Yleistä keskustelua musiikista ›

Vanhemmissa harrastajissa on falskiutta, joka pistää vieroksumaan koko hommaa. Puhutaan aitoudesta suureen ääneen, mitä ei juuri valkoisesta rockbluesista (tai reggaesta jos sitä enää kukaan soittaakaan) löydy. Kaikenlaisen tanssimusiikin ylenkatsominen kuuluu oireyhtymään.
 
Ihan arvailuja tässä vaan, kun yleistäminen on keskustelun aiheena.

Rockbluesin soittajat ovat nykyään teknisesti niin pätevää väkeä, että se tasaisen varma työskentely on hiton tylsää kuunneltavaa. Jon Spencer Blues Explosion sen sijaan on hieno ryhmä, en tajua miksei sen sorttinen ilmaisu kiinnosta nuorisoa niin että itsekin rupeaisivat rämpyttämään.
 
https://www.youtube.com/watch?v=A-UqIanlKd8

Kefiiri: Rockbluesin soittajat ovat nykyään teknisesti niin pätevää ja selväpäistä väkeä, että se tasaisen varma työskentely on hiton tylsää kuunneltavaa.
 
Kieltämättä. Muodollisesti pätevää mutta.

Oli toteutustapa mikä tahansa, ylipäätänsä erittäin huonosti kirjoitetut biisit kelluvat Suomessa pinnalla jo viidettä vuotta, eikä loppua näy. Huonoja sointukulkuja, huonoja melodioita ja erittäin huonoja elämänkoulusanoituksia. Vuosikymmeniä on naureskeltu Klamydialle ja Yölle turbojunttimusana, mutta musta tuntuu että nyt koko top10 on täynnä klamydia-yön lahtiräp/tubettajaräp/hipsteriräp/sinitukkapoppis/oranssitukkaorgaaninenfolkpoppis/helsinkiglam -perillisiä. Sietämätöntä (laskelmoidun?) elämänkouluisaa am f c g -tuuttausta kahdeksan kymmenestä julkaistusta singlestä. Ja mitä kakskymppiset edellä niin sitä asemaansa pelkäävät kolme- ja neljäkymppiset perässä, kuten Jenni Vartiaisen uusin biisi osoittaa. Että kiitos vaan paljon Asko Kallonen ja Kimmo Valtanen.
 
Varmasti nuoria masentaa, kun musiikkialalle on Suomessa hankalaa päästä varsinaisesti muusikkona. Emma-Gaalassa jokaisen palkinnon (paitsi vuoden metallibändin) vei hästägien ympärille kyhätty räp-pop-räp, jolla on nolla eksporttiarvoa maailmalle. Massapsykoosi on aivan oikea sana. Vertailukelpoinen tilanne olisi se, että 80-luvulla olisi radiosta soitettu vain ja ainoastaan pelkkää Kikkaa, ja kikka-klooneja - "ne kun herättävät reaktion". Muita artisteja ei olisi signattu. Kyllä kikallakin rahat nyhdettiin aikanaan, muttei se auringonpimennyksenomaisesti tukkinut kaikkia julkaisukanavia, ja saanut päälle vielä musikaalisen popneron leimaa, kuten nykyään on tapana.
 
Ja taas: maailmalla on kaikki ihan yhtä hyvin kuin aina, vain Suomi on rikki. Jenkeissäkin edelleen pinnalla todella karismaattisia ja taidokkaita esiintyjiä, hyviä biisejä, eteenpäinkatsova ja taiteellisesti kunnianhimoinen asenne ja joku laatutaso. Suomessa on tehokkaasti suolattu kaikki pellot, ettei menestyksellisesti mitään HIMiä, Darudea tai Rasmusta tule enää ikinä käymään. Almankin minimenestys oli Saksalaisen biisintekijätuottajan ansiota, suurimmaksi osaksi.

