Yleistä keskustelua musiikista ›

Jotkut itkee vähemmän ja jotkut enemmän. Sovitaan että ollaan kaikki rankkoja.
 
Luulen että tulisi väreitä ääneen ja tippa silmämunaan, kun tuppaa tulemaan kunnolla vaikkei edes esiintyisi. En ole kertaakaan esiintynyt koskettavassa tilaisuudessa, mutta tuntuu päässä että semmoinen tulee eteen vielä.
Jos nyt pitäisi ajatella jotain lähitulevaisuuden hommaa, niin ehkä äitin 60-vuotissyntymäpäivät olisi sellaiset.
Siinä vaiheessa on pakko laulaa joku äidille tehty laulu, ja kun en moista ole aikaisemmin tehnyt, niin kai siinä koko lapsuusikä vilisee silmissä ja tulee aivan helvetinmoinen poru.
 
Niimpä minä sen mielessäni kuvittelen.
 
EDIT: Oikein hyvä aihe, plussaa piti antaa.

mumman hautajaisissa soitin...
 
itse soiton aikana en kuitenkaan tainnut itkeä, se oli sitten sielä mummulassa itse hautajaistilaisuuden jälkeen.
 
vaan kyllä se silti vaikeaa oli
 
e: niin pianoa soitin.

mumman hautajaisissa soitin...
 
itse soiton aikana en kuitenkaan tainnut itkeä, se oli sitten sielä mummulassa itse hautajaistilaisuuden jälkeen.
 
vaan kyllä se silti vaikeaa oli
 
e: niin pianoa soitin.
 
Kyllä kai mikä tahansa esiintyminen olisi ollut siinä tilanteessa vaikeaa.
Ei ole mitään kaavaa, miten surua osoitetaan, jotkut vollottaa ja jotkut ovat ulkonaisesti "pokerina", kaikki tavat sallittuja.

Vähän yli viikon päästä pitäisi kai säestää siskon tyttöä kitaralla sedän hautajaisissa.
 
Oman bändin keikat on ollu kaikki tietysti koskettavia ja hienoja tilaisuuksia.

Älä käsitä väärin, suretti se ja kovasti.
En vaan oo semmosta tyyppiä jotka itkee hirveesti suruun.
 
Jep, jokaisella on oma tapansa käsitellä tuota surua.
 
Mulla taas tuo ei onnistu, koska jos kovetan itseni niin olo vaan pahenee. Siksi en halua edes yrittää moista. Mieluummin menen hautajaisiin itkemään kuin yrittämään olla itkemättä.
 
Pakon edessä on yrittänyt tunkea ne tipat jonnekin tuonne muualle pään sisälle, jotenkin se onnistui. Mutta kauhea tulva se sitten oli kun "kerkesi" tunteilemaan.
 
Tokkopa kukaan hautajaisvieraista katsoo pahalla jos mokaa jonkun biisin juuri sen takia, että ei vain kykene vetämään sitä loppuun tunteiden takia. Olisi aika härskiä jos siitä tultaisiin jälkeenpäin moittimaan tms.

Tokkopa kukaan hautajaisvieraista katsoo pahalla jos mokaa jonkun biisin juuri sen takia, että ei vain kykene vetämään sitä loppuun tunteiden takia. Olisi aika härskiä jos siitä tultaisiin jälkeenpäin moittimaan tms.
 
Just näin. Se ei oo esiintyvä konsertti, johon tulee suosionosoituksia vaan kunnianosoitus vainajalle ja osanoton osoitus jälkeenjääneille.

Tulen juuri hautajaisista, kiva tilaisuus, koruttoman kaunis.
Olisin muistotilaisuudessa mieluummin soittanut Gounodin Ave Marian tai Händelin Largon, mutta ei ollut soitinta, jouduin puhumaan.

Esitän pianistin kanssa muutaman kitaravetoisen kappaleen hautajaisissa, tai tarkemmin ottaen muistotilaisuudessa seurakuntatalolla. Jotkut kappaleista kaipaisi mielestäni sähkökitaraa lead -osuuksiin. Onkohan tämä jotenkin epäkorrektia, vai pitäisikö biisit soittaa akustisella kitaralla, vaikka sitten lopputuloksen hieman kärsiessäkin? Tarkoitus ei toki olisi kaivaa mitään sirkkelisäröä esiin, vaan mahdollisimman paljon tilannetta, vieraita ja ennen kaikkea vainajaa kunnioittaen.

