Laulaminen ›

Olen harrastanut klassista laulua jo viisi vuotta (tosin olen paljon huonompi kuin monet muut näin kauan laulaneet, koska harjoittelen aika vähän ja olen luonnostani aika rumaääninen ja epämusikaalinen), mutta vasta viime aikoina alkanut harjoittelemaan kunnolla korkeampia ääniä (eli tapauksessani nuottiviivaston yläpuolisia), koska tuntuu, että alkaa olla jo aika, kun kerta luultavasti olen sopraanokin, joten korkeiden nuottien "pitäisi" olla bravuurini.
 
Olen kuunnellut kaikki laulunopettajan vinkit ja kolunnut kaikki Youtuben ohjevideot läpi, mutta en vain millään saa korkeista äänistäni kauniisti soivia ja soljuvia.
Parhaimmillaankin ne ovat vain kireitä ja kimeitä, huonoimmillaan epävireisiä, kurkkuun sattuvia ja vuotavia ja/tai niihin tulee "tremolo".
 
En tiedä mikä on ongelmana, kun mielestäni noudatan kaikkia ohjeita, tosin kurkun pitäminen rentona on aina hankalaa minulle laulaessa ja pelkkä korkeiden äänien ajattelu aiheuttaa jännitystä koko kehoon, koska jännitän niin rumien äänien tuottoa varsinkin kun naapurit kuulevat.

Sori, tajusin että tämän olisi voinut laittaa tuohon Yleisiä lauluteknisiä kyssäreitä- keskusteluun, mutten huomannut sitä kuin vasta jälkikäteen.

Olet varmasti opetellut opettajan alaisena kun kerta klassista laulat, mutta pari korvaamatonta resurssia joita suosittelisin sun tsekkaamaan:
 
https://www.youtube.com/user/Tenoretrimble Michael Trimblen youtubekanava jossa on klassiseen laulutyyliin sopivia kikkoja ja niksejä. Todennäköisimmin koetat tehdä ylimmät äänet kurkulla jollain tapaa ja siitä johtuu ettei ne soi: "menet itsesi tielle." Se voi johtua esimerkiksi liian kirkkaan äänen tuottamisen tavoittelusta ennenkuin edes osaat ylläpitää korkeita ääniä.
 
Tällaista perse eellä puuhun menemistä harrastin pitkään ennenkuin annoin vain periksi, keskityin enemmän rentouteen ja siihen että ylipäätään pääsen vaivatta korkealle (tähän auttaa mun mielestä parhaiten Mark Baxterin The Absolute Best Way to Vocalize -video.) Sitten kun se alkoi sujumaan aloin keskittymään äänen kirkastamiseen. Tähän, kuten melkeimpä kaikkiin lauluteknisiin ongelmiin on avainosassa hengitys ja rentous. Vittumaistahan se on aina se kuulla, mutta kun hiffaat miten lauletaan "kovaa ja korkealta" niin tajuat että se on todella ei-intuitiivista. Treenikikka joka tähän auttaa melkein heti on valkata fraasi laulusta jossa täytyy aloittaa suhteellisen korkealta (mulle toimii vieläkin Heaven and Hell Black Sabbathilta ja Last in Line Diolta, en osaa klassisista biiseistä suositella yhtään mitään) ja sitten keskityt vain siihen että jo aloikevaiheessa kokonaistatsi on suht rento. Toki tunnet painetta joka leviää koko kroppaan, mutta mikään yksi paikka (vatsalihakset, kurkku, rinta yms) ei jännity överiksi.
 
