Laulaminen ›

Kanjonit: Kaikukoppa itsellenikin tuli heti mieleen. Ja puujalkaa voisi vaihtaa myös biisien välissä, minkälaista sointia sitten haluaakin. Miten soisi pallon muotoinen puujalkaa? Tai ohut 3 metriä pitkä?
 
Miksei ideaa voisi jalostaa puujalan ulkopuolellekin, siis vaikka jalkaa ei olisi amputoitu? Pieniääniset laulajat voisivat heittää selkään vehryttammesta vuollun resonointirepun, jolloin ääneen saisi lisää syvyyttä. Ideassa on paljon potentiaalia.
 
Entäs mikitys?
 
Tuo kolmen metrin jalka tuntuisi aika mahdottomalta ajatukselta kyllä, sen kanssa ei oikein mahtuisi mihinkään, ja liikkuminen menisi mahdottomaksi. Siinä lähestyttäisiin todellakin hyvän maun rajoja, joista Rambling Man myös tuossa edellä oikein asiallisesti huomautti. Kiitos hyvästä huomiosta. Terveydellä ei parane leikkiä, olen prikulleen samaa mieltä.
 
Ei tämä sillai mitään leikkiä ole, että on tuossa jalan amputoinnissa sellainen omakohtainen terveydellinen näkökohta, että kun selän välilevy painaa iskiashermoon ja aiheuttaa sitä kautta ajoittain hyvinkin kiusallista kipua oikeaan kankkuun ja kinttuun, niin kyllä tässä on ollut muutamanakin yönä mielessä, että joutaisivat tuollaiset kivuliaat ruumiinosat ihan hyvin hevonkuuseen, ja kun sitä nyt sitten miettii laulamisen kannalta, niin kyllä siihen tilalle varmaan kannattaisi tosiaan panna ontto kaikukoppajalka, jossa olisi ensin kunnon värähtelyeristys seisonta-alustasta, esim. polvesta alaspäin voisi olla jalassa sellaista hallittua elastisuutta, mutta polvesta ylöspäin sitten paksu ja tukeva, ontto reisi, joka jatkuisi onttona muhkeaksi pakaraksi, jonka päältä pitäisi kyllä kaiken järjen mukaan pystyä ponnistamaan tuettua laulua. Akustisen selkärepun voisi varmaan liittää paksulla resonanssiputkella pakaran kaikutilaan ainakin silloin, kun pitäisi saada alataajuudetkin kunnolla resonoimaan.
 
Kun ottaa Suomen vuosittaiset lämpötila- ja kosteusvaihtelut huomioon, voisi puu kyllä olla oikeasti turhan työläästi huolehdittava materiaali kinttuun ja kankkuun. Todennäköisesti kallistuisin jonkinlaiseen kuitukomposiittirakenteeseen. Kun miettii vaikka Pavarottia, jolla on mitä komein ääni, ja joka kykenee laulamaan tuetusti niin, että ääni soi uljaasti, eikä pihise ja kimitä niin kuin minulla, ja kuitenkin mies näyttää rakentuvan isolta osin rasvakudoksesta, joka tuskin on omiaan tarjoamaan mitään jämäkkkää tukea ja resonoivaa kaikukoppakroppaa, luulisi, että tuollaisella synteettisellä tukijalalla voisi saada laulun soimaan paljon Pavarottiakin upeammin.