Bassot ›

Päivitin tämän, koska pari löydöstä on vaikuttanut sen verran paljon kuulemiini pöristimiin. Kaikki testatut purkit ovat olleet basson ja vahvarin välissä, ei FX loopissa.
 
Hullua professoria en ole vieläkään kokeillut, vaikuttaa edelleen kiintoisalta.
Vanha Procon Rotta kuuluu kokeilupuolen toivelistalle, sopinee vain kitaralle?
Bitcrusher tuottaa parhaimmillaan aika sairaita saundeja, tosin niitten etsiminen keikalla vie liikaa aikaa. Mutta bittisyvyyden puukotus tekee joskus ihmeitä ihan tavallisellekin bassokuviolle.
 
ikivanha vihreä Muff - ihan kiva saundi muttei ollut botneltaan minun makuuni
EBS - ihan hirveä piipitin ja ohut saundi, pohja katosi särön mukana luultavasti kvinttiavaruuteen, jaksan ihmetellä tämän suosiota
Darkglass Duality - blend, helpot säädöt ja käyttö, tanakka saundi
Voodoo Labs Sparkle Drive - 2 x Tube Screamer, puhtaalle ja särölle omat säädöt, master volume, hyvä ja kivan rouhea, makuuni hieman vääränlaista pörinää
Darkglass B3k - blend, kytkimillä ja säädöillä todella helppo ja nopea löytää eri saundit, keskialueelle
Jan Ray Vemuram - selvästi sopiva kitaralle, en löytänyt säädöistä huolimatta bassolle "sitä ääntä"
Way Huge Pork Loin - on kyllä hyvä mutta säätövarat jättivät kohdallani toivomisen varaa
Onkart Grombass - tämä on erikoinen ja monipuolinen vehje; en saanut kaikkea irti, olisi vaatinut enemmän syventymistä
Amptweaker Bass Tight Fuzz - aika paljon helppoja säätöjä mutta pohja on ja pysyy, kun suoran äänen tasopotikka löytyy (tästä en äkkiä luovu)
 
Sen perusteella, mitä olen täältäkin lukenut, voin todeta kaikille etsijöille: Kokeilkaa ja löydätte. Särö on niin selvästi mielipideasia, ettei lukemansa tai satunnaisen juutuubiklipin perusteella voi tehdä päätöstä. Ei ainakaan helposti.
 
Lisään yhden itselleni isohkon asian tähän perään, joka koskee efektejä yleisemmin. Paino on luonnollisesti bassolla.
 
Ehdin miettiä jonkin aikaa, millä saundi pysyisi vahvana ja silti efektejä voisi tunkea paremmin sekaan. Kyllä, soitan pääosin ihan takarivin tanssimuusikkona listakamaa suunnilleen Suomen itsenäisyyden ajalta. Soittimet ovat kontra, nauhaton ja nauhallinen viimeistä painottaen. Vaikka pändi on isohko, voi ääntä tarvittaessa rutata suuntaan tahi toiseen.
 
Blend, blendaus, blandaus, parallel loop, nämä kaikki sotkevat samat taajuudet rinnakkain. Silti hyvä asia, jotta botne on ja pysyy ainakin jotenkin (vaihevirheet jne. saavat nyt jäädä tästä keskustelusta). Lähdinkin etsimään toista tapaa jakaa signaali kahtia.
 
Jakosuodin, jakari, crossover, X-over, tuttu juttu kaiuttimista: ylätaajuudet yhtäälle ja alapää toisaalle. Jakareita on paljon autostereomaailmassa, PA-käyttöön löytyy monenlaisia mutta kaikkia yhdistää isohko koko: räkkiunit (1 RU) tai enemmän. Hankalia efektilaudassa. Löysin sitten sattumalta IE:n Divaricatorin, jolla jakotaajuutta voi säätää noin sadasta kuuteensataan hertsiin. Panin choruksen, flangerin ja envelope filterin tuon taakse ja siinä se oli. Esimerkiksi chorusta voi kääntää vaikka laidasta laitaan ja botnea riittää.
 
Kokeilin eri jakotaajuuksia ja tuollainen 400 Hz vaikuttaa aika sopivalta: alakerta on tymäkkä ja jakarin takana olevien efektien vaikutusta voi säätää soittaessa treble- / tone-potikalla ja ihan sormilla eli soittodynamiikalla.
 
Efektilauta kävi muutaman järjestelypäivityksen läpi kokeiluvaiheessa mutta bassoveli Bass One:n ehdotuksesta panin oktaaverin ja särön ensin, em. chorukset sun muut väliin (jakarin taakse) sekä kaiun ja kompuran viimeiseksi. Nyt efekteihin voi vaikuttaa soittimen päästä paremmin, oli kompura päällä tai ei. Kokonaisuuden toimivuus on yllättänyt paitsi itseni, myös soittokaverit jo kertaalleen.
 
On se mukavaa olla basson soittaja: kitaristit eivät voi kokeilla tällaista, kun ________:kään ei tee niin!