Koskettimet ›

Piano on 300 vuotta vanha soitin (Vrt sähkökitara) Musta on mahdotonta kuvitella että viimeisen 10-20 vuoden aikana olisi keksitty jotain merkittävää pianonsoiton treenaamisessa joka hakkaisi aikaisempien sukupolvien menetelmät jotka on aikaan saattaneet ihan huippusoittajia.

baron: Piano on 300 vuotta vanha soitin (Vrt sähkökitara) Musta on mahdotonta kuvitella että viimeisen 10-20 vuoden aikana olisi keksitty jotain merkittävää pianonsoiton treenaamisessa joka hakkaisi aikaisempien sukupolvien menetelmät jotka on aikaan saattaneet ihan huippusoittajia.
 
Tässä mennään vähän harhaan sikäli, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Jos seuraat esim. Musamiehen tekstejä, niin hänhän puhuu jatkuvasti kevyemmän puolen bändipuuhasta. Stagepiano sitä ja stagepiano tätä, polkimilla tuota ja tätä ja lopuksi oppilas vaikka väkisin roudaamaan kamoja, jos ei muuten tokene. Toinen, ehkä perinteisempi puoli, puhuu enemmän vain yksinkertaisesti pianon soittamisesta ottamatta niinkään kantaa missä soitetaan.
 
Mutta onhan tämä kaikesta huolimatta mielenkiintoista ja avartavaa sanailua. Opin esimerkiksi äsken, että Aaroneita soittavat soittavat vain koskettimia ja nuotteja tajuamatta mistä on kyse. Kaikenlaista.

Iiwana-80: Tässä mennään vähän harhaan sikäli, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Jos seuraat esim. Musamiehen tekstejä, niin hänhän puhuu jatkuvasti kevyemmän puolen bändipuuhasta. Stagepiano sitä ja stagepiano tätä, polkimilla tuota ja tätä ja lopuksi oppilas vaikka väkisin roudaamaan kamoja, jos ei muuten tokene. Toinen, ehkä perinteisempi puoli, puhuu enemmän vain yksinkertaisesti pianon soittamisesta ottamatta niinkään kantaa missä soitetaan.
 
Mun ja Baronin näkökulma on mielestäni samansuuntainen. Oma näkökulmani on yksilöllisyyttä painottava, pianon soitto on matalan kynnyksen iloinen harrastus, jossa haastetta ja opeteltavaa riittää.
 
Kevyemmän puolen bänditouhu osuu vain siltä osin, se on yksi mahdollisuus, mutta huomionarvoinen pointti on stagepianollahan pääsee nimenomaan yksin tai erilisen laulajan kanssa tekemään jotain omaehtoisesti ja voi itse määritellä minkälaisella taiteellisella tasolla haluaa liikkua.
 
Tässä mun näkökulmassa ei olla heti ensimetreiltä tähtäämässä suurten salien konserttipianistiksi, vaan tutustumalla aiheeseen vähitellen ja esiintymällä siellä, missä omalla kohdalla on mahdollisuuksia ja motivaatiota. Heistä ketä julkisuudesta olen seurannut, Iiro Rantalalla on samantapainen suhtautuminen.
 
Omat juttuni perustuvat myös siihen kun itse en alun alkaen ole mikään kovin esiintymishenkinen persoonallisuus, kuinka tulisi toimia, jotta suoriutuu tai voi iloita sellaisista tilanteista, jossa pitää esiintyä joko musiikissa tai muualla.

baron: Piano on 300 vuotta vanha soitin (Vrt sähkökitara) Musta on mahdotonta kuvitella että viimeisen 10-20 vuoden aikana olisi keksitty jotain merkittävää pianonsoiton treenaamisessa joka hakkaisi aikaisempien sukupolvien menetelmät jotka on aikaan saattaneet ihan huippusoittajia.
 
Onko niin, että Aaronin pianokoulu on 300 vuotta vanha? Mistä tiedät että täsmälleen samalla tavalla opetettiin 300 vuotta sitten tai edes 100 vuotta sitten?
 
