 klobasa12.03.2017 10:45:38 | |
|---|---|
tuskiz: ... Tokain, jossa on vähän tuhdinpi kaula kuin Gibsoneissa, eli ei sukella niin paljoa. Derek Trucksissa taas on se maestrovibran pelti tuomassa lisää massaa bodyyn, elikä ennaltaehkäisee myös sukelteluita. Se kaulapainoisuus nyt vaan edelleen tuppaa olemaan SG:den ominaisuus, ei vika. Hmmm, miten paksumpi kaula helpottaa sitä ettei kaula sukella? Paksummat kaulathan painaa enemmän kuin ohuemmat (jos puut on samaa laatua), niin sehän lisää kaulapainoisuutta. Derek Trucks mallissa se tallan pelti on tosiaan vain kahdesta syystä: koristaa kitaraa ja auttaa kaulapainoisuuden suhteen. Näin taisi itse artisti ja Gibsonin esittelijätkin useammassa paikassa netissä mainita. | |
 Kivijalka12.03.2017 22:23:23 (muokattu 12.03.2017 22:27:46) | |
Kivijalka: Sama ongelma täällä. Muutto jenkkilään olisi edessä ensi viikolla ja KK sieltä pitäisi tuoda mukana pois. SG Classic olisi aika siide P90-mikkiensä takia... Toisaalta SG Menacekin kiinnostaisi, tai sitten joku Guitar of the Week-laitos. Standardissakin olisi puolensa, hmmh. Jummi jammi, klassinen SG-ketju on tehnyt paluun! Sieltä jenkeistähän kannoin mukanani sinisen Blue Mist SG:n joka vieläkin on päivittäisessä käytössä. Toki muutama muukin SG löytyy nykyään kitaratelineestä (koska onhan se hienoin malli ikinä) mutta Blue tuskin lähtee ikinä hallusta, niin paljon on se kitara kourassa kieretty mualimoo ja eletty elämää. E: Kaulapainoisuudesta tuli mieleen että oman kevyesti kaulapainoisen '61 Reissuen "korjasin" nakkaamalla elektroniikkapoteroon hieman siikapainoja, tuo vajaa 200g oli juurikin sopiva tasapainotin rungon puolelle. https://dl.dropboxusercontent.com/u/39911772/Kamat/verkonpainot.png "Every person with screen time knows some form of martial art, and most of them can solo like Van Halen. This is the way the world should be!" | |
 Rämppy13.03.2017 09:12:11 | |
Munsta SG on huomattavan helppo soitin. Ei paina paljon mitään, ylimmillekin nauhoille sormet kipuaa esteettä, yleensä vahva soundi jo akustisestikin, sähköisesti hieman rapeampi ja terhakampi soundi kuin Lespassa. Ekan kerran kun otin SG:n hyppysiin, kitara tuntui oudolta: kevyt ja litteä, ihan kuin koko keppi olisi pelkkää kaulaa. Gibson SG:n kohdalla en muista, että kaulapainoisuus olisi ollut ongelma, joidenkin kopioiden kanssa kylläkin. Mun suosikkiversio on P-90-mikeillä varustettu Special a'la Pete Townsend. Samoin SG Junior on ihku. In Finland we have this thing called "diu diu". | |
| klobasa 13.03.2017 23:31:25 | |
Onko noissa faded ja muissa halvemmissa Gibson malleissa yleensä muuta eroa kalliimpiin kuin lakkaus ja muut kosmeettiset asiat? Mulle oikeastaan kelpais aivan hyvin tollanen halvempi jos ne on puiltaan ja raudoiltaan silti kuranttia kamaa. Mikit vaihtuu helposti ja esim. otelautaan en kaipaa bindingiä lainkaan. Onpahan helpompi vaihtaa nauhat. | |
 mpekkanen14.03.2017 00:45:28 (muokattu 14.03.2017 10:30:13) | |
klobasa: Onko noissa faded ja muissa halvemmissa Gibson malleissa yleensä muuta eroa kalliimpiin kuin lakkaus ja muut kosmeettiset asiat? Mulle oikeastaan kelpais aivan hyvin tollanen halvempi jos ne on puiltaan ja raudoiltaan silti kuranttia kamaa. Mikit vaihtuu helposti ja esim. otelautaan en kaipaa bindingiä lainkaan. Onpahan helpompi vaihtaa nauhat. En ole toki kaikkia kokeillut, mutta jotkut edullisemmat SG faded mallit ovat olleet aika paljonkin paksummalla kaulalla kuin SG standard ja 61 reissue mallit. 80-luvulla taisivat tehdä sellaista 1 humbucker SG-1 mallia ja siinä on kaikista Gibson kitaroista jytkyin kaula, mitä on siis minun kohdalle osunut. En tiedä oliko joku karkausvuoden maanantai kappale kyseessä ;) Olisiko tuo kokeilemani faded ollut jollain 50-luvun kaulaprofiililla? Muutoinhan SG:t on noin 3-3,5 kilon painoisia ja varsin mukavia soittaa. Ovat ainakin kevyempiä kuin LP kitarat, pääsääntöisesti. Eivätkä ole minun kokemuksien mukaan kaulapainoisia, mutta en ole kyllä hihnan kanssa soitellutkaan noita jytkympiä faded ja SG-1 malleja. Noissa edullisemmissakin faded malleissa on käsittääkseni tuota 60-luvun kaulaa saatavilla ja ne voisivat olla varsin hyviä kitaroita. E: Katselin torin tarjonnan ja kyllä siellä oli muutamakin varsin hyvä, alle tonnin Gibsoneissa. Kirjoitan tätä viestä nyt tabletilla ja en ole tämän kanssa vielä niin paljon pelannut, että osaisin nuo ilmoitukset linkittää. Toivottavasti löydät etsimäsi :) E2: Noita uusia ns.edullisempia Gibson SG kitaroitakin kyllä saa reilusti alta tonnin ja ihan kotimaan useistakin kivijalkaliikkeistä. Jotkut liikkeet laittavat ne vielä sellaisille kielille ja säädöille kuin ostaja haluaa, ihan samaan hintaan. Kitarapaja, Top Sound jne... Kitarakuukin kannattaa myös tsekata, mutta kyllä noita löytyy monista muistakin liikkeistä. Mikäli on nuo torilla myynnissä olevat vaikka liian kaukana tms. | |
 Muovinen14.03.2017 12:19:45 | |
mpekkanen: En ole toki kaikkia kokeillut, mutta jotkut edullisemmat SG faded mallit ovat olleet aika paljonkin paksummalla kaulalla kuin SG standard ja 61 reissue mallit. Ainakin kaverin fadedissa on melkoisen jytäkkä kaula. Ihan yllätyin, kun pitkästä aikaa kokeilin ja oma käpälä on ehtinyt jo tottua Guildien kapeaan, eikä niin paksuunkaan kaulaan. Huomattavan vaikea sillä oli soittaa siihen parhaaseen SG:hen, eli Guildin S100:n verrattuna ;) Mutta eikös Klobasa tykännytkin vähän muhkeammista? | |
| klobasa 14.03.2017 12:31:28 | |
Muovinen: Mutta eikös Klobasa tykännytkin vähän muhkeammista? En ole enää ihan niin tarkka asian suhteen. Riittää kunhan ei ole "ohut", mitä se sitten tarkoittaakaan. Sellanen perus Fenderin modern c on ainakin auttamatta liian ohut. | |
| mpekkanen 14.03.2017 12:46:22 (muokattu 14.03.2017 13:12:16) | |
Muovinen: Ainakin kaverin fadedissa on melkoisen jytäkkä kaula. Ihan yllätyin, kun pitkästä aikaa kokeilin ja oma käpälä on ehtinyt jo tottua Guildien kapeaan, eikä niin paksuunkaan kaulaan. Huomattavan vaikea sillä oli soittaa siihen parhaaseen SG:hen, eli Guildin S100:n verrattuna ;) Mutta eikös Klobasa tykännytkin vähän muhkeammista? Noissa voi olla myös hieman eroja eri vuosikertojenkin välillä tai sitten ihan yksilöissä. Ei tietenkään aivan älyttömästi, mutta kuitenkin. Itsellä on ollut parikin kertaa Gibson Flying V 67 Reissue ja sen kaulaprofiili on lähellä tuota 60 lukulaista SG kaulaa. Tosin kun V kitaran ja SG kitaroiden muodot ovat aivan erilaiset...niin sekin vaikuttaa hieman tuohon kaulan tuntumaan. Minusta tuollainen kaula on kuitenkin hyvä soittaa, mutta se on siis minun mielipide. 60-luvun lopussa ja 70-luvun alusta olen kokeillut jotain SG malleja. Niissä on tuo kaula ollut satulan kohdalta todella kapea, mutta silti jotenkin hyvä. Angus mallissahan taitaa olla myös todella kapea tuo satula... Se hyvä on SG mallissa, että noita uusia Standard mallejakin saa melko edullisesti ihan uutenakin. Eikä nuo edullisemmatkaan ole aivan huonoja. Riippuen minkälaisesta kaulasta tykkää. Virityskoneistot ja tallat ovat kuitenkin samoja ja monissa malleissa jopa mikitkin. Käytettynä saa ihan ok hintaan 61 reissuetakin ja se voi myös mahtua tuohon tonnin(+- muutama sata) budjettiin hyvällä tuurilla. Onhan noita Standard malleja kalliimpiakin, mutta jotenkin käsitin ettei kauheasti yli tonnin kitaraa oltaisi nyt etsimässä. Toivottavasti löytyy hyvä kitara ja ei nuo Guildinkaan vanhemmat kitarat tosiaan mitään huonoja ole. Niitä on vain vähemmän liikenteessä, mutta tietysti hieman riippuu siitäkin millaista etsii. Kyllä tuolla budjetilla kuitenkin saa ihan oikeasti hyvän soittimen... E: 80-luvun puolivälin jälkeen kun Fender alkoi tekemään tuota American Standard mallia, niin silloin sen kaulaprofiilin C oli ja on edelleen hieman paksumpi kuin mitä se on 2000-luvulla tehdyissä uudemmissa Fender AM STD kitaroissa. Ainakin vielä 90-luvun alussa oli tuo kaula hieman tukevampi, mutta sitä en tiedä milloin se sitten pysyvästi muuttui ohkaisemmaksi C profiiliksi. Tämä ongelma tahtoo koskee niin Gibson, Fender kuin monia muitakin merkkejä joita on tehty useilla vuosikymmenillä. Aina se speksien mukainen kaulaprofiili ei kuitenkaan ole käytännössä ihan sama, jos tarkastellaan oikeasti jotain 50/60-lukujen kitaroita ja näitä nykyään tehtyjä samaisilla kaulaprofiililla olevia. Kokeilemalla nuo täytyy melkeinpä etsiä itselleen ja todeta mikä on hyvä ja mikä taas ei itselle niin hyvin käy... Nykyään kuitenkin tehdään enemmän CNC-koneilla kitaroita, joten nämä uudemmat ovat sen suhteen "tasalaatuisempia" ja sellaisia yksilöitä ei ole ihan niin kauheasti jossa kaulan koko/paksuus/profiili heittäisi suuntaan tai toiseen. Jos puhutaan siis noista oikeasti vanhemmista kitaroista. Uusissa SG kitaroissa on kyllä hyvinkin paljon rahoilleen vastinetta, jos soitin vaan muutoin on itseä miellyttävä. | |
 hollstro14.03.2017 14:35:04 | |
60-lukulainen SG-kaula on erittäin muuttuva käsite. Satulan leveys ja kaulaprofiili on vaihtunut merkittävästi esimerkiksi vuosien 61, 63, ja 65 välillä. Mulle paras on 43 mm satulaleveys ja pyöreähkö profiili joka on vuosien 63 ja 64 SG:issä. Se slim taper kaula joka on esim vuoden 1965 SG:ssä on melkoinen porkkana. Juuresta paksu ja ylhäältä pieni, satula n. 39 mm Pienikätiselle OK humppa-asemista, mutta 12. nauhan tienoolta jo aika muhku. Yks makeimista on SG Special vuodelta 1963 tai 1964 ilman vibraa. Siinä on kaikki kohdallaan. vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
 tuskiz14.03.2017 14:53:38 | |
klobasa: Hmmm, miten paksumpi kaula helpottaa sitä ettei kaula sukella? Paksummat kaulathan painaa enemmän kuin ohuemmat (jos puut on samaa laatua), niin sehän lisää kaulapainoisuutta. Derek Trucks mallissa se tallan pelti on tosiaan vain kahdesta syystä: koristaa kitaraa ja auttaa kaulapainoisuuden suhteen. Näin taisi itse artisti ja Gibsonin esittelijätkin useammassa paikassa netissä mainita. Tasapaino on parempi kaulan ja bodyn välillä juuri siinä kohtaa mihin hihna asettuu, se nyt on mun teoria ainakin. Voipi olla että japanilaiset on vaan hyviä tasapainottamaan puut bodyn ja kaulan välille, mahonki kun on aina vähän vaihtelevaa tiheydeltään, toisaalta mun Tokaissa ei bodyn palojen välinen sauma mene ihan keskeltä, että sepä siitä japanilaisesta pedanttisuudesta. Faded ja Special gibboneita saa kovinkin halvalla jopa uutena, alle 700e aidosta Gibsonista on minusta todella paljon kitaraa. Itse en noita ostaisi sen kamalan karhean viimeistelenättömän pinnan takia, mutta onhan ne nyt muuten ihan aitoja kitaroita, kannattaa kokeilla jos tykkää. Niissä ei käsittääkseni ole menty aidan ali kuin juuri viimeistelyssä ja listotuksen osalta, logot ehkä saattaa olla myös erilaisia mutta se ei varmaan ketään haitanne. Hollstro voi kertoa mulle, että onko noi nykyjään Gibsoneissa olevat otelaudan listoituksen reunanupukat SG:ssä nykyaikainen keksintö, vai onko niitä ollu 60-luvulta lähtien? Kuvista ei oikein ota aina selvää ja myös uudelleennauhotuksen mahis on olemassa, harva niitä nykyjäänkään kuulemma säilyttää. Huom! Obs! Ylläoleva kirjoitus saattaa sisältää mielipiteen. | |
| hollstro 14.03.2017 17:09:56 | |
Gibson on "aina" tehnyt otelautojen reunalistat nauhojen päiden yli. Kulkee termillä Nibs. Tämä johtuu tavasta jolla kaula tehdään, eli listat laitetaan kun siinä on jo nauhat. Siitähän tuli kova huuto kun Gibson tämän tavan lopetti muissa kuin Historic ja CS kepukoissa muutama vuosi sitten. Vanhoissa kitaroissa Nibs:it voivat olla kuluneet vaikka nauhat ovat alkuperäiset. Molemmat tavat, Nibs:it tai ilman ovat hyviä, kunhan toteutettu hyvin vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
| hollstro 14.03.2017 17:25:54 (muokattu 14.03.2017 17:27:47) | |
Kitarakuussa muutama makee SG: http://www.kitarakuu.fi/index.php?P … GE=1860&NODE_ID=1860&LANG=1 http://www.kitarakuu.fi/index.php?P … GE=1761&NODE_ID=1761&LANG=1 http://www.kitarakuu.fi/index.php?P … GE=1853&NODE_ID=1853&LANG=1 vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
 2randpo14.03.2017 18:02:51 (muokattu 14.03.2017 18:03:47) | |
hollstro: Kitarakuussa muutama makee SG: http://www.kitarakuu.fi/index.php?P … GE=1860&NODE_ID=1860&LANG=1 http://www.kitarakuu.fi/index.php?P … GE=1761&NODE_ID=1761&LANG=1 http://www.kitarakuu.fi/index.php?P … GE=1853&NODE_ID=1853&LANG=1 Mjoo, mut noihan on haikeita CS- ja tribute-skeboja, eiks pitäs olla vitnagea? Insanely happy. But are your ears good enough? | |
| 2randpo 14.03.2017 18:15:10 | |
hollstro: Gibson on "aina" tehnyt otelautojen reunalistat nauhojen päiden yli. Kulkee termillä Nibs. Tämä johtuu tavasta jolla kaula tehdään, eli listat laitetaan kun siinä on jo nauhat. Siitähän tuli kova huuto kun Gibson tämän tavan lopetti muissa kuin Historic ja CS kepukoissa muutama vuosi sitten. Vanhoissa kitaroissa Nibs:it voivat olla kuluneet vaikka nauhat ovat alkuperäiset. Molemmat tavat, Nibs:it tai ilman ovat hyviä, kunhan toteutettu hyvin Esim. mun LP Traditional 2014 on ilman Nibsiä eli samalla tavalla toteutettu kuin Tokain skebat. Helpompihan tommoseen LP:iin on nauhat vaihtaa kuin perinteisellä metodilla tehtyyn. Plus että ei ala listat kupruilemaan. Insanely happy. But are your ears good enough? | |
| hollstro 14.03.2017 18:44:45 | |
2randpo: Mjoo, mut noihan on haikeita CS- ja tribute-skeboja, eiks pitäs olla vitnagea? Täällä ei porukat oikein tunnu arvostavan, niin laitoin noi. On siellä yks 63-nen. Siinä on oudot tulppaukset bodyn alareunassa. vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
 Pelimonni15.03.2017 07:25:49 | |
Lefa: Elikkä tämmöisestä olen kiinostunut .Tämä olisi itselleni ensimmäinen kunnon kitara joten Kaikilla keltä löytyy kyseisestä soittimesta kokemusta niin laittakaa ihmeessä faktaa . Hyvät ja huonot puolet ! Kiitos Käyttämättömänä roikkuu seinällä. 1970 sg. Kauhian kapia kaula. Uudemmissa leviänpi. Myyn joskus pois. Aivan sama mitkä on pääteputket. Eipä vaikuta saundiin pätkän vertaa.
5e3 parani huomattavasti, kun vaihdoin V30 WGS Reaperiin.
Tärkeintä on säröputki, ja ensimmäinen, jos haluaa puhdasta.
Ditto. Flashback, nähty. Ei Minulle. Nova.
Ditto Looper | |
| hallu 15.03.2017 08:17:54 | |
hollstro: Täällä ei porukat oikein tunnu arvostavan, niin laitoin noi. On siellä yks 63-nen. Siinä on oudot tulppaukset bodyn alareunassa. Hyvin laitoit. Vintagen arvosamisesta teki mieli sanoa sen verran, että täällä ei porukoilla ole varmaan kokemusta sellaisista eikä ehkä käsitystä, mistä siinä on edes kyse. Nimittäin vintagesta puhuttaessa nousee kerailyaspekti väistämättä esille ja ainakin itselle aina vähän hämärtyy että ovatko no lopulta keräilyesineitä (harvinaisuus ratkaisee) vai soittimia (soitettavuus, soundi, huollettavuus, kestävyys, roudattuvuus, etc. seikat ratkaisee). Totuus on varmaan jotain noiden väliltä, mutta sitä on vaikea keskusteluiden perusteella päätellä kun tunteet helposti kuumenee mielipiteiden kärjistyessä. Itse esimerkiksi olen huomannut arvostavani -80 luvun japanin vintagea, koska ne ovat laadukkaita ja hyviä soittimia, ne eivät ole harvinaisia joten niillä voi ihan soittaa ja niihin on varaa. Mutta esimerkiksi -50 luvun Gibsonit alkaa olla niin arvokkaita ja harvinaisia, että niitä alkaa olla vaikea kuvitella enää soittimiksi, vaan enemmän alkavat olla keräilyesineitä. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
| hollstro 15.03.2017 08:33:29 | |
Vintage on kieltämättä kallista kun Gibsoneista puhutaan. 70-luvun alun stankku-SG esim, ei kuitenkaan ole tolkuttoman hintainen, n. 3 tonnia ja alle. Mulla on ollut SG Standard niiltä ajoilta ja oli erinomainen kitara. Erilainen kuin 10 vuotta vanhempi mutta perusasiat kunnossa. Hyvin tehty, hyvät puut ja hyvin soi. Samoin 60-luvun alkupuolen SG Junior on helposti alle 3 tonnia kun sattuu sopiva kohdalla. Siitä ei kitara juuri parane, jos 1 P90-mikki ei ole ongelma. Siinä tonella voi säätä mukavasti äänenväriä ja samoin volumella. Hieno rokkikeppi. Kevyt, soiva ja soitettava. Mahtava saundi. vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
| hallu 15.03.2017 08:35:39 | |
hollstro: Vintage on kieltämättä kallista kun Gibsoneista puhutaan. 70-luvun alun stankku-SG esim, ei kuitenkaan ole tolkuttoman hintainen, n. 3 tonnia ja alle. Mulla on ollut SG Standard niiltä ajoilta ja oli erinomainen kitara. Erilainen kuin 10 vuotta vanhempi mutta perusasiat kunnossa. Hyvin tehty, hyvät puut ja hyvin soi. Samoin 60-luvun alkupuolen SG Junior on helposti alle 3 tonnia kun sattuu sopiva kohdalla. Siitä ei kitara juuri parane, jos 1 P90-mikki ei ole ongelma. Siinä tonella voi säätä mukavasti äänenväriä ja samoin volumella. Hieno rokkikeppi. Kevyt, soiva ja soitettava. Mahtava saundi. Joo mua itseäni kiehtoo tosi paljon juurikin -70 luvun Gibsonit ja totta että -60 lukulaisia saa vielä soittajalle sopivaan hintaan. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
| klobasa 15.03.2017 08:41:47 | |
Vuoden 2017 SG Standardia saa uutena tompalta 1090 eurolla (ilmaiset postit kait), joten onkohan järkeä edes harkita esim. 2009 tai 2011 malleja torilta kun nekin maksaa 9XX euroa + muutama kymppi lähetyksiä päälle? Eräs kiinnostava priima SG torilla olis lähetysten jälkeen vain 50e edullisempi kuin uusi. Ja hinta on kuulema tiukka. Onko esim. 2009 ja 2017 malleissa jotain oleellista eroa mikä selittää suht korkeat käytettyjen hinnat vai onko noi käytetyt sen faktan uhreja, että Gibson muuten vain möi niitä aikoinaan paljon kalliimmalla kuin nykyään? Onkohan noissa 2009 ja 2016/2017 mallien kaulaprofiileissa eroja? | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)