Kitarat: kitarakamat ›

toivase: Tuollaiset purnukat pompsahti tänään postista:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/151345.jpg
 
Onpa modernin näköiset.
Tai uusmodernit.
Tai jotain.
Kivat värit.

Kyllä nyt kelpaa...
toivase: Tuollaiset purnukat pompsahti tänään postista:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/151345.jpg

Postmoderni näyttää varmaan tuollaiselta. Sikahienot potikannupitkin!

Kefiiri: Postmoderni näyttää varmaan tuollaiselta. Sikahienot potikannupitkin!
 
Eiku toi on modernismia ja funktionalismia. Tosin linjat eivät ole täysin symmetrisiä, rytmi hajoaa. Siitä miinuspojot.

Kefiiri: Postmoderni näyttää varmaan tuollaiselta. Sikahienot potikannupitkin!
 
Ruskean pedaalin vaaleat nupit ovat hyvin samannäköiset kuin Brownface-aikakauden piggyback-Fendereissä (Bassman, Bandmaster jne.)

Jucciz: Ruskean pedaalin vaaleat nupit ovat hyvin samannäköiset kuin Brownface-aikakauden piggyback-Fendereissä (Bassman, Bandmaster jne.)
 
Onko tämä tulkittava niin, että tykkäät?

LaMotta: Onko tämä tulkittava niin, että tykkäät?
 
Onhan ne hienot.

Jucciz: Onhan ne hienot.
 
Kyllä ne on niin upeat, että tilasin nuo pedaalit vain ja ainoastaan niiden takia :).

toivase: Kyllä ne on niin upeat, että tilasin nuo pedaalit vain ja ainoastaan niiden takia :).
 
Toivottavasti soundi on huono.....:)

LaMotta: Toivottavasti soundi on huono.....:)
 
Joo, ei se ole hääppöinen...miltä nyt tuommoinen peltipurkki kuulostaa, kun siihen koputtaa lyijykynällä kylkeen :). Pitää testata vielä miltä ne kuulostaa tussilla koputettaessa...

Tuli ostettua Gibsonin mikit vaikka en siihen ihmeeseen koskaan uskonut. Burstbucker pro -malliset. Tässä vielä ollaan ihmettelyvaiheessa mut kaiketi jossain vaiheessa alkaa tuntua olo kotoisalta. Ainakin kirkkaampi kuin JB.. tai sit munattomampi nii kuulostaa kirkkaammalta :D

Nyt on ihan pakko tulla hehkuttamaan kun olen niin innoissani. Ostin Ibanez AR300 kitaran ja on se jumankekka vaan muikea peli. Siisti ja erittäin hyväkuntoinen, mutta takapuolella on podyssa roadwormia ja lavan kärjessä, mutta se sallitaan nelisenkymmentä vuotta vanhalle sotaratsulle ja julkisivu on kuitenkin siisti ja näyttävä jopa vanhat kultaukset ovat yllättävän hyvin kestäneet kulutusta. Soundit on silkkaa hunajaa. Mun piti laittaa todella hyvä kitara ja vahvistin lihoiksi saadakseni tämän, mutta nyt voi sanoa että se kannatti. Tämä painaa 4,5 kg eli mulle ihan sopivan painoinen enkä edes huomaa eroa neljäkiloiseen LesPauliini, muuta kuin että tämä tarjoaa soittimena jotain ihan muuta :-D. Nyt vältän kuitenkin kiusauksen alkaa vertailemaan näitä keskenään, mutta eroa kyllä on on todellakin :-D.
 
Lapsuuden haaveeni on nyt sitten toteutunut käänteisesti. Nimittäin unelmoin aina Ibanez AS200 kitarasta.... joten ostin Yamaha SA2200. Lisäksi unelmoina aina Yamaha SG2000 mallista, niin nyt sittne ostin Ibanez AR300 kitaran :-). Käyhän se näinkin, mutta on se jännä miten elämä heittelee..... vähän kun olisi altistunut AU-suhteeseen lapsuuden rakastettunsa kanssa :-D.
 
E: täytyy vielä ihmetellä miten hemmetissä sähkökitara voi soundata näin fantastisen ihqulta :-D se miten ääni syttyy ja miten se säilyy on jotain mitä en ole aikaisemmin kokenut. Tämä on ihan ihmeellinen peli :-D. Jos Gibsonin customshopit tarjoaa lähellekään tämänkaltaista elämystä,niin ymmärrän niiden fanittamisen nyt ihan eri tavalla :-D. Tästä pitää kirjoitella tarkempaa analyysiä kun nämä ensimmäiset ihastuksen höyryt helpottavat ja ehdin kunnolla käyttämään tätä. Nimittäin ihan totiseen soittoon tämän laitoin en keräilymielessä.
 
