| Aihe: Morbid Angel | |
|---|
|
Ensin Meshuggah, sitten In Flames ja lopulta Morbid Angel. Inhokkibändit alkavatkin nykyään miellyttää korvaa. Olen alkanut kiinnostua MA:n tuotannosta kovastikin viime aikoina ja ajattelinkin ostaa jossain vaiheessa Domination -levyn. Altars of Madnessin ohella se vaikuttaisi kaikkein iskevimmältä levyltä minulle. Mitä mieltä olette kyseisestä levystä? Entä onko bändi onnistunut pysymään tuoreena koko uransa ajan? Heretic levyä kuunnellessani ajattelin, että bändi olisi voinut jo aikoja sitten lopettaa, koska tuntui että herrat olivat tehneet saman asian jo aikoja sitten. Pete Sandovalin rumpalointikin oli mennyt niin tyylittömään mättöön että melkein itketti.
Eli näin.
Too fast to be dead! |
|
Domination on minulle SE Morbid Angel levy. Kuulin sen ensimmäisenä ja se jäi parhaaksi mitä olen kuullut
Bändillä on täysin oma tyyli, kummallinen ja käsittämätön rumpalointi, ihmeelliset riffit ja copy/paste soolot. Harmi että Vincent erosi Morbid Angelista, se oli ainoa laulaja josta olen pitänyt.
Hieno bändi noin (minulle) yhden levyn ihmeeksi.
heu heu |
|
Heh, sama juttu. Pitkään karsastin Morbid Angelia, siinä oli jokin joka ärsytti todella paljon. Nyt olen alkanut tutustua ajatuksen kanssa enemmän, ja piru kun kuulostaa hyvältä! Pidän eniten tuosta -90 luvun alkutriosta, (Blessed are the Sick, Covenant, Domination), vaikka noiltakin löytyy epätasaista materiaalia --
Merkittävä yhtye joka tapauksessa, jäänyt yllättävänkin vähälle huomiolle.
It's bad, you know. |
|
Kyllä tuota kuuntelee, mutta ei se minulle mitenkään erityisesti ole kolahtanut. Taustamusiikkina MA (ei Numminen) on ihan jees. Dawn of the angry ja where the slime lives ovat sellaisia biisejä joita jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan.
You must gather your party before venturing forth. |
|
Mulla taas on mennyt vähän toisinpäin.Innostus lopahti tohon Domination-levyyn.Where the slime lives oli ihan hyvä lohkaisu tolta levyltä mutta loppu levy tuntu olevan pelkkää täytettä.Covenant on mulle edelleenkin _se_ MA levy.Azagthothin kitaroinnista oon aina pitänyt.Mies on jotenkin ihan omaa luokkaansa tyylillisesti.
Täytyisi varmaan tsekata nuo uudemmat levyt.
I hate eatin' vegetables...
Can't swallow the wheelchair... |
 KTR
12.06.2004 16:47:55 | |
|
Morbid Angel ei ole mulle jostain syystä (vielä ainakaan) kolahtanut. Mulla on Covenant ja Gateways to Annihilation. Covenantissa eniten minua ärsyttävä seikka on kummalliset saundit. Kitaroista ei oikein saa selvää jne. Minusta tiukempi saundimaailma olisi ollut parempi tällä levyllä. Morbid Angelilla on myös niin oma saundinsa, että sekin vaatii totuttelemista.
Gateways on sitten vähän enemmän saanut kuuntelua osakseen, mutta tässäkin levyllä muovinen rumpusaundi käy ärsyttämään pidemmän päälle.
En kyllä vielä usko, etten voisi MA:sta pitää. Pitää vielä ainakin Altars of Madnessia kokeilla. |
|
Morbid Angel ei ole mulle jostain syystä (vielä ainakaan) kolahtanut. Mulla on Covenant ja Gateways to Annihilation. Covenantissa eniten minua ärsyttävä seikka on kummalliset saundit. Kitaroista ei oikein saa selvää jne. Minusta tiukempi saundimaailma olisi ollut parempi tällä levyllä. Morbid Angelilla on myös niin oma saundinsa, että sekin vaatii totuttelemista.
Gateways on sitten vähän enemmän saanut kuuntelua osakseen, mutta tässäkin levyllä muovinen rumpusaundi käy ärsyttämään pidemmän päälle.
