Kitarat: kitarakamat ›

Mulla on ollut pari komboa joissa ei ole efektilenkkiä, mutta yleensä se löytyy nykyisin käytännössä lähes kaikista vahvareista. Mun mielestä se on aika vakio varuste edullisissakin vahvareissa, mutta kaikissa sitä ei ole ja johtuipa mieleeni pohtia, että miksi ihmeessä? ajattelin aikaisemmin, että joissakin vanhoissa vahvareissa sitä ei ole siksi, että ne on tehty aikana jolloin ei ollut juurikaan efektejä ja signaaliketju ajateltiin eri tavalla eikä ollut vahvistimen rakentajille vielä mieleen, että sellaista saattaisi tarvita. Aikaisemmin ajattelin, että vahvistinvalmistajat saattavat vain varustella eri mallejaan eri tavalla ja jättävät joistakin malleista efektilenkin pois hinnan vuoksi. Mutta olen huomannut, että se saattaa puuttua joistakin hyvin kalliistakin laitteista ja ihan butiikkivehkeissäkään sitä ei aina ole.
 
Siihen siis pitää olla joku muu syy kuin hinta. Voiko siis efektilenkistä olla haittaa? tiedän, että se saattaa vikaantua jakkien mikrokytkimet jumiutua etc., mutta tarkoitan että voiko jossakin vahvistimessa olla semmoinen kytkentä arkkitehtuuri, että efektilenkki ei vain sovi siihen kivuttomasti siis lenkki jotenkin olisi sellainen "kompromissi" jota ei vaikkapa jossakin butiikkivahvistimessa haluttaisi tehdä? vai onko se kalliissakin vahvistimessa se euron säästö aina euron säästö? mä jotenkin ajattelisin, että vahvistimen tekijä suunnittelee sen laitteen aina ajatuksen kanssa ja kaikille ratkaisuille on jokin tekninen syy enkä siksi haluaisi hyväksyä ajatusta, että jokin juttu olisi vaan ihan sattumaa.
 
Mielipiteitä? tai vaikka tietoakin jos jollakulla olisi vähän valistuneempaakin näkemystä?

Niinhän ne isot pojat väittää että söisi saundia. Kyllähän se tottakai on ylimääräinen lenkki (pun intended) siellä välissä, se kuuleeko sitä muut kuin Eric Johnson on toinen juttu. Viisaammat jatkaa.

Siis syökö lenkki soundia myös silloin kun siellä lenkissä ei ole mitään? itse en kyllä moista pysty kuulemaan?!?! en kylläkään ole voinut verrata kahta samanlaista vahvistinta joissa toisessa olisi lenkki ja toisessa ei.
 
Hupaisaa, että kun aloin etsiä netistä tietoa vasta kirjoitettuani aloitusviestin, niin löysin tietenkin bacstagelta artikkelin aiheesta :-). Kiitoksia Kimmo jälleen kerran :-)
 
http://backstageblogi.fi/listat/ans … ia-tuhoaako-efektilenkki-signaalisi

Esim. Bluetonen Expressissä ei ollut lenkkiä, eikä sitä siihen suositeltukaan, koska se säröytyy ensin päätteestä. Siinä oli joku, että se signaali pitää efektilenkin tapauksessa ensin laskea tasolle, että spedut toimii lenkissä ja sitten taas nostaa ennen päätettä. Bluetonen sivuilla on selitetty asia vähän paremmin. :).
 
Toisaalta, tehdäänhän kitaratkin 50-luvun spekseillä, sama varmaan vahvareissa. Oman elämänsä suurella taiteilijalla, kultakorvaveijolla, on löysät heti housussa, jos vahvarista löytyy efektilenkki - eihän Jimillä tai Cläptonin Ekilläkään ollut silloin '69....

Moi.
 
hallu: Siis syökö lenkki soundia myös silloin kun siellä lenkissä ei ole mitään? itse en kyllä moista pysty kuulemaan?!?! en kylläkään ole voinut verrata kahta samanlaista vahvistinta joissa toisessa olisi lenkki ja toisessa ei.
 
Riippuu efektilenkin toteutustavasta ja jakkien kytkimien kunnosta.
 
