Media ja viihde ›

Torment: Tides of Numenera
 
Vähän oli ensi alkuun vaikea lähestyä tätä, kyseessä kun on henkinen jatko-osa yhdelle maailmankaikkeuden parhaista, ellei jopa parhaalle pelille, Planescape: Tormentille... Ensin oli fiilis, että pitäisi tässä joskus pelailla alkuperäinen uudelleen läpi, että ehkä tästä saisi siten enemmän irti. Sitten onneksi tulin järkiini ja tajusin, että ei hitossa, sehän vaan tekee vertailuasetelmasta entistä hankalamman.
 
Loppujen lopuksi tätä kannattaa ehkä lähestyä sellaisena "inspired by" pikemminkin kuin "sequel to" juttuna. Jos tätä asettaa samalle linjalle alkuperäisen kanssa, niin eihän tämä pääse oikein lähellekään. Toki siitä on monia, monia vuosia kun olen alkuperäistä viimeksi pelannut, eli ehkä vähän nostalgialisää mukana, mutta se nyt on yksinkertaisesti legenda peliksi ja täysin uniikki monella tapaa. Jatko-osana tämä on siis puutteellinen, monet alkuperäisen hienoudet jää saavuttamatta vaikka yritystä onkin, mutta mitenkäs omana pelinään?
 
No, täytyy sanoa, että näistä viime vuosien cRPG-uudelleenlämmittelyistä (Wasteland 2, Pillars of Eternity, Tyranny, jne) tämä on ehkä oma suosikkini. Kertonee jotain sekin, että mainituista tämä on ainut, jonka olen onnistunut pelaamaan loppuun asti. Ehkä se on tuo Planescape: Tormentin hengessä vähän nyrjähtänyt meininki, mikä yksinkertaisesti viehättää (yhdessä kohtaa oli mahdollista antaa kannibaalikultin syödä itsesi hengiltä, jotta sitten henkiin herättyäsi voisit kysyä niiltä asioita itsestäsi, kun ne oppii tuntemaan uhrinsa syödessään). Maailma oli alusta asti erittäin mielenkiintoinen ja juoni konsepteineen kyllä tempasi mukaansa. Olin alusta asti täysin messissä siihen, että nyt Castoffina lähden tekemään omaa jälkeäni tähän maailmaan. En viitsi juonesta puhua sen enempää, muuten kuin että se oli loistava, täynnä mielenkiintoisia ja hyviä hahmoja sekä kumppaneina että maailmassa yleensä. Tarinaa kerrottiin juuri oikealla tavalla, jättäen hieman jotain aina pelaajan itse selvitettäväksi, niin että tuntui oikeasti että kokosi palapeliä aina kun hahmo esim. pääse todistamaan (ja vaikuttamaan) johonkin menneeseen tapahtumaan.
 
Lukemista tietty todella paljon tässä. Mutta kuka nyt Tormentin jatko-osalta muuta odottaisikaan. Jokaisella sivuhahmolla kauheat määrät dialogia ja kuvailua, mutta ei ainakaan itsellä tullut missään vaiheessa sellainen fiilis, että joo joo, antaa jo riittää. Oma osionsa oli sitten menneisyyteen sijoittuvat osiot, jotka oli ihan sataprosenttisesti visual novelleja. Arvostan myös, että peli ei ollut mitenkään turhan pitkä. 30h meni läpipeluussa, mikä on itselle ainakin justiinsa sopiva.
 
Toinen mitä arvostan oli, että tappeluita oli melko niukasti ja koska pelissä oli alkuperäisestä poiketen vuoropohjainen taistelu, sillä sai tehtyä ihan ovelia asioita. Monesti esim. oli taisteluympäristössä erilaisia juttuja, joiden avulla oli mahdollista löytää non-lethal ratkaisu siinäkin kohtaa kun tappelu oli jo käynnissä. Taistelun aikana monesti pystyi myös puhumaan vastustajille, eli oli täysin mahdollista saada ne puhuttua puolelle kesken tappelun (monesti vaativat actionin, eli ei kuitenkaan niin, että ummet lammet ryhdytään jutustelemaan kesken mättämisen). Suosikkini oli "taistelu", jossa yritit varastaa esinettä X ja sen vartija antoi hahmoille opaskierrosta. Osan ryhmästä piti jatkuvasti seurata opasta ja kysellä kysymyksiä, jottei se ala epäillä mitään kun taas osan piti toteuttaa itse varkaus eri puolilla tilaa, vähän jossain Ocean's 11 -hengessä.
 
Mutta joo. Aina kun unohti, että kyse on Planescape Tormentin -jatko-osasta ja antoi pelin vakuuttaa omilla meriiteillään, diggasin ihan täysillä. Sitten aina välillä mietin, että "onko tämä nyt alkuperäisen tasoinen?" ja vastaus oli poikkeuksetta "No, ei, mutta sillä ei ole hitonkaan väliä."
 
8/10