Gritsen:
 
Varmasti masentaa, kun musiikkialalle on Suomessa hankalaa päästä varsinaisesti muusikkona. Emma-Gaalassa jokaisen palkinnon (paitsi vuoden metallibändin) vei hästägien ympärille kyhätty räp-pop-räp, jolla on nolla eksporttiarvoa maailmalle. Massapsykoosi on aivan oikea sana. Vertailukelpoinen tilanne olisi se, että 80-luvulla olisi radiosta soitettu vain ja ainoastaan pelkkää Kikkaa, ja kikka-klooneja - "ne kun herättävät reaktion". Muita artisteja ei olisi signattu. Kyllä kikallakin rahat nyhdettiin aikanaan, muttei se auringonpimennyksenomaisesti tukkinut kaikkia julkaisukanavia, ja saanut päälle vielä musikaalisen popneron leimaa, kuten nykyään on tapana.
 
Ja taas: maailmalla on kaikki ihan yhtä hyvin kuin aina, vain Suomi on rikki. Karismaattisia ja taidokkaita esiintyjiä, hyviä biisejä, eteenpäinkatsova ja taiteellisesti kunnianhimoinen asenne ja joku laatutaso. Suomessa on tehokkaasti suolattu kaikki pellot, ettei menestyksellisesti mitään HIMiä, Darudea tai Rasmusta tule enää ikinä käymään. Almankin minimenestys oli Saksalaisen biisintekijätuottajan ansiota, suurimmaksi osaksi.
 
Paleface sanoi eilisessä haastattelussa, ettei Suomessa ole koskaan tehty niin hyvää musaa kuin nyt. Onneksi ei ollut kahvitauko tai sumpit olisi lentänyt näppikselle röhönaurun tahdissa. :)

Enigmatic: Paleface sanoi eilisessä haastattelussa, ettei Suomessa ole koskaan tehty niin hyvää musaa kuin nyt. Onneksi ei ollut kahvitauko tai sumpit olisi lentänyt näppikselle röhönaurun tahdissa. :)
 
Kyllä varmasti tehdään - pöytälaatikkoon.

Juicy: Kyllä varmasti tehdään - pöytälaatikkoon.
 
Tai johkin bandcamp- ja soundcloud-tileille.

Joo, onhan Suomen musiikkitilanne aika masentava. Jatkuvasti markkinoille tuodaan toinen toistaan muistuttavia artisteja. Viime aikoina on tainnut muodissa olla etenkin nuoret etunimellään esiintyvät naisartistit (Sanni, Alma, mitä noita nyt onkaan). Sitten on tietenkin bileräppi á la JVG. Aina välillä myös joku wanha parta julkaisee uutta tai pitää nostalgiakiertueen (esim. Hector). Ja sitten on se iänikuinen heviskene, joka ei ole kyllä muuttunut mihinkään varmaan 20 vuoteen vaikka uusia bändejä on nähty.
 
Kaikki on jotenkin enemmän tai vähemmän samaa ja parhaimmillaan biisit ovat viihdyttävää taustamusaa. Sovitukset muistuttavat toisiaan ja hitit ovat tylsempiä kuin koskaan aiemmin. Kaikkea vaivaa pysähtyneisyys ja se ettei mitään riskejä oteta.
 
Ja tämä näkyy myöskin muusikoiden imagoissa; kaikki ovat lopulta melko sovinnaisia ja varovaisia. Ja sitten on keksitty kutsua eturivin artisteja telkkariin, jossa he avautuvat elämistään, usein melko keskinkertaiseen sävyyn.
 
Ongelma taitaa olla se että halutaan miellyttää ihan kaikkia. Artisteista halutaan leipoa "koko kansan suosikkeja" joita kaikki aina "vauvasta vaariin" voivat fanittaa. Ja sen "pahankin pojan" pitää tässä kohtaa paljastaa itsestään kiltti ja herkkä puoli ettei vaan kukaan ahdistu. Sama pätee sitten musiikkiinkin, ei tehdä mitään mikä voisi herättää ristiriitaisia mielipiteitä yleisössä.
 
Ehkä tilanne johtuu siitä mielensäpahoittamisen, poliittisen korrektiuden ja loukkaantumisen kulttuurista joka on vallalla. Kaikkien pitää vaan olla kiltisti ja siivosti. Ettei kukaan vaan suutu! Sehän olisi aivan kauheaa! Harmi vaan että tuo asenne tappaa kaiken luovuuden. Ei mestariteoksia ole tehty ottamatta riskejä. Eivät Elvis, Dylan ja muut tehneet uraansa olemalla kilttejä ja sopeutuen kulloiseenkin normiin.