Ehkä yleisin syy efektilenkillisen vahvistimen mystisiin rutinoihin ja muihin häiriöihin löytyy kytkimestä joka katkaisee normaalin signaalitien kun sarjaankytketty efektilenkki otetaan käyttöön.
Tuosta syystä aika monessa vanhemmassa vahvistimessa pidetään jomppipiuhaa efektilenkin lähdön ja paluun välissä.
Jomppipiuhatesti on myös se ensimmäinen jota ehdotetaan kokeilemaan jos rutinoita esiintyy.
 
Ko. kytkimen puhdistaminen vaatii lähes poikkeuksetta melkoisesti purkamista, joten hätäfiksauksena ruikitaan bisnesöljyä reikään -varmuuden vuoksi reilulla kädellä- ja suoritetaan ripeitä suvunjatkoliikkeitä plugilla.
Riemu on moisesta myyntikorjauksesta väliaikainen, ja muutaman kerran kun epäsopivalla puhdistusaineella moisen tekee, putsattavaa onkin jo huomattavasti enemmän.
 
Linkittämässäsi artikkelissa annetaan kitaristien älykkyysosamäärästä ehkä hivenen liiankin pessimistinen kuva (toivottavasti), kyllä ainakin 90-luvulla kun itse olin laajemman muusikkopopulaation kanssa tekemisissä kuin nyt, oli hyvinkin tarkkaan tiedossa minkälaiset purkit ja purnukat missäkin efektilenkissä toimivat ja mitkä ei.
 
Joka tapauksessa oli päivänselvää että erilaisilla signaalitasoilla ja herkkyyksillä toimivat laitteet vaativat spesiaalitoimenpiteitä jos niitä yhdessä haluaa käyttää.
 
Jos perus bufferoimatonta sarjaefektilenkkiä ei käytä, ja on huolissaan sen mahdollisesti soundia muuttavasta vaikutuksesta, aiemmin mainitulla jomppipiuhalla saa mielenrauhan.
Piuhan pitää tietty olla laadukas ja pätkimätön ;).
 
T:Samuli

Turha

Jos vahvistimen etuaste on ns. low gain-mallia, ei efektilenkistä ole juurikaan hyötyä. Jos etuaste on high gain-pohjainen, moni aikaperusteinen efekti (delay, kaiku, flanger ym.) toimii paremmin lenkissä kuin kitaran ja vahvarin inputin välissä. Jos vahvistimesta haetaan maksimidynamiikkaa, eli vahvari menee from clean to mean pelkällä kitaran vola-potikalla, kuten esim. Express, ei lenkkiä kannata käyttää, sillä se latistaa tuota dynamiikka-aluetta. Saman kyllä tekee tässä tapauksessa mikä tahansa pedaali kitaran ja vahvistimen välissä.
 
Efektilenkin voi tehdä saundillisesti täysin läpinäkyväksi kun se tehdään oikein. Isoin haaste efektilenkin osalta on se, että kitarasta tuleva 100-300 mV jännite ajetaan etuasteeseen, jossa sen jännitetasoa nostetaan huomattavasti. Tämän jälkeen se pitää lenkissä tiputtaa takaisin 100-300 mV tasolle, jotta efektille menevä signaali ei yliohjaa lenkissä olevia efektejä jos ne ovat ns. lattiamallipedaaleja. Kun efektoitu signaali on ohittanut efektin, se pitää nostaa takaisin vahvistimen pääteasteen vaatimalle huomattavasti korkeammalle jännitetasolle. Tämä kaikki pitäisi toteutua ilman minkäänlaisia lisäkohinoita+häiriöitä. Lisää haasteita aiheuttavat huonolaatuiset efektien virtalähteet ja huonot lenkissä käytettävät kaapelit.

Vastaus otsikkoon: tottahan toki voi.
 
Efektilenkki on kuitenkin pari liitäntää (sellaisia, jotka voivat ruveta ajan kanssa pätkimään) ja enemmän tai vähemmän lisää komponentteja signaaliketjuun. Jos tavoitteena on mahdollisimman yksinkertainen ja toimintavarma vahvistin, ei lenkkiä siihen silloin laiteta ensinkään. Ja tosiaan, onhan paljon soittajia, jotka eivät koko ominaisuutta mihinkään tarvitse: on paljon tilanteita, joissa vahvarin etu- ja pääteasteen väliin ei haluta eikä tarvita mitään ylimääräistä. Tästäkin syystä on hienoa, että nykyään on tarjolla jokaiselle jotakin.
 
