ei muuten, niin viimeistään masteroinnissa. Omasta mielestä sais olla hiukan enemmän "kuminaa" tämän päivän musassa.
 
Botneen halutaan enemmän jytinää, koska basso ja alataajuudet näyttelevät nykyään sellaista kappaleen yhteen liimaavaa mattoa, joka ei hirveästi erotu sieltä mutta asian huomaa heti jos sitä ei ole olemassa. Se antaa tilaa muille soittimille jotka vastaavat melodisemmasta keskialueesta, mikä taas johtaa lisääntyneeseen selkeyteen soundeissa. Kumina on joskus hyvästä, mutta nuo taajuudet tekevät monesta instrumentista myöskin sotkuisen ja löysän kuuloiset, joten niitä on siksi alettu leikkaamaan jossain määrin.
 
Krice: Minusta hevi oli parasta musiikkia mitä 80-luvulla tehtiin ja miksauksessa käytettiin joko tahattomasti tai tarkoituksella kevyempää otetta, jolloin esim. bassokitaran kuulee usein selkeästi, toisin kuin nykyajan metallissa (poikkeuksiakin on).
 
Onneksi on tajuttu että 1500-3000 hertsin tienoilta tuleva klangi ja erottuvuus on kitaroiden heiniä. Sekin sopii johonkin tiettyyn kontekstiin edelleenkin, mutta erittäin harvoin missään modernimmassa meiningissä. Itseasiassa tuon takia kaikki kuulostaa nykyään isommalta, koska soittimet eivät menee niin paljon taajuusalueidensa päälle. Tämäkin vaikuttaa kokonaisuuden selkeyteen yllättävän paljon.
 
T. Modernisti tuotetun musiikin ystävä.

ÄrGee: Itseasiassa tuon takia kaikki kuulostaa nykyään isommalta, koska soittimet eivät menee niin paljon taajuusalueidensa päälle. Tämäkin vaikuttaa kokonaisuuden selkeyteen yllättävän paljon.
 
Toi on vaan vähän kaksteränen miekka kun se erottelevuus ei itsearvoisesti ole parempi varsinkaan jos se haetaan pelkällä EQ:lla. Johki sopii toki.