Tanssimusiikki ›

baron: Joo, soittajat kuvittelee että ne on jotain tärkeitä ja kuitenkin niitten ainoa tehtävä on antaa rytmi jonka tahdissa tanssijat voivat liikutella ruumiinosiaan.
 
Nyt olet asian ytimessä...omakohtaisen n 40:n vuoden keikkakokemuksen perusteella uskallan väittää että tämän on suurelta osin faktaa.
Usein on riittänyt se että on tuttu kappale ja tunnistettavasti esitetty versio.
Olen toki kuullut bandeja joiden kohdalla tunnistettavuus on ollut hyvinkin haastavaa, ainoastaan laulun sanoista on pystynyt päättelemään mikä kappale on kyseessä.
 
"Kiitos hyvästä musiikista" lienee joskus (usein) siis vain toteamus että ohjelmistossa on ollut hyvin valitut kappaleet, ei suinkaan kiitos siitä että että ne olisi esitetty hyvin.
 
Vai mitä sanotte keikasta jossa kootut teokset vetävät välillä melkolailla mitä sattuu
mutta järjestäjäkin tulee kiittelemään "saatiin paremmat tanssit kuin mitä alkuperäisen esiintyjän kanssa olis saatu". Tämä tositapahtuma on muutaman vuoden takaa kun tehtiin melkoisella pikahälytyksellä erään jo edesmenneen "sairasteluun" taipuvaisen tunnetun solistin paikkauskeikka toista solistia säestäen jonka ohjelmisto oli lievästi sanoen erikoinen.
Nick Kersawin kasarihitti "I wont`t let the sun go down on me" naisen tulkitsemana (eräs tangokuningatar) ja esitettynä kokoonpanolla haitari, kiipparisti vasuribasolla + rummut ja solisti, prima vistana suomalasella tanssipaikalla on jotain sellaista mikä ei hetkessä unohdu ja mistä olisi pitänyt saada tallenne jälkipolville ;-)
 
Voihan olla niin että ihmiset ovat niin kohteliaita että eivät tule sanomaan vaikka vedetäänkin ns päin vttua, sen on pakko olla näin koska omalle kohdalle ei ole sattunut suoranaisia "olittepas te huono orkesteri" tyyppisiä kommentteja oikeastaan koskaan vaikka syytä olisi ollut ja monta kertaa, mm basisti ei ole soittanut ainuttakaan oikeaa ääntä koko iltana tai tuuraajahaitaristi (60v metsuri) ei ole ikinä soittanut bandin kanssa, ei lue nuotteja ja ainoat biisit mitä voi mennä ovat hänen soittobiisejään ja sellasia laulubiisejä jotka hän tuntee, tai sanoo tuntevansa...
TAI että juuri sairaalasta päässyt alkoholistikiipparisti soittaa uruilla ja klavinetilla jotka ovat n. puolikkaan pielessä vireeltään TAI että toinen alkoholistikiipparisti vetää kotiurku ainoana soittimenaan kappaletta "Illalla illalla" lievällä L-vialla ja joku stnan flangeri laulussa ;-)
 
Näitä tarinoita on ihan riittävästi ja ne ovat tosia. Sori off topic ja avautuminen, mutta näin se vaan välillä on mennyt.
 
Valssin painotus on siis ihan mitätön juttu jos sitä vertaa kaikkeen muuhun mitä alueella
"tanssimusiikki ja keikkailu" tapahtuu. Onneksi kertomani kauhukokemukset ovat pääosin menneisyyttä eli tänä päivänä moisia sukellusvenbandeja ei enää juurikaan ole, en muista moisiin törmänneeni kuin joku vuosi sitten laivalla, trio oli kuin suoraan 70-luvulta, sama kappale oli menossa mutta kaikilla kolmella oli siitä ihan oma näkemyksensä. Olin siis matkustajan ominaisuudessa ja poistuin pubin puolelle n. 15 sec. bandia kuultuani.