Kioskikirjallisuus tuntui olevan takavuosina ihan yleinen ihmisten viihdemuoto, mutta näyttävät nykyisin aika tehokkaasti kadonneen lehtipisteistä Jerry Cottonit ja kumppanit.
Itselle läheisin kioskikirjasarja on juurikin Jerry Cotton. Kakarana noita tuli aika paljon luettua, nuo tarjosivat sopivasti jännitystä ja huumoria ja olivat mukavan mittaista luettavaa, yhden tarinan luki helposti illassa-parissa. Nuorta lukijaa huvittivat myös runsaat Suomi-viittaukset, nuohan olivat aikoinaan suomentajien käytännössä uusiksi kirjoittamia ja se myös näkyi. Nykyperspektiivistä nuo toki tuntuvat selvästi kömpelömmiltä ja lapsellisemmilta tarinoilta, mutta toisinaan jos jossain kirpparillla tulee vastaan numero mitä ei itsellä ole, saattaa tulla ostettua ja luettuakin. Kevyen viihteen lisäksi nuo tarjoavat myös hauskaa ajankuvaa näin nykyperspektiivistä lukien. Omassa kokoelmassani taitaa olla joku toistasataa lehteä, vanhin on kaikkien aikojen toinen suomeksi julkaistu Jerry Cotton, numero 2/1961.
Morgan Kane on toinen kioskikirjallisuussuosikkini. Noihin on itse asiassa tullut tutustuttua vasta aikuisemmalla iällä, yksi kaveri kun on ollut Morgan Kanen ystävä nassikasta asti, omistaa kaikki numerot ja joskus antoi lainaan yhden. Ei noita ole tosin tullut luettua kuin joku toistakymmentä varmaan, vaikka ihan hupaisia parhaimmillaan ovatkin. Siinä missä Jerry Cottonit ovat varsin viattomia ja hahmo puhtoinen ja muuttumaton, on Morgan Kane paheellinen ja rosoinen, ja hauskaa on myös (kioskikirjallisuudelle varmaan aika epätyypillinen) hahmon muuttuminen kirja kirjalta aina vain paheellisemmaksi ja surkeammaksi.
Mikä on muiden M.nettiläisten suhde kioskikirjallisuuteen? Onko tullut luettua, mikä on jäänyt mieleen ja mitä mieltä kaikkinensa? "Joka sunnuntai sitten maksaisin Vesa Keskisen heittelemään muoviämpäreitä tuulivoimalan huoltoluukusta alla lepakkomössössö möyrivälle rahvaalle." -jra |
 LaMotta
06.02.2017 16:39:35 | |
|---|
Omistin (ja luinkin) joskus kaikki Remo / Surmaaja - pokkarit. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." |
 Bullitt
06.02.2017 16:42:40 | |
|---|
LaMotta: Omistin (ja luinkin) joskus kaikki Remo / Surmaaja - pokkarit.
Tuo samainen Morgan Kane -kaveri antoikin minulle joskus pari Remoa, mutta ei ole koskaan tullut luettua. Kuulemma melko kornia settiä jopa kioskikirjallisuuden mittapuulla ovat nuo. "Joka sunnuntai sitten maksaisin Vesa Keskisen heittelemään muoviämpäreitä tuulivoimalan huoltoluukusta alla lepakkomössössö möyrivälle rahvaalle." -jra |
LaMotta
06.02.2017 16:43:51 (muokattu 06.02.2017 16:47:08) | |
|---|
Bullitt: Kuulemma melko kornia settiä jopa kioskikirjallisuuden mittapuulla ovat nuo.
Mie tykkäsin.