Mun 17 putkivahvistimesta yhdessä (Budda) on efektilenkki, enkä totta puhuen sitäkään ole käyttänyt. Aikaisemmin oli Bogner Duende -combo, jossa oli lenkki ja se kyllä toimi ihan kuten pitääkin: sain delayn ja sooloboostin vahvistimen särökanavan jälkeen. Nykyisin olen jo pitkään käyttänyt keikoilla yksikanavaista ja mahdollisimman simppeliä vahvistinta (yleensä 6G2 Princeton) ja otan säröt pedaaleista. Näin ollen efektilenkille ei omassa käytössäni ole tarvetta. Säröpedaaleja on tänä päivänä niin paljon ja niin hyväsoundisia, etten keikkakäytössä osaa kaivata erillistä särökanavaa mihinkään, enkä tästä syystä efektilenkkiäkään. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että joissain tyyleissä sille on paikkansa.

Tein omaan 18 wattiseen yksinkertaisen passivisen fx-loopin jossa ei ole mitään ylimääräistä. Pelkästään piuhat lähtee etuasteen jälkeen jakkiin ja toisesta takas päätteen puolelle. Luulin että olis ongelmia volan vähenemisen ja soundin muuttumisen takia, mutta sehän toimii ihan hyvin mun pedaalilaudan kanssa.
 
Toisessa vahvarissani on sitten Metroampin Zero Loss FX Loop joka ei väritä soundia YHTÄÄN.
 
Ilman noita ei viittis käyttää reverbiä ja delaytä. Mut minä käytänkin etuastesäröä ja roplaan kitaran volapotikalla siitä puhtaan soundin.

Samuli ja Harry jo lenkin mahdolliset haitat hyvin ruotivat. Lisätään vielä näkökulmia. Tuo lenkin ohittaminen voidaan tehdä eri tavoin. Yleisin tapa on tosiaan jakin kytkimillä tehdä suora tie sendistä returniin silloin kun lenkissä ei ole piuhoja kiinni. Tällöin lenkki (bufferi + recoveryna) on kuitenkin aina signaalitiellä mukana. Amerikkalaisella markkinatermillä tämä on "läpinäkyvä" toteutus. Lenkki voidaan myös kytkeä erillisellä kytkimellä kokonaan pois signaalitieltä. Tällöin vaikutukset soundiin ja dynamiikkaan voidaan välttää kun lenkkiä ei käytetä. Haittapuolena on tällöin, että tarkkakorvainen soittaja pystyy erottamaan lenkin vaikutuksen.
 
Vahvistimissa, joissa särö muodostuu pääasiallisesti vaiheenkääntäjässä sekä pääteputkissa (oli sitten logain a'la AC30, 5E3, plexijohdannaiset tai higain Expressin tyyliin), lenkistä ei ole myöskään hyötyä vaikka se teknisesti näihin voidaankin toteuttaa.
 
EDIT: kolmas ja teknisesti yksinkertaisin tapa on passiivinen looppi. Signaalitiellä ei ole mitään ylimääräistä, mutta ongelmaksi muodostuu miten 9V patterilla toimiva pedaali hoitaa kymmenien volttien signaalin. Toinen ongelma muodostuu lavaoloissa pitkien piuhojen mukanaan tuomista häiriöistä. Ongelman voi ratkaista laittamalla pedaalilautaan bufferin alkuun ja boosterin perään tasaamaan signaalitason. Tällöin tosin päästään takaisin lähtöruutuun ainoastaan vähän hankalammin toteutettuna.

harryk: sillä se latistaa tuota dynamiikka-aluetta.
 
Lainasin vähän Harryn tekstiä pohjaksi tuohon dynamiikka-asiaan liittyen. Mulla on ollut paljon vahvistimia, enimmäkseen medium gain - high gain osastoa ja olen aina tykännyt etenkin delayn saundista efektiloopissa ja siksi looppi on aina vahvistimistani löytynyt.
 
Yllättävää on ollut se kuin vaihtelevaa efektiloopin toteutus ja vaikutus on ollut eri vahvistimissa - ihan niissä kalliimmissakin peleissä. Otetaan esimerkkinä Bogner Shiva. Hieno vahvistin ja viimeisen päälle laadukas, mutta pelkkä patch-piuhan laittaminen looppiin sendistä returniin tiputtaa volumea selvästi, hävittää yläpäätä sekä "kesyttää" dynamiikkaa. Menetettyä "magiaa" en saanut ainakaan itse Shivan EQ:lla palautettua vaan sieltä yksinkertaisesti hävisi jotain... toki saundi oli edelleenkin hyvä, mutta harmittavan paljon huonompi kuin looppi poissa käytöstä. Sama ongelma kolmen eri Shivan kanssa.
 
