 antnis18.01.2017 19:03:52 | |
|---|---|
hallu: Kuulostaa kyllä hyvältä, mutta panitko merkille ympäristön missä softaa pyöritettiin ;-). Nyt siis täytyy huomata, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tietokonesoftat kuulostavat ja tuntuvat varmasti hyvältä kunnollisen äänikortin kanssa (ja varmaan koneen olisi hyvä olla optimoitu ainakin jollakin tavalla audion rassaamiseen), mikä tarkoittaa kustannuksia. Hyvästä äänikortista joutuu helposti pulittaan ihan sikana dollareita :-D. Puhumattakaan mitä muuta siihen vaaditaan hyvät monitorit maksaa jopa hyvät kuulokkeet maksaa. Joo niistä on iloa myös muuten ja kustannukset ei tule kerta rykäisyllä. Itselläni tietokonemalleista on kokemusta rajallisesti lähinnä Logic, Garageband (muutamaa kokeiluversiota olen Lion ja jotain muutakin olen kokeillut) iPadissa olen kokeillut myös AmpliTubea. Mikään mitä olen kokeillut ei ole kilpaillut samalla tontilla analogisen vahvistimen kanssa. Siis olen soittanut mallia ja sitten analogista etuvahvistinta samaan monitoriin niin soittotuntuma ja soundi ei vaan ole ihan samaa. Mallit on ihan jees, mutta eivät vedä vertoja analogiselle. Jopa analogiset kaiutinsimulaatiot (Koch ja Cabclone) tuntuivat paremmilta kuin digitaaliset (Logic ja Torpedo). Herää tietenkin kysymys, että miksi ihmeessä? Minulla on hyvä tietokone (iMac 27 retina 2014 loppuvuosi), mutta äänikorttini (Focusrite Saffire pro24) ei ole ihan huippuluokkaa. Samoin iPadissa käytin sitä passiivista iRigiä (aktiivinen on kuulemma monin verroin parempi). Saffiressa toki on se hiZ instrumenttitulo eli signaalin pitäisi aika luonnollisesti tulla virtuaalivahvistimeen. passiivisessa iRigissä ei semmoista luonnollisestikaan ole joten se selittänee Amplitubin aika kolkon käyttäytymisen ja viiveet. Toki selityksenä voi olla, että olen tottunut soittamaan erittäin herkästi soittotatsiin reagoivilla vahvistimilla niin reagoin myös itse muutoksiin soittotatsissa. Kuitenkin olen aatellut, että jos satsaisin kunnollisen thunderbolt äänikorttiin ja hyvää softaan, niin käsitykseni tietokonemallinnuksesta saattaisi muuttua. Tällä hetkellä mun fiilis on, että tietokonemallit on ihan jees, mutta analogisella etuvahvistimella työskentely on miellyttävämpää. Mä ajan Amplitubea iRigin kautta iPad Airiin, joka oli jo ennestään eikä muutenkaan paljoa maksa käytettynä. iRig HD maksoi satkun eikä siinä mitään erityisiä äänikortteja tarvi. | |
 Guitarfreak18.01.2017 19:20:12 | |
antnis: Mä ajan Amplitubea iRigin kautta iPad Airiin, joka oli jo ennestään eikä muutenkaan paljoa maksa käytettynä. iRig HD maksoi satkun eikä siinä mitään erityisiä äänikortteja tarvi. Irig 2 ilman HDta sopii klikkisoittoon luureilla ihan jees (med garageband). Aattelin myös pedaalikeissin kanssa käyttää suoraan linjaan... Lelut kallistuu - äijät rapistuu | |
 hallu18.01.2017 19:59:59 (muokattu 18.01.2017 20:01:24) | |
