Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Itelle Ire Works oli reipas positiivinen ylläri, Miss Machine ei niin täysillä lähtenyt. (Mulla eka levy bändiltä oli Calculating..) Varmaan se Pattonin kuulonen laulu Patton-EP:n perään söi fiiliksiä.
 
Mutta juu, vielä enempi kolahti Option Paralysis. Jo 1. biisissä Farewell, Mona Lisassa on tosi komeeta vaihtelua ja tiukkoja riffejä, vähän kuin bändin juttu pienoiskoossa.Gold Teeth On A Bumin kertsi tosi härön säkeistön perään tulee myös äkkiä mieleen. Widower on taas siististi härskiä popimpaa kasvattelua. Chinese Whispers yhdistää nätisti suorempaa rokkausta, isoa kertsiä ja kunnon huipennusta loppuun, ihan lempparibiisejä "Depiltä".
 
Että näin ne lempparilevyt vaihtelee.
 
E: Kaks viimesintä on jääny vähän laimeiksi, perusmenoa.

Ziggy Bubba:Option Paralysis.
 
Jännä koska tää on mun mielestä bändin huonoin levy. Jotenkin tosi mitäänsanomatonta ja väkinäistä ja huonoilla saundeilla, tukkoista ja tunkkaista. Pitää ehkä yrittää vielä kuunnella noita sun nostamia biisejä.

Miss Machine tietty kovin ja Calculating heti perässä. Ire Works oli mukavan erilainen aikoinaan ja toimi vieläkin kun eilen tykittelin. Tuon jälkeisiä ei olekaan pahemmin tullut jauhettua, tuntuu että kaikki oleellinen on jo tullut aiemmilla levyillä.

jigsore: Miss Machine tietty kovin ja Calculating heti perässä. Ire Works oli mukavan erilainen aikoinaan ja toimi vieläkin kun eilen tykittelin. Tuon jälkeisiä ei olekaan pahemmin tullut jauhettua, tuntuu että kaikki oleellinen on jo tullut aiemmilla levyillä.
 
Eipä noilla kolmella uusimmalla mitään mullistavaa tai uutta ole sinänsä tuotu enää kehiin, mutta kaksi uusinta on kyllä oikein mainioita lättyjä.

Tavastia 5/5, omaisuutta meni mäsäks ja satuinnaista kenkää tuli naamaan, huomenna uudestaan

5/5. Olin liian kaukana lavasta nauttiakseni täysipainoisesti, mutta musiikin osalta toimi ns. vitun hyvin.

Greg Puciato herätti sisäisen hardcore kidin tarjoamalla mikkiä yhden lainin verran ja sitten moshpitissa auennut ylähuuli palautti keski-ikäiseen todellisuuteen. Kaikenkaikkiaan täydellinen keikkakokemus, paitsi että enemmän kuin yhden biisin olis voinut vetää Miss Machinelta. Kiitos näistä vuosista

Olipahan todella kova keikka Tampereella. On ne vaan seppiä! Käsittämätöntä miten jaksavat vetää noin kovalla sykkeellä koko setin läpi.

mungiisi: Olipahan todella kova keikka Tampereella. On ne vaan seppiä! Käsittämätöntä miten jaksavat vetää noin kovalla sykkeellä koko setin läpi.
 
Saundit oli aika yllättävän hyvät. Hienosti hoitaa bändin lisäks muu crew hommansa. Valot yms pelaa tosi hyvin ja kamat vaihtuu lavalla tehokkaasti. En tiä kuuluuko mouth of ghosts setlistiin, mutta se oli jäätävä ja yks lempibiisejä. Ite tykkäsin kun tuli ireltä biisejä tuonkin verran. Ihan käsittämätöntä touhua jokalailla. Ja Rymer, mitä vittua sen päässä liikkuu? :D

Siis täysin käsittämätöntä, että ne soittaa tommosella energialla sekä pieteetillä koko settilistan läpi. Eihän ne ihan niin lujaa heilu kuin joskus 10v sitten, mutta silti hurjaa touhua katsella. Sai tosissaan varoa ettei saa maiharista nokkaan.
 
Kiitos The Dillinger Escape Plan.

Yli 20-vuotta käynyt suhteellisen aktiivisesti keikoilla/festareilla. Nyt kyllä levikset repes. Huh heijaa, olihan se aikamoista. 6/6.

Bar Passioniin terveisiä niille nuorille, jotka jakso kuunnella mua pikkutunneilla:D

haunted: kuuluuko mouth of ghosts setlistiin, mutta se oli jäätävä ja yks lempibiisejä.
 
juu encoren avauksena kuten vissiin koko rundilla.

Itelle parasta on se, kun kuulin että ne treenas Tavastian soundcheckissä Wanting Not So Much As To -biisiä, ja mainitsin sitten sekä Liamille että Billylle erikseen, että jos voisivat vetää sen ja muutenkin vaihtaa tokana iltana settiä jos mahdollista. Kuulemma laulujen hankaluuden takia ei oltu vielä soitettu sitä biisiä. No mutta sittenhän ne veti sen Tampereella :) Mukavaa ajatella, että saatoin vaikuttaa tohon.
 
Samoin Prancerilla avaaminen tuli yllätyksenä.
 
Muutenkin vuorovaikutus yleisön ja bändin välillä parasta, mitä olen kokenut

Jyrken: Itelle parasta on se, kun kuulin että ne treenas Tavastian soundcheckissä Wanting Not So Much As To -biisiä, ja mainitsin sitten sekä Liamille että Billylle erikseen, että jos voisivat vetää sen ja muutenkin vaihtaa tokana iltana settiä jos mahdollista. Kuulemma laulujen hankaluuden takia ei oltu vielä soitettu sitä biisiä. No mutta sittenhän ne veti sen Tampereella :) Mukavaa ajatella, että saatoin vaikuttaa tohon.
 
Oli kyllä siistiä kuulla toi biisi livenä, tykkään paljon ja vielä ensiesitys :)

Jeeh, yks omia suosikkeja tältä levyltä. Tosi tykki se riffi mikä tulee kahdesti, ekalla kerralla thrash-tempolla ja tokalla kerralla hitaampana. Mikähän tossa oli se pullonkaula sitten vokaalien osalta, ehkä se "follow his voice" kiristys? Se näytti ainakin vaikeelta

Huomenna Tukholmassa keikka, hieman jopa jännittää. Muistatteko koska oli ovet, koska alkoi soitanta ja koska loppui kemut - Tukholman logistiikka tarjoaa omat haasteensa, etenkin kun kauempana asustelee.

Tsekkaapa vielä tapahtuman sivuilta, mutta Hesassa ja Tampereella ainakin molemmissa oli ovet klo 19.00, lämppäri 20.00, bändi 21.00. Kaikki tapahtui ajallaan.

Musavaari: Bar Passioniin terveisiä niille nuorille, jotka jakso kuunnella mua pikkutunneilla:D
 
Nuoriso kiittää ja kuittaa, hyvät oli rommikolat että tattista vaan!
 
Mutta huh. On kyllä sulattelemista tässä, aivan mieletön setti oli. Ei kysyttävää tuon jälkeen, kelpaa ukkojen pistää pillit pussiin hyvillä mielin.
 
Wanting Not so Much to as To oli kyllä maukas ylläri, harmi vaan että vaihtui se Sunshine the Werewolf pois sitten sen myötä. Olisi sopinut keikan loppuun kuin se kuuluisa nyrkki silmään.