Kokeilin myös laittaa bufferipedaalin kahdella lyhyellä patch-piuhalla looppiin ihan vain testimielessä, mutta silti katosi jotain. Tekniikkaa tuntematta, tein omat johtopäätökseni että loopin kytkeytyminen signaalitielle oli tässä ongelmana.
 
Samaan ongelmaan törmäsin myöhemmin Fargenin kanssa. Sanottakoon että välissä oli monta ongelmatonta vahvistinta. Fargenin vein sitten Harrylle ja pienellä loopin modauksella ongelma oli ratkaistu kokonaan. Harry voi kertoa tarkemmin totetuksesta, mutta lopputulos oli se että looppi toimi kuin unelma. Käsittääkseni modaus oli muutamia komponentteja.
 
Monissa halvemmissa vahvistimissa looppi on toiminut tosi hyvin, eikä sillä ole ollut päällä olleessaan havaittavaa vaikutusta saundiin. Tästä syystä ihmetyttää vähän nuo efektiloopit mitä moiset vahvistingurut kuin esim. herra Bogner ja Fargen käyttää.... tai sitten mä olen vain missannut jotain! :D

Kiitoksia kaikille. Opin taas paljon ja aavistelin ihan oikein, että täällä on kartalla oleva porukka jonka saa houkuteltua ääneen ja sitten loppu on puhdasta kauneutta :-). Oikeastaan siinä Araluoman artikkelissa jo pääsin vähän jujusta kiinni, mutta sen jelkeen tulleet kommentit avasivat asiaa vielä paljon lisää.
 
Mun oma suhde efektilenkkiin on sellainen etten ole sitä käytännössä ikinä tarvinnut, mutta olen sitä vähän kokeillut käyttää. Nykyisessä vahvistimessani Koch twintonen efektilenkkiä en ole käyttänyt, mutta aikaisemmassa käytin efektilenkkiä lähinnä etuvahvistinten reitittämiseen. Eli kokeilin ajaa kahta efektilenkillistä vahvistinta ristiin, mutta enemmän käytin sitä siihen, että laitoin pedaalimallisen etuvahvistimen suoraan efektipaluuseen kunnes keksin, että kaksi etuvahvistinta peräkkäin kuulostaa hitsin hyvältä sekin :-). Olen siis käyttänyt Fender BluesDeVillen ja DeanMarcley CD60 efektilenkkejä myös Boss RE-20 nauhakaikusimulaattorin kanssa. Niissä ei ollut mitään ongelmaa vaikka kyse olikin pedaalimallisesta efektistä, mutta Bossissa on oma tasosäätö jolla läpimenevän signaalin voimakkuuden sai säätää sopivaksi ja mielestäni se kyllä toimi efektilenkissä tosi hyvin. Tosin olen kuullut, että kaikkien vahvistinten efektilenkeissä se ei välttis toimi, vaikka siinä se tasonsäätö onkin.
 
Efektilenkki on jäänyt kokonaan pois käytöstä omassa elämässäni koska en juurikaan käytä pedaaleja ja jos käytän niin od:t ja etuvahvistimet ja wah toimii mielestäni parhaiten juurikin vahvistimen edessä. Harkinnassa on hankkia tremolo joka kai kuuluisi laittaa efektilenkkiin, mutta varmaan kokeilen sitäkin ekaksi vahvarin eteen.

hallu: ...
Mun oma suhde efektilenkkiin on sellainen etten ole sitä käytännössä ikinä tarvinnut, mutta olen sitä vähän kokeillut käyttää. Nykyisessä vahvistimessani Koch twintonen efektilenkkiä en ole käyttänyt, mutta aikaisemmassa käytin efektilenkkiä lähinnä etuvahvistinten reitittämiseen. Eli kokeilin ajaa kahta efektilenkillistä vahvistinta ristiin, mutta enemmän käytin sitä siihen, että laitoin pedaalimallisen etuvahvistimen suoraan efektipaluuseen kunnes keksin, että kaksi etuvahvistinta peräkkäin kuulostaa hitsin hyvältä sekin :-). Olen siis käyttänyt Fender BluesDeVillen ja DeanMarcley CD60 efektilenkkejä myös Boss RE-20 nauhakaikusimulaattorin kanssa. Niissä ei ollut mitään ongelmaa vaikka kyse olikin pedaalimallisesta efektistä, mutta Bossissa on oma tasosäätö jolla läpimenevän signaalin voimakkuuden sai säätää sopivaksi ja mielestäni se kyllä toimi efektilenkissä tosi hyvin. Tosin olen kuullut, että kaikkien vahvistinten efektilenkeissä se ei välttis toimi, vaikka siinä se tasonsäätö onkin.
 