Minua auttoi erittäin, erittäin paljon toi Michael Trimblen kanava, varsinkin sen videot hengittämisestä, tukemisesta (support, appoggio, breathing, true mask resonance), ja sen lisäksi vielä suosittelen todella lämpimästi tätä vähän toisen koulukunnan resurssia:
 
Maija Hapuoja: Koko Kroppa Laulaa. Tässä kirjassa on helvetin ytimekkäästi ja simppelisti selitetty laulutekniikka. Yllättäen hengitykseen keskitytään aivan sikana. Vaikka "metodille" on keksitty nimi uskon sen olevan vain eräänlainen pakko tolla alalla: Omille opeilleen tarvii keksiä nimi jotta ne saa myytyä. Hapuoja vois kyllä kutsua systeemiään vaikka Kanadalaisen Pieruverkkarin Menetelmäksi ja olisin silti samaa mieltä 99.99% hänen kirjoituksien kanssa. Mielettömän hyvä kirja, lainaa/osta heti kun vain pystyt. Hänen selitys resonanssista ja sen valjastuksesta (H-piste-ajattelu) on niin täydellinen että sitä on vaikea lähteä parantamaan.
 
Viimeisenä ja vähimmäisenä: Jos haluat ns. "välitöntä palautetta" niin nauhoita joku laulupätkä sun ongelma-alueesta ja koetan olla hyödyllisempi. :D

En omasta mielestäni yritä kirkastaa ääntä ja laulunopettajani on sanonut, että se on luonnostaan oikealla tavalla kirkas. Itse haluaisin kyllä paljon tummempaa ja draamattisempaa saundia. Huoh. Mutta sekin olisi kiva, ettei ne olis vaan kimakoita vaan niissä olis tosiaan semmoista sointia ja "soaringia".
 
Lähinnä siis yritän olla yrittämättä mitään, koska kuulemma tosiaan "teen liikaa jotain" kun laulan ja varmaankin erityisesti korkeissa, mutta tavallaan jos yritän rentouttaa ihan täysin rennoksi, tuntuu että yritän sitäkin liikaa ja alan painamaan jotain johonkin suuntaan. Ja mitä korkeammalle menen niin sitä vaikeammaksi rentouttaminen käy ja sitten yli C3 (minun ei edes pitäisi yrittää noin korkeita) tunnen miten kaulani jännittyy niin pahasti, että jänteet näkyy, mutta tuntuu etten kertakaikkiaan voi sille mitään, vaikka kaikkia rentoutusharjoitteita on yritetty kyllä. Mulla on muutenkin aina ollu kauhea pelko noita korkeita ääniä kohtaan (siksi niitä vasta nyt harjoittelenkin) ja kun pari kuukautta sitten alun perin aloin noita harjoittamaan, niin pelkkä ajatuskin väänsi kurkun ihan kireäksi ja tuli ns. "perhosia vatsaan". :D
 
En pääse tällä hetkellä äänittämään, koska naapureilla tosiaan menny niin totaalisesti hermot, että häätö uhkaa, jos vielä inahdankin (oikeesti lain mukaan kerrostaloissakin saa musisoida, mutta isännöitsijä ei kummasti vastannut viestehini), mutta parin viikon päästä muutto edessä, niin että yritän mielikuvaharjoitella ennen sitä ja tutustua noihin sun suosittelemiin materiaaleihin tai laulaa pilliin. :D

Laula tyynyyn. Niin mä teen.
 
Rentoutusharjoituksia on onneksi monia. Sun pitää vaan löytää se mikä auttaa sua. Mäki oon kaikki helvetin "kuvittele että nuotti on maassa, kuvittele laulavasi munista" yms yms kokeillu. Ei ne toiminu mulle. Mulle toimi parhaiten toi trimblen ajatus "bellows" hengityksestä, että hengität alaselkään ja sieltä sit vaan "päästät" sen ulos. Helpommin sanottu ku tehty. :) mua se autto.
 
