Kitarat: kitarakamat ›

Tragedia piilee siinä, että kamat on ostovoimakysymys. Vaikka tämä ei olisikaan ongelma, niin taitopuolta ja osaamista ei noin vain rahalla ratkaista. Sitten custom/boutique kamojen kanssa sitä ihmettelee, että miksi kuulostaa (ainakin ajoittain) niin keskinkertaiselta tai kapea-alaiselta soittajalta.

Kefiiri: Tämähän se onkin, tietyn malliset kitarat eivät vaan sovi kaikenlaiseen musaan, fiilis kärsii, vaikka soitto miten kuten sujuisikin.
 
Mitäänhän en osaa, mutta just tuolla kelalla olen ostanut tai tehnyt itselleni kepakoita. Ja onhan kitaranrakentaminen muutenkin tietty pirun hauskaa.
 
Tuntumaltaan ja soundiltaan erilaiset kitarat ohjaavat ainakin mulla paljon sitä miten ja mitä soittaa. En ole varsinaisesti identiteetiltäni kitaristi omalla pitkän linjan yhdellä signaturesoundilla, vaan ennemminkin haluan soittaa huvikseni, sekä biiseihini just sen senhetkisen sovitusvisioni mukaisen kitararaidan mukavan kuuloisesti. Olen siis koittanut hommailla minua miellyttäviä arkkityyppejä/soundin lähtökohtia. Eihän tuossa superstratoa tai aktiivimörököllikeihästä ole, mutta ei ole moisiin poltetta tahi tarvetta ainakaan vielä ollut. Omaksi yllätykseksi 11 noita näyttäis kertyneen, kun olen onnistunut valehtelemaan itselleni ehdottoman tarpeen.
 
Gibson Les Paul Custom 20th anniversary 74, eli se lespasaundi
Fender Stratocaster 62 reissue Fotoflame Japan Bareknockle Mothers Milkeillä, se stratosaundi
DIY Tele Fenkun paksulla vintagenauhaisella kaulalla ja Alnico-3 mikeillä, se mieluisin telesaundi
DIY Pähkinäpuu/Vaahtera-bodyinen cabronitahenkinen filtertrontele jänskällä PRS-kytkennällä, se Sam Lockwoodsaundi ja huima yhdistelmä AC-30 osastolla
DIY Telemaster/Jazzcaster kirkkaanjangly kolmella lipstickmikillä, the funkpilitin
Aika lailla pidemmälle Riku 360 suuntaan modattu Italia Guitars Rimini, rikusaundi
Fender Bass VI, On tietty makuasia että onko tää 6-kielinen e-e vireinen basso vai matala barska, se Curesaundi ja bassotteluakin
Isun perintönä Levin 60-luvun lopun dreadnought akkari, muhkea akkarisaundi
Epiphone Firebird VII, äreää rouheutta, maestrovibrolalla
Epiphone Emperor Swingster, Arch top-saundi bigsbyllä
Hagström UltraSwede P-railseilla ja ihmekytkentämatriisilla, sveitsinlinkkari
 
Boardissa kokoelma kaikenmoisia hassuja speduja enemmän fuzz, od ja muljutinpainotuksella. Taitaa olla vaan yksi distortion.
Kemper, Mäkki, Ni Äänikortti, Logic, Plugareita ja sitten sohvannurkalla Yamaha Thr-10. Kerrostaloasukin ratkaisu.
 
Ja sitten kiluja ja kaluja kaikissa nurkissa kun alunperin aloittelin ihan muilla soittimilla, kuten saksofoneja, syntsiä, sähkörummut, perkussioita, mikkejä, jne.
 
Kyllä yhdelläkin kitaralla tietysti soittaa ja pärjää vaikka mihin, mutten halua. Tällä hetkellä täysin vapaa minkäänlaisesta halusta uuteen kitaraan. Rakentaa voisi ihan rakentamisen takia, mutten oikein keksi perustelua minkäänlaiselle uudelle kokonaisuudelle. Samanlaista ihan vaan pölyä keräämään ei ole niin hauska tehdä. ;)