Efektilenkki on jäänyt kokonaan pois käytöstä omassa elämässäni koska en juurikaan käytä pedaaleja ja jos käytän niin od:t ja etuvahvistimet ja wah toimii mielestäni parhaiten juurikin vahvistimen edessä. Harkinnassa on hankkia tremolo joka kai kuuluisi laittaa efektilenkkiin, mutta varmaan kokeilen sitäkin ekaksi vahvarin eteen.
 
Mun kokemus re-20:stä loopissa on ollut joka kerta pettymys: syö dynamiikkaa, säröytyy kun inputtia avaa ja aiheuttaa jäätävää kohinaa.. vaffareina koch twintone ja Mesa Mark III. Sitten taas gigadelay +4db asetuksilla ja muuten samoilla kilkkeillä ihan ongelmaton.
 
Myin sit pois re:n kun ei toiminu mun harrasteissa.

Guitarfreak: Mun kokemus re-20:stä loopissa on ollut joka kerta pettymys: syö dynamiikkaa, säröytyy kun inputtia avaa ja aiheuttaa jäätävää kohinaa.. vaffareina koch twintone ja Mesa Mark III. Sitten taas gigadelay +4db asetuksilla ja muuten samoilla kilkkeillä ihan ongelmaton.
 
Myin sit pois re:n kun ei toiminu mun harrasteissa.
 
Mä en sitä tullut kokeilleeksi Twintonen luupissa, mutta BluesDeVillen ja Dean Markleyn luupissa se toimi sen tasosäätönsä ansiosta. Mutta en minä oikein ole osannut siellä luupissa mitään pitää pidempään tosiaan kokeilin RE-20 ja luupperiakin siis RC-30 kokeilin käyttää luupissa, mutta joku siinä oli etten pidemmän päälle tykännyt.

Moi.
 
JohnPatrick: Monissa halvemmissa vahvistimissa looppi on toiminut tosi hyvin, eikä sillä ole ollut päällä olleessaan havaittavaa vaikutusta saundiin.
 
Halvimmissa looppi on toiminut koska on luultavimmin ainoastaan se klassisin kytkimin tehty passiivinen reititys, ja insert-pisteen paikka on valittu niin että vahvistimen etuasteen vahvistus ei ole nostanut signaalijännitettä yli efektilaitteiden maksimisisääntulojännitteen.
 

 
JohnPatrick: Tästä syystä ihmetyttää vähän nuo efektiloopit mitä moiset vahvistingurut kuin esim. herra Bogner ja Fargen käyttää.... tai sitten mä olen vain missannut jotain! :D
 
Passiivireitityksessä tulee erittäin todennäköisesti tasosovitusongelmia eteen, joten "oikea" tapa toteuttaa efektilenkki ja/tai insertpiste on erottaa liitettävä laiteketju vahvistinasteilla.
 
Minkä tahansa laitteen valmistaja joutuu aina tekemään kaikilla osa-alueilla kompromiseja -etenkin massavalmistuslaitteissa- ja markkinatutkimukset, -tiedustelut, kokemus, MUTU, myyntihistoria, kustannusrakenne, yms. määrittelevät millainen kompromissi milloinkin tehdään.
 
Toisinaan kompromissi tuo selvän kilpailuedun paremman toiminnan tai edullisempien valmistuskustannusten muodossa, toisinaan kompromissi saattaa kaataa koko yrityksen tai ainakin kaventaa markkinaosuuden murto-osaan aikaisemmasta.
 