En kyllä vielä usko, etten voisi MA:sta pitää. Pitää vielä ainakin Altars of Madnessia kokeilla.
Koita Domination levyä. Siinä on ainakin minun korvaani selkeimmät soundit ja parhaat biisitkin. Kitarasoundi aina ollut vähän kummallinen, ja varsinkin soolosoundi
heu heu |
|
Formulasista ja Hereticistä olen tässä live kokemusta odotellassa kuunnellut kun aiemmin on ollut aika kuulematon bändi. Loistavaa mäiskettä varsinkin Formulas, mutta jaksaako kukaan oikeasti kuunnella noita konepaukutuksia mitä on tungettu väleihin? |
|
Altars of Madness ja Gateways to Annihilation on ainoat MA:n levyt jotka mulle on kunnolla iskeny. Formulas Fatal to the Flesh:kin oli kyllä ihan siedettävä.
"If rocks's dead, then bury me with it." -Blackie Lawless |
|
Kuuntelin aikoinaan Covenantia jonkun verran. Ei ne muut levyt oikeen kolahtanu, vaikka esim. Where the slime lives onkin ihan hauska.
Mun ilmakitarassa ei oo säröt päällä. |
|
Ihan tolokuttoman kova bändi! Innovatiivinen ja kulkee totaalisen omia polkujaan. Morbid Angel määrää, muut seuraa. Uniikki soittotyyli Treyllä, kuten myös tosiaan toi sävellyspuoli. Saundit ovat myös ihan omanlaisensa.
Itselle kanssa kolahtaa koviten juuri toi Domination, muita väheksymättä. Ehkäpä Gateways on heikointa antia mutta onneksi uusimmalla palattiin jälleen hiukan taaksepäin musallisesti. Nummea odotellessa... |
|
Helvetin kova bändi. Itse en osaa nostaa yhtäkään levyä ylitse muiden. Kaikki tavallaan niin erilaisia mutta silti sitä ihteään eli Morbid Angelia. Riippuu täysin viikonpäivästä mikä levy on milloinkin se levy. |
|
Altars of Madness alkaa tuhoavalla triolla Immortal Rites, Suffocation ja Visions form the Dark Side. Näille biiseille on moni myöhemmin levyttänyt bändi paljon velkaa. Aikanaan uskomattoman tuhoava levy, kun esitteli nuorelle pojalle, että näinkin hullusti voi sahata kitaraa.
Blessed are The Sick on aivan uskomaton levy. Ei heikkoa hetkeä mielestäni. Heti aloitusbiisi Fall from Grace lyö luun kurkkuun syvälle eikä se sieltä nouse kuin vasta loppuherkistelyjen myötä. Näitä riffejä on hartaasti kelailtu.
Covenant oli edellisen jälkeen pieni pettymys vaikkakin Rapture ja God of Emptiness muiden muassa ovat ihan kuolemattomia biisejä.
Domination jäi vieraaksi ilmestyessään, ehkä pitää ostaa vielä joku päivä.
Entangled in Chaos livelevyt eivät yleensä kiinnosta - ei tämäkään.
Formulas Fatal to the Flesh esitteli uuden laulajan. Mutaiset soundit, kiemurtelevia doomahtavia ja piiitkiä biisejä. Paljon plussaa suurten muinaisten paluusta lyriikoihin mutta mekaanisen kuuloiset vokaalit aiheuttavat vääränlaisia värinöitä.
Gateways to Annihilation ei ole jostain syystä sytyttänyt koskaan vaikka ihan kelpo tavaraa on. Laulu on parempaa, mutta jokin kipinä puuttuu.
Heretic on ollut omistuksessa jo pari kuukautta mutta kuuntelussa vain muutamaan otteeseen, kun tarttuvammat levyt ovat vaatineet soittoaikaa. Ainakin yksi helvetin hyvä biisi löytyy levyltä (kolmas muistaakseni) mutta sama puuromainen tylsyys hieman vaivaa kuin edellisiä. Vincentin vokaalit ja sovitustaidot ja ehkä myös Brunelle tekivät biiseistä elävämpiä.
Om Namah Shivaya! |
|
Hieman offaria.
Onko monikin tulossa nyt jussina nummirockiin tsekkaamaan Morbid Angelin nykypäivän kunnon? Ainakin minut voi sieltä bongata. Tässä alkaa jo hype nousemaan ja varsinkin perjantain anti on ihan mahtava. Heti päivällä loistava mättöputki: Sotajumala, Rotten Sound ja Morbid Angel. Että sinne siis suurin joukoin ystävät hyvät.
