Tanssimusiikki ›

70-luku, Lappeenranta ja ravintola kaksi Rakuunaa.
 
Stripparit olivat tuolloin harvinaista herkkua Etelä-Karjalassa ja niinpä olinkin lentoasemalla vastassa tyttöä joka käytti nimeä Bambi Brown. Ja minkälaisen tytön Finnairin DC-9 toikaan tullessaan. No tietysti kaunis ja muodokas, mutta lisäksi erittäin luonteva ja ystävällinen. Rakastuin oitis 25 vuotiaan pojan koko vartalolla tähän pirtsakkaan Brittityttöön.
Ulkoilutin häntä Lappeenrannan satamaan sekä pusupuistoon ja sain ilokseni kuunnella minulle kateellisten miesten niskanikamien narinaa päiden pyöriessä rajoittimiinsa saakka. Olinhan liikkeellä LADYN kanssa.
 
Ai niin. Se häpeä..
 
Bambin toivomus taustamusiikiksi esitykselleen oli The Pink Panther Theme, jonka lupasin kuola valuen toteuttaa. Sitä ennen minun tuli takahuoneessa nyörittää hänen kokovartalo-liivinsä, jonka toki suoritin. Kädet hieman vavisten.
- Siitä ylänarusta hieman tiukemmalle että tissit nousee kunnolla pystyyn, jakeli Bambi asiallisesti ohjeitaan. Hikisin sormin koetin toimia hänen toivomallaan tavalla ja samalla sovimme että minä myöskin avaisin esityksessä selässä olevan rusetin. Ja riittävän hitaasti. Hovimestarikin siinä kävi tivaamassa esityksen alkamisajankohtaa, mutta nähtyään tekeillä olevan toimen laadun punastui ja lähti miehekkäästi karkuun.
 
Sitten ei muuta kuin lauteille ja Ba Duppaduu soimaan.
 
Henry Mancinin koukku koko sävellyksessä perustuu terssiä alempana soivaan ääneen siinä fonin alapuolella. Minä juustopää soitin pelkkää ykköstä ja ihmettelin: Ei Bambia missään. Viipyy, oi viipyy. Basistimme soitettua minulle eteen k.o. teemaa ymmärsin viimein yskän ja biisi pääsi viimein kunniallisesti alkamaan. Tulihan se Bampikin lauteille kiemurtelemaan, soi minulle hieman hämmentyneen silmäyksen mutta homma saatiin kuin saatiinkin säädyllisesti hoidetuksi.
 
Noo. Tauolla Bambi sitten kyseli minulta että: -Miksi sinä tapoit sen pantterin aivan ensi metreillä? Kuulosti siltä kuin olisit antanut sille dynamiittipötkön käteen ja tulta perään. Jäljelle jäi ainoastaan karrelle palanut musta pantteri, joka räpytteli suuria silmiään.
 
Mitäs siihen selittelemään. Täytyi vaan tunnustaa: Olin ihan pihalla. Sorry.
 
Silloin hieman hävetti. Milloinka itseäsi?
 
ps. Seuraavana iltana homma oli handussa ja selin yleisöön ollessaan Bambi soi minulle rohkaisevan hymyn ja silmäniskun. Se taitaakin olla jo toisen jutun aihe.