Asiat elää koko ajan ja musiikki kehittyy. Klasaripianon opetus on elänyt varmuudella vuosisadat ja lisäksi se on ollut erilaista eri maissa. Suomi ei ole klasaripianon suurvalta. Monella voi olla se käsitys että joku 60-luvun suomalainen klasaripiano-oppi on jonkinlainen täydellinen optimi. En näe mitään tukea tälle teorialle.
 
Pianonsoitto on kehittynyt ainakin siinä mielessä, että on yleistynyt reaalisointumerkintään perustuva harmoniaoppi, joka on yleisesti käytössä kaikkialla maailmassa. Jos tuo aihealue jätetään piano-opetuksessa käsittelemättä, niin soittajien sivistykseen jää massiivinen aukko, jonka kurominen esimerkiksi aikuisiällä lienee yhtä vaikeaa kun huonon sorminäppäryyden kehittäminen hyväksi.
 
Tunnenpa erään sibiksen käyneen viulistin. Hänen isänsä on/oli musiikinopettaja. Viulisti oli kanssani samalla luokalla. Hän osasi jo ala-asteella soittaa reaalisointumerkeistä (80-luvulla) pianoa. Tässä esimerkki siitä, ettei reaalisointumerkkien opettaminen pilaa oppilaan kykyjä soittaa klassista eikä muusikon ole välttämätöntä keskittyä pelkästään yhteen asiaan (klassinen pianokoulu).

1. Aaronin piisit ihan alkeiden jälkeen on tunnettuja klasaripiisejä parin sadan vuoden ajalta.
2. Oon lukenut myös klassista musateoriaa. Sillä puolella on keksitty lähes kaikki aikaisemmin mitä löytyy tuoreesta jazzteoriasta.
 
Ei ole soittamisen kannalta oleellista miten soinnut merkitään.

MarkusB: Monella voi olla se käsitys että joku 60-luvun suomalainen klasaripiano-oppi on jonkinlainen täydellinen optimi.
 
Korjataan nyt samalla semmonen ilmeinen väärinkäsitys tai -tieto, että Aaronhan ei suinkaan ole suomalainen pianokoulu. Sehän on alunperin Yhdysvalloissa vuosisadan alkupoliskolla julkaistu nuottikokoelma, jota on käytetty kymmeniä vuosia alkeis- ja vähän pidemmällekin ehtineiden oppmateriaalina. M Rautiainen on suomentanut sen ja lisännyt sinne jotain omia pieniä kappaleitaan.
 
Tämä asiaan perehtymättömyytesi selittää samalla sitä, että taanoin väitit että Aaronia tankanneet eivät tiedä mitään muuta. Kannattaisi varmaan joskus vaikka kirjastossa avata näitä oppaita, niin voisi esittää tietoon perustuvaa kritiikkiä.

Mä nyt vielä toistan että Aaronien tahkoamiset on olleet selvästi hyödyksi vaikka en aikoihin oo yrittänyt klasaria soittaa.
Aaron taustalla osaa lukea nuotteja, sormet toimii ja sen jälkeen jotkut vapaasäestysopukset on olleet paljon helpompia omaksua.
 
Mun mielestä nuottien lukemiseen ja sormitekniikkaan ei oo olemassa oikoteitä, niitä oppii vain nuoteista soittamalla ja tekniikkaharjoituksilla.

MarkusB: Onko niin, että Aaronin pianokoulu on 300 vuotta vanha? Mistä tiedät että täsmälleen samalla tavalla opetettiin 300 vuotta sitten tai edes 100 vuotta sitten?
 
