Lyriikka ›

Yötä Kauemmaksi
 

 
Tulenkantajien on noustava
tulta syljettävä nukkuvan ylle
hiirimäiset ihmiset kerätkää voimaa,
nielkää tulta,
vielä välkkyy järven pinta kultaa.
Se yötön yö kun kalat nousevat pintaan
aaltojen loimu lyö vasten paljasta rintaa.
Mitä ruuhelle tehdä vois
kalliota vasten hakkaa nokka
viekää pois linnun figuuri
ei lentoon saa saattaa.
Henkeni raataa ruumiini puolesta
matka on nuotti
sotilaan luoti rauhaa rikkoo
mieleni pilkkoo yhtä ja samaa,
jos sankari vielä kerran ois mies
hartiat leveämmät kuin puheet
yötä kauemmaksi uida vois,
 
hartiat leveämmät kuin puheet
yötä kauemmaksi uida vois,
 
yötä kauemmaksi uida vois.
 

 

 
merja ritala