Rummut: soittaminen ›

Krice: Aloittelijan "yllättävä" havainto: symbaalit kuulostaa eri vireiseltä jos käyttää raskaampaa kapulaa. Perustunee siihen, että raskaampi kapula irroittaa enemmän alataajuuksia. Nyt kun olen testannut eri kapuloilla niin pääosin käyttämäni Vater Sugar Maplet pyöreällä kärjellä kuulostaa ikävän ohuilta, tai siis pellit kuulostaa. Sen sijaan Phil Collins -signaturet kuulostaa paremmilta, mutta ne on omissa käsissä toivottoman tumpelot pölkyt. Ehkä pyöreä kärki ei ole muutenkaan paras keino saada enemmän soundia ulos pelleistä.
 
Kokeile Vaterin Tear droppia!

Crashata kandee muutenkin kuin kapulan tipillä. Lähtee ohkasemmallakin kapulalla isoa soundia. Sivaltaen. Tai miten vaan kunhan ei läpilyö. Kas näin: http://paiste.com/support/new_images/playing.gif

-Dr.DW-: Kokeile Vaterin Tear droppia!
 
Ite oon yli vuoden vedelly lähes pelkästään niillä. Ihana keppi.

Joitain korrelaatioita toki on. Mullon kaikennäköistä B.keppiä ja muutamaa eri tippiä. Ei niillä ole sitten loppuviimein merkitystä. Painavammat ja hankalammat toki väsyttää enemmän. Mutta eihän ne väsytäkkään kun niillä aikansa jyystää.
Tein tuossa tradiotereeniä ohuemmilla kepeillä ihan vaan siksi, ettei rasitu niin paljon ja paremmin sopii käteeni. Nyt kaahaan samoja reenejä paksummilla. En huomaa mitään eroa. Suorastaan pelästyin, mitkä karahkat mulla onkaan.
Ridesaundissa kaikkein eniten huomaa onko pienet sievät vai kolhot kovat. Muttei aikaakaan, kun ei silläkään ole väliä. Koska soittoaan voi muokata loputtomiin.
 
Sen sijaan haluaisin kiittää Morris Goldenbergeniä ihanan putkiaivoisista rytmeistä. Ei oo ihan yksinkertaisimmasta päästä kirjallisuudessa, mutta silti mä tajuan niitä, koska ne on niin putkiaivoisia. Improvisaatiollekin on hehtaarikaupalla tilaa. Kirjan nimi tosin on virvelöintiä aloittelijoille, muttei anneta nimen lannistaa.

Epämuusikko: Ite oon yli vuoden vedelly lähes pelkästään niillä. Ihana keppi.
 
Onkohan puulajilla merkitystä? Eli kuten kitaroissa, eri puisilla kepeillä lähtee erilainen soundi.

Krice: Onkohan puulajilla merkitystä? Eli kuten kitaroissa, eri puisilla kepeillä lähtee erilainen soundi.
 
Puulaji, kapulan massa, tipin materiaali, koko ja muoto vaikuttavat soundiin. Eroa kahden identtisin speksein tehdyn, mutta eri puumateriaalista valmistetun kapulan välillä on vaikea huomata.
 
Soundiin vaikuttaa paljon kapulatekniikka. Se miten kapula pomppaa kavolta pois ja millainen ote kapulasta on.

statistiÖ: Ei niillä ole sitten loppuviimein merkitystä.
 
Tipillä on ihan tavattoman suuri merkitys. Myös kapulan rintavuudella ja paksuudella/massalla soinnin kannalta. Toinen merkittävä tekijä on grippi, että miten antaa kapulan soida/kuinka pitkään kapula viipyy symbaalissa/kuinka paljon lihaa on taustalla.

Tomi Salesvuolla on Rockway:llä aiheesta oma erillinen oppitunti, miten kapulan valinta vaikuttaa symbaalin soundiin. Samassa oli tuo grippi-juttu, miten kontrolloi tai puristaa,... Esimerkkeineen päivineen.
Juu ja ridestähän lähtee hyvä tehostecrash, kun painaa, jonkin aikaa, vaikka puolinuotin ajan verran kapulan olalla, symbaalin keskikohtaa silleen, että se läsähtää.. Jossain biisissä blues / jazz toimii.
Myös virvelissä toimii sama juttu joskus, kun mäjäyttää kalvoon/reunaan ja jättää siihen hetkeksi. Pomppu on a&o mutta muitakin tapoja repiä erilaisia soundeja on.
Kun keppi jätetään tarkoituksella, niin energiaa siirtyy ihan erilailla, koska voimanvaikutusaika on pitkä. Soundissahan se kuuluu väkisin. Mäjäytyslyönnit pitää olla siksi hallittuja, ettei riko vehkeitä.

statistiÖ: Joitain korrelaatioita toki on. Mullon kaikennäköistä B.keppiä ja muutamaa eri tippiä. Ei niillä ole sitten loppuviimein merkitystä. Painavammat ja hankalammat toki väsyttää enemmän. Mutta eihän ne väsytäkkään kun niillä aikansa jyystää.
Tein tuossa tradiotereeniä ohuemmilla kepeillä ihan vaan siksi, ettei rasitu niin paljon ja paremmin sopii käteeni. Nyt kaahaan samoja reenejä paksummilla. En huomaa mitään eroa. Suorastaan pelästyin, mitkä karahkat mulla onkaan.
Ridesaundissa kaikkein eniten huomaa onko pienet sievät vai kolhot kovat. Muttei aikaakaan, kun ei silläkään ole väliä. Koska soittoaan voi muokata loputtomiin.
 