Näin opiskeltiin 200 vuotta sitten (esimerkki pianokoulusta vuodelta 1827):
http://imslp.org/wiki/Ausf%C3%BChrl … Forte-Spiel_(Hummel,_Johann_Nepomuk)
Miksei toimisi tänäkin päivänä huomioiden soittimen kehityksen raskaammaksi ja hankalammaksi soittaa.
Jos suora linkki ei toimi niin kirjoita Googleen Hummel klavierschule
 
Aaronin (niinkuin useimpien modernien pianokoulujen) ongelma on, että perusteita tankataan liian pitkään mitäänsanomattomilla kappaleilla. Ihan kuin olisi jotenkin välttämätöntä jokaisen oppia kaikki samalla tavalla samassa järjestyksessä ja yhtä hitaasti/nopeasti. Joku kai niistäkin tykkää, mutta paljon mielekkäämpää on valita itse kiinnostavaa musiikkia eri aikakausilta sitten kun nuotteja osaa lukea. "Helppoja" ja erilaisia kappaleilta löytyy vaikka kuinka paljon kun vähän näkee vaivaa.

Iiwana-80: Korjataan nyt samalla semmonen ilmeinen väärinkäsitys tai -tieto, että Aaronhan ei suinkaan ole suomalainen pianokoulu. Sehän on alunperin Yhdysvalloissa vuosisadan alkupoliskolla julkaistu nuottikokoelma, jota on käytetty kymmeniä vuosia alkeis- ja vähän pidemmällekin ehtineiden oppmateriaalina. M Rautiainen on suomentanut sen ja lisännyt sinne jotain omia pieniä kappaleitaan.
 
Tämä asiaan perehtymättömyytesi selittää samalla sitä, että taanoin väitit että Aaronia tankanneet eivät tiedä mitään muuta. Kannattaisi varmaan joskus vaikka kirjastossa avata näitä oppaita, niin voisi esittää tietoon perustuvaa kritiikkiä.
 
Osaan kyllä käyttää googlea. Kommenttini Aaronista perustui aikaisemmin linkkaamaani Erja Kososen kirjoitukseen.
 
Aaron jättää jotain hyvin olennaista pois: miten minä opin soittamaan korvakuulolta, miten minä opin säestämään, sanoo filosofian tohtori, diplomipianisti Erja Kosonen. Kosonen työskentelee lehtorina Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella.
 
Kaikki musiikillinen keksiminen on Aaronista aivan tipotiessään. Ei täällä lähdetä pentatoniikasta, ei tutkita mustia koskettimia kuin pakon alla, kun se tulee sävellajien kautta eteen, hän jatkaa.
Soitetaan musiikkia, ei nuotteja
 
Musiikinopetus on saanut kritiikkiä siitä, että opetus on liian nuotti- ja teoriakeskeistä: sen sijaan, että soitettaisiin musiikkia, soitetaan nuotteja. Jos paperi ei ole edessä, ei voi soittaa.
linkki uudestaan http://yle.fi/uutiset/3-8067446
 
Aivan samanlaista olen nähnyt vierestä elämäni aikana. Aaronin pianokoulun kasvatit on musiikillisesti sivistymättömiä nuottien nakuttajia ja sormiharjoitusmestareita.

baron: Mä nyt vielä toistan että Aaronien tahkoamiset on olleet selvästi hyödyksi vaikka en aikoihin oo yrittänyt klasaria soittaa.
Aaron taustalla osaa lukea nuotteja, sormet toimii ja sen jälkeen jotkut vapaasäestysopukset on olleet paljon helpompia omaksua.
 
Mun mielestä nuottien lukemiseen ja sormitekniikkaan ei oo olemassa oikoteitä, niitä oppii vain nuoteista soittamalla ja tekniikkaharjoituksilla.
 
Ainakin uskon siihen, että sama tapa ei toimi kaikkien ihmisten kanssa. Ihmiset on yksilöitä ja opetuksen pitäisi aina olla räätälöityä eikä mihinkään "one size fits all"-kaavaan sidottua. Ihmisten yksilöllisyys on psykologian fakta.

MarkusB:Aivan samanlaista olen nähnyt vierestä elämäni aikana. Aaronin pianokoulun kasvatit on musiikillisesti sivistymättömiä nuottien nakuttajia ja sormiharjoitusmestareita.
 
