Lyriikka ›

Viherköyttä kasvaa maa
 

 
Puiden päällä viherköyttä
jo aikatiuku uutta virttä näyttää
kattojen kanteleet aukeavat
raukeana järvi toista tervehtii,
härkälintu poikastaan selässään kantaa,
rantaa pitkin kahlaa mies
 
saappaan varret käännettynä
itkee ihmettä, kun luonto huutaa puhtauttaan
auringon silmä maata palvoo
yhden yön tarinat, ei Hänelle kelpaa,
jos toista yötä yksin valvoo;
 
on veden kuvajainen,
on aallon liike vajavainen,
on tahto turhaa tulla toiseksi,
kun luonnolle kelpaa
viherköyttä kasvaa maa
mies älä käy toiselle loiseksi
 
vaikk kaksin käsin pidät päätäs
saappaan varret käännettynä
ja vesi häätää härkälinnun
on tahto turhaa tulla toiseksi,
kun luonnolle kelpaa
viherköyttä kasvaa maa
mies älä käy toiselle loiseksi.
 

 

 
merja ritala