antnis: Mä ajan Amplitubea iRigin kautta iPad Airiin, joka oli jo ennestään eikä muutenkaan paljoa maksa käytettynä. iRig HD maksoi satkun eikä siinä mitään erityisiä äänikortteja tarvi. Siis iRig HD on äänikortti ja sellaisena kuulemma huikea edistysaskel pelkkään passiiviseen iRigiin verrattuna joka on vain haaroitusjohto. Kysehän on äänikorteissa siitä, että kuinka valmista huttua ne tarjoilee tietokoneelle prosessaoitavaksi ja minkälaista väylää pitkin se huttu tulee (eli mahdollisimman vähän esteitä matkalla). En minä väittänyt, että tietokeonemallit olisivat huonoja, vaan että ne eivät kilpaile analogisen vahvistimen kanssa..... vielä eikä tällä tasolla jossa itse olen operoinut. Käsittääkseni nuo huippumallintavat jo hyvinkin kilpailee analogisen kanssa..... muuten paitsi hinnallaan :-D E: Mä yritän löytää vähän täsmällisemmin noiden mallien ongelmat miksi ne ei mulle vielä kokonaan uppoa. Kirjoitan sitten kun keksin mitä kirjoitan. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
 Åboensis18.01.2017 20:37:38 | |
hallu: En minä väittänyt, että tietokeonemallit olisivat huonoja, vaan että ne eivät kilpaile analogisen vahvistimen kanssa..... vielä eikä tällä tasolla jossa itse olen operoinut. Käsittääkseni nuo huippumallintavat jo hyvinkin kilpailee analogisen kanssa..... muuten paitsi hinnallaan :-D E: Mä yritän löytää vähän täsmällisemmin noiden mallien ongelmat miksi ne ei mulle vielä kokonaan uppoa. Kirjoitan sitten kun keksin mitä kirjoitan. Itsellä nuo (siis analoginen ja mallintava) ovat kaksi ihan eri käytössä olevaa työkalua enkä juurikaan sekoita niitä keskenään. Eli analogivahvistin (vanha kunnon putkistyrkkari) on treeni- ja keikkakone ja sellaisenaan omaan korvaan edelleenkin lyömätön. Trankkuakin (Tech 21 Trademark 60) kokeilin mutta vanhassa vara parempi. Mallintavista en ole koskaan saanut itselle parempaa, tai oikeasti edes lähes yhtä hyvää soundia kuin putkarista - se, mikä äänestä on aina jäänyt puuttumaan on, paremman termin puutteessa, kolmiulotteisuus. Tuntuu kuin kuuntelisi äänitettä, ei oikeaa vahvistinta. Toisaalta kotiäänityskäytössä, biisejä demotessa käytän pelkästään mallinnuksia (Garageband, Amplitube). Kun joskus olen old school -päissäni treeniksellä perse pystyssä mikittänyt putkaria ja etsinyt sitä parasta soundia on jälkikäteen täytynyt todeta, ettei siellä taltioitu kitara ole kuulostanut yhtään sen paremmalta kuin mallintavan kanssa äänitetty. Joskus tulos on ollut jopa huonompi (tosin syy on todennäköisesti äänittäjässä ;D). Eli kummallekin on tässä taloudessa aikansa ja paikkansa, jota toinen ei todennäköisesti hevillä tule viemään. Jos kohta bluussia renkutankin (ehe ehe)... "Get some better tone and youre there - volume you dont need." - Scotty Moore Jeff Beckille | |
| hallu 18.01.2017 20:53:37 | |
Åboensis: Itsellä nuo (siis analoginen ja mallintava) ovat kaksi ihan eri käytössä olevaa työkalua enkä juurikaan sekoita niitä keskenään. Eli analogivahvistin (vanha kunnon putkistyrkkari) on treeni- ja keikkakone ja sellaisenaan omaan korvaan edelleenkin lyömätön. Trankkuakin (Tech 21 Trademark 60) kokeilin mutta vanhassa vara parempi. Mallintavista en ole koskaan saanut itselle parempaa, tai oikeasti edes lähes yhtä hyvää soundia kuin putkarista - se, mikä äänestä on aina jäänyt puuttumaan on, paremman termin puutteessa, kolmiulotteisuus. Tuntuu kuin kuuntelisi äänitettä, ei oikeaa vahvistinta. Toisaalta