Eri.
 
Sen sijaan haluaisin kiittää Morris Goldenbergeniä ihanan putkiaivoisista rytmeistä. Ei oo ihan yksinkertaisimmasta päästä kirjallisuudessa, mutta silti mä tajuan niitä, koska ne on niin putkiaivoisia. Improvisaatiollekin on hehtaarikaupalla tilaa. Kirjan nimi tosin on virvelöintiä aloittelijoille, muttei anneta nimen lannistaa.
 
Goldenbergin kirjoille on paikkansa, mutta en ymmärrä miten improvisaatio liittyy suoranaisesti hänen kirjallisuuteensa mitenkään.

Krice: Lopuksi niittasin reikään 4" vahvistusrenkaan, jonka reuna peitti melkein kokonaan sen ulospäin karanneen viiltojäljen.
 
Kuulostaapa helpolta ja edulliselta... NOT.
 
4" reikiä saa sulavasti kuumennetulla "standardikokoisella" säilykepurkilla ala rainbow persikka. Menee n. 4 sekuntia itse hommaan. Suosittelen neopreenikinnasta.
Jos epäilee tekniikkaa, sitä voi harjoitella vaikka pienempään loppuunsoitettuun kalvoon. Jos sulaneesta kalvosta jää jäämiä purkkiin kannattaa huolehtia ettei ne siirry lieteen.
 
Isompaa 6" reikää saa n 5-6e maksavalla suolakurkkupurkilla ja saa vielä suolakurkut työkalun lisäksi.
 
Jos nuoriso lukee tätä ohjetta, niin kannattaa ottaa huoltaja kaveriksi tekemään.

Reiän tekemiseen olen käyttänyt teräväksi teroitettua lukittavasäteistä metalliharppia. Kovaa alustaa vasten kalvon molemmilta puolilta leikaten tulee oikein hyvä ja siisti reikä, joka ei repeä.

EJ84: Kuulostaapa helpolta ja edulliselta... NOT.
 
Leikkuri oli 9,50€ ja suojarengas 13,90€. Eli oli helppoa ja edullista. Sen sijaan säilyketölkkien kuumentaminen ja muu vastaava säheltäminen voi tulla maksamaan yllättävän paljon jos ei mene niinkuin strömssöössä. En suosittele kokeilemaan.

Krice: Leikkuri oli 9,50€ ja suojarengas 13,90€. Eli oli helppoa ja edullista. Sen sijaan säilyketölkkien kuumentaminen ja muu vastaava säheltäminen voi tulla maksamaan yllättävän paljon jos ei mene niinkuin strömssöössä. En suosittele kokeilemaan.
 
Se on vähän siitä kiinni että miten on peukalo asemoitunut suhteessa kämmeneen ja onko ylipäätään tottunut osaamaan ja tekemään vai ostamaan valmista. Helppous ja edullisuus onkin suhteellista.

Ja, jos vahvikerengas on käytettävissä enivei ni senku länttää sen kalvon väärälle puolelle (yleisöstä poispäin) ja leikkaa mattopuukolla sen sisärenkaan kalvosta irti. Ite oon tällai saanu siistejä ja kestäviä lopputuloksia aina. Ilman sisärengasta reunan kanssa pitää olla tarkempi, mut oon pari kertaa hätäpäissäni tehny mattopuukolla ilmankin. Kärsivällisesti kun tekee niin kyllä siitäkin siisti tulee.
 
Testasin tuota säilyketölkin lämmityshommaa yks kerta ja se on muutes aika täydellinen temppu sen reijjän tekoon. Tölkki tulikuumaks, lukkopihdeillä tölkistä kiinni ja ei kun vaan.

Minulta meni turhan kauan tajuta, että 12" virveliä ei saa kuulostamaan hyvältä, koska se vain soi korkeammalta ja poksahtaa terävämmin. Eli on äänekkäämpi kuin 14" virveli ainakin kun soittaa hiljaa. Vanha 14" teräksestä tehty sota-aluskin on hieman äänekäs, joten seuraavaksi ostoslistalla on 14" puuvirveli.

Krice: Minulta meni turhan kauan tajuta, että 12" virveliä ei saa kuulostamaan hyvältä, koska se vain soi korkeammalta ja poksahtaa terävämmin. Eli on äänekkäämpi kuin 14" virveli ainakin kun soittaa hiljaa. Vanha 14" teräksestä tehty sota-aluskin on hieman äänekäs, joten seuraavaksi ostoslistalla on 14" puuvirveli.
 
