Kitarat: kitarakamat ›

Mulla se oli kahdeksas.
 
Vasta siinä vaiheessa tajusin kuinka lapasesta oli kamahomoilu taas kerran lähtenyt...

Kyllä sen täytyy olla tuo 12-kielinen meksikolainen Martin. Sitä ennen olin kyntänyt monta vuotta 12-kielisellä Yamahalla. Menin sitten Kitarapajalle, sain mainitun ja edelleen talosta löytyvän Martinin syliin, soitin Zeppelinin Tangerinen introriffin ja totesin homman olevan siinä, Yamaha jä opintolainasta aimo lohko jäivät Kitarapajalle, Martin lähti mukaan. Myyjän sanoin: "Onhan siinä eroa kun vaihtaa _oikeaan_ soittimeen."
 
Voin myös allekirjoittaa aiemmin mainitun teesin siitä kuinka akustisen hallinta parantaa sähkiksen soittoa.

Varmaankin Washburnin N2 joka tuntui aikaisemman Squierin sysipaskan strato-kopion jälkeen todella kovalta peliltä ja innosti treenaamaan jo hiukan erilailla. Sitten kun tuli ostettua Japaninmaassa Jacksonin RR5 tajusi miltä kunnon kitaran vasta kuuluukin tuntua ja kuulostaa. Jacksoni on mukana edelleen ja päivittäisessä käytössä ja siitä tuskin koskaan luovun.
 
Akustisella osastolla Takaminnen C132S jonka hiljattain perin edesmeenneeltä isoisältäni. En muistanutkaan, että akustinen kitara voi soida niin kauniisti. Kyseinen kitara on palauttanut kiinnostukseni akustisella kitaralla soittamiseen.

Soittaminen helpottu kummasti ku hommasin ensimmäisen jenkki Jacksonin joka oli vuoden 2002 SL2H. Jäi indonesianritsat telineesee.