Ikävää, että sun kohdalle on sattunut noin rajoittuneet pianistit.
 
Tuosta Kososen avautumisesta tuli mieleen eräskin korvakuulolta soittava pelimanni. Aikanaan hän oli tosi hyvä kitaristi ja hanuristi ja soitti pilkun tarkasti ne mitä soitti. Aikaa kului ja vähitellen kappaleet unohtui ja nyt mielessä ei ole enää kun muutama kappale. Jos hänellä olisi edes auttava nuotinlukutaito, niin kappaleet olisi helposti palautettavissa mieleen. Ei ole ja nyt hankala soittaa enää juuri mitään.
 
Mutta juu, kuten aikaisemmin sanoinkin, niin meitä on erilaisia. En myöskään usko, että on vain yhtä ja oikeaa tapaa. Aaron opettaa lukemaan sujuvasti nuotteja ja soittamaan niiden mukaan. Bändihommissa ja muuten viihdepuolella tarvitaan varmasti enemmän muunlaisia taitoja.
 
Jeps.

Iiwana-80:Tuosta Kososen avautumisesta tuli mieleen eräskin korvakuulolta soittava pelimanni. Aikanaan hän oli tosi hyvä kitaristi ja hanuristi ja soitti pilkun tarkasti ne mitä soitti. Aikaa kului ja vähitellen kappaleet unohtui ja nyt mielessä ei ole enää kun muutama kappale. Jos hänellä olisi edes auttava nuotinlukutaito, niin kappaleet olisi helposti palautettavissa mieleen. Ei ole ja nyt hankala soittaa enää juuri mitään.
 
Mielellään kohtuullisen hyvääkin nuottitaitoa tarvii siihen, ettei junnaa liikaa jotain omia juttujaan vaan oppisi monipuolisia juttuja. Hyvällä nuottitaidolla pystyy paljon nopeammin ottaa haltuun itselle uutta ohjelmistoa.
 
Mutta juu, kuten aikaisemmin sanoinkin, niin meitä on erilaisia. En myöskään usko, että on vain yhtä ja oikeaa tapaa. Aaron opettaa lukemaan sujuvasti nuotteja ja soittamaan niiden mukaan. Bändihommissa ja muuten viihdepuolella tarvitaan varmasti enemmän muunlaisia taitoja..
 
Samasta syystä bändi- tai viihdetouhussa hyvä nuottitaito on etu ettei tarvisi junnata ja voisi ottaa vaativampia biisejä mukaan.

musamies: Mielellään kohtuullisen hyvääkin nuottitaitoa tarvii siihen, ettei junnaa liikaa jotain omia juttujaan vaan oppisi monipuolisia juttuja. Hyvällä nuottitaidolla pystyy paljon nopeammin ottaa haltuun itselle uutta ohjelmistoa.
 
Jos puhutaan ns. "viihdepuolesta", niin nuotteja on ylipäätään työläs metsästää tänä päivänä. Perus poppi on helppo soinnuttaa korvakuulolta. Paljon helpommalla ja halvemmalla pääsee kun nuotittaa korvakuulolta. Metsästin aikoinaan Jamiroquain nuotteja ja muistaakseni Space Cowboy-albumin nuotit löytyi yhdestä PK-seudun kirjastosta. Netistä tietysti saa kun antaa luottokorttitiedot jonnekin ulkomaalaiselle palvelimelle ostaa tietyllä hinnalla melkeen mitä tahansa.
 
En nyt tässä dissaa nuotinlukutaidon merkitystä. Totean vaan ettei se vielä itsessään paljoon riitä. Uusien biisien opetteluun on nykyään yleinen systeemi se, että kuunnellaan biisi ja vasta sitten aletaan käymään nuotteja läpi. Kukin tietysti tyylillään. Laulut on lähtökohtaisesti paremmin saatavissa audiona. Nuotit on aina vaikeampi saada.

musamies: Mielellään kohtuullisen hyvääkin nuottitaitoa tarvii siihen, ettei junnaa liikaa jotain omia juttujaan vaan oppisi monipuolisia juttuja. Hyvällä nuottitaidolla pystyy paljon nopeammin ottaa haltuun itselle uutta ohjelmistoa.
 
Toki myös kevyellä puolella. Esimerkiksi käy vaikka C Parkin esittämä pianoversio Pink Floydin levystä Dark Side of the Moon: https://www.youtube.com/watch?v=-szz-QuRQKU
 
Kehnolla lukutaidolla voisi motivaatio loppua ennen valmista. Tietysti myös nakkien täytyy toimia.
 
Tietysti on aina luonnonoikkuja, jotka eivät tarvitse mitään. En tiedä onko tämä ihan aito, mutta jos, niin melkoinen tekijä https://www.youtube.com/watch?v=u-d3HZf3s38
 
Onhan näitä historiassa ollut. Eikös Mozartinkin väitetty pystyvän myös soittaneen lähes mitä vain kerta kuulemalla.

Mä treenaan suurelta osin viihdettä joskin se viihde on vähän eri aikakaudelta kuin vaikka Jamiroquai, joka edustaa itselle aivan kelpoa nykymusaa. Pitäisin sitä ehkä iskussa olevan bilebändin ohjelmistona.
 
Viimekerralla palauttelin mieleen Georg Otsin laulamia Saarenmaan valssia ja Rakastan sinua elämä. Sellaiset nuotit ja soinnut kuin Toivelaulukirjoissa on oikein tervetulleet. Taisi sitä vähän viihteellistä Oskar Merikantoakin tulla vetäistyä. Perus pohja omaan viihteeseen tulee kuitenkin sieltä rapakon takaa Broadway maailmasta. Oikein perinteisen viihteellistä sävyä saa bossanovasta ja monesta elokuvan tunnussävelmästä.
 
Nuotteja tarvin siihen, etten rupea kaikkia biisejä sovittamaan jazziksi. Hirveän helposti lipsahtaa soitto siihen suuntaan vaikka tarkoitus on saada aikaan juuri erilaisia tunnelmia, seikkailla eri aikakausissa ja erilaisissa tunnelmissa.
 
Nyt kannattaa taas tsekkailla, uusi Roland RD 2000 esitelty. Taipuu moneen käyttöön. Täällä on tuostakin soittimesta oma ketjunsa.

Luulenpa, että olis kannattanut suorittaa Aaron ja Hanon sekä harjoitella päivässä tuntikausia asteikoita, jotta osaisin vaivatta soittaa Tori Amoksen Cornflake Girlin. On vaikea biisi.

Prophet: Luulenpa, että olis kannattanut suorittaa Aaron ja Hanon sekä harjoitella päivässä tuntikausia asteikoita, jotta osaisin vaivatta soittaa Tori Amoksen Cornflake Girlin. On vaikea biisi.
 
Mikä yhdistää seuraavia henkilöitä: Jean Sibelius, Wolfgang Amadeus Mozart sekä Ludwig van Beethoven?
 
Vastaus: kukaan ei ole käynyt Aaronin pianokoulua ja silti he ovat pärjänneet musiikillisella urallaan mainiosti.

MarkusB: Mikä yhdistää seuraavia henkilöitä: Jean Sibelius, Wolfgang Amadeus Mozart sekä Ludwig van Beethoven?
 
Vastaus: kukaan ei ole käynyt Aaronin pianokoulua ja silti he ovat pärjänneet musiikillisella urallaan mainiosti.
 
Kuinka hyviä ne olisivatkaan olleet jos Aaron olisi ollut heillä käytössä!

baron: Kuinka hyviä ne olisivatkaan olleet jos Aaron olisi ollut heillä käytössä!
 
Niin tai kuinka huonoja. Sitä ei voida koskaan tietää.