Isän hautajaisissa soitin/lauloin kolmisen vuotta sitten. Isoimmat itkut tuli itkettyä jo arkun vierellä siunaustilaisuuteen kantamista odottaessa ja kukkalaitteen muistovärssyä lukiessa joten selvisin muistotilaisuuden esiintymisestä kuivin silmin.

Kousi: Esitän pianistin kanssa muutaman kitaravetoisen kappaleen hautajaisissa, tai tarkemmin ottaen muistotilaisuudessa seurakuntatalolla. Jotkut kappaleista kaipaisi mielestäni sähkökitaraa lead -osuuksiin. Onkohan tämä jotenkin epäkorrektia, vai pitäisikö biisit soittaa akustisella kitaralla, vaikka sitten lopputuloksen hieman kärsiessäkin? Tarkoitus ei toki olisi kaivaa mitään sirkkelisäröä esiin, vaan mahdollisimman paljon tilannetta, vieraita ja ennen kaikkea vainajaa kunnioittaen.
 
Kunnon Nieminen&Litmas-komppi päälle ja wahittelua perään, kanttori voi yhtyä heittämään urkulirutukset siihen asian vaatimalla hartaudella. Tämä siis kun olen itse jäänyt eturivistä takakatsomon varjoon.

Kousi: Esitän pianistin kanssa muutaman kitaravetoisen kappaleen hautajaisissa, tai tarkemmin ottaen muistotilaisuudessa seurakuntatalolla. Jotkut kappaleista kaipaisi mielestäni sähkökitaraa lead -osuuksiin. Onkohan tämä jotenkin epäkorrektia, vai pitäisikö biisit soittaa akustisella kitaralla, vaikka sitten lopputuloksen hieman kärsiessäkin? Tarkoitus ei toki olisi kaivaa mitään sirkkelisäröä esiin, vaan mahdollisimman paljon tilannetta, vieraita ja ennen kaikkea vainajaa kunnioittaen.
 
Sitä vois kysyä sieltä seurakuntatalolta. Viime hautajaisissa kummipoika soitti jonkun final fantasyn teeman, joten ei se sähkökitara sinänsä varmaan epäsopiva oo. Lähiomaisten mielipide sen kai ratkaisee.

Jos osaisin soittaa, niin soittaminen ehkä sujuisi (paitsi puhallinsoittimen) nyyhkienkin, mutta laulaminen ja puheen pito ovat rankkoja. En pystyisi laulamaan läheisen hautajaisissa.

Soitin tyttöystävän alle kolmekymppisen serkun hautajaisissa muutaman biisin säestäjänä. Aivan hyvin meni, tunnelma oli kuten nuoren ihmisen kuollessa tapaa olla.

Ei mitään...

Mä soitin puolison isoäidin hautajaiset viime syksynä, tiukkaa teki. Yhden parhaan ystävän häissä laulamaan pyydettäessä sanoin suoraan että en pysty, ja niin kyllä itkinkin koko vihkimisen ajan. Illalla sit toki soitin bändissä.
 
Vieraiden ihmisten häissä ja hautajaisissa tulee työn puolesta soitettua ja laulettua koko ajan, ne on sit eri asia eikä silmä yleensä kostu.

Mä "pilasin" pikkuserkun häät kun ääni sortui häävalssissa... Mitä vanhemmaks olen tullut, niin sitä herkemmin menee vetistelyn puolelle...

Oon soittanut vainajille omistetut sävellykset pianolla kahden vanhuksen hautajaisissa ja laulanut kitaralla säestäen yhden lyriikkamuunnelman omissa häissä, kaikki menneet ihan suunnitellusti.

Appiukon hautajaisissa soitettiin muutama hänen lempikappaleensa duona vaimon serkun kanssa. Yllättävän hyvin meni, mutta laulaminen olisi voinut omalla kohdalla tehdä vähän tiukkaa.
 
Hyvän ystävän häissä esitettiin morsiamelle pari biisiä niin, että sulhanen itse lauloi ja minä säestin akustisella kitaralla.
 
Hienoja muistoja.