Laiturilla haitari soi. Haita se harmitti, haita risoi.. |
cfe
17.06.2004 14:52:05 | |
|
Morbid Angel on loistava sekoitus death metallin raivoa, progressivista taitoa ja synkeää, rujoa tunnelmaa, enkä tällä tunnelmalla tarkoita mitää suomi-metalli-molliskaala-valitusta. Trey Azagthoth on nerokas kitaristi jolta lähtevät oikeasti sairaan kuuloiset riffit ja soolot. Commando Sandoval lanseerasi konekivääribasarit ja äärirummutuksen ja yhteistuloksena syntyi yksi kaikkien aikojen kovimmista metallibändeistä.
Ei voi ihailla ja kumartaa, nummirokissa tavataan!
Cause For Effect
http://www.saunalahti.fi/cfe
basso pääosassa |
|
Loistelias bändi. Trey Azagthothin kitarointi on mahtavaa kuultavaa, eikä ne muutkaan pojat ihan turhia ole. Levyistä Domination kolahtaa eniten... Tai sitten Gateways To Annihilation.
Loistavaa mäiskettä varsinkin Formulas, mutta jaksaako kukaan oikeasti kuunnella noita konepaukutuksia mitä on tungettu väleihin?
Todellakin jaksaa. Ne ovat hienoja paloja siellä mäiskytysbiisien väleissä. Kuuntele vaikka Hereticiltä löytyvä Place Of Many Deaths yön pimeinä tunteina. Alkaa nimittäin vähän jänskättämään.
No kai sitte mäkin pyyhin perseeni siniristilipulla. |
|
Niin muuten; kertokaapas kaikki kynnelle kykenevät lisää tälläisiä Morbid Angelin tyylisiä "älykkäitä" kuolonmetallibändejä. Esimerkiksi bändejä joilla on sellaista progressiivista tatsia, nerokkaita biisejä ja ei mitään verimössöpaskanpaistolyriikoita, kiitos.
Kovat kriteerit, mutta yritetään nyt kuitenkin.
No kai sitte mäkin pyyhin perseeni siniristilipulla. |
|
Todellakin jaksaa. Ne ovat hienoja paloja siellä mäiskytysbiisien väleissä. Kuuntele vaikka Hereticiltä löytyvä Place Of Many Deaths yön pimeinä tunteina. Alkaa nimittäin vähän jänskättämään.
Kieltämättä osa on ihan toimivia.... Kitaristihan on muuten kova Doom mies, sivuilta saa ladattua äijän tekemiä karttojakin Doomiin, eli ehkä sieltä löytyy inspiraatio noihin välipiiseihin.
Nummirockissa pitäisi näkyä bruutal Pajero jossa ainaskin Enshrined by grace tulee varmaan pari kertaa soimaan ainakin akustisesti.... eli paikalla. |
|
Esimerkiksi bändejä joilla on sellaista progressiivista tatsia, nerokkaita biisejä.
Uutta:
Akercocke - Choronzon (jos MA uppoaa, niin tämäkin kyllä. Huikean monipuolista ja rankkaa metallia)
Vanhempaa kamaa:
Oxiplegatz - Sidereal Journey (ex- At the Gates kitaristin Alf Svenssonin hulppea konseptilevy, myös edellinen cd Worlds and Worlds toimii osittain)
At the Gates- koko tuotanto on hyvää. Viimeiseksi jäänyt Slaughter of the Soul on suoraviivaisin mutta paras, mitä vanhempi levy sitä kiemuraisempi toteutus.
Atrocity - Todessensucht (Sairaita riffejä ja hulluja sovituksia, mutta laulaja mölisee hirveästi eivätkä osaa oikein tehdä biisejä)
Ripping Corpse (Dreaming with the Dead, Erik Rutan joka on piipahdellut MA:ssakin silloin ja tällöin soittaa albumilla)
Ja sitten tietenkin tuo oma bändi http://www.thalesband.com/mp3
Om Namah Shivaya! |
|
Covenant on kyllä mulle SE morbari levy. Rapturen soolo on yksi kovimmista kautta aikojen! Oi sitä psykedelian hienoutta.
Ite ku tekee, ni tulee parempi! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
