Kitarat: kitarakamat ›

Stratossa Kinmanin Blues setti, toisessa J. Salon Z-stealth. Sheratonissa Lappalaisen epäsymmetriseksi käämityt humpparit, Flaxwoodissa Bare Knucklesin Mississippi Queenit, jäsen Finnstarin rakentamassa Mastercasterissa Lollarin Charlie Christian kaulassa ja tallassa Lollarin B. S T Bridge. Pala-jazzmasterissa squjun orkkikset.

Mulla mikit on ihan mitä sattuu, ja täydestä menee :)
Vanhin pitopelini tosin on aina kuulostanut jotenkin yksiulotteiselta, mutta niin paljon asia ei ole haitannut että lähtisin mikkejä vaihtamaan.

Kefiiri: Mulla mikit on ihan mitä sattuu, ja täydestä menee :)
Vanhin pitopelini tosin on aina kuulostanut jotenkin yksiulotteiselta, mutta niin paljon asia ei ole haitannut että lähtisin mikkejä vaihtamaan.
 
Sä keskityt vääriin asioihin. ;)

Tuosta magneettien vaikutuksesta mikkiin, tein jokin aika sitten pienen videon missä käyn läpi Alnico 4, 5 ja UOA5 magneetit Seth Loverin tallaversiossa.
https://www.youtube.com/watch?v=LzAjDNdBy3c
 
Ei mikään super laadukas video, mutta kyllä siitä erot kuulee.

Alnico 4 Sethin sisällä on aika tiukka soundinen, ei huono. Hyvin tiukentaa soundia jos kajarin ominaissointi on hiukan löysempi ja haluaa tiukkuutta bassontoistoon.
 
Kun etsin tietoja Gibsonin T-Top mikeistä niin löysin tiedon, että Seth Lover UOA5 magneetilla on todella lähellä T-Top mikkiä, ja kyllähän se siltä hiukan kuulostaakin ainakin livenä mitä magneettia testannut ja tubesta videoita kuunnellut.

Metalkallo: Kun etsin tietoja Gibsonin T-Top mikeistä niin löysin tiedon, että Seth Lover UOA5 magneetilla on todella lähellä T-Top mikkiä, ja kyllähän se siltä hiukan kuulostaakin ainakin livenä mitä magneettia testannut ja tubesta videoita kuunnellut.
 
Klassinen köyhän miehen t-top modaus on heittää A5 magneetti 490R mikkiin.
 
Mulla on ollut mielessä väsätä vuoden 1961 PAF-mikki SG:hen laittamalla rough cast short unoriented A5 magneetti Sethiin, mutta toistaseks en ole ko. magneettia mistään löytänyt, Throbakikaan ei moista harmittavasti tarjoa vaikka muuten hyviä wanhanajan magneetteja löytyykin.

Metalkallo: Juu, tuosta on yksi videokin jonkun tekemänä T-tubessa ja ihan jees soundi sinänsä, mutta mua se ei jotenkin vakuuttanut täysin. Tuon 490R:n pitäisi kait olla vielä vahaamaton että olisi enemmän kuin aito asia. Seth on hyvä kun se on vahaamaton jo muutenkin.
 
Ja joo, tuota magneettia voi olla vaikea löytää. Mulla on noita normi Un-oriented alnico 5 (UOA5) magneetteja 4 tai 5 yhteensä.
 
Ei kai se ketään vakuuta kuten ei aito t-top muutenkaan, se kun ei enää näennäisesti ole PAF-mikki eikä kaksinen muutenkaan, kuulemma aikoinaan kun DiMarzion Super Distortion ja Duncanin mikit tuli markkinoille t-topit vaihdettiin lähes aina ja heitettiin surutta roskiin, nykyjään niitä sitten yritetään kaupata naurettavilla summilla koska myyntipuheessa voi käyttää sanoja "vintage" ja "Gibson", harvempi vaan taitaa ostaa.

tuskiz: Ei kai se ketään vakuuta kuten ei aito t-top muutenkaan, se kun ei enää näennäisesti ole PAF-mikki eikä kaksinen muutenkaan, kuulemma aikoinaan kun DiMarzion Super Distortion ja Duncanin mikit tuli markkinoille t-topit vaihdettiin lähes aina ja heitettiin surutta roskiin, nykyjään niitä sitten yritetään kaupata naurettavilla summilla koska myyntipuheessa voi käyttää sanoja "vintage" ja "Gibson", harvempi vaan taitaa ostaa.
 