kotiäänityskäytössä, biisejä demotessa käytän pelkästään mallinnuksia (Garageband, Amplitube). Kun joskus olen old school -päissäni treeniksellä perse pystyssä mikittänyt putkaria ja etsinyt sitä parasta soundia on jälkikäteen täytynyt todeta, ettei siellä taltioitu kitara ole kuulostanut yhtään sen paremmalta kuin mallintavan kanssa äänitetty. Joskus tulos on ollut jopa huonompi (tosin syy on todennäköisesti äänittäjässä ;D). Eli kummallekin on tässä taloudessa aikansa ja paikkansa, jota toinen ei todennäköisesti hevillä tule viemään. Jos kohta bluussia renkutankin (ehe ehe)... Soundin kolmiulotteisuus on erittäin osuvalta tuntuva kuvaus mistä plussaa klikkasin :-) ja toisen plussan olisit ansainnut kuvaavasta " kuin äänitettä kuuntelisi" luonnehdinnasta. Juurikin sellaista se on. Itsekään en välttämättä kuule tai kuulisi eroa mallinnuksen ja analogisen välillä mutta soittaessa sen eron tuntee ja huomaa. Äskettäin oikein ajatuksen kanssa vertailin ja tein pari huomiota. Ensinnäkin kliineissä soundeissa mallinnus selviää ihan kelvollisesti (joskin sellainen kolkko perusfiilis tuppaa jäämään vaikka kuinka koittaisi tonea väännellä) sitä amerikan tweedin lämpöä on jokseenkin mahdotonta mallista löytää. Kliini kuitenkin on ihan allright ja latenssin juuri ja juuri huomaa kun oikein keskittyy, mutta se ei mitenkään haittaa (vaikuttaa se varmaan soittofiilikseen jossain tiedostamattomalla tasolla). Säröissä tulee ongelmia ja niitä vaan ei saa luonnollisen kuuloiseksi. Se jotenkin joko klippaa ikävästi tai sitten tulee sellaista epämääräisyyttä sille rajapinnalle jossa säröytymisen pitäisi lähteä. Siinä on jotenkin kamalan kapea dynaaminen alue jossa liikutaan ja sisään tuleva signaalin tason laskeminen vähän helpottaa mutta ei poista tilannetta. Se jotenkin menee alapäästään tukkoon ja yläpäästään tuppaa riipimään. Sellainen analogisen vahvistimen särön vaivattomuus ja luonnollisuus jää puuttumaan. Tämä voi olla sitäkin että en vain ole ruuvannut tarpeeksi enkä tarpeeksi taiten. Sellaista analogisen vahvistimen välittömyyttä ei meikäläisen digitaalisesta signaalitiestä saa. Tätä samaa pulmaa oli aikaan myös podissa, mutta oli se kuitenkin vähän parempi kuin nämä tietokonemallit. Uskon, että Kemperi selviäisi tästä jutusta paremmin, mutta en halua maksaa paria tonnia pelkästä kokeilusta. R11 ehkä tällä hetkellä voisi kiinnostaa hintansa puolesta ja sitä kummiskin ylistettiin muutama vuosi sitten tosi vuolaasti foorumilla joten ei kai se ihan surkea voi olla, vaikka ei Kemperi olekaan. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
 Krice19.01.2017 00:14:14 (muokattu 19.01.2017 00:15:16) | |
hallu: Uskon, että Kemperi selviäisi tästä jutusta paremmin, mutta en halua maksaa paria tonnia pelkästä kokeilusta. Minulla on sellainen tunne, että ei mallintavat ole kovin erilaisia eli ts. ei ole keksitty vielä mitään niin tarkkaa mallinnusta, että se voisi korvata oikeat vahvistimet. Erot tulee varmaan lähinnä laskentatehoista. Lisäksi uskon, että kalliit mallintavat on vain markkinointikikka eli tehdään kalliita vekottimia, koska niille on aina se oma kysyntä. Vähän sama juttu syntikkapuolella kun valmistajat tekee jotakin tolkuttoman kalliita puukylkisiä monosyntikoita retrotyyliin, nekin menee myyntiin kun löytyy tarpeeksi rahakkaita ostajia. Niitä ei edes yritetä suunnata normaalille köyhälle muusikolle. | |