Siitä sit Mark Baxterin kirjasta kokeilin joitain harjoitteita ja hoksasin sit miten se äänen "vapauttaminen" tai release tapahtuu. Nyt se ei oikein koskaan ole ongelma, aivan sama lämmitteleekö vai ei, onko syöny/juonu vai ei, onko vetäny punttitreenit vai ei.. Aina voi laulaa. Toki se kuulostaa aina parhaalta kun lämppää ja tekee vähän koordinaatioharjoituksia mutta avainjuttu on löytää sellanen harjoite jjolla saat äänen kunnolla auki. Si sä muistat aina miten se tehdään. Vähänniiinku pyörällä ajaminen. :)

Kannattaa ainakin jättää heti alkuun pois kaikki tommoset C3 kokeilut. Mä olen saanut ylä-äänet auki rentouden kautta ja pikkuhiljaa. Kokeile, miten korkealle pääset ihan rennolla kurkulla ja mitään alaspäin painamatta ja malta edetä siitä hissukseen. Kannattaa myös lähteä etsimään tilaa korvien yläpuolella ja etsimällä sitä kautta pehmeän kitalaen kevyttä nousua.

Khassera: Laula tyynyyn. Niin mä teen.
 
Rentoutusharjoituksia on onneksi monia. Sun pitää vaan löytää se mikä auttaa sua. Mäki oon kaikki helvetin "kuvittele että nuotti on maassa, kuvittele laulavasi munista" yms yms kokeillu. Ei ne toiminu mulle. Mulle toimi parhaiten toi trimblen ajatus "bellows" hengityksestä, että hengität alaselkään ja sieltä sit vaan "päästät" sen ulos. Helpommin sanottu ku tehty. :) mua se autto.
 
Siitä sit Mark Baxterin kirjasta kokeilin joitain harjoitteita ja hoksasin sit miten se äänen "vapauttaminen" tai release tapahtuu. Nyt se ei oikein koskaan ole ongelma, aivan sama lämmitteleekö vai ei, onko syöny/juonu vai ei, onko vetäny punttitreenit vai ei.. Aina voi laulaa. Toki se kuulostaa aina parhaalta kun lämppää ja tekee vähän koordinaatioharjoituksia mutta avainjuttu on löytää sellanen harjoite jjolla saat äänen kunnolla auki. Si sä muistat aina miten se tehdään. Vähänniiinku pyörällä ajaminen. :)
 
Olen tutkaillut noita molempia suosittelemiasi juttuja ja erityisesti toi Michael Trimblen tekniikka kiinnostaa ja varsinkin tuo alaselkään hengittäminen.
Oma tukeni taitaa olla tällä hetkellä se mitä Trimble kutsui "ummetustueksi", eli tällä hetkellä teen niin, että tavallaan rentoutan ja pullautan vatsan alas ja tavallaan "nappaan" sieltä mahdollisimman alhaalta ja keskeltä ja yritän pitää sieltä kiinni ja samalla tavallaan laulaa alakroppaa vasten...
Ymmärsin, että tuo Trimblen tapa on, että vatsa vedetään sisäänpäin ja hengitetään selkä leveäksi ja laulaessa nojataan palleaan(?) se la ponte de mikälie ja laulamisen aikana vatsa pullahtaa alas ja selkä palautuu "sisäänpäin" (kapeammaksi). En vain ymmärrä ollenkaan miten sinne selkään hengitetään? Trimble demonstroi selkähengitystään ja hänen alaselkänsä leveni varmaan 10 senttiä kun hän hengitti sisäänpäin, mutta itse en saa selkään mitään liikettä tai fiilistä, että hengitys olisi selässä. En myöskään löydä sitä palleakohtaa(??? edelleen se pitkä italiankielinen nimi), jolla piti tehdä staccatoa, vaan teen staccaton selvästi kurkulla.
 
Osaatko kertoa olenko edes ymmärtänyt tuon selkähengityksen oikein ja miten se tehdään/miltä sen pitäisi tuntua?
 
Olen myös tehnyt joitakin hengitysharjoituksia tuosta Maija Hapuojan kirjasta, mutta tällä hetkellä tuo Trimblen tekniikka kiinnostaa enemmän. (En ole vielä lukenut koko kirjaa tai katsonut kaikkia videoita, mutta onko tuo H-piste sama kuin se la ponte plääplää?)
 