Ihanaa, että sä olet aina oma positiivinen itsesi. :)

tuskiz: Ei kai se ketään vakuuta kuten ei aito t-top muutenkaan, se kun ei enää näennäisesti ole PAF-mikki eikä kaksinen muutenkaan, kuulemma aikoinaan kun DiMarzion Super Distortion ja Duncanin mikit tuli markkinoille t-topit vaihdettiin lähes aina ja heitettiin surutta roskiin, nykyjään niitä sitten yritetään kaupata naurettavilla summilla koska myyntipuheessa voi käyttää sanoja "vintage" ja "Gibson", harvempi vaan taitaa ostaa.
 
Aika montaa nykymikkiä testanneena rohkenen olla eri mieltä. T-top on usean, kuten minunkin mielestä erinomainen mikki.

Kojoneksen uudelleen käämimiä stratomikkejä kaulassa ja keskellä, Kojoneksen noiden sinkkujen seuraksi käämimä humbuckeri tallassa. Harvinaisen hyvä tasapaino sinkkujen ja humbuckerin välillä, nyt joka asento normaalilla viisasentoisella kytkimellä on toimiva. Tarkoitus on laittaa superswitchi ja lisäkytkin paikoilleen, että saa sarjaan/rinnan kytkentöjä käyttöön.

SG:ssä on jotkut seiskytluvun Bill Lawrencet ja Tokai Lespassa P90... näillä mennään eikä ole tarvetta vaihtaa.

kekehe: Aika montaa nykymikkiä testanneena rohkenen olla eri mieltä. T-top on usean, kuten minunkin mielestä erinomainen mikki.
 
Juurikin. Jos pikku "katsausta" historiaan pistetään niin sanoisin että tuolloin, kun Larry DiMarzio ryhtyi jälkiasennusmikkejä tekemään 70-luvun loppupuolella, tuosta mikkien vaihdosta tuli melkeinpä "muoti-ilmiö". Kyseessä ei välttis ollut ollenkaan aina mikään soundinparannuksen tavoittelu, vaan useasti sellainen ulkonäköön vaikuttava juttu. Totta kai tuli lisäpalasia siihen soundipalettiin, mutta se ei ihan aina ollut mikinvaihtajan ensisijainen tarkoitus. Myös täysin totta on sekin, että ei se asiakas useinkaan halunnut niitä "vanhoja, huonoja" mikkejä itselleen, vaan ne jäi sinne verstaan nurkkiin pyörimään.
Nuo viisaat itäiset miehet sitten ryhtyivät laittamaan omiin kitaroihinsa avokelamikkejä, jotta saatiin ihan tehtaan jäljiltä "hot-rodatun" eli tuunatun näköisiä soittimia jotka tekivät kauppansa. Samoihin aikoihin tuli noihin jo vakiona dual sound, tri-sound, ja vaiheenkääntö-mikroswitchejä joiden asennus oli aiemmin just noitten "virityspajasällien" hommia.

Minä tuossa aikaisemmin kirjoitin, että Ibanez super58 on mun suosikkimikit, niin se ei ollut ihan yksiselitteisesti totta. Nimittäin olen uusilla vahvistimilla huomannut, että kitarat reagoi vallan toisella tavalla. Super58 on aika kuumat mikit mikä vaikuttaa niiden reagointiin. Itseasiassa tein sellaisen oudon havainnon, että kuumamikki toimii paremmin tai mulle mieluisemmalla tavalla kliineissä soundeissa. Särösoundeissa näyttäisi kylmempi mikki toimivan paremmin.
 