EE: Täytyy sen verran laittaa jäitä hattuun, että kyllä sen painoeron nyt sentään huomaa kun kitaroita rinnakkain vertailee :-D mutta ei se mitenkään kummoinen ole. AR300 tasapaino on hiukan erilainen kuin Paulissa, mutta molemmat on hyviä. Mutta lopetan hehkuttamisen nyt koska selvästikin olen uutuuden huuruissa enkä pysty minkäälaista järjellistä arviota tekemään :-D

Pojalle tuli ostettua Line 6 Amplifi 150, kun sattui olemaan sopivasti tutulla myynnissä järkevään hintaan. Hyvältä peliltä vaikuttaa, kun saatiin säädettyä soundit suunnilleen kohdalleen. Kampe on viimeisen päälle digiajan vekotin, eli vahvaria ohjataan kännykällä tai tabletilla. Vaikuttaa aika näppärältä kotisoittoon ja kappaleiden treenaamiseen, kun saa samasta kamppeesta bluetoothin kautta soitettua taustat älylaitteen musiikkikirjastosta.
 
Ainakin mun korvaan soundit ovat ihan ok. Tosin ei ole kokemusta Kemperistä tai Axesta. Voisi olettaa että tuossa on vielä menty soundien osalta eteenpäin verrattuna Line 6 Spidereihin. Se oli myös yllätys kuinka hyvin ottaa vastaan pedaaleja. Edes TS-pedaalilla boostaaminen (pedaalin volume täysillä)ei saanut korvia riipivää soundia aikaan, vaan soundi tiukentui kuten putkivahvarillakin. Tuota en olisi kokeilematta uskonut. Inputissa täytyy olla jokin suojauspiiri tms, joka tekee ihmeitä jos tulosignaali on suuri.
 
Sellainen käytön kannalta järkevä ominaisuus löytyy myös, että kamppeessa on oikeat säätönupit ja neljä muistipaikkaa, joita pystyy vaihtamaan laitteessa olevasta napista, eli ei tarvitse välttämättä sitä älylaitetta kun alkaa soittamaan.
http://www.gitarrebass.de/wp-content/uploads/2015/03/Bedienfeld.jpg
 
Tuossa pari videontynkää aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=VKbcVxjUG8A
https://www.youtube.com/watch?v=caj-z5pPZo8

hallu: Nyt on ihan pakko tulla hehkuttamaan kun olen niin innoissani. Ostin Ibanez AR300 kitaran ja on se jumankekka vaan muikea peli. Siisti ja erittäin hyväkuntoinen, mutta takapuolella on podyssa roadwormia ja lavan kärjessä, mutta se sallitaan nelisenkymmentä vuotta vanhalle sotaratsulle ja julkisivu on kuitenkin siisti ja näyttävä jopa vanhat kultaukset ovat yllättävän hyvin kestäneet kulutusta. Soundit on silkkaa hunajaa. Mun piti laittaa todella hyvä kitara ja vahvistin lihoiksi saadakseni tämän, mutta nyt voi sanoa että se kannatti. Tämä painaa 4,5 kg eli mulle ihan sopivan painoinen enkä edes huomaa eroa neljäkiloiseen LesPauliini, muuta kuin että tämä tarjoaa soittimena jotain ihan muuta :-D. Nyt vältän kuitenkin kiusauksen alkaa vertailemaan näitä keskenään, mutta eroa kyllä on on todellakin :-D.
 
Lapsuuden haaveeni on nyt sitten toteutunut käänteisesti. Nimittäin unelmoin aina Ibanez AS200 kitarasta.... joten ostin Yamaha SA2200. Lisäksi unelmoina aina Yamaha SG2000 mallista, niin nyt sittne ostin Ibanez AR300 kitaran :-). Käyhän se näinkin, mutta on se jännä miten elämä heittelee..... vähän kun olisi altistunut AU-suhteeseen lapsuuden rakastettunsa kanssa :-D.
 
E: täytyy vielä ihmetellä miten hemmetissä sähkökitara voi soundata näin fantastisen ihqulta :-D se miten ääni syttyy ja miten se säilyy on jotain mitä en ole aikaisemmin kokenut. Tämä on ihan ihmeellinen peli :-D. Jos Gibsonin customshopit tarjoaa lähellekään tämänkaltaista elämystä,niin ymmärrän niiden fanittamisen nyt ihan eri tavalla :-D. Tästä pitää kirjoitella tarkempaa analyysiä kun nämä ensimmäiset ihastuksen höyryt helpottavat ja ehdin kunnolla käyttämään tätä. Nimittäin ihan totiseen soittoon tämän laitoin en keräilymielessä.
 
EE: Täytyy sen verran laittaa jäitä hattuun, että kyllä sen painoeron nyt sentään huomaa kun kitaroita rinnakkain vertailee :-D mutta ei se mitenkään kummoinen ole. AR300 tasapaino on hiukan erilainen kuin Paulissa, mutta molemmat on hyviä. Mutta lopetan hehkuttamisen nyt koska selvästikin olen uutuuden huuruissa enkä pysty minkäälaista järjellistä arviota tekemään :-D
 
Kuulostaa hiton muikealta, onnittelut nuorelleparille :)

Lisää kitara-, basso- ja rumpusoundeja, kosketinsoittimia, miksausasetuksia ja miditiedostoja Toontrackilta.
 
