Studiotyöskentely ›

YouTube on täynnä videoita, joissa kerrotaan erilaisista tekniikoista ja kikoista, joilla pyritään mahdollisimman tasaiseen lopputulokseen. Onko suunta oikea, vai ollaanko menty jo liian pitkälle?
 
(En yhtään ihmettelisi, jos kehitteillä olisi jo softa, joka analysoi materiaalin ja tarjoilee suoraan erilaisia miksausvaihtoehtoja laulu- ja instrumenttiraidoista.)

Kysehän on aina loppupeleissä nappulan / hiiren käyttäjästä. Trendit ja yliprosessoinnit ymv aiheet sikseen, itse koen mitä tulee potentiaaliin, niin me eletään äärimmäisen kiinnostavaa ja antoisaa aikaa. Harva se päivä tulee ulos plugaria jotka soundaa toinen toistaan paremmalta, netti on pullollaan ilmaisia softia, plugareita, tutoriaaleja artikkeleita joista voi oppia.
 
Ajatus siitä, että kyllä ennen vanhaan asiat oli paremmin, on ihan roskaa. Old school-papat olis olleet lumoissaan kaikesta tästä potentiaalista ja Beatlesit olis antaneet kiveksensä jotta olisi saanut haltuunsa sen potentiaalin mitä jossain ilmaisessa dawissa nykypäivänä löytyy.
 
Tästä yltäkylläisyydestä mahdollisesti johdettavat negatiiviset aspektit johtuu ensisijaisesti markkinataloudesta ja / tai käyttäjän taidottomuudesta ja / tai taiteellisen fokuksen puuttumisesta.. Ei siitä, että tarjolla on halvalla / ilmaiseksi mahtavia työkaluja ja oppimisväyliä. Asiat ei oo koskaan olleet paremmin.
 
E: Käytinköhän varmasti tarpeeks monta kertaa sanaa 'potentiaali'..?

Omasta mielestäni 2010-luvulla ollaan menty parempaan suuntaan, kun taas 2000-luvulla oli paljon huonoja trendejä ynnä muita. Musta jotenki tuntuu, että pahin loudness war olisi jo ohitettu ja nykyään tehdään terveempiä masterointeja. Muutenkin freshin ja luomumman soundin tavoittelusta on tullut ihanne, osittain varmasti parantuneiden plugareiden ansiosta ja yleisen tietoisuuden kehittyessä.

Mä näkisin "ongelman" siinä että musaa ei tehdä enää samalla avarakatseisuudella kuin ennen. Joko ei osata tai pelätään että homma on liian erikoista.. tai liian erikoista ainakin yleiselle hyväksynnälle? Nykyään kun kaikki ihmiset kuuntelee musaa niin on pakko yrittää olla konservatiivinen ja demokraattinen. Politiikassakin se nähdään että moiset teesit ei toimi. Niillä ratsastaa vain raha.
Ennen vanhaa ennemmin kilpailtiin siinä että ketä uskaltaa vetää nauhalle villeimmät visiot pahimmasstuon ihanan ajan lopetti metallica joka myi sielunsa rahasta Bob Rockille.
Ennen sitä bändit sai levysoppareita ja keikkoja kun osasivat olla erilaisia.
Tuon paholaisen intervention jälkeen metallibändit ei saanu soppareita elleivät hekin ruvennet musiikkiteollisuuden huoriksi ja tehneet metallican kaltaista radioystävällisempää tuubaa.
 
Nykyään on paremmat mikit, paremmat soittimet, paremmat studiot ja parempi osaaminen niin kuulisin mielellään uskaliaita yrityksiä mahdollisimman vähillä kompuroinneilla ja efekteillä tehdystä musasta.
Tästä minä haaveilen omissa äänityksissä, mutten omaa mitään noista yllä mainituista ominaisuuksista/asioista niin haaveeni jää melko kaukaiseksi. Tahdo stana saada edes digivimpaimilla kelvollista mäiskettä.

rumpujumala: Mä näkisin "ongelman" siinä että musaa ei tehdä enää samalla avarakatseisuudella kuin ennen. Joko ei osata tai pelätään että homma on liian erikoista.. tai liian erikoista ainakin yleiselle hyväksynnälle? Nykyään kun kaikki ihmiset kuuntelee musaa niin on pakko yrittää olla konservatiivinen ja demokraattinen. Politiikassakin se nähdään että moiset teesit ei toimi. Niillä ratsastaa vain raha.
Ennen vanhaa ennemmin kilpailtiin siinä että ketä uskaltaa vetää nauhalle villeimmät visiot pahimmasstuon ihanan ajan lopetti metallica joka myi sielunsa rahasta Bob Rockille.
Ennen sitä bändit sai levysoppareita ja keikkoja kun osasivat olla erilaisia.
Tuon paholaisen intervention jälkeen metallibändit ei saanu soppareita elleivät hekin ruvennet musiikkiteollisuuden huoriksi ja tehneet metallican kaltaista radioystävällisempää tuubaa.
 
