Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Tämä vaatii perusteluja.
 
No se ei tuntunut buustaavan trebleä, vaan leikkasi alapään kokonaan pois. Soundi oli kelvoton.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 392 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Etsin haulla toista ketjua ja tämä pompsahti esiin... Olen todella nuiva käyttämään rahaa mihinkään, mutta säästöön jääneistä on sitten tullut tärvättyä soittovempeleisiin joita ei varsinaisesti edes tarvitse. Eniten on harmittanut Krankin pirun kallis nuppi ENGL:n kaapin kera, jotka piti aikanaan myydä kiireellä (eli pilkkahintaan) ulkomaille lähdön alta pois.
 
Toinen oli Sandbergin basso, joka ensirakkauden jälkeen osoittautui liian kömpelöksi ja painavaksi eikä saundeiltaan tai tuntumaltaan ollenkaan itselle sopivaksi. Sain vaihdettua tuon yli puolet halvempaan Phoenix Dillion-kitaraan jolla en myöskään tehnyt mitään. Sen verran kävi kuitenkin onni, että mnetistä löytyi jamppa joka antoi vaihdossa Matti Nevalaisen tekemän Explorerin. Ja tuo onkin parhaan kuuloinen kitara minkä olen tähän mennessä omistanut. Myyntiin tuon piti mennä mutta ei raaski luopua.

Lähes kaikki uutena ostamani.

Pitkähintaiset Custom shop vehkeet...

skuju showmasterstrato,se oli kyllä todella huono jopa mun mittapuulla mitattuna.

Danelectron muoviset pikkupedaalit. Säpäleinä heti.
Proel-mikrofonitelineet. Säpäleinä heti.
 
Ostakaa kunnollista kalustoa, vastalause kertakäyttöromulle!

Jukka Häikiö: Pitkähintaiset Custom shop vehkeet...
 
Taasen custom gibboni mun parhaita hankintoja

Jukka Häikiö: ...käytettynä ja sopivaan hintaan, niin sitten kyllä...juu, on ollut, aika monta...
 
Jos kitara on hyvä eikä sitä tulla myymään eteenpäin niin hinta on toissijaista. Mutta tuppaa ne pitopelitkin liikkumaan :)

Jännä juttu että esim mun kohdalla Line6 on merkki johon en ole ikinä koskenut eikä siitä ole mitään kokemusta siis koska jo aikoja sitten alkutaipaleilla uskoin kun joku sano että älä ikinä koske siihen. Mutta... mitäs jos olisinkin koskenut ja tykästynyt? Who knows ehkä nykypäivänä olis vaan liuta Line6 kamaa... näin sitä ihminen elää uskossa x)
Mutta joo... ei tule yksittäistä suurta pettymyshankintaa mieleen.. aika paljon ostan 100-300euron skaalalla olevaa roinaa joihin petyn mutta varauksella oon aina ollu joten samapa tuo.

Epiphone Limited Edition 1966 SG, paska värkki jossa kaula propellina heti paketista, sellanen laaduntarkkailu erikoismallissa.

Mäen muista ollenkaan paksoja hankintoja enkä muitakaan paskoja juttuja. Mä muistan vaan hyvät asiat ja kitarat :-D

metlica: Jos kitara on hyvä eikä sitä tulla myymään eteenpäin niin hinta on toissijaista. Mutta tuppaa ne pitopelitkin liikkumaan :)
 
Tämäkin ihan totta, jos kepillä soittelee aktiivisesti useamman vuoden, ei haittaa vaikka ois vähän pitkähintanen. Uutena ostettujen CS-vehkeiden kohdalla tuppaa vaan tulemaan kohtuuttomasti pataan, jos se osoittaudukaan "pitopeliksi", et tarkkana ku porkkana on hyvä olla. Joku R9 on bränikkänä aivan poskettoman hintainen, eikä siinä hinta kohtaa alkuunkaan sitä mitä sillä saa.

Molemmat kimppatilatut Wolfit oli vahvasti susia, nimi on enne.
 
Ekassa oli otelaudan punokset tehty varmaan pimeässä / silmät peitettynä, ei tommosta röytöä voi päästää itseään kunnioittavasta tehtaasta pihalle. Akustinen sointi oli ihan kuollut ja mikit hädin tuskin toimivat tuhnut.
 
Tokassa oli raffisti oksaa kaulassa ja täysin viimeistelemätön (reunoista pyöristämätön) muovipalkki satulan paikalla. Sentään oli kielille jotkut urat laitettu. Talvella nauhat hyppäs reunoista pihalle niin reippaasti, että heikompaa hirvittää. Jopa Fenderin meksikolaisissa on vähemmän märät puut ollut kiinni kun nauhat laitetaan paikoilleen. Ja niin, kaula alko mennä jengalle vähän ajan päästä. Tämän johdosta kahden ohuimman kielen ekat nauhat rämisee tosissaan. Mutta ei pidä hirveesti valittaa, kyllä se ihan oikeelta kitaralta näyttää metrin tai parin päästä.
 
Samalla rahalla saa käytettyä ja laatutarkastuksen käynyttä Squieria, Epiphonea ja ties mitä. Ainoa positiivinen juttu on se, että saa erikoisempaa mallia, mutta ei ne kyllä laadussa kilpaile ns. kunnon kitaroiden kanssa.
 