Nyt sitten soundien kokeilua ja miksauksen opettelua. Pari alkeellista biisipohjaa syntyi eilen ja tänäaamuna. Ei niistä tietenkään kiikkustuolissa muisteltaviksi vielä ole, mutta jostakinhan on aloitettava. Onneksi on lomapäiviä!
 
Nyt kun teen ensimmäisiä äänitystouhuja rumpu- ja kosketinsoitinpohjan päälle, tajuan että kitara on parasta virittää erittäin tarkasti oman tatsin mukaisesti.

sustain65: Nyt kun teen ensimmäisiä äänitystouhuja rumpu- ja kosketinsoitinpohjan päälle, tajuan että kitara on parasta virittää erittäin tarkasti oman tatsin mukaisesti.
 
Miten tämä eroaa siitä, että pistää kitaran normaalisti vireeseen mittarin kanssa?

Laulava Kylätohtori: Miten tämä eroaa siitä, että pistää kitaran normaalisti vireeseen mittarin kanssa?
 
Ei varmaan matalilla vintagenauhoilla eroakaan kovin paljoa. Mutta otappa extrajumbonauhoilla varustettu kitara kouraan ja katso mitä mittari näyttää kun soittelet jostain F5 ja G5 paikkeilta 5-sointuja ;) Tämä siis jos on taipumus puristaa kieliä otelautaa vasten oikein reilusti.
 
Tosin toinen tapa on kokeilla kompensoida rankempaa tatsia tallan hienovirettä säätämällä. Eräs kokeneempi kitaristi opasti minua että kannattaa säätää se hienovire niin, että vire on hyvä omalla tatsilla niissä kohdin kaulaa mistä eniten soittelee (jos on vaikka komppikitaristi, niin vire voi olla huonompi 12. nauhasta eteenpäin tms.)
 
Ja olihan tuossa joskus kipanderilla jotain juttua blogissa siitä miten eri biiseihin laitetaan kitarat aavistuksen eri vireeseen. Olikohan se nyt juuri tämä: http://backstageblogi.fi/tutoriaali … an-viritys-on-raivostuttavaa-puuhaa
 
Edit: Jotenkin kummasti luotan noihin Aroluoman kokemuksiin enemmän kuin esimerkiksi Bonamassan juttuihin TOM-tallan wraparoundin eduista yms.

Laulava Kylätohtori: Miten tämä eroaa siitä, että pistää kitaran normaalisti vireeseen mittarin kanssa?
 
No tuossa yllä sitä jo selitettiinkin.
 
Jos vetää vitosointuja raskaalla tatsilla on tilanne eri kuin vaikka John Mayerin kepeämmän biisin komppia soitellessa. Kumpaakin sorttia tässä treenattavana.
 
Ja koska itsellä vielä paska soittotatsi ja äänitystä kotona kuunnellessa huomaa pienet virevirheet paremmin kuin treeniksen mökässä.
 
E: Raskaalla tatsilla tarkoitan lähinnä plektrakäden toimintaa. Eli kun plektran iskuissa on voimaa, niin (nopeahko) soitto menee ylävireisesti ellet ole virittänyt vastaavilla iskuilla. Itsestäänselvyys tavallaan ja ollut tiedossani toki, mutta nyt huomasin että kannattaa olla vielä tarkempi asian kanssa. Ei sen kummempaa.

iec: Ei varmaan matalilla vintagenauhoilla eroakaan kovin paljoa. Mutta otappa extrajumbonauhoilla varustettu kitara kouraan ja katso mitä mittari näyttää kun soittelet jostain F5 ja G5 paikkeilta 5-sointuja ;) Tämä siis jos on taipumus puristaa kieliä otelautaa vasten oikein reilusti.
 
Tämä! Itse säädän muidenkin kitaroita ja muutamien turhien kiistojen opettamana en suostu enää säätämään intonaatiota jos asianomainen ei ole itse siinä läsnä. Intonaatio siis säädetään painottaen niitä nauhavälejä, joissa kyseinen soittaja viihtyy eniten. Toinen ykislöllinen asia tosiaan on puristusvoima sekä se kuinka täydellisiä ne itse kunkin sointuotteet ovat. Mahdollisimman täydellinen intonaatio, siis omaan soittoteknikkaan ja sen puutteisin mukautettuna, on todella tärkeä asia etenkin kun aletaan äänittelemään jotakin. Vituttaa aivan kosmisesti kuunnella jälkeenpäin selkeitä virevaihteluita eri kitaroilla ja/tai eri aikaan nauhoitettujen raitojen kesken. Olen tässä asiassa koomaillut itsekin ja oppinut vasta kantapään kautta. Toki jos mukana on esimerkiksi akustinen piano, niin muut instrumentit viritetään sen mukaan.
 
Jos ikinä kikkailette kitarasyntikoiden kanssa, mitä lämpimästi suosittelen, niin intonaation pitää olla just eikä melkein. Muuten joku jousisoittimet-hässäkkä kuulostaa varsin vaivaannuttavalle...