Mikä autuus se on, että kitaralla vetelee bluesrokkia tai hevimättöä? Miten se on oikeampaa musiikkia kuin tietokoneella biiteistä kasaaminen.
 
Kehruu-Jennyn vastustajan asenteella kaikki pitäisi tehdä kuten ennen.
 
Musiikki on organisoitua ääntä. Väline, millä tehdään ei ole olennainen.
 
Jos tykkää soittaa ns. oikeita soittimia on se ok. Jos kiinnostus on toisenlaiseen, niin sekin ok.
 
Itse soitan tilaisuuksien ollen kavereiden kanssa, mutta paljon teen aivan itsekseni. Ne ovat erilaista, mutta en aseta toista edelle.
 
Toki tietokoneella aloituskynnys on alempi kuin useimmilla soittimilla, mutta oikeasti hyvä lopputuloksen aikaan saaminen vaatii myös musikaalisuutta ja osaamista.
 
Se, että on helppo tehdä musiikkia ei myöskään ole syy kritisoida sellaista tekemistä.

Gritsen tuossa pistikin jo nätisti kirjoitettuun muotoon sen, mikä nykypäivän kotimaan musamarkkinoissa vituttaa aivan saatanasti. "Tee ite paremmin" pitäis olla muodossa "tunne ite oikeat tyypit paremmin".

Komppaan Gritseniä, JamieR:ää mutta myös Leikaria.
 
Laadun puute vaivaa. Ja jos joku rutakulli tulee inisemään että miten se laatu määritellään niin haistakaa huilu.

Leikari: Mikä autuus se on, että kitaralla vetelee bluesrokkia tai hevimättöä? Miten se on oikeampaa musiikkia kuin tietokoneella biiteistä kasaaminen.
 
Samaa mieltä, mutta koneellakin pitäisi osata tehdä sanallisesti ja musikaaliselta sisällöltään päteviä kappaleita, eikä sitä samaa "woo vo ou woo wo ou vo ou mä oon kova jätkä, uskokaa ny" -paskaa, jota huonot muusikot säveltävät ja esittävät bändisoittimillakin. Mutta kun JVG:kin haastatteluissaan on sanonut, keskimääräinen suomiräppisinkku kirjoitetaan, tuotetaan ja levitetään nollasta Spotifyyn yleensä yhdessä tai kahdessa viikossa, verrattuna soittaen esiintyvien bändien noin vuoden-parin kirjoitus/treeni/albuminnauhoitusprosessiin - ihmekö tuo, että kaikki julkaisut ovat geneerisiä ja ala-arvoisia sapluunoiden pohjalta tehtyjä. Prosessi vielä enemmän nopeutuu, kun noille biiseille kun ei tarvitse edes päälavoille miettiä mitään liveratkaisuja, karaokeraita läppäriltä riittää ihan standardina. Systeemi on Suomessa aivan tahallaan rikki, ja suosii roskakulttuuriin helpommin konformoituja julkisuudenkipeitä opportunisteja, eikä taiteilijoita.
 
Netti/streamausyhteyksissä esillä oleva muotisana "sisällöntuotto" meinaa ironisesti nykyään kykyä tuottaa mahdollisimman nopeasti nimenomaan sisällötöntä kuorta.

Hyviä kommentteja tullut edellisissä viesteissä. Ei siinä koneella tehdyssäkään musiikissa mitään vikaa ole ja vaatii toki taitoa sekin. Itselle nuo ns. "oikeat soittimet" antavat sellaisen fyysisen ja konkreettisen lisäelementin. Soittimesta ulostuleva ääni on aina "elävä" eikä täysin puhdas koskaan. Hankala selittää, mutta varmaan pointti tuli selväksi.