E: Gibson SG Standard tuli joskus ostettua Thomannin B-stockina, oli kyllä juuri se kuuluisa maanantaikappale se. Lavan logo oli röydetty ihan kuin joku teippi olisi ollut päällä (ei ollut) ja sointi erityisesti ylempää kaulalta oli kuollut kuin mikä. Kaula oli kyllä kivan muotoinen, mutta jos kitara ei soi ja näytä kivalta ei viittis Gibson-hintoja maksaa ollenkaan.

Ziggy Bubba: Molemmat kimppatilatut Wolfit oli vahvasti susia, nimi on enne.
 
"Petojen sukua, susi jo syntyessään" -läppä jaksaa naurattaa aina uudestaan :)

Mulla nuo kaikki "paskat hankinnat" menee melkeinpä tuonne softapuolelle. Jokusia plugareita on tullut vuosien varrella ostettua, joita en sitten ole lopun viimeksi kauheasti käyttänytkään. esim. kaikki Amplitubeen tunkemani raha on mennyt tyystin hukkaan.

Ziggy Bubba: Molemmat kimppatilatut Wolfit oli vahvasti susia, nimi on enne.
 
Juu, niissä tais olla vahvasti "hajontaa", tästähän oomme puhuneet. Mun 12-kielinen "DC"-lankku tais olla ehken joltain toiselta tehtaalta, kun sitä aktuaalista valmistajaahan ei noista oikein saanu selvitettyä. ;)
 
Ollaan ehkä kauheella munkilla eli tuurilla selvitty bändin monikymmenvuotisella taipaleella noista vallan paskoista soittotarpeista. Totta kai on vastaan tullu sellasia joilla ei pitemmän päälle keikkaa tehdä, mikkiständejä on muutamakin (lähinnä ns. "halpamerkki") jotka ei vaan tuota keikkailua kestä. Nyt vois (ehkä) mennäkin kun ei enää sanottavammin tuota keikkailua suoriteta. ;)
Joskus kauan sitten kun meillä oli silloisen Carlsbro-firman kanssa jotain diiliä, meillä oli ihan ensimmäisiä digikaikulaitteita jonkinmoiseen "sponsorihintaan", ensimmäinen esisarjan yksilö oli jo saapuessaan kuollut, tilalle tullut toinen oli näitä "kyllähän se vielä treenikämpällä toimi!" -laitteita. Kolmaskin oli vielä, vaan ei ollut sekään ihan soiva peli. Neljättä ei tullut enää.
"Paskojen hankintojen" kategoriaan ei mielestäni sitten voi laskea noita, jotka oli muuten toimivaa ja kelvokasta laitetta, vaan eivät sitten sopineet meidän musiikillisiin toimiin ja suoritteisiin..

Ai niin, Boss GT-8 oli kyllä susi mallintajaksi - huomasi äkkiä miten firma oli jäänyt jälkeen digivahvarimalleissa (onneksi sain peruttua kaupat). Higainerit oli ohutta sirinää ja pikkumurot kaukana hyvästä. Peruspuhtaat oli ehkä sinne päin, mutta niitä nyt ei kovin vaikea ole mallintaa muutenkaan. Perustuunaajaan ratkaisu tähän on myös tuttu: säädä lisää. Ja vielä vähän lisää. Mielummin soittaisin kitaraa kuin korjaisin paskoja mallinnuksia jollain hienosäätö-EQ:lla.
 
XT Live tuli noin viikko myöhemmin tilalle ja hoiti homman hyvin. Tosin senkin kanssa sai hakea custom-patchejä (jäsen Exhausted osasi mm. homman) tosissaan hauskaa hi-gain -menoa varten.

Lisää paskoja tulee mun Mieleen, eli Marshall Valvestate AVT50 combo.
 
Jos jossain vahvarissa on sirisevä ja karmea särökanava niin tässä. Tota ei tullut säröillä käytettyä ollenkaan ekan parin päivän jälkeen... Ajatus oli lähinnä, että tältäkö ne vahvarit kuulostaa. Tämä oli siis itelle eka vahvari pienen Peavey Blazerin (Rage reverbillä) jälkeen. En todellakaan tiennyt mistään mitään. Marsun logot sun muut viehätti silmää, varmasti, niinkuin monella muullakin alkutaipaleen soittajalla.
 
Puhdas kanava tosin toimi aivan passelisti Zoomin taskumallintajan monitorina. Siksi Marsu palveli tosi monta vuotta alun shokin jälkeen.
 
E: Tuota vanhemmat 8080-sarjan Valvestatet on taas tosi hauskoja laitoksia raskaampaan runttaan.

Ziggy Bubba: Gibson SG Standard tuli joskus ostettua Thomannin B-stockina, oli kyllä juuri se kuuluisa maanantaikappale se. Lavan logo oli röydetty ihan kuin joku teippi olisi ollut päällä.
 
Mä olen muuten nähnyt useampiakin noita käsittämättömän näköisiä Gibsonin logoja, muistaakseni yhdessä ihan ehdassa Wyldessä oli logo sen näkönen, et sen oli tehny kädetön rampa suti perseessä.
 
Ite aiheeseen, ipaneetsin musta_joku_hinnat_alkaen-RG uutena liikkeestä ysärin alussa, annoin vaihdossa 80-alun Cherryburst Tokain LP:n, ku kampiheviritsa piti saada, vieläkin vituttaa...
 
Tuosta kummunnee meikäläisen anti-ipaneetsismi.