Kitarat: kitarakamat ›

Åboensis: Les Paul -junior ainakin pelasi mulla aikanaan avoimessa G:ssä ja muissa perinteisissä avovireissä (D ja E) ihan mainiosti.
 
Joo, näin minustakin. Tosin itsellä ei nyt ole Gibson merkkistä kitaraa, että saankohan tästä kuraa niskaan.
Yksi tuollainen soitinrakentajan kasaama "heavy relic" LP DC Junior löytyy ja siinä on tuollainen wrappitalla(ei siis millekkään kielelle erikseen intonaatiosäätöä, vaan se on siinä tallassa jo valmiiksi porrastettu). Rakennussarjan alkuperää en varmaksi tiedä, mutta todella hyvä kitara soittaa. Mukavan kevyt ja pysyy myös vireessä. Varmaan aasialaisesta sarjasta tehty, mutta on kyllä tosiaan yllättävän mukava kitara ja varsinkin slidesoitossa.
 
Itse olen laittanut merkille avoimien vireiden kohdalla, että ne pysyvät vireessä paremmin ja myöskin toimivat jouheammin kun niihin laittaa oikeanlaiset kielet. Minulla on tuo LP DC Junior avoimessa G-vireessä ja siihen olen laittanut molemmat e-kielet paksuimmiksi ja myös a-kielenkin.
Vaikka täällä Gibson ketjussa valitetaan aina tuosta g-kielen vireongelmasta-->Niin itse olen laittanut merkille, että se kyllä koskee enemmän tuota h-kieltä.
Se ei myöskään ole ongelmana pelkästään Gibsonin, vaan ihan jokaisen merkin.
Avoimilla vireillä kun soittaa, niin niissä joutuu hieman biisin mukaan aina virittämään kitaran erikseen. Mittarilla ei saa täysin kunnolla ja siihen ei omien kokemusten mukaan auta mikään. Ei paremmat tallat, ei Buzz Feiten jne.
Samainen ongelma virittämisen suhteen on kyllä ns. paremmissakin talloissa. Joissa on siis jokaiselle kielelle erikseen säätöä useampaankin suuntaan. Kitaran vire on aina jonkinlainen kompromissi ja sen kanssa voi oppia elämään tai sitten voi vaihdella soittimia ja meuhkata netissä :)
Hyvällä mittarillakaan viritetty kitara ei ole jokaiselle soittajalle täysin vireessä, koska siihen vaikuttaa jokaisen soittajan oma soittotatsi. Soittotatsiin voi sitten laskea molempien käsien työskentelyn, musatyylin, plektran käytön tai sormisoiton tms. ja käytettävien kielien paksuudet ja virityksenkin.
 
Fender on esim. tehnyt jo aika pitkään SRV signaturea stratoa, mutta ei se tehtaalta lähde samanlaisilla kielisetillä kuin mitä itse SRV käytti. Näin on muuten Gibsoninkin ja monien muidenkin merkkien kohdalla. Toki poikkeuksiakin löytyy...
Suurin osa kuitenkin soittaa melko perinteisillä kielipaksuuksilla ja myös noita erikoisvireitäkin käytetään harmillisen vähän(SRV taisi kuitenkin käytää pääsääntöisesti puolisävelaskeleen alempaa standardivirettä). Monikin soittaja haluaa oman esikuvansa kaltaisen ja merkkisen kitaran, vahvarin, kaapin, efektit ja kuitenkin ne kielipaksuudet voivat olla hyvinkin erilaisia. Moni on varmaan hankkinut Black Sabbathin innoittamana SG kitaran, mutta harva kuitenkaan soittaa sitä sellaisilla kielityksillä ja vireillä kuin Iommi ;)
Ei sillä, etteikö kitaroita voisi soittaa sellaisilla kielityksillä ja vireillä kuin itse haluaa.
 
Avoimilla vireillä saattaisi kuitenkin saada ihan mukavaa piristystä siihen samaan bluesin soittoon, mutta myös moneen muuhunkin. Jos niitä kitaroita on useita, ei varmaan olisi ihan huono idea monienkaan soittajien kokeilla noita. Jos eivät ole jo muuten tuttuja ja noita erilaisia avoimia virityksiä löytyy todella paljon. Ehkä nuo avoin G, D ja E ovat suhteellisen helppoja aloittaa noiden käyttö tai kokeilu.
Tosin mikäpä minä olen soittamisessa, soittimissa, makuasioissa muita neuvomaan ja muutenkaan... Se kaikki muutos kun kuitenkin lähtee viimekädessä jokaisesta itsestään.
 
Soittelen joskus tuolla samaisessa kielisetillä myös D6-vireisen eräällä muunnoksella ja siihen käy tuo avoimen G-vireen kielitys ihan hyvin. Eli D6-vire on D, A, D, f#, h, d ja tuo avoin G-virehän on D, G, D, g, h, d.
Nyt on kielet 52w, 42w, 30w, 20, 15, 12 ja minusta tuo setti on aika hyvä, mutta sen joutuu tosin irtokielistä rakentamaan. Näin on kyllä fiksuinta tehdä muidenkin avoimien vireiden kohdalla. Silloin saa sellaisen kielisetin, että jokainen kieli tuntuu oikeanlaiselta.
 
E: Jotain kirjoitusvirheitä korjailin...