Kitarat: kitarakamat ›

Harvemmin minkään valmistajan kitaroiden ns. listahinta tippuu, siellä kitaratehtaan päässä. Gibson kun on kuitenkin jenkkikitara ja sidottu dollariin, niin siitä voi johtua hyvinkin suuret heitot noissa hinnoissa. Ehkä enemmän kuitenkin hiemen pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna...
Noin 15 vuotta sitten Gibsoneiden hinnat olivat suhteessa huomattavasti kalliimpia kuin nykyään ja se selityy juurikin näillä valuuttakursseilla. Toki voi noissa malleissakin olla pieniä muutoksia, mutta 2004 kun ostin liikkeestä uuden vuoden 2000 Gibson Flying V 67 Reissue, niin hinta oli tuolloin 1995 euroa. Vaikka kyseistä mallia ei enää tehdä kuin CS kitarana, niin kyllä noidenkin hinnat laski muutamien vuosien päästä ihan huomattavasti. Nykyäänhän uusi Flying V on noin 1200 euroa, vaikka se ei ole tuollainen 67 reissue. Varmasti kuitenkin ihan hyvä soitin. 67 Reissue CS on sitten lähempänä 3 tonnia...
 
Näistä seikoista johtuen, voi joskus olla tosiaankin jopa halvempi tai samanhintainen kun ostaa uuden. Uuteen saa takuun ja monet liikkeet laittavat ne sellaisiin säätöihin kuin asiakas haluaa.
Top Soundin 2017 Standard malli kovan laukun kanssa 1099 euroa ja tulee kotiin samalla hinnalla. Löytyy Cherry Burstina ja Heritage Cherrynä joka on varmaan se perinteisin SG väri.
https://www.topsound.fi/gibson-sg-standard-2017t-hc.html
Samaisesta liikkeestä volutella oleva 70-luvun SG minihumppareilla 789, mutta gigbagin kanssa. Näitä on useampaakin väriä.
https://www.topsound.fi/gibson-sg-special-70s-tribute-sc.html
Muutamia käytettyjäkin on ja niistä halvin on 50-luvun kaulalla oleva Special malli, jossa humbuckerit ja gigbag. Hinta 599 euroa.
https://www.topsound.fi/gibson-sg-special-hg-ch-fi.html
 
Eihän nuo hinnat kyllä kauheasti arvokkaampia ole kuin torilla pyörivät. Varmaan poikkeuksiakin on positiiviseen suuntaan, mutta kyllähän uusi on aina uusi. Mikäli tuo uusi ei ole edes käytettyä kuin muutamia kymppejä tai ehkä satasen kalliimpi, niin itse en kyllä käytettyä edes miettisi.

Gibsonien hinnoitteluun vaikuttaa jokavuotinen mallien muuttuminen ja hirmuinen määrä. Joku hintapäällikkö sorvaa hintoja jollain logiikalla, joka ei välttämättä ota huomioon edellisten vuosien hintoja. Soittimet pannaan arvojärjestykseen ja sitten määritellään hinnat jotka nipussa näyttävät loogisilta.

mpekkanen: Harvemmin minkään valmistajan kitaroiden ns. listahinta tippuu, siellä kitaratehtaan päässä. Gibson kun on kuitenkin jenkkikitara ja sidottu dollariin, niin siitä voi johtua hyvinkin suuret heitot noissa hinnoissa.
 
Mä en mistään mitään tiedä, mutta eikö ne dollarihinnatkin tippuneet noissa SG:issä 2016 mallien myötä, vissiin useita satasia.

hollstro: Gibsonien hinnoitteluun vaikuttaa jokavuotinen mallien muuttuminen ja hirmuinen määrä. Joku hintapäällikkö sorvaa hintoja jollain logiikalla, joka ei välttämättä ota huomioon edellisten vuosien hintoja. Soittimet pannaan arvojärjestykseen ja sitten määritellään hinnat jotka nipussa näyttävät loogisilta.
 
Eikö joku 60s tyylinen malli muuttunut muutama vuosi sitten seuraavana vuonna ihan sellaisenaan "standardiksi": täysin sama kitara, mutta hinta tais olla 300-400e eri kuin edellisenä vuonna.
 
Mua ainakin saattais harmittaa, jos olisin ostanut mallin X tänä vuonna ja ens vuonna samaa kitara olis uutena sillä hintaa mikä olis normaalisti ollut oman kitaran myyntihinta käytettynä. No, nyt noi on niin "halpoja" uutena, että ehkä ne hinnat menee jatkossa vain ylöspäin jos G muuttaa niitä.

klobasa: Mä en mistään mitään tiedä, mutta eikö ne dollarihinnatkin tippuneet noissa SG:issä 2016 mallien myötä, vissiin useita satasia.
 
Tuohon varmaan vaikutti Gibsonin 2015 vuoden huonosti menestynyt myynti. Luulen, että Gibsonin oli aika pakkokin tehdä jotain, että porukka taas innostuisi...
Toisaalta nyt on halvimmat 2017 vuoden mallit M2 ja Firebird Zero kitarat. Firebird Zeroa on Thomannilla alle 450 euron...
Muutoin on varmaan hinnastosta löytynyt aina SG kitaroita sieltä edullisempien mallien joukosta. Kitaroita, jotka voivat olla muutoin aika samoja kuin kalliimmat, mutta bindaukset puuttuu jne. bling bling juttuja. Eli hyviä soittokitaroita joissa ei ole mitään ylimääräistä. Toisaalta itse en välttämättä edes tykkää kaulan bindauksesta ihan jokaisessa kitarassa. Joihinkin se käy, mutta ei aina. Ja onhan tuo nauhojen hionta tai vaihtokin halvempaa kun sitä bindausta ei ole. Tosin ei niitä nauhoja tarvitse vaihtaa, eikä hioa ihan joka vuosi vaikka soittaisi todella paljon.
Tällainen 2017 vuoden SG on listahinnalta nyt edullisin SG kitaroista, mutta en tiedä paljonko se kotimaassamme maksaa. Onko niitä vielä missään?
http://www.gibson.com/Products/Elec … rs/2017/USA/SG-Fusion-S-Series.aspx
Ehkä hieman erilainen, mutta voisi olla myös varsin hyvä käyttösoitin.
 
Nuo edullisemmat kitarat voivat olla jopa kitaratehtaalle huomattavasti pienemmällä katteella kuin kalliimmat kitarat. Ihan vain siksi, että kyseinen merkki voisi myydä mahdollisimman laajassa hintaluokassa.
Tuo aika jolloin itse ostin kyseisen Flying V oli vielä aikaa jolloin 2002 liityttiin euroon ja kitara oli tullut markka-aikaan. Se vaikutti siihen hintaan nostavasti ja tuo kyseinen kitara oli sellaisella värillä, että se maksoin silloin 400 euroa enemmän kuin muut värit. Tuota Cream White väritystä ei ole kyllä ihan joka vuosi tehty muutenkaan noin V kitaroihin, eikä muutenkaan. Silloin nousi tuontitullien tulon takia lähes kaikkien kitaranvalmistajien soittimet. Muutamien valmistajien kitaroiden hinnat sitten saattoivat ajan kanssa hieman tippua...
 
Gibsonilta saa edelleen halvemmalla kitaran kuin monelta muulta merkiltä, jotka valmistavat Koreassa kitaroitaan. Ihan vain esimerkkinä, mutta toki Gibsonilta löytyy sitten sitä kalliimpaakin osastoa.
Veikkaisin kuitenkin, että nykyään uutena ostetusta Gibsonista saa paremmin omansa pois kuin monesta samanhintaisesta aasian kitarasta joskus vuosien päästä. Voin olla toki väärässäkin, mutta luulen ettei tuo Gibson brändi tule kuitenkaan koskaan "kuolemaan" soittajien keskuudessa.
Ehkä soittoon kuitenkin hankkisin itse ihan soittopelin ja laittaisin ylimääräiset rahat sitten johonkin muihin sijoituksiin. Jos olisi sellaisia ongelmia...
 
E: Tässä linkki Thomannille, josta tuota 2017 vuoden edullisinta SG Fusion mallia löytyy hintaan 498 euroa. Satiinilakattu vaahterakaula(kuitenkin ihan ruusupuu otelaudalla) voisi olla ihan mukava soittoinen peli, niin ulkoisesti kuin muutenkin. Ei ehkä ihan niin perinteinen SG :)
https://www.thomann.de/fi/gibson_sg_fusion_os.htm

klobasa: Vuoden 2017 SG Standardia saa uutena tompalta 1090 eurolla (ilmaiset postit kait), joten onkohan järkeä edes harkita esim. 2009 tai 2011 malleja torilta kun nekin maksaa 9XX euroa + muutama kymppi lähetyksiä päälle? Eräs kiinnostava priima SG torilla olis lähetysten jälkeen vain 50e edullisempi kuin uusi. Ja hinta on kuulema tiukka.
 
Onko esim. 2009 ja 2017 malleissa jotain oleellista eroa mikä selittää suht korkeat käytettyjen hinnat vai onko noi käytetyt sen faktan uhreja, että Gibson muuten vain möi niitä aikoinaan paljon kalliimmalla kuin nykyään?
 
Onkohan noissa 2009 ja 2016/2017 mallien kaulaprofiileissa eroja?
 
Aina kannattaa ostaa mieluummin käytetty, jos kitara vaan on virheetön ja hinta kohdillaan. Paitsi jos uudessa on jokin haluttava speksi tai ominaisuus, jota ei käytetyistä löydy. Mun mielestä jo parin/muutaman vuoden ikäinen skeba soi paremmin kuin täysin uusi; lakat ja maalit ovat alkaneet kuivua. Sanoisin, että ihan uusi kitara on yleensä soundiltaan hieman "rapea".

2016 Gibsonien hinnat saatiin alemmas mm. sillä, että kova laukku vaihdettiin gigbagiin.
 
Itse etsisin käytettynä vain ennen vuotta 2008 tehdyn kitaran, tuona vuona Gibson alkoi menemään aidan ali sähköpuolella kun perinteinen johdotus vaihtui piirilevylliseen malliin jonka repisin ulos ensitöikseni, muutama vuosi tosta eteenpäin viranomaiset myös raidasi ja takavarikoi Gibsonilta ruusu- sekä ebenpuuvarastoja jonka seurauksena otelaudoissa käytettiin pahimpina pulavuosina paahdettua vaahteraa sekä keinotekoisia materiaaleja, laatu siis meni aikalailla alaspäin vaikka nousua onkin nyt taas koettu. Myös vuonna 2006 aloitettiin kitaroiden PLEKuttaminen, mitä voisi myös katsoa karsimiskeinona vaikka onkin lähinnä apu teknikolle, käsityössä kuitenkin tarvitaan omaa tarkuutta mikä minusta näkyy myös laadussa kun taas riittää koneen kanssa että painat nappia, katot vähän että hyvä tuli ja sillä selvä, keppi pakettiin ja avot. Toki nää on vaan perinteitä arvostavan ihmisen mielipiteitä ja viime vuoden mallit on musta ihan ostamisen arvosia, kannattaa tsekkailla varsinkin kun aloittavat niiden ulosmyynnin tässä kohta.

Kymmenen vuoden ikäisestä standardista sovittu kaupat. Käsittääkseni asialliseen käytettyyn hintaan ja tossa on vähän tuhdimpi kaula. Sen verran sopivan käytetty ja hinta alhainen, että tohon voin huoletta vaihtaa halutessani heti nauhat ja heivata bindingin nipsukat poijes.

klobasa: Kymmenen vuoden ikäisestä standardista sovittu kaupat. Käsittääkseni asialliseen käytettyyn hintaan ja tossa on vähän tuhdimpi kaula. Sen verran sopivan käytetty ja hinta alhainen, että tohon voin huoletta vaihtaa halutessani heti nauhat ja heivata bindingin nipsukat poijes.
 
Oliko kenties se musta stankku, torin halvin? Hyvä diili, onnittelut, varmasti hyvä SG jos vaan lapaseen sopii. Melkein itsekin painoin liipasinta, onneksi säästyi rahat ;)

Eka sähkis Ibanezin SG-kopio. Ihan kelpo keppi, mutta ei jatkoon. Seuraavana Epiphone SG, sama juttu. Sitten Gibson SG Faded, tosi hyvä soundi ja resonoikin hienosti ja nasta paksu kaula. Tuunasin paremmaksi ja möin pois. Sitten viimeksi Gibson SG Original Trapetsivibroloineen. Kaunis ja hyvä, muttei soinut niin kuin pitää. Seuraavaksi Custom shop sitten? Joka tapauksessa SG on ehkä SE maailman paras sähkis ainakin designiltaan ja sellainen pitää löytyä joka tallista.

Oma 2009 stankku on noilla nibseillä, mulla ei ole käytännössä mitään merkitystä onko ne siinä vai ei ja ensimmäinen nauharemontti tulisi eteen näillä soittomäärillä ehkä 2050. Samalla kun vaihtelin vakiomikit Sheptonen P-90:siin havaitsin tuon pelsepuupin tekeleen eli piirilevyn pleksin alta. Ei tommosia pidä oikeesti laittaman mihinkään ja vielä vähiten sähkökitaraan..
 
Tuosta pitää kyllä hankkiutua eroon mutta muuten kyllä näyttäisi "pitopeliltä" ainakin tänään, huomenna tilanne voi olla tietty toinen..

Siis meinaatteko, että se piirilevy vaikuttaisi soundiin jotenkin? Koska sitähän se ei tee.
 
Jos potikoita vaihtaa tai haluaa vaikka 50's wiringin, niin sittehnän se menee uusiksi toki, mutta että asiakseen pitäisi hankkiutua eroon siitä, sitä en kyllä ummarra.

Numb: mutta että asiakseen pitäisi hankkiutua eroon siitä, sitä en kyllä ummarra.
 
Vaikuttaa fiilikseen... piirilevy ei kuulu kitaraan, niin se on!
Piirilevyllä olevista potikoista tulee heti sellainen tunne, että ne alkavat pätkiä hetkenä minä hyvänsä. En edes tiedä miltä tuo konstruktio oikeasti näyttää, mutta vastustan sitä jyrkästi :I

Numb: Siis meinaatteko, että se piirilevy vaikuttaisi soundiin jotenkin? Koska sitähän se ei tee.
 
Jos potikoita vaihtaa tai haluaa vaikka 50's wiringin, niin sittehnän se menee uusiksi toki, mutta että asiakseen pitäisi hankkiutua eroon siitä, sitä en kyllä ummarra.
 
Nämä on nyt niitä subjektiivisiä asiota että vaikuttaako vai ei, mutta jos tahtoo vaikka 300kohmin potikat vaihtaa kunnollisiin 500kohmisiin, niin roskiin joutaa koko piiri. Ymmärrän kyllä koko piirilevysähköjen periaatteen tuotannon nopeuttamisessa, mutta minusta jotenkin mielenkiintoista miten Gibson on ainut iso kitarafirma joka moisia käyttää kera RF-sirujen kaulassa kun kyseessä on kuitenkin niinkin nimekäs ja ainakin olevinaan laadukas firma kuin The Gibson, kuten pajan instrumenteissä muinoin luki, hyvin pysyy vaikkapa Fender pinnalla ilmankin moisia, PLEKkaavatkohan siellä edes soittimiaan? Samaan aikaan kun tuotantoa on nopeutettu ja pelkistetty on kuitenkin hinnat pysyneet ko. kepeissä aika samana, luulisi että säästöt ja isompien tuotantoerien tuomat hyödyt voisi siirtyä asiakkaalle, mutta ei ilmeisesti Gibsonilla.
 
Mutta niin, ennen vuotta 2008 valmistetut vuoteen 2000 saakka on minun kirjoissa ok, 90-lukulaisista voi joku muu kertoa. Tosin oon sellasenkin lukenut, että kaikki vuoden 86 jälkeiset SG:t on hyviä.

2017 vuoden Gibson mallistossa on jenkeissä edullisin 399 dollaria maksava M2 sähkökitara, joka on sellainen lankku LP kahdella humbuckerilla. Firebird Zero näyttäisi olevan 499 dollaria ja on Thomannilla hieman alle 450 euroa. M2 mallia ei taida vielä niin olla euroopassa...
Tässä linkki noihin Gibsonin edullisempiin 2017 vuoden kitaroihin ja niissä on kaikissa se otelauta ihan ruusupuuta. Ovat myös ihan amerikassa tehtyjä...
http://www.gibson.com/Products/Elec … 2017/USA/Gibson-M%5E2-S-Series.aspx
 
Löytyykö Fenderiltä tosiaan samassa hintaluokaassa olevia USA kitaroita???
Eikä nyt mitään Meksikon tehtaan tuotoksia, vaikka se tehdas ei kaukana amerikan rajalta olekkaan.
 
EI taida löytyä ja on varsin ymmärrettävää, että niitä kustannuksia on jostain yritetty karsia. Edullisempiin kitaroihin ei myöskään tule kuin gigbag ja sekin alentaa tuota jenkkien listahintaa. Eipä noihin meksikon Fendereihinkään kyllä tule kovaa laukkua mukaan...
Tässä linkki 2017 muihinkin malleihin Gibsonilla, tosin sähkökitaroihin.
http://www.gibson.com/Products/Electric-Guitars/2017/USA.aspx

Minusta sillä ei ole välä missä kitara on tehty. Fender on luonut systeemin jossa kitaroiden speksin mukaan parhaat tehdään USAssa, mutta työn jälki on ihan yhtä hyvää Meksikon ja Japanin tuotannossa. Japania pidän itseasiassa parhaana laadun suhteen.
 
Gibson on kokeillut myös Orville-brändillä japanin tuotantoa, en tiedä miksi luopuivat. Gibsonin systeemi on että tuotantomaa muilla brändeillä kuin Gibsoneilla on Kiina tai Korea. Näin luodaan hintaluokat ja mielikuvat laatueroista. Sitä ryyditetään komponenttien laadulla jossa jenkkituotantoon otetaan parempilaatuista tavaraa keskimäärin. Poikkeuksia toki on.

tuskiz: ...hyvin pysyy vaikkapa Fender pinnalla ilmankin moisia, PLEKkaavatkohan siellä edes soittimiaan?
 
Eivät ainakaan PLEK:in referenssien mukaan: http://www.plek.com/de_DE/referenzen/produktion/

Kefiiri: Vaikuttaa fiilikseen... piirilevy ei kuulu kitaraan, niin se on!
 
Monet muusikot sellaisia kuitenkin osassa kitaroitaan pitävät. Kuten vaikkapa Eric Clapton (Mid Boost). Joe Satriani ja Steve Vai käyttävät osassa kitaroitaan sustaineria kaulamikin tilalla. Jne. Nuo kaikki ovat jälkikäteen lisättyä aktiivielektroniikkaa, eli ne siis vaativat pariston ja jonkunlaisen piirilevynkin.
Lisäksi on olemassa aika monta kitaristia, muitakin kuin vain metallia soittavia, joilla on ainakin osassa kitaroistaan aktiivimikit. Jotka nekin siis vaativat pariston ja pienen esivahvistimen.
 
Angus Youngin Gibson SG:t lienevät piirilevyttömiä. Mutta se hänen langaton systeeminsä on kuitenkin kitaraan kytkettyä aktiivielektroniikkaa. Ja osa hänen soundiaan: http://solodallas.com/the-schaffer-replica
 

 
Ei piirilevy ole yleisesti ottaen huonompi tai parempi. Eli tässäkin asiassa toteutus on aina se, joka ratkaisee. Sillä kaikein voi aina toteuttaa ns. High End -tyylillä, taikka sitten maksimaalisen halvalla ja nopeasti. Siksi kumpikin voi olla mitä vain erinomaisesta surkeaan.
Toki monikerroksiset piirilevyt, transistorit, mikropiirit jne. mahdollistavat hieman vaativimmissa tapauksissa sen, että joku tietty laite on tupakkiaskin kokoinen, eikä vaikkapa pakastimen tai omakotitalon kokoinen. Ja että se toimii yhdellä paristolla, yhden voimalaitoksen sijaan.
 
Sähköhän ei tunnetusti ota stressiä siitä, että kulkeeko se piirilevyssä, elektroniputkessa, diodissa, mikropiirin syövereissä, vaiko jossain muualla. Mutta tiettyjen laitteiden omistajat kyllä stressaavat senkin edestä, vaikka minkälaisista asioista (lakka, maali, puut solurakenteineen, piirilevyt, konkat, tinalaatu...). Samaan aikaan kun toiset vain soittavat, kuuntelevat tai mitä kaikkea sillä laitteella nyt voikaan tehdä.

Uusia Gibson sg faded malleja saa Sakuista 599e hintaan. Pitää alkaa käytetyn hinta jo nelosella. Gibson on lähtenyt tiukasti hintakisaan.