Tarvii melkein nostaa hattua kuinka pitkälle viet Bob Rockista nillittämisen. Tosa jos jossain olis uskonnon paikka - dogmaa tuntuu riittävän... :)

Tiettyihin biiseihin ja musatyyleihin kuuluu tietynlainen soundimaailma nykyään oleellisena osana. Teknisessä mielessä tehdään todella hienoja ja haastavia juttuja, siitä pojot kotiin. En kuitenkaan haluaisi kuulla Led Zeppeliniä Nickelbackin soundeilla, tai päinvastoin. Valitettavasti jotain tuonkaltaisia viritelmiäkin välillä kuulee ja ne eivät toimi mulle, jollekulle muulle varmasti taas ovat sen saman ummehtuneen genren piristeruiskeina toimivia valonpilkahduksia.

Näistä "tämän päivän soundeista" on nillitetty todennäköisesti aina siitä lähtien kun luolamiehet keksi lyödä kaksi kiveä yhteen. Tappaa luovuudeen jne.
Samaa valitetaan aina uuden tekniikan edessä ja tullaan valittamaankin. Ei musiikki kuollut tai muuttunut sieluttomaksi vaikka sitä ruvettiin aikoinaan nauhoittamaan, tai kun ruvettiin miksaamaan lisäämään efektejä. Sähkökitara ei tappanut luovuutta vaikka niin väitettiin. Analogisyntikat ei tappanut musiikkia ja niin eespäin.
Aina on ollut ns. massamusiikki joka on aina ollut hieman konservatiivisempää kuin niin sanottu UG-skenet.
UG puolella yleensä kokeillaan rohkeammin uusia juttuja jotka sieltä sitten nousee pikkuhiljaa suuremman yleisön eteen. Ei se Mozarttikaan tainnut elin vuosinaan kovinkaan suosittu olla..
Esimerkkinähän tuosta ilmiöstä voi käyttää räppäreiden autotunen käyttöä pitihän sen tappaa kaikki laulutaito maailmassa mutta kyllä tuolla joku varmaan osaa vielä laulaakkin. Toinen esimerkki on sähkökitara jonka piti tappaa musiikin sielu kun kaikki on prkln säröllä niin ei tarvi osata edes soittaa.
 
Ugh olen puhunut

Jönssi Punainen:
Aina on ollut ns. massamusiikki joka on aina ollut hieman konservatiivisempää kuin niin sanottu UG-skenet.

 
Näin se varmaan jokseenkin on. Taitaa myös UG-skenet tai no kaikki ei-mainstream skenet olla tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Kiitos tekniikan. Tekeminen ei ole enää rahasta kiinni ja netistä yleisö löytää bändit ja toiskpäin.

Hyvä tai huono esimerkki on Nightwishin kaksi viimeisintä levyä, kaikki on vedetty ihan tappiin. Sitä en oikein ymmärrä, että miten sitä ei voi kuulla ennenkuin kiekko lähtee myyntiin. Osalla yhtyeistä ongelmaa korostaa se, että kaikki soittimet on alavireessä. Kitaroistakin on tullut bassoja.

Jönssi Punainen: Ei se Mozarttikaan tainnut elin vuosinaan kovinkaan suosittu olla.
 
Mozart oli aikansa superstara. ;-)
 
Mutta joo, ajoin aloituksella takaa sitä, kun ainakin mainstream musa säädetään nykyään niin viimeisen päälle, että usein henki katoaa itse äänitteestä. Soitto ja tulkinta voi olla hyvinkin painavaa, mutta miksauksessa ja masteroinnissa pidetään hyvin huolta siitä, että kokonaisuudesta ilma on puristettu pois ja taajuudet viilattu täydelliseen balanssiin. Se kieltämättä kuulostaa hienolta, mutta sitten kun kaikki kuulostaa samalta, niin herää kysymys missä elävyys ja persoonallisuus.
 