Just puhuttiin bändikavereitten kanssa että eipä paljoa nuoria janttereita näy Oulun Hiukkavaaran treenikompleksissakaan. Tämmöisiä vähän yli ja alle nelikymppisiä on treenikset pullollaan. Sama homma keikkoja katsoessa, omaa ikäluokkaa on paikalla jos sitäkään. Toki en varmaan osaa niitä teinikeikkoja valita enkä tiedä missä underground-bileensä pitävät, mutta aika kattavasti seurailen keikkameininkejä ja ei siellä paljoa nuoriso-osastoa näy lukuunottamatta musiikin opiskelijoita ja heidän kavereitaan. Tekevät varmaan jotain muuta, eikö ne nykyajan rokkitähdet ole jotain tubettajia ja tietokonepelien ammattilaspelaajia?

Mä oon kyllä niin eri mieltä tän "musiikin huonouden" suhteen.
 
Se on totta että toi suomiräp on nyt allonharjalla samalla lailla kuin tukkahevi oli 30v sitten. Tuo aallonharjahan kyllä aikanaan taituu, siksi siitä ei kannata ärsyyntyä. Yksi olennainen ero tukkaheviin on vaan se että suomalaiset on oikeasti aika hyviä tekeen totta räppimusaa jos vertaa vaikka ameriikkojen huippuihin. Tämä on fakta, ei mielipide.
 
Suomalaiset rokkarit ei koskaan oikein yltänyt Claptonin ja Hendrixin tasolle, mutta nää räppikollit ei oo kaukana Kanye Westeistä tai Kendrick Lamareista.
 
Toinen asia missä näkyy suomalaisten musiikintekijöiden todiste heidän nykyisestä osaamisestaan on se, että yhä enemmän nää jätkät tekee duunia myös ulkomaille. Kukaan ei lähe Los Angelesista Suomeen ettimään "hyvää rokkituottajaa, biisintekijää tai artistia", mutta Teemu Brunilan, KasperG:n ja Keke-Kalifornian kaltaiset tyypit ovat raottamassa tätä ovea aina Pohjois-Amerikkaan saakka mitä tulee hip-hoppiin ja tämmöiseen "moderniin elektroniseen poppiin". Jos noi nimet ei tarkoita sulle mitään niin se vaan tarkoittaa sitä että olet pihalla kuviosta.
 
Me kaikki tod. näk. aloitetaan musahommat harrastuksena; noi ylläolevat tyypit (Brunilaa lukuunottamattta), ovat ottaneet eri lähtökohdan harrastukseensa ja se on IMO hienoa että näiden tyyppien harrastus on tuottanut hedelmää ja jossa kytee iso potentiaali. Jengi itkee että "musa ei koskaan lähe Suomesta mihinkään" ja nyt kun se on tekemässä näin, yhtäkkiä "laadun puute" vaivaa.
 
Se että sinä -passiivi et tykkää rap-musiikista ei tee siitä musiikkia jota vaivaa laadun puute. Se tekee siitä musiikkia joka ei vaan oo sun teekupposesi. Joka tapauksessa tämä musiikki on tärkeää.

Se, että suomessa tehdään yhtä hyvää räppiä kuin ulkomailla, johtuu siitä, että se ei ole kaksista sielläkään. Äkkiäkös semmoista tekee ;)

Kefiiri: Se, että suomessa tehdään yhtä hyvää räppiä kuin ulkomailla, johtuu siitä, että se ei ole kaksista sielläkään. Äkkiäkös semmoista tekee ;)
 
Kotiläksyksi suosittelen lukemaan aikaisemman postaukseni viimeisimmän kappaleen uusiksi.

Spedemix: Kotiläksyksi suosittelen lukemaan aikaisemman postaukseni viimeisimmän kappaleen uusiksi.
 
Juu, ja näinhän sen kuuluukin mennä, että nuorison mökellys tuskastuttaa vanhukset.
Muuten ei päästäisi eteenpäin.

Kefiiri: Juu, ja näinhän sen kuuluukin mennä, että nuorison mökellys tuskastuttaa vanhukset.
Muuten ei päästäisi eteenpäin.
 
Hauskaa, että puhut nuorison mökellyksestä rapin yhteydessä, kun sitä on kuitenkin duunattu 70-luvulta saakka. Jotkut ovat varmaan sitten ikinuoria, sillä tiedän aika monta tyyppiä, jotka tekee räppiä ja ovat yli kolmekymppisiä - jotkut jopa yli nelikymppisiä. Maailmalla on jopa viis- ja kuuskymppisiä räppäreitä!