Varsin selvästi esitetty toimintaseloste signaalitiestä ja bufferoidusta efektilenkistä tasovaihteluineen tulikin jo:
 
harryk: Isoin haaste efektilenkin osalta on se, että kitarasta tuleva 100-300 mV jännite ajetaan etuasteeseen, jossa sen jännitetasoa nostetaan huomattavasti. Tämän jälkeen se pitää lenkissä tiputtaa takaisin 100-300 mV tasolle, jotta efektille menevä signaali ei yliohjaa lenkissä olevia efektejä jos ne ovat ns. lattiamallipedaaleja. Kun efektoitu signaali on ohittanut efektin, se pitää nostaa takaisin vahvistimen pääteasteen vaatimalle huomattavasti korkeammalle jännitetasolle. Tämä kaikki pitäisi toteutua ilman minkäänlaisia lisäkohinoita+häiriöitä. Lisää haasteita aiheuttavat huonolaatuiset efektien virtalähteet ja huonot lenkissä käytettävät kaapelit.
 
Pisteiden välisten vahvistinasteiden vahvistukset ja vaimennukset ovat tietenkin suunnittelijoiden vapaasti valittavissa, mutta taas ollaan kompromissin ääressä.
Toisin kuin studiolaitteissa, sen enempää kitaraefektien sisäänmenoherkkyyksiä kuin ulostulotasojakaan ei ole standardoitu millään tavalla, eikä valmistaja oikein voi rajata loppukäyttäjän oheislaitteita ilmoittamalla käytä näitä/älä käytä noita.
Ainakaan niin ettei puuhalla olisi negatiivista vaikutusta myyntiin.
 
Karrikoidusti, surinahevivahvistimen bufferoidun efektilenkin tasot suunnitellaan todennäköisimpien purnukoiden kanssa parhaalla mahdollisella tavalla toimivaksi, ja hipeltelyjazzvahvistimen efektilenkki tuon genren todennäköisimpien purnukoiden kera toimivaksi.
 
Jossain määrin putkiasteiden, ja etenkin klassisimpien op-amp pohjaisten vahvistinasteiden vahvistus-/vaimennuskertoimen muuttaminen on tosiaan usein parin komponentin vaihtamista, joten osaava voi räätälöidä lenkin juuri haluamakseen.
Jos ei osaa, vahvistinkorjaamoita joilta moinen onnistuu löytyy kyllä.
 
T:Samuli

Tämä ketju vaikutti minuun niin, että menetin lopullisesti kiinnostukseni efektilenkkiin. En sitä tietenkää ole tähänkään saakka juuri käyttänyt (esimerkiksi Twintone mulla on ollut jo reilun vuoden enkä ole kertaakaan sen lenkkiin mitään työntänyt), mutta nyt en taida kiinnittää sitäkään vertaa. Sikäli kun efektejä käytän niin asettelen ne vahvistimen eteen parhaaseen mahdolliseen sommitelmaan. Nythän mulla ei ole kuin viritysmittari, OD ja wah.
 
Minä oikeasti olin niin naivi, että luulin efektilenkin olevan simppeli passiivinen blugi ulos ja blugi sisään juttu, jossa ei ole mitään ihmeellistä tai kallista ja joka on kaikissa vahvistimissa samanlainen. No se siis ei ole ja myöskään mitään standardia ei ole ja minkälaisten efektien kanssa se toimii on täysin vahvistinkohtaista. Luulen, että jos tarvitsisin efektilenkkiä oikeasti tai paljon, niin se olisi sitten räkkisetuppi, joka toimisi parhaiten eli räkki etuasteesta ulos ja räkki pääteasteeseen sisään ja siihen väliin sitten kaikki. Tämä asettelu tarjoaisi parhaan liitännäisyyden ja signaalitasojen sovittamien eri efektityypeille sopivaksi hoituisi erilaisten bufferivahvistimien avulla aina tarpeen mukaan juuri siihen väliin missä niitä tarvitsisi.
 
Menee kyllä niin monimutkaiseksi, että jätän tän jutun itseäni pätevämmille kitaristeille ja keskityn itse siihen minkä osaan parhaiten ja jota olen aina arvostanut eniten, eli kitarasta johto vahvistimeen ja siihen väliin mielellään ei mitään ja jos jotain tarvitsee, niin vain äärimmäisen pakon edessä mahdollisimman vähän ja vain kaikkein välttämättömin (tällä hetkellä viritysmittari ja wah joista wah on vähän hienostelua ja sen voi jättää helposti poiskin).
 
Efektiivisille kitaristeille taitaa digilaitteet tarjota tällä hetkellä toimintavarmaa ja helpoiten hallittavan ympäristön toteuttaa erilaisia ja erikoisiakin efektiketjuja. Digitaalisuus tarjoaa myös käytännöllisen mahdollisuuden asetella erilaisiin presetteihin vaikka kuinka monimutkaisia efektikokonaisuuksia ja vaikka kuinka erikoisia reitityksiä. Muutenkin jos on hervoton määrä efetejä ja efektilenkkikin vielä omalta osaltaan tuhoaa sitä signaalitien dynaamisuutta, niin se pienei etu joka analogisella signaalitiellä digitaaliseen verrattuna on, menetetään joten itse varmasti siirtyisin sitten kokonaan digitaaliseen ympäristöön jos tarvitsisin efektejä yhtään enempää.

Voi haitata.
 
Onneksi en ressaa asialla tippaakaan kun käytän efektilenkkiä. Kitarakamoissani lenkin voi ohittaa kokonaan loopperilla ohjattuna ja tasoja voin säätää sekä purkeista että vahvarista.
 
Kannattaa miettiä, että kuinka oleellista suurin mahdollinen kamoista saatavissa oleva dynamiikka on nimenomaan sen efektoidun soundin kanssa. Ja sitten kun se on selvillä, niin voi päättää että haittaako se efektilenkki ulosantia ihan oikeasti vai ei.
 
Toki toteutuksissa on eroja, huono toteutus aika saletisti haittaa.

Punnitsin oikein ajatuksen kanssa suhdettani sähkökitaraan, vahvistimeen sekä efekteihin ja tein yllättävän havainnon, joka selittää nihkeää asennettani efektilenkkeihinkin, mutta pari muutakin juttua aukesi minulle.
 
Näyttää siltä, että suhtaudun sähkökitaraan ja vahvistimeen kuten akustiseen soittimeen. Suhteeni siihen mitä kaiuttimesta tulee ulos, on hyvin intensiivinen. Tämän huomion tein kun pohdiskelin efektejä erityisesti kaiku ja viive-efektejä, että mihin kohtaa signaaliketjua ne mielestäni kuuluisi. No sijoittaisin viiveet, kaiut ja suurimman osan muistakin efekteistä mieluiten kitarakaapin jälkeen eli jättäisin efektoinnin kokonaan miksaajalle ja keskittyisin itse vain siihen omaan soundiini ja musiikkiin. Tämä pitkälti selittää sen, miksi olen niin kriittinen sen suhteen mitä purkkeja signaalitielleni päästän (lähinnä eri gainsaket saa tulla kyseeseen ja wah, mutta mieluiten ei niitäkään). En pidä kaiuista enkä viiveistä enkä suurimmasta osasta modulaatioista (lähinnä tremolo voisi tulla kyseeseen ja wah) enkä kaappimallinnuksista, niin oikeastaan intensiivinen "naamassa" oleva kuiva kitarasoundi on mielestäni miellyttävin soittaa (ja useinmiten kuunnella).
 
Tämän kun ymmärrän, niin minun on helmpompi hyväksyä se etten enimmän osan aikaa ymmärrä lainkaan mistä porukat täällä puhuu :-D ja toisaalta käsitykseni soittamisesta ja musiikista on tosi wanhanaikainen.

hallu: Näyttää siltä, että suhtaudun sähkökitaraan ja vahvistimeen kuten akustiseen soittimeen. Suhteeni siihen mitä kaiuttimesta tulee ulos, on hyvin intensiivinen. Tämän huomion tein kun pohdiskelin efektejä erityisesti kaiku ja viive-efektejä, että mihin kohtaa signaaliketjua ne mielestäni kuuluisi. No sijoittaisin viiveet, kaiut ja suurimman osan muistakin efekteistä mieluiten kitarakaapin jälkeen eli jättäisin efektoinnin kokonaan miksaajalle ja keskittyisin itse vain siihen omaan soundiini ja musiikkiin.
Tästä saadaan taas aasinsilta keinokuormiin ja uudelleenvahvistamiseen. Jos haluaa mahdollisimman vakaasti toimivat ja värittymättömät efektit sekä minimaalisen vaikutuksen alkuperäiseen saundiin, niin periaatteessa monet efektit tulisikin sijoittaa vahvarin päätteen perään. Halutessa tällä viritelmällä voi saada hyvät ja vakaat efektit myös vaikka näiden Trainwreckien ym. päätteessä säröytyvien laitteiden kanssa. Toki tämä viritelmä edellyttää kahta vahvistinta, HYVÄÄ keinokuormaa ja ylimääräistä säätöä, eli vahvasti kompromissi sekin :)