| antnis 19.01.2017 00:31:06 | |
hallu: Siis iRig HD on äänikortti ja sellaisena kuulemma huikea edistysaskel pelkkään passiiviseen iRigiin verrattuna joka on vain haaroitusjohto. Kysehän on äänikorteissa siitä, että kuinka valmista huttua ne tarjoilee tietokoneelle prosessaoitavaksi ja minkälaista väylää pitkin se huttu tulee (eli mahdollisimman vähän esteitä matkalla). En minä väittänyt, että tietokeonemallit olisivat huonoja, vaan että ne eivät kilpaile analogisen vahvistimen kanssa..... vielä eikä tällä tasolla jossa itse olen operoinut. Käsittääkseni nuo huippumallintavat jo hyvinkin kilpailee analogisen kanssa..... muuten paitsi hinnallaan :-D E: Mä yritän löytää vähän täsmällisemmin noiden mallien ongelmat miksi ne ei mulle vielä kokonaan uppoa. Kirjoitan sitten kun keksin mitä kirjoitan. Juu samaa mieltä ollaan periaatteessa, vahvari on oma juttunsa ja keskiyöllä ei putkivahvari todellakaan kilpaile mallintavan kanssa :) | |
 BugBadWolf19.01.2017 00:34:04 (muokattu 19.01.2017 00:36:30) | |
hallu:...Säröissä tulee ongelmia ja niitä vaan ei saa luonnollisen kuuloiseksi. Se jotenkin joko klippaa ikävästi tai sitten tulee sellaista epämääräisyyttä sille rajapinnalle jossa säröytymisen pitäisi lähteä... Mallintavien yksi ongelma on se, että vaikka kuinka onnistuisi mallintamaan soundia, äänenvoimakkuuden muutosta on mahdoton mallintaa. Se tuo mukanaan parikin virheen mahdollisuutta. Ensimmäinen on mallinnetun särön suhde mallinnettuun vahvistimeen. Siinä, missä oikeiden koneiden kanssa havaitsisimme äänenvoimakkuuden muutoksista tilanteen, mallintava - varsinkaan ns kotivolumella - ei reagoi oikeastaan millään tavalla. Klippaus siis voi johtua ihan vain yliannostellusta efektin levelistä. Mallintavan laitteen käyttäjän pitäisi siis osata mallintaa itse aidon efekti-vahvistinyhdistelmän käyttämistä ;D Toisena sen oikean äänenvoimakkuuden vaikutukset. Kun soitetaan treenisvolumella, säröä syntyy mahdollisesti jopa jokaisessa ketjun osassa kitarasta kaappiin ja jopa ääritilanteessa kuulijan korvaan asti. Samalla tavalla kuin minkä tahansa äänitetyn kappaleen kanssa, liian hiljaiselle meneminen vain latistaa kaiken. Mallinnus itse saattaa olla hyvinkin tarkka, mutta toisto ei ole luonnollinen "väärän" äänenpaineen takia. Latenssista tuskin pääsee eroon vielä. Valokaapeli saattaisi poistaa sen lähes kokonaan, mutta tahtoo olla vielä hinnoissaan. Minkä tahansa tietokoneen kanssa latenssia on kuitenkin aina sen laskentahetken ajan. Vaan sitähän on sähkösoittimen kanssa joka tapauksessa. Akustiseen verrattuna sähkölaite tulee aina aavistuksen jäljessä. Olemme vain tottuneet synkronoimaan koneet vahvistimen, vaan emmem mallintavan kanssa. Ehkä tämän päivän mallintavilla soittamaan oppineet tenavat ihmettelevät meidän ongelmiamme niiden kanssa. En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
| hallu 19.01.2017 01:25:30 (muokattu 19.01.2017 01:36:31) | |
BugