Studiotyöskentely ›

Tyypillisesti moniraitainen materiaali oli 2" kelanauhalla. Se miksattiin ja ajettiin pöydän masterbussista erilliselle 1/4 tuuman kelanauhalle stereoksi ja tuo nauha toimitettiin sitten masterointiin.

Mikael: Varmaankaan suoraan moniraidalta ei masteroida useinkaan suoraan, vaan miksataan ensin 2-raitanauhurille (mikäli siis halutaan pysysä analogisena koko matkan). Tästä sitten ajetaan materaali masterointiketjun läpi toiselle nauhurille. Eli jos halutaan pysytellä edelleen analogisena niin tarvitaan 2kpl 2-raitanauhureita.
 
Eikös sen saisi silleen että moniraiturin kanavakohtaisista ulostuloista (kai niissä on sellaiset) mikseriin, jossa miksataan tasot kohdilleen. Sitten mikserin stereo outputista esim. eq:n ja kompressorin läpi 2-raitaiselle master-nauhurille?
 
Eli varmaan niinkuin tuossa edellisessä kommentissa sanottiinkin. Yksi moniraituri ja yksi 2-raitainen master-nauhuri riittää. Väliin sitten masterointigeari.

jamie_flamewar: Eikös sen saisi silleen että moniraiturin kanavakohtaisista ulostuloista (kai niissä on sellaiset) mikseriin, jossa miksataan tasot kohdilleen. Sitten mikserin stereo outputista esim. eq:n ja kompressorin läpi 2-raitaiselle master-nauhurille?
 
Eli varmaan niinkuin tuossa edellisessä kommentissa sanottiinkin. Yksi moniraituri ja yksi 2-raitainen master-nauhuri riittää. Väliin sitten masterointigeari.
 
Se "toinen" masternauhuri oli siis masteroijalla. Ei siinä miksausvaiheessa yleensä ollut mitään masterointigearia välissä. Stereomiksaus toimitettiin kelanauhalla masteroijalle, joka teki mitä teki ja toimitti lopullisen tuotoksen takaisin.

Groovi: Se "toinen" masternauhuri oli siis masteroijalla. Ei siinä miksausvaiheessa yleensä ollut mitään masterointigearia välissä. Stereomiksaus toimitettiin kelanauhalla masteroijalle, joka teki mitä teki ja toimitti lopullisen tuotoksen takaisin.
 
Aivan! Niin mitenkäs sen muuten olisi saanut kuljetettua masteroijalle :) Mutta jos samassa studiossa sitten masteroi niin ei tarvii kahta stereonauhuria.

Heikki: Mikään ei estä toimimasta digitaaliaikana samalla lailla, ei muuta kuin rajoittaa tuotannon kolmeen tai neljään raitaan. Suoraan äänittäessä miksaa orkesterin yhdelle raidalle tai kahdelle, jos haluaa stereota ja samalla laulu omalle raidalleen.
 
Mut sit taas toisaalta: miksi tehdä niin? Artisti kun kysyy et saisko tota bassarin atakkia vähän ylemmäs, niin "tsori, ei". Eka kerta ulkopuolisessa studiossa +15v sitten jätti melko traumaattiset vaikutukset, äänittäjä naureskeli jo träkkäysvaiheessa et "heh-heh, tällanen demokitarasoundi..." ja sit kun seuraavana päivänä tuli "miksauksen" vuoro, niin kysyttiin voisko tuolle kitarasoundille tehdä oikeesti jotain: "no sori, se olis jo siinä äänitysvaiheessa pitäny... voinhan mä tota equa vielä kattoo"

Kalmo: Rohkenen lyhyesti kommentoida vielä tätä off topic-raidetta:
Usein digi-tv:n kuvan erityinen surkeus johtuu siitäkin, että 4:3-kuva skaalataan
laajakuvaksi. Jotkut töllöt tekevät sen paremmin, kuin toiset. Muutan kuvasuhteen aina alkuperäiseksi, ja se vaikuttaa yleensä tosi paljon kuvan laatuun.
 
Ja yksi syy on myös katselijan telkkarissa. Siellä on pistetty kaikki terävöitykset, keinotekoiset liikkeen sulavoitumiset ja dynaamiset kontrastit päälle. Ei mikään ihme, jos kuva näyttää hirveältä, kun kuvanlaatu jätetään tehdasasetusten varaan.
 
Yleensä ensimmäinen asia minkä tahansa telkkarin kanssa on pistää pois kaikki mahdolliset parannukset ja pistää kuva-asetukset mahdollisimman flatiksi. Sen jälkeen ruutua kestää katsella muutamaa minuuttia pidempään.

Heikki: Iso osa 50 ja 60-luvun soundista tulee siitä, että bändi soitti soitti samassa tilassa livenä. Siihen aikaan oli 2- tai 3-raitanauhurit yleisiä. Orkesteri äänitettiin yhdelle raidalla ja laulu toiselle. Jos oli kolmas raita niin voitiin vaikka laulua paikkailla ilman, että menetettiin alkuperäinen lauluraita. Mikään ei estä toimimasta digitaaliaikana samalla lailla, ei muuta kuin rajoittaa tuotannon kolmeen tai neljään raitaan. Suoraan äänittäessä miksaa orkesterin yhdelle raidalle tai kahdelle, jos haluaa stereota ja samalla laulu omalle raidalleen. Sitten sallii laulajan ottaa lauluua uudestaan kunnes paras suoritus on saatu. Sitä säästää helposti tuhansia euroja, kun ei nauhurien ja nauhojen kanssa pelaa ja ne rahat voi käyttää analogisiin miksereihin, etuasteisiin, kompuroihin, mikkeihin ja ekvalisaattoreihin.
 
Sitä tuskin moni enää osaa työskennellä samaan tapaan kuin ennen. Harvempi enää osaa äänittää ja miksata orkesteria yhdelle tai kahdelle raidalle. Ennen kun ei voitu edes koko päivää käyttää yhden biisin tekemiseen, kun kaikkien palkat juoksi ja rahaa paloi. Kuinka moni nykyisin pystyy saamaan edes yhtä biisiä masterointia vaille valmiiksi yhdessä päivässä? Sitä kannattaa miettiä kannattaako väkisin täysin analogiseen tuotantoon ryhtyä, kun samaan lopputulokseen voidaan päästä oikeilla tuotantomenetelmillä. Tietysti jos on rahaa millä mällätä, niin antaa palaa vaan.
 
Joo toi raitojen määrien rajoittaminen on kiinnostava kokeilu ja jonkin verran on itsekin tullut tehtyä sitä vähän pakon sanelemana. Silleen että olen äänittänyt Tascamin 244 neliraiturin läpi, raituri on ollut vaan mikkietuasteena ja sen stereo outputista ääni on mennyt kaksikanavaiselle audio interfacelle ja siitä DAW:lle.
 
Tuossa aiemmin linkatussa videossahan käytiin aika hyvin läpi toi 50-luvun äänitysmetodi, kaikki samassa huoneessa ja yksi, kaksi tai kolme mikkiä käytössä. Voisi toimia hyvin johonkin ihan nykymusiikkiin. https://www.youtube.com/watch?v=_Q-scxybnp0
 
Kun miettii kustannuksia niin eihän nuo nykypäivän DAW:it ja audio interfacet mitään ihan ilmaisia ole nekään, tosi paljon maksaa Logic tai Protools. Ja ei niiden hankkiminenkaan ole ihan kuin rahaa pankkiin laittaa. DAW:it tietty voi warettaa.. Ehkä Protoolsia ei sentään taida saada ilmaiseksi mistään. Mutta mun mielestä ei tarvii tässä keskustelussa sinällään käydä läpi mikä on parempi tai halvempi tai helpompi vaihtoehto. Ei ollut tarkoitus tehdä tästä analogi vs. digitaalikeskustelua.
 
Enemmän kiinnostaa tosiaan vaikka esimerkit miten voisi kasata simppelin analogisen nauhoituskaluston? Ja tekeekö joku täällä ihan koko levytysprosessin analogisesti. Ja millainen on workflow siinä? Masteroinnista kuulisin mielelläni lisää myös. Entä tuleeko jollain vielä esimerkkejä mieleen nykypäivän täysin analogisista levytysprojekteista?
 
Paljon hyviä kommentteja tullut jo kiitos!

Enemmän kiinnostaa tosiaan vaikka esimerkit miten voisi kasata simppelin analogisen nauhoituskaluston? Ja tekeekö joku täällä ihan koko levytysprosessin analogisesti. Ja millainen on workflow siinä? Masteroinnista kuulisin mielelläni lisää myös. Entä tuleeko jollain vielä esimerkkejä mieleen nykypäivän täysin analogisista levytysprojekteista?
 
Varmaan joku 16-raitanauhuri, riittävän kokoinen miksauspöytä ja masternauhuri + tarvittava määrä outboard-tarpeistoa vois olla hyvä lähtökohta. + tietty joku hyvä kuuntelu. Aika paljon riippuu kaikki omista tarpeista ja siitä mitä on/ei oo, mut nauhurit ja tiski niin pääsee ainakin alkuun. Viimeks kun itellä oli täysin analogivehkeistö joskus 90-luvulla niin se sisälsi Fostex E-16 -nauhurin ja Fostex 2448 -tiskin ja muutaman Alesis 3630 -kompuran ja dbx 566 masterkompuran. Kyllä vieläkin tulee nostalginen olo kun sitä settiä ajattelee :D Kaikulaite oli kyllä silloin jo digitaalinen (Sony DPS-V55).
 
Masterointi on kyllä yleisesti ottaen ollut miksauksesta erillinen prosessi, mutta eipä tietty mikään estäisi tekemästä sitä samaan syssyyn miksauksen kanssa jos vaan näkemystä piisaa :D

Miksi äänittää itse, kun torilta saa Alice Cooperia:
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1259190

askomiko: Miksi äänittää itse, kun torilta saa Alice Cooperia:
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1259190
 
Ois ihan mielenkiintoista tietää miten tuollainen vajaa 50-vuotias kakku soi?
 
Ainakin nauha kannattaa uunittaa ennen käyttöä, koska monet 80-luvunkin nauhat ovat ajan saatossa muuttuneet täysin käyttökelvottomiksi kosteuden imeytyessä nauhan sisälle. Todella vanhoissa nauhoissa on suuri merkitys sillä, miten niitä on säilytetty ja onko nauhaa kelattu välillä.