Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Mummiälest siitä kitarasta ei saa siellä musiikkihuoneessa selkoa hetken testailulla - olipa sitten säkki päässä tai ei. Kyllä se vaatii pidempää käyttökokemusta.
 
Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, että miksi sitä pitäisi sokkona testata? Soittaako joku aina side silmillä vai? Kitara on kokonaisuus ja itse ainakin valitsen kokonaisuuden, joka miellyttää kaikkia aisteja.
 
Minusta tuollainen sokkotestailu ja sen jalustalle nostaminen on eräänlaista snobbailua sekin. Katsokaa minua, minä valitsen kitarani järkiperustein, olen teitä tyhmiä tyhjästämaksajia viisaampi ja parempi.
 
Mä voin maksaa siitä ulkonäöstä vaikka ihan reilun summan, jos haluan. Ei kiinnosta kyllä tippakaan, vaikka vieressä olisi laadukkaampi, mutta ruma yksilö paljon halvemmalla. Vain se ratkaisee, että olen siihen ostamaani yksilöön kokonaisvaltaisen tyytyväinen.
 
Toisin sanoen, mojon pitää olla kunnossa, ihan sama maksaako se ekstraa vai ei.
 
Toki nämä ovat asiota sinun mielestä. Minun ja jonkun muun mielestä ne voivat olla jotenkin tosin. Ei varmaan kenellekkään ole yhtä ja oikeaa tapaa.
 
Tietysti jos puhutaan hyvästä soundista ja sellaista metsästetaan useita vuosia tai vuosikymmeniä erilaisilla kitaroilla, pedaaleilla ja tähän monien erilaisien vahvarien & kaappien testaaminen päälle...Jotenkin tuntuu, että eikö ole aika erikoista jos sillä ei ole mitään väliä jos joku toinen soundaa ja tuntuu paremalta ns. säkki päässä?
 
Enkä tarkoita, etteikö niillä kitaran ulkoisillakin piirteillä olisi merkitystä ja väliä. Jos vain tällaisen itse havaitsisi, niin ne käsitykset siitä kyseisestä kitaramerkistä ja ehkä siitä soittimen väristäkin voisivat olla toisin. Minulla on ollut sellaisia kitaroita, joissa on ollut todella hienoja grafiikoita ja maalauksia. Jossain on taas ollut hienoja puita kannessa, mutta silmä tottuu kaikkeen. Jonkun ajan päästä ne eivät enää niin vaikuta siihen soitettavuuteen tai muuhunkaan. Nämä kuitenkin vain omakohtaisia kokemuksia.
 
Joskus jonnekkin keskusteluun joku laittoi linkkiä kun musaliikkeessa toinen antoi toiselle soittajalla/myyjälle erilaisia Fender stratoja. Kokeilijalla oli side silmillä ja hän ei tienyt malleja tai niiden hintaa. En nyt muista sitä englantilaista kitarapuljua, mutta netti on täynnä näiden kahden testailuja hyvin monenlaisista kitaroista ja kaikenlaisista musavehkeistä.
Siellä oli testissä 4 erilaista stratoa ja pari soitinta oli vielä todella kallistakin. Ne eivät menneet tuossa sokkotestissä sille soittajalle sen hinnan mukaisessa järjestyksessä.
Samoin on kotimaassakin tehty muutamissakin musalehdissä joskus tällaisia testejä. Eräässä oli telecaster tyylisiä kitaroita ja siinä oli 4 täysin erilaista soittajaa. Markoilla mentiin vielä silloin, mutta hintahaitari oli jostain todella halvoista Korean kitaroista ihan parempiin jenkki Fendereihin. Kitaroita oli useita.
Kenenkään soittajan mielestä ne soittimet eivät menneet hintajärjestyksessä. Monien yllättävä suosikki oli melko edullinen Falcon merkkinen tele joka pärjäsi jotain jenkki telejäkin paremmin. Se oli siis joidenkin mielestä parempi kun amerikan Fender...
 
Starostakin on tehty samanlaisia testejä ja ihan samanlaisia tuloksia niistäkin.
 
Jos tuolla soundilla ja soittotuntumalla ei ole itselle väliä, niin sitten ei ole. Minusta tämä kyllä laittaa sen jälkeen aika kyseenalaiseksi kaikki kommentit jostain hyvästä soundista, hyvästä kitarasta, hyvästä vahvarista jne.
 
Itsekkin olen joskus jotain akustista ostaessa kokeillut liikkeen kaikki soittimet läpi ja ostanut soundiltaan parhaimman. Akustissa on tosin tuo ulkoinen olemus hyvin samanlainen, mutta kuitenkin. Tuo sattui vielä olemaan käsiinkin hyvä, eikä se minun onneksi maksanut tuhansia euroja.
Varmasti olen itsekkin syyllistynyt ostamaan jonkun tietyn merkkisen, tietyn mallisen tai suosinut jotain tiettyä ulkoista pintakäsittelyä kun olen itselle ostanut soitinta. Näin toimin varsinkin soittoharrastuksen alkuvaiheessa ja hyvin pitkään vielä sen alunkin jälkeen.
Yritän kyllä nykyään hankkia noita soittimia ihan tarpeeseen ja soundi sekä soittotuntuman mukaan. Jos on jollekkin tarvetta, niin minulle ei ole tärkeimmät soittimen ominaisuudet sen merkki, väri, hinta tai valmistusmaa esim.
Tietysti joku neon pinkki tms. on kyllä kamala lähes kaikissa kitaroissa, mutta jos se kitara on muutoin halpa ja todella hyvä-->Voihan sen ulkoisen olemuksen muuttaa...Harvoin on kyllä nykyään sellaisia kitaroita, joita muutenkaan etsin, sellaisilla väreillä että se siihen hommaan kaatuisi.
Neon pinkin ja myrkyn vihreitä resonaattoreita ja muita roots osaston keppäjä kun on aika vähän liikenteessä. En tiedä, vaikka olisivat jopa hienojakin :)
 
...Ja on kyllä totta, että jokainen soitin ja musalaite näyttää sen toimivuutensa vasta hieman pidemmällä aikavälillä. Vahvarit ovat usein kotona pienellä voluumella yksin soitettuna ihan tosia kuin bändin kanssa soitetaan isommalla volumella. Harvoin löytyy sellainen peli/vahvistin, että se olisi molempiin hommiin todella hyvä. Koska bändisoitossa on yleensä enemmän sellaista keskialueen terävyyttä ja taas kotona samanlainen soundi hiljempaa ei taas niin toimi.
Kitaroissa on kuitenkin säkki päässä tyylillä valittaessa ihan toinen juttu. Koskapa melkoisella varmuudella se itselle oikeasti hyvä soitin kuitenkin tuntuu ja soundaa siellä liikkeessäkin paremalta kuin se huonompi, helpottaisiko ns. säkki päässä tällaisen itselle oikeasti piteempään toimivan soittimen löytymistä?
Jos ei, niin voisi se laittaa ainakin miettimään tai hieman kyseenalaistamaan niitä omia valintoja ja ehkä näin se itselle oikea/parempi kitara saattaisi joskus löytyä ainakin paremmin...
 
Ei noita kuitenkaan ole kenekään pakko sokkona ostella tai voi ostaa sokkona sen tietyn merkin kitaroita, tai muitakin laitteita. Eli aina on jonkinlaiset siteet silmillä, halusi sitä tai ei.
 
E: Tämä side silmillä tai säkki päässähän ei tarkoita sitä, että ne kaikki halvimmat olsivat aina automaattiseti niitä kalliimpia parempia. Ei kuitenkaan niinkään, että se omaa kättä ja korvia miellyttävä menisi vain ja ainoastaan sen hinnan mukaan paremmuusjärjestyksessä.