//Michael Trimble puhuu myös "point of leaning"stä, mikä on englanninnos sille italiankieliselle, mitä en osaa kirjoittaa.
 
///edit2 Musta tuntuu, että löysin tosi hyvän maskisijotuksen, mutta onko tää vaan jotain koska tää on uus juttu vai miks mun ääni menee tosi ylävireiseks. Lauloin tommosen vocal pitch monitorin kera, niin en tarkota että ois tyyliin pitäny laulaa a ja tulee a# vaan että piti laulaa a ja tuliki c vai teenkö jotain nyt ihan päin mäntyä??? Se siis tuntuu hyvältä ja mulla on koko ajan semmonen "ping" äänessä, mikä on tietääkseni se mitä maskilla haetaan. Mistäs näin paha epävireisyys tulee? :D

Shockheaded Peter: Olen tutkaillut noita molempia suosittelemiasi juttuja ja erityisesti toi Michael Trimblen tekniikka kiinnostaa ja varsinkin tuo alaselkään hengittäminen.
 
Trimblen idea on hengittää alaselkään ja ajatella että se ilma tulee sieltä. Eli tää perus "breathe low, support low" ajatus. Kaikki noi ekstrat kuten se rintalastan pieni nosto/päästö on sellasta ylimääräistä jotka Trimble itse (ja Caruso muistaakseni jolta hän ton oppi) tekee. Ne ei välttämättä toteudu sulla tai ole osa sun luonnollista liikettä tukiessa/laulaessa niin ei kande takertua liiaksi niihin. Kokeilee vähän hakea sitä tatsia, jos tuntuu luonnottomalta tai että se aiheuttaa jossain paikassa kiristyksiä niin jättää sit pois ja kokeilee jotain muuta.
 
Oma tukeni taitaa olla tällä hetkellä se mitä Trimble kutsui "ummetustueksi", eli tällä hetkellä teen niin, että tavallaan rentoutan ja pullautan vatsan alas ja tavallaan "nappaan" sieltä mahdollisimman alhaalta ja keskeltä ja yritän pitää sieltä kiinni ja samalla tavallaan laulaa alakroppaa vasten...
 
Kysymys: Tuntuuko susta että "tuet" ja sitten laulat, vai laulatko ja tuki käynnistyy laulusta? Jos koet että asia on enemmän sitä että keskityt muodostamaan tuen ja sen jälkeen alat laulamaan niin todennäköisesti jännität liikaa. Ethän voi tietää miten paljon tukea tarvit ennen kuin laulat. Sitten kun laulat sä joko "lisäät tukea" tai "vähennät tukea" ja näiden fraasien tarkoitus on vähän laulajakohtaista.. Mulla "lisää tukea" tarkoittaa vain ilmavirran hallintaa ja "tarkempaa hallintaa." En tietoisesti ainakaan "pidättele ilmaa" tai "purista pallealla" tai mitään. Ehkä kaikista tietoisin fyysinen juttu mitä tapahtuu, varsinkin passaggion kohdalla, on kitalaen laajentuminen ylöspäin mutta sekin vaan ikään kuin tapahtuu lihasmuistista. Lihasmuisti on tullut minulle sopivilla harjoitteilla joiden vaikutus laulamiseen on ollut melkeinpä välitön. Ne harjoitteet löytyy trimbleltä, baxteriltä ja hapuojalta. Sun pitää löytää sulle sopivat harjoitteet.
 
Ymmärsin, että tuo Trimblen tapa on, että vatsa vedetään sisäänpäin ja hengitetään selkä leveäksi ja laulaessa nojataan palleaan(?) se la ponte de mikälie ja laulamisen aikana vatsa pullahtaa alas ja selkä palautuu "sisäänpäin" (kapeammaksi). En vain ymmärrä ollenkaan miten sinne selkään hengitetään?
 
Aiiiii hitsi, tähän on yksi ainut oikea keino ja Dimuzio demonstroi sen tässä tosi hienosti: https://www.youtube.com/watch?v=PJzflvDTWno
 
Eli toi kumarrus ja hengittäminen, sit sen perään toi että kädet yhteen ja samalla ku hengität sisään vedät kämmeniä irti toisistaan. En näe tossa krusifiksihengittelyssä hirveesti etua mutta voi sekin auttaa joitain. :) Ja tota kandee tehä jonkinaikaa, se alkaa hetken päästä tuntumaan siltä että hengität nimenomaan alaselkään. Sit vaan ylläpidät sitä tunnetta, harjoittele vaikka pari skaalaa sillä Trimblen huulikielipäristelyllä samalla ku koitat pitää sen tunteen että ilma tulee alaselästä.
 
Trimble demonstroi selkähengitystään ja hänen alaselkänsä leveni varmaan 10 senttiä kun hän hengitti sisäänpäin, mutta itse en saa selkään mitään liikettä tai fiilistä, että hengitys olisi selässä.
 
Elä mieti sitä vaan tee vaan jonkuaikaa. Helpottaa jos teet eka vaikka haarahyppyjä 5min että hengästyt hieman. Sitä joutuu oikeasti tekemään jonkin aikaa ja useamman kerran että sen tunteen hiffaa, se on kuitenkin uusi fyysinen tuntemus jonka omaksumiseen menee hetki.
 
En myöskään löydä sitä palleakohtaa(??? edelleen se pitkä italiankielinen nimi), jolla piti tehdä staccatoa, vaan teen staccaton selvästi kurkulla.
 
Staccatot kannattaa jättää myöhemmäksi. Tai jos tekee niin teet niin kuin Mark Baxter neuvoo, eli koetat nimenomaan tehdä staccatot esim "Hu Hu Hu" äänenä niin ettei edes pallea pumppaa. Kaikki on niin paikoillaan kuin voi olla, energiaa ei kulu paljon yhtään.
 
Osaatko kertoa olenko edes ymmärtänyt tuon selkähengityksen oikein ja miten se tehdään/miltä sen pitäisi tuntua?
 
Mahdoton sanoa näkemättä/kuulematta, mutta kirjoitelmastasi voin veikata ettet vielä tunne miltä sen pitäisi tuntua. Mä voin sanoa että kun hiffaat miltä se tuntuu se tuntuu oikeasti siltä että hengitys laajentaa/venyttää alaselän lihaksia. Tee tota David Dimuzion juttua vaikka pari-kolme kertaa läpi, se autto mua tosi paljon just ku opettelin ton Trimblen hengityshomman (jonka sittemmin unohdin ja se jalostui varmaan osaksi mun omaa tekniikkaa).
 
Olen myös tehnyt joitakin hengitysharjoituksia tuosta Maija Hapuojan kirjasta, mutta tällä hetkellä tuo Trimblen tekniikka kiinnostaa enemmän. (En ole vielä lukenut koko kirjaa tai katsonut kaikkia videoita, mutta onko tuo H-piste sama kuin se la ponte plääplää?)
 
En muista la pontesta jos se ei ole se contrary motion mitä Caruso kuvaili Trimblelle. Itse en tajunnut sitä siinä katsoessa videoa enkä kauheesti hakenut sitä kun toi placement ei ole ollut kauhean vaikeaa hetkeen, mut se H-piste ajattelu liittyy resonanssiin niin se on paljon parempi kuvaamaan miten tuki/placement toimii. Valkkaa jompikumpi ja harjoittele eka toista, sit toista, jos teet molempia yhtä aikaa menet todennäköisesti sekaisin koska se "hung-line" joka Trimblellä on on melkein päinvastaisesti ajateltu kuin Hapuojalla H-piste, mutta molemmat toteuttaa täysin saman asian. Eri laulajat kuvaavat samoja konsepteja eri tavoin ja aloittelijat menee sekasin kun ne puhuvat ristiin toistensa kanssa. Älä anna termien häiritä vaan kokeile vaan hakea niitä fyysisiä tuntemuksia mitä ne kuvailee, jotku ei tunnu menevän yhtään jakeluun, toiset saattaa naksahtaa saman tien.
 
//Michael Trimble puhuu myös "point of leaning"stä, mikä on englanninnos sille italiankieliselle, mitä en osaa kirjoittaa.
 
Jaa-a. En muista. :D
 
///edit2 Musta tuntuu, että löysin tosi hyvän maskisijotuksen, mutta onko tää vaan jotain koska tää on uus juttu vai miks mun ääni menee tosi ylävireiseks. Lauloin tommosen vocal pitch monitorin kera, niin en tarkota että ois tyyliin pitäny laulaa a ja tulee a# vaan että piti laulaa a ja tuliki c vai teenkö jotain nyt ihan päin mäntyä??? Se siis tuntuu hyvältä ja mulla on koko ajan semmonen "ping" äänessä, mikä on tietääkseni se mitä maskilla haetaan. Mistäs näin paha epävireisyys tulee? :D
 
No mä ymmärsin "pingin" joskus vaan nasaalina äänenä. Jos laulat NG-äänellä ja "nostat" ääntä sen NG:n yläpuolelle ja alapuolelle, eli tajuat mitä tarkoitetaan kun placement liikkuu tolleen, niin sit sä laulat varmasti oikein. Vireongelma johtuu jostain jännitteestä minkä teet väärällä tekniikalla (siitä se johtuu aina).
 
Edelleen jos laitat mulle vaikka privaviestinä äänitteen niin osaan neuvoa vähän paremmin.

Tein juuri tuota trimblen ng-harjoitusta eli ngggaaaaaa ja jos ääni muuttuu laulaa nenään ja vähän aikaa tuota harjoitettuani sain mielestäni äänen soimaan juuri siellä nenän yläpuolella. Mietin johtuukohan tuo ylävireisyys siitä, että yritin samaan aikaan kun hain tätä "uutta" juttua (tai siis vanhaa juttua, jonka olen tehnyt väärin) ja samalla yritin löytää sitä point of leaningiä/solar plexusta/mitä lie kohtaa ja hengittää selkään, enkä käyttänyt ns. normaalia tukeani.
 
Lainaus viestistäsi:
"Kysymys: Tuntuuko susta että "tuet" ja sitten laulat, vai laulatko ja tuki käynnistyy laulusta? Jos koet että asia on enemmän sitä että keskityt muodostamaan tuen ja sen jälkeen alat laulamaan niin todennäköisesti jännität liikaa. Ethän voi tietää miten paljon tukea tarvit ennen kuin laulat. Sitten kun laulat sä joko "lisäät tukea" tai "vähennät tukea" ja näiden fraasien tarkoitus on vähän laulajakohtaista.. Mulla "lisää tukea" tarkoittaa vain ilmavirran hallintaa ja "tarkempaa hallintaa." En tietoisesti ainakaan "pidättele ilmaa" tai "purista pallealla" tai mitään. Ehkä kaikista tietoisin fyysinen juttu mitä tapahtuu, varsinkin passaggion kohdalla, on kitalaen laajentuminen ylöspäin mutta sekin vaan ikään kuin tapahtuu lihasmuistista. Lihasmuisti on tullut minulle sopivilla harjoitteilla joiden vaikutus laulamiseen on ollut melkeinpä välitön. Ne harjoitteet löytyy trimbleltä, baxteriltä ja hapuojalta."
 
En osaa oikein sanoa. Yritän tavallaan rentouttaa kaiken alas (ja joskus sanon ääneen "plöts" kun hengitän, tai oikeastaan yritän olla ajattelematta sisäänhengitystä vaan ajatella että se alakropan lösäyttäminen tuo tarpeeksi ilmaa) ja sitten haen sen pisteen sieltä kiinni ennen laulamista. En osaa sanoa onko tuo piste se mikä tukee vai tavallaan alakroppaa vasten laulaminen (jota siis teen laulamisen aikana ja yritän samalla pitää siitä pisteestä kiinni). Mielestäni tämä tuki toimii vallan mainiosti keski- ja alarekisterissä, mutta ylärekisterissä minulla ei ole mitään hajua mitä pitää tehdä. Ensin kun "tuin" ylä-ääniä, laulunopettajani sanoi, että tuen niitä ns. väärään suuntaan, eli pusken ilmaa kun kuulemma pitäisi säädellä ilmanpainetta pienemmäksi mitä korkeamalle mennään.
 
Kokeilin tuota Trimblen "vessapaperi pään päällä roikkumassa"-harjoitusta ja vessapaperi ei liikkunut korkeillakaan äänillä, joten en tiedä tuenko niitä nykyään oikein, mutta ne eivät silti toimi. Tosin Trimblen paperi näytti videolla ohuemmalta ja kevyemmältä, eli en tiedä onko Ameriikassa(? vai mistä hän onkaan kotoisin) sellaista yksikerroksista raastinrautapaperia, mitä on aina ostoskeskusten vessassa.
 
En uskalla vielä laittaa mitään äänitteitä, kun sain vasta pari päivää sitten taloyhtiöltä luvan harjoitella ja olen ollut monta viikkoa pihahtamattakaan, niin että haluan päästä eka taas "laulukuntoon" kun kaikki tuntuu aika epävarmalta nyt. Ja myös se lääkärinkäynti olisi kiva hoitaa pois alta, ehkä mulla on joku fyysinen syy miksi en pääse korkealle.

Khassera:Se on tosi hyvä harjoitus jos on oikeasti ongelmana liian vuotava ääni ja en usko että sulla on sitä ongelmaa, siitä opettaja sanois ihan ekana.
 
Mul on on/off vuotoa äänessä. Joskus vuotaa tosi paljon erityisesti jostain syystä "helpoilla sävelillä" eli jossain d1-a1 alueella, kuulemma yleinen sopraanojen ongelma opettajan mukaan, kun noita alkaa helposti laulaa silleen tekniikattomasti, kun ne on niin "helppoja".

Shockheaded Peter: Mul on on/off vuotoa äänessä. Joskus vuotaa tosi paljon erityisesti jostain syystä "helpoilla sävelillä" eli jossain d1-a1 alueella, kuulemma yleinen sopraanojen ongelma opettajan mukaan, kun noita alkaa helposti laulaa silleen tekniikattomasti, kun ne on niin "helppoja".
 
Kyllä se on yleinen ongelma ihan kaikilla että tuki ei ole tasaista koko äänialalla, kun jatkuva tukeminen on raskaampaa ja vaatii enemmän keskittymistä ja kuntoa ja hyvää hengitysrytmiä kuin se että vain vaativat nuotit tuetaan ja helpot nuotit käytännössä puhutaan/huudetaan.
 
Tähänkin auttaa vaikkapa se Baxterin "absolute best way to vocalize" video, tai vaikka klasaripuolelta pianissimoharjoitukset (slaidit/skaalat mahdollisimman pienellä mutta "täydellä" äänellä.)
 
Kävin itsekin skouppaamassa äänihuulet kerran kun pelkäsin että sielä on jotain vikana. Mulla oli lähteny ääni ja kaikki, hengittäminen/syöminen/nielaisu/haukoitus/puhuminen sattui. Kun tauti meni ohi ja olin tehnyt vähän palauttavia/kuntouttavia vokaliiseja oli foniatrin diagnoosi että äänihuulet on täysin kondiksessa, hyvässä kunnossa, kannunrustoissa oli merkkiä siitä että olen yskinyt paljon mutta sekin menisi ohi parissa viikossa. Eli 99% ajasta noi äänihuulihuolet on turhia. Oman mielenterveyden takia se kannattaa kuitenkin tarkastaa.