Sellainen hämmentävä piirre tähän liittyy, että olin pitänyt Chiunin Remolle opettamaa sinanjua sekä Sinanjun kylää kuvitteellisena. Hiukan vanhempana olinkin hämilläni kun paljastui, että pohjois-Koreassa itse asiassa on paikka nimeltä Sinanju. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." |
 JC
06.02.2017 16:50:08 | |
|---|
Morgan Kane -sarja tuli aikoinaan luettua. Hienosti Kanen seikkailuihin oli liitetty oikeita historian hahmoja, joista tuli luettua lisää divarista löytämästäni Pictorial History of the Wild West -kirjasta. Kanet ja tuon kirjan lahjoitin myöhemmin kaverini pojalle, joka yhä omistaa ne. |
 öl m
06.02.2017 17:19:22 | |
|---|
Jos Finnwest ja Yöjuttu lasketaan kioskikirjallisuudeksi, niin niitä tuli nuorempana kahlailtua. Etenkin jälkimmäistä. Mainiota settiä. "Voidaan varmaankin olla yhtä mieltä siitä, että te tarvitsette tällaisen laitteen." |
 Epämuusikko
06.02.2017 21:11:53 | |
|---|
Pekka Lipponen FTW "Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
 arppah8
07.02.2017 16:24:44 (muokattu 07.02.2017 16:29:08) | |
|---|
Morgan Kane se on omakin suosikkini ko. genressä, kaikki on tullut luettua. Joskus sain kerättyä sarjasta puolet, sitten menin myymään osan pois mutta parikymmentä jäi jäljelle, tuossahan ovat hyllyssä. Ei enää toimi ihan samalla tavalla kuin nuorena (kirjoittelin omiakin Kane-tarinoita aikoinaan parisenkymmentä :D).
Ja Remohan se on toinen suosikki. Poliittisesti epäkorrektia (no joo, kylmän sodan vaikutus näkyy aika selvästi) ja hulvattoman ylilyötyä mättöä sekä huonoa huumoria (yksi mieleenjääneimpiä pätkiä on se kun Remo yrittää selittää Chiunille baseballin sääntöjä). Paskasti kirjoitettua mutta viihdyttävää tietyssä mielentilassa. Remojakin on kertynyt varastoon muutama kymmenen, eno noita kaivaa mulle kirppikseltä ja kotopuolessa käydessä on aina läjä oottamassa. Samainen eno mut muuten Kaneenkin tutustutti, sillähän on toki koko 80 Kanen sarja sekä pari harvinaisempaa eri nimellä ilmestynyttä Kane-tarinaa plus sarjikset.
Vai on Sinanju oikeasti olemassa, kaikkea sitä oppii :D
John Sinclairin edesottamuksia tuli myös seurailtua Yöjutuista, kauhufriikki kun nuorempana olin. Status: Asiallinen mies, puhaltaa 1.37 promillea klo 7.30. Ostamatta ei testata! |
Bullitt
07.02.2017 17:27:01 | |
|---|
arppah8: Morgan Kane se on omakin suosikkini ko. genressä, kaikki on tullut luettua. Joskus sain kerättyä sarjasta puolet, sitten menin myymään osan pois mutta parikymmentä jäi jäljelle, tuossahan ovat hyllyssä. Ei enää toimi ihan samalla tavalla kuin nuorena
Juum, vähän harmittaakin kun ei otollisessa iässä kossina tullut vielä noihin tutustuttua, olisivat varmaan silloin toimineet tuhannen auringon voimalla, vaikka parhaimmillaan ihan viihdyttäviä ovat edelleenkin.
(kirjoittelin omiakin Kane-tarinoita aikoinaan parisenkymmentä :D).
Öheiss poikaammm, arvostan! "Joka sunnuntai sitten maksaisin Vesa Keskisen heittelemään muoviämpäreitä tuulivoimalan huoltoluukusta alla lepakkomössössö möyrivälle rahvaalle." -jra |
 jassi
07.02.2017 23:13:51 | |
|---|
Keräsin junnuna Finn Westejä. Niitä oli aika perkeleesti. Tykkäsin kovasti. Juho Kaaponpoika Helapää ja Amos Jeffersson oli pääjehut. Meniköhän oikein? |