Ludwigin Acrolite on melko yleispätevä ja kohtuu herkästi soiva metallivirveli eivätkä edes ole syntisen kalliita. Kannattaa harkita tuollaistakin vaihtoehtoa ellei puu ole materiaalina ihan pakollinen. Toki tuostakin ääntä saa lähtemään jos täysiä mättää, mutta toimii nähdäkseni hyvin hiljaisemmassakin soitossa.

Krice: Onkohan puulajilla merkitystä? Eli kuten kitaroissa, eri puisilla kepeillä lähtee erilainen soundi.
 
Puulaji vaikuttaa kapulan massaan. Ainakin tammen, hikkorin ja valkopyökin välillä on selvät erot. Isomman eron se minusta kuitenkin tekee soittotuntumaan kuin soundiin.

Krice: Minulta meni turhan kauan tajuta, että 12" virveliä ei saa kuulostamaan hyvältä, koska se vain soi korkeammalta ja poksahtaa terävämmin. Eli on äänekkäämpi kuin 14" virveli ainakin kun soittaa hiljaa. Vanha 14" teräksestä tehty sota-aluskin on hieman äänekäs, joten seuraavaksi ostoslistalla on 14" puuvirveli.
 
Mielenkiintoista sinällään, koska itsellä just päin vastainen kokemus. Mulla on percussio setissä 12" virveli joka on samassa tilassa selvästi hiljaisempi kuin yksikään mulla oleva tai ollut tai mitä olen ko. tilassa soittanut 14" virveli. Juuri tuo soi korkeammalta on se miksi jonkin kokee äänekkääksi ja se kuinka "puhtaasti "virveli soi.
 
Monta asiaa halkaisijan lisäksi vaikuttaa siihen miltä se virpula kuulostaa (ja jätän tässä soittotatsin trakoituksella osittain pois) Ite oon jotenkin päätynyt seuraavaan mitkä eniten tähän vaikittaa ovat; vire ja sen tasaisuus, vanteet (valu, teräs, puu) rungon paksuus ja syvyys sekä materiaali, matto ja sen kireys sekä tietty kalvotus. On "hiljaisia" metalli rumpuja ja on äänekkäitä metallirumpuja, sama puuvirveleissä. "Hiljaisia" metallivirveleitä helpoimmin löytyy alumiinisistä ja varauksin messinkisistä joissa ei ole valuvanteita, mm Acrolite ja Dynasonic tulee "tutuista" mieleen puurummuista ehdottomasti "hiljaisin" 14" mitä olen koskaan soittanut on Brady blackwood sen melko pehmeältä kuulostavan soundin vuoksi. Yksi äänekkäimpiä puurumpuja taas paksulla rungolla oleva pearlin reference, hyvänä kakkosena N&C:n tammirunkoinen SS classic. Tuo rungon paksuus vaikuttaa syvyyden lisäksi todella paljon siihen miltä virveli kuulostaa: äänekkäältä vai hiljaiselta. Paksuus ja syvyys tulee sitäkin kautta peliin mukaan et saadakseen kanttilyönnissä rungon resonoimaan on voimaa usein viljeltävä ihan eri tavoin paksumpirunkoisen kanssa kuin ohuen. Tästä seuraa taas sitse et kuinka "puhtaasti" rumpu soi eli kovemmankin äänen sietää paremmin kun siinä ei ole mukana häröäviä hälyhertsejä! Sitten se rungon paksuuden sekä syvyyden ja materiaalin että valmistuksen laadukkuuden seuraus eli herkkyys: jotain perus-setin-mukana-tulevaa-mitälie-virveliä ei samana päivänä voi verrata tässä asiassa laadukkaampiin koska niitä on pääsääntöisesti käskytettävä melko kovaa että saa sen soimaan ja maton kunnolla vastaamaan. Ja kierre on valmis "äänekkyyden" kanssa. Suurin vaikutus on kuitenkin sillä soittotatsilla koko asiassa ja sillä et vire ja rumpu ja tila kohtaavat toisensa "oikein"
 
Tsiisus tästähän sais melkein esseen ;)
 
Onnea etsintään, olet kohtuu loputtomalla polulla... Vinkkinä: vältä valuvanteisia ja paksurunkoisia "halpiksia"

Bullitt: Ludwigin Acrolite on melko yleispätevä ja kohtuu herkästi soiva metallivirveli eivätkä edes ole syntisen kalliita.
 
Minusta 600 euroa metallivanteesta ja parista ruuvista on aika paljon. Maksaa yhtä paljon kuin rumpusettini. Rummut on omituisen kalliita, onko kukaan ihmetellyt sitä? Jotenkin ymmärtäisi jos kyseessä olisi vaikka kitara, jonka valmistamiseen vaaditaan paljon erilaisia osia ja työtä, mutta rummussa on vain kiekko, johon on kiinnitetty ruuveille palikat, ja siihen lisäksi vanteet molemmille puolille.