Itse kun olen katsellut noita YouTube opetusvideoita, joissa mennään yhä hienovaraisempiin viilauksiin, tulee helposti tunne, että oikeastaan en taida halutakaan ihan noin tarkkaa kiillotusta omiin tuotoksiin. Ja tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että haikailisin jonkun kellarisoundin perään, vaan pikemminkin, että kohtuus tässäkin asiassa voisi olla hyvä vaihtoehto.

Timo JM: Mozart oli aikansa superstara. ;-)
 
Mutta joo, ajoin aloituksella takaa sitä, kun ainakin mainstream musa säädetään nykyään niin viimeisen päälle, että usein henki katoaa itse äänitteestä. Soitto ja tulkinta voi olla hyvinkin painavaa, mutta miksauksessa ja masteroinnissa pidetään hyvin huolta siitä, että kokonaisuudesta ilma on puristettu pois ja taajuudet viilattu täydelliseen balanssiin. Se kieltämättä kuulostaa hienolta, mutta sitten kun kaikki kuulostaa samalta, niin herää kysymys missä elävyys ja persoonallisuus.
 
Se on loppukädessä kuitenkin aina artisti / bändi / tuottaja / levy-yhtiö joka tekee päätöksen ja pitää veto-oikeutta soundimaailmaan. Miksaaja tekee vain sen, minkä kokee tarpeelliseksi kappaleen ja asiakkaan taiteellisen vision kehystämiseksi. Halu / pelko kuulostaa samalta kuin trendi x tai bändi y, tai tehdä tälleen koska 'kaikkihan niin tekee nykyään', on ensisijaisesti asiakkaan, ei miksaajan rasti kantaa. Jos miksattavan musiikin tekijällä ei ole omaleimaista ja rohkeaa näkemystä, on miksaajan ja masteroijan kädet aika sidotut.
 
Mitä tulee painavaan tulkintaan ja yliprosessointiin, ite koen että tilanne on aika päinvastainen kuin mitä kuvailet. Musta semmoista oikeasti repivää ja elävää tulkintaa on todella harvinaista löytää, enkä usko, että se syy on siinä, että miksaaja ja masteroija puunaa elon ja tunteen pois raidoilta. Luulen, että sitä vaan lähtökohtaisesti on vähemmän siellä ylipäätään, johtuen alan rakennemuutoksesta. Yhä isomman osan musiikista jota kulutetaan tekee osa-aikaiset harrastelijat, osa-aikaisten tekijöiden kanssa ja työskennellään osa-aikaisesti muiden juttujen sivussa, olosuhteissa ja budjeteissa jotka tämmöinen osa-aikainen touhuaminen mahdollistaa. Ei lähtökohdiltaan paras resepti suuruuteen ja taiteelliseen mahtavuuteen. Toki se on tehtävissä, mutta ei tosta nyt ainakaan hyötyä ole.
 
Jos ei ole Muse, niin kuka nykyään lukittautuu studioon 2kk tekemään levyä..?
 
Itse kun olen katsellut noita YouTube opetusvideoita, joissa mennään yhä hienovaraisempiin viilauksiin, tulee helposti tunne, että oikeastaan en taida halutakaan ihan noin tarkkaa kiillotusta omiin tuotoksiin. Ja tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että haikailisin jonkun kellarisoundin perään, vaan pikemminkin, että kohtuus tässäkin asiassa voisi olla hyvä vaihtoehto.
 
Tää liittyy musta vähän edelliseen pointtiin, että johtuen edellämainituista asioista, nykyään tulee vastaan lähtökohtaisesti raitoja jotka vaatii helvetisti enemmän vaivaa istuakseen siihen laatustandardiin mitä nykyään vaaditaan ja ylläpidetään. Karrikoidusti olosuhteet ja materiaalin panostus huononee koko ajan, ja vaatimustaso nousee.. Ilmankos jengi tunettaa, gridaa, limitoi, triggaa ja editoi kuin viimeistä päivää.
 
Toki tää johtaa helposti semmoiseen harhaan, että koska työkaluja on helvetisti, ratkaisee ne kaikki ongelmat. Tai unohdetaan tai halutaan unohtaa, että se tunetettu, gridattu ja länätty raita ei voi ikinä kilpailla raidan kanssa joka olisi vaan vedetty sisään hyvällä soundilla, emootiolla ja energialla.
 
Kun on hieno vasara, alkaa ruuvitkin näyttää nauloilta. Mulla vei vuosia älytä, että musikaalinen balanssi ja yksinkertainen, taidokas automaatio tekee enemmän kuin mikään huippu-eq tai multimaximizer-plugari jonka voisi heittää joka raidalle.
 
Ohimennen, mulla on monen session äärellä tullut mieleen kysyä, ja olen kysynytkin, että miksi te edes painoitte rec:iä tän raidan kohdalla. Te tiedätte et tää on huono, mä tiedän et tää on huono, ja me molemmat tiedetään, että lopputulos on vaan vähemmän huono, mutta ei silti hyvä.
 
Aiheen otsikosta voisin todeta, että musta miksaus ei ole koskaan ollut hienommassa tilanteessa, mutta äänittäminen sen sijaan, emootion ja energian rohkea luominen ja vangitseminen.. Se on aika kuollut ja alkaa haista jo suhteellisen mädäntyneeltä.

Jos täällä olevia biisinäytteitä kuuntelee huomaa hyvin nopeasti että miksaukset on tehty suurilta osin kuullokkeilla, kaiuttimien kautta kuunneltuna monet on hyvin monomaisia ja ahtaita.
Ei se plugareitten määrä tai laatu kenestäkään mestaria tee saattaa pian käydä toisinpäin ja tulee pakkomielle käyttää niitä mahdollisimman paljon ja tarpeettomasti.
Kyllä ne vanhan koulukunnan äänittäjät/miksaajat on melkoisia velhoja ja tietysti muusikot.
Malttia prosessointiin ja editointiin niin kyllä se siitä.

Joka kerta kun äänitekniikka ottaa qvanttiloikan, niin niitä uusia mahdollisuuksia halutaan myös käyttää.... vaikka väkisin. Sehän tietenkin johtaa joskus ylilyönteihin, mutta vaikea nähdä, että mahdollisuuksien lisääntyminen johtaisi lopputuloksen köyhtymiseen. Se että jokaisella on taskussaan kännykässä täysimittaisen studion työkaluja ja mahdollisuus väsätä junassa julkaisukelpoista höttöä, johtaa tarjonnan rähtämiseen kun kaikki ne jotka eivät voineet aikaisemmin taitamattomuutensa takia tehdä julkaisukelpoista materiaalia, voivat tehdä sitä nyt kaikenlaisten plugen avulla.
 
Ongelma on enemmän siinä, että ei niitä Beatleseja ole nykyään sen enempää kuin kuuskytluvullakaan, mutta silti musaa tehdään ja julkaistaan perkeleesti enemmän. Siitä seuraa väkisinkin sisällön käyhtyminen kun määrä lisääntyy laadun kustannuksella. Se, että aikaisempaa usempi ihminen voi ilmaista itseään julkisesti musiikilla ei mitenkään voi olla huono juttu, vaikka aika harvalla on mitään kiinnostavaa sanottavaa. Tälläkin hetkellä tehdään todella hienoja ja mageita ja maailmaa mullistavia juttuja, mutta se vaan edellyttää musiikin rakastajalta enemmän vaivaa löytää se kiinnostava sisältö kaikkien hissipierujen seasta.
 
Radio ei riitä, eikä televisio. Itse hyödynnän kaikkia mahdollisia väyliä saada tietoa kiinnostavista ilmiöistä. Kuuntelen mitä ihmiset puhuu ja kun joku intoilee jostakin, niin laitan nimen muistiin ja käyn tilaisuuden tullen tsekkaamassa mistä on kyse.
 
Alkuperäisestä aiheesta sen verran, että ylipuleerattu tuotanto tulee västämättä aiheuttamaan vastareaktion ja LoFi ideologia kömpii varmaan punkkareiden keskuudesta laajempaan tietoisuuteen. Äärimmilleen kontrolloitu ääni puuduttaa korvat, elävä ääni tulee takaisin ihan ilman muuta. Kuka se nyt sanoikaan, että ennen rummut äänitettiin kolmella mikillä ja ne kuulosti hyvältä. Nykyisin rummut äänitetään kymmenillä mikeillä ja se kuulostaa kuin pulut paskantais katolle :-D.

saastara: Kun on hieno vasara, alkaa ruuvitkin näyttää nauloilta. Mulla vei vuosia älytä, että musikaalinen balanssi ja yksinkertainen, taidokas automaatio tekee enemmän kuin mikään huippu-eq tai multimaximizer-plugari jonka voisi heittää joka raidalle.
 
Kyllä. Ehdottomasti tämä. Aamen. Tosta voi automaationkin nakata hevonperseeseen, jos on riittävän taitavat esiintyjät ja tekijät mukana menossa. Jossain kohtaa tietty iskee todellisuuden rajat vasten kasvoja ja tiettyjä asioita on mahdotonta toteuttaa C414:llä pelkkää selloa salissa äänittäen, mutta se on asia erikseen. Nyt seuraa ajatuksenvirtaa aiheesta.
 
Musiikki on se nro. 1, josta kaikki lähtee ja johon kaikki valitettavan usein kaatuu. Shit in shit out, siitä ei pääse yhtään mihinkään millään miksaajan ammattitaidon määrällä. Hyvä biisi kuulostaa hyvältä näennäisesti paskoillakin soundeilla ja sama homma toisinpäin, enkä tarkoita mitään itsearvoisesti haettuja puurosoundeja. Miksaaja, masteroija ja kaikki muutkin ääniheput on tuossa kohtaa jopa melko merkityksetön tekijä. Kiillottaminen onnistuu vain, jos jotain kiillotettavaa on. Hyvä toimii jopa raakileena.
 
Mun mielestä noita prosessin osasia ei voi kuitenkaan erotella täysin toisistaan, koska se lopullinen kokonaisuus on subjektiivinen kokemus. Hyvät soundit (kenen mielestä?) huonossa kontekstissa (kenen mielestä?) voivat kuulostaa huonolta ihan soundeinakin, koska se kokonaiselämys on sisällön vuoksi niin puutteellinen (kenen mielestä?). Onko vika sitten tyyliin sopimattomissa soundeissa, sävellyksessä, sovituksessa, kuun asennossa, energiajuoman etiketin vinoudessa, tai missä onkaan - lopputulos pysyy mun mielestä melkolailla samana.
 
Jotain.

Te joiden mielestä "nykyään tehdään sitä ja tätä", linkittäkää nyt jotain käytännön esimerkkejä ja mielellään niin, että annatte sen referenssipisteenne historiasta, jos sellainen kerran löytyy. Tällaisenaan tämä keskustelu tuntuu lähinnä hatarien mielikiiltokuvien vaihtelulta.
 
Saastara ja Antti1 taas vaihteeksi puhuvat sanoja sangen painavia ja osuvia.

jannu: Te joiden mielestä "nykyään tehdään sitä ja tätä", linkittäkää nyt jotain käytännön esimerkkejä ja mielellään niin, että annatte sen referenssipisteenne historiasta, jos sellainen kerran löytyy. Tällaisenaan tämä keskustelu tuntuu lähinnä hatarien mielikiiltokuvien vaihtelulta.
 
Saastara ja Antti1 taas vaihteeksi puhuvat sanoja sangen painavia ja osuvia.
 
Ei tänne toisten tekemiä töitä viitsi linkittää.
Se että joka jampalla on nykyisin koneessa valtavat määrät tosin mallinnettuja laitteita joita aikoinaan ei isoissakaan studioissa ollut niin silti ollaan vielä aika kaukana noista ennen tietokoneaikaa tehdyistä hyvistä äänitteistä (esim Peter Gabriel), tosin poikkeuksiakin on ja lisäksi mieltymisero siitä mikä on hyvää.

studio: ...niin silti ollaan vielä aika kaukana noista ennen tietokoneaikaa tehdyistä hyvistä äänitteistä
 
Meinaatkos nyt ihan absoluuttiseti vai keskimäärin vai mistäs tässä on kysymys?
 
Mun mielestä joka vuosi ilmestyy useita hienoja levyjä ja vastapainoksi iso kasa sellaista josta en niin välitä ja suurinta osaa en ole kuullut, mutta sama tilanne taisi olla 60-70-80-90-00-10-luvuillakin. Nykyään ilmestyy niin paljon uutta musiikkia, että jotain "tämän päivän soundia" en oikeen näe olevan enää edes olemassa. Olis tosiaan järkevää jos asiasta keskusteltaisiin esimerkkien valossa, koska muuten liikutaan niin abraktilla tasolla, ettei siitä saa mitään järkevää irti. Pelkkä "ennen oli toisin" ei oikeen oo kovinkaan mielenkiintoinen aihe.

Mikael: Meinaatkos nyt ihan absoluuttiseti vai keskimäärin vai mistäs tässä on kysymys?
 
Mun mielestä joka vuosi ilmestyy useita hienoja levyjä ja vastapainoksi iso kasa sellaista josta en niin välitä ja suurinta osaa en ole kuullut, mutta sama tilanne taisi olla 60-70-80-90-00-10-luvuillakin. Nykyään ilmestyy niin paljon uutta musiikkia, että jotain "tämän päivän soundia" en oikeen näe olevan enää edes olemassa. Olis tosiaan järkevää jos asiasta keskusteltaisiin esimerkkien valossa koska muuten liikutaan niin abraktilla tasolla, ettei siitä saa mitään järkevää irti. Pelkkä "ennen oli toisin" ei oikeen oo kovinkaan mielenkiintoinen aihe.
 
Eikö kyse ollut paljonkin siitä että pelkkä laitteisto ja sen määrä ei vielä tee mestaria.
Katsomalla videoita ei käytännössä opi vielä oikeastaan yhtään mitään, joitain vinkkejä voi saada kun hommaa aloittelee.
Kaikki duunit on erillaisia ja joutuu käyttämään ja kokeilemaan mikä toimii. Mieluiten tietysti se pitäisi jo huomioida biisin tekovaiheessa.
Monasti se yksinkertaisin tapa on paras. Jos joutuu vääntämään ja lisäilemään jatkuvasti plugareita ja homma ei toimi on paras poistaa kaikki ja aloittaa alusta vain pelkästään nostamalla tasoja ja lähteä siitä liikkeelle.
Historiaa kyllä kannattaa tuntea. On mielenkiintoista ja opettavaa tietää miten asiat ennen tehtiin.

Tämän päivän soundia ei pystytä määrittelemään nyt, vaan sitten kun seuraava suurempi murros tulee. Uuden täytyy syntyä, ennen kuin vanhaa osataan ymmärtää. Esimerkiksi se mitä tehtiin 70-luvulla, pystyttiin tunnistamaan ja määrittelemään jossain 80-luvun puolivälissä. Ja vastaavasti, se mitä tehtiin 80-luvulla, tajuttiin yleisesti vasta 90-luvun puolivälissä. Se tarkoittaa, että se mitä tehdään 2017, pystytään määrittelemään ehkä joskus 2025. Todennäköisesti sitäkin myöhemmin.
 
Jos pitäisi veikata jotain, niin tätä aikakautta leimaa makuuhuone-tuotanto. Valtava työkalujen määrä ja helppous on vienyt suuntaa enemmän musiikin tekemisestä erilaiseen tekniseen hiplaamiseen. Aika mikä ennen käytettiin täydellisen suorituksen treenaamiseen, käytetään nyt epätäydellisen suorituksen korjaamiseen. Duuni tehdään myös yhä useammin yksin, ei koko bändin kanssa kollektiivisesti. Se luo tiettyjä etuja, mutta myös valtavia sudenkuoppia. Kun bändi ei treenaa, niin sattuman ja yhteissoiton luomia ideoita jää syntymättä.
 
Veikkaan myös, että tätä aikakautta vaivaa tietty geneerisyys. Vaikka vaihtoehtojen ja työkalujen määrä on lisääntynyt valtavasti, niin musiikin monipuolisuus ei ole kasvanut samaa tahtia. Se on joissakin tapauksissa jopa ottanut pari askelta taaksepäin.
 
Jos 80-luvulla kaikissa snareissa oli sama gated reverb, niin perus-filosofia ei ole itseasiassa kovinkaan paljon muuttunut uusien työkalujen mukana. Aika monessa genressä on edelleen vallalla tietty muotti mihin yleisesti pyritään. Yksi keksii jonkun hyvän jutun ja sitä viljelläänkin sitten miljoonissa biiseissä. Se on ihan ymmärrettävää. Joku menee aina edellä ja muut käyttää toimivaa juttua referenssinä omissa tuotoksissaan.
 
Koska joku kyseli esimerkkejä, niin ehdottaisin että jokainen kuuntelee omasta musagenrestään jotain bändiä, mikä on ollut toiminnassa monta vuosikymmentä. Onko soundit persoonallisempia uran alussa vai lopussa?
 
Tuon pienen esimerkin mukaan: Queensr˙che. Bändin äänellinen tuotanto oli jossain kohtaa aikakautensa parhaimmistoa, mutta uusimmat levyt kuulostavat juurikin hyvin geneerisiltä. Soundeja leimaa samat sämplet ja mallinnukset mitä jokaisella on omassa läppärissään. Se antaa kuvan, ettei musiikin eteen ole jaksettu tehdä enää kovinkaan paljoa.