Vähän yllätyin tuosta havainnosta, enkä ole ihan varma onko kyse mikin kuumuudesta, mutta oletan niin. Luulen, että kuuma mikki vielä vähän syventää kliinissä soundissa sitä putken lämpöä ja hehkua, mitä itse pidän kovin miellyttävänä piirteenä. Särösoundilla se kuuma mikki vaikuttaa kompressoivan sitä soundia eikä edes tasaisesti vaan se tuntuu joltakin taajuudelta menevän vähän niinkö tukkoon. Sitä voi kompensoida eq:n avulla, mutta sitten kun käytetään kylmempää mikkiä vaikkapa T498, niin särösoundissa ääni pysyy avoimempana minkä minä koen miellyttävämpänä.
 
Yksikelaiset tuntuu toimivan aina. Noiden humpparikitaroiden kanssa on vähän tekemistä. Tällä hetkellä mun suosikit menee niin, että särösoundeilla Yamaha SA2200 on miellyttävin ja heti perään tulee Gibson LesPAul (R490/T498 ovat huomattavasti mainettaan parempia) ja viimeisenä Ibanez AR300 (super58). Kliineissa soundeissa mennään taas päinvastaisessa järjestyksessä. Kliinin ja särön välissä mennään reunasäröillä ja siinä en ole vielä keksinyt/päättänyt mistä pidän enemmän.
 
Niin ja sitten vahvistimissahan on todella isoja eroja miten voimakkaasti ne reagoivat kitaraan. Joillakin vahvistimilla on suunnilleen sama millä kitaralla sitä soittaa, niin se kuulostaa jokseenkin samalta, mutta jotkut vahvistimet reagoivat voimakkaasti kitaraan ja muuttuvat melkein toiseksi laitteeksi kitaran mukana.
 
Kuitenkin näyttää siltä, että mikrofoni on kompromissi ja tällä hetkellä mietin voiko kaikissa soundeissa loistavaa mikkiä olla olemassakaan? jotenkin tuntuu, että eri soundit vaativat mikiltä erilaisia ominaisuuksia ja epäilen (vaan en tiedä), että jollakin osa-alueella loistava mikki ei loista toisella osa-alueella. Näin ollen kaikkiin soundeihin taipuva mikki on väkisinkin neutraali (voittaa helposti missikisat, mutta ei ole välttämättä hyvä sängyssä :-D ).
 
E: tässä saattaa olla kyse myös siitä, että nuo ihannoimani MesaBoogiet potkaisee minua naamaan, enkä vielä osaa sanoa kuka se oli :-).

Itsellä on Stratocaster Marinassa Dimarzion Super Distortion ja Ibanezin RT:ssä Dimarzion Tone Zone. Molemmat tallassa ja erittäin hyvin sopivat heviin ja metalliin - erityisesti komppauspuolelle. Molemmissa kitaroissani leppärunko ja kokemusteni pohjalta olen todennut että tummempi mikki eli bass-middle- voittoinen (kuten nämä edellä mainitut) sopivat kirkassoundiseen kitaraan - vähentää ja tasoittaa kirkkautta mukavasti.

Stratossa:
- 2x Dimarzio DP 186 (kaula & keski)
- 1x Dimarzio DP 182 (talla)
Telessä:
- 1x Dimarzio Area T (kaula)
- 1x Dimarzio DP 182 (talla)
Lespassa:
- Creamery '83 Alnico V satsi
Varalla:
- Halla Custom Instruments JazziJusa humpparit

No ny ois torilla kultakuoriset BKP rebell yellit. Noita voisin tykätä käyttää enemmän kuin Jazz / Jeff Bekiä :D

s8na: No ny ois torilla kultakuoriset BKP rebell yellit. Noita voisin tykätä käyttää enemmän kuin Jazz / Jeff Bekiä :D
 
Oon joskus aikoinaan tehnyt täysin vastaavan siirtymän Tunkkasen Simoista Paljasrystyihin, ei kaduttanut laisinkaan :)

Stratossa kiinni Simon Neilin (Biffy Clyro) signaturemallin setti, jossa mikeissä bassokielillä alnico5- ja ohuilla kielillä alnico3-magneetit. Toimii todella hyvin, tykkään tasapainoisesta avointen sointujen soinnista sopivasti säröytyneellä soundilla, bassot tulevat napakasti ja ylätaajuudet eivät iske liikaa.
 
PRS Custom22:een tuli vaihdettua JB+Jazz-setti, tykkään huomattavasti enemmän kuin alkuperäisestä (etenkin alkuperäinen keraaminen tallassa oli turhan "moderni" ja kuuma meikäläisen makuun). Tämä nyt tässä kohtaa, ehkä jossain kohtaa voi olla vielä vuorossa BKP-setin laitto, tsekkaillaan...
 
OLP:n Axis-kopiossa ollut jo reilut kymmenen vuotta kiinni DiMarzion AirTone ja AirNorton, sopivat mielestäni tuohon hyvin, eli sopivan kuumat mutta silti riittävästi "ilmaa" soundissa. "Modernein" soundi meikäläisen arsenaalissa, mutta sopii tiettyihin juttuihin.
 
Jo kalustosta poistuneeseen JP6:een tuli aikoinaan vaihdettua LiquiFiren ja Crunchlabin tilalle BKP:n HolyDiver/ColdSweat-setti, toi hieman orgaanisempaa soundia tuohon (etenkin tuo HolyDiver tallassa). Tuo Axis jäi vähän tätä tukkoisemmaksi, ja JP6 olikin ykköskeppi vähän aikaa (kunnes korvautui PRS:llä).
 
Tokain teleen (myös jo poistunut kalustosta) tuli laitettua tallaan DiMarzion Jerry Donahue-malli joka toimi erittäin mainiosti, tosin tuolloin ainoana referenssinä toimi Tokain orkkismikki. Nyt taloon tulossa Novon Serus T jossa Amalfitanon mikit, mielenkiintoista kuulla miten toimii nykysetupin kanssa.
 
Ainoa kitara johon ei mikkejä ole tullut vaihdettua oli Hamerin jenkki-DoubleCut P90:llä, hemmetin kova keppi ja harmittaa että tuli tuosta luovuttua...
 
Vahvistimena tällä hetkellä Bluetonen Crossroad, jossa clean-kanavana Fenderin Deluxe/Twin, crunch-kanavana AC30 ja lead-kanavana SLO100.

h.e.k.a:
Jo kalustosta poistuneeseen JP6:een tuli aikoinaan vaihdettua LiquiFiren ja Crunchlabin tilalle BKP:n HolyDiver/ColdSweat-setti, toi hieman orgaanisempaa soundia tuohon (etenkin tuo HolyDiver tallassa).

Tämähän oli mielenkiintoinen kommentti meikän mielestä, saattanen kokeilla moisia JP6:ssa. Olisi kyllä vasta 1. kerta kun mikkejä vaihtaisin alkuperäisistä.

sustain65: Tämähän oli mielenkiintoinen kommentti meikän mielestä, saattanen kokeilla moisia JP6:ssa. Olisi kyllä vasta 1. kerta kun mikkejä vaihtaisin alkuperäisistä.
 
Mikkien vaihdon yhteydessä oli tarkoitus tehdä hieman hifimpää A/B-vertailua, eli nauhoitin täsmälleen samalla setupilla samantyyppisiä riffejä, vaihdoin mikit ja vedin samat jutut narulle. En vain saanut tätä työstettyä selkeämpään muotoon, mutta voisin yrittää tuon Logic-projektin metsästää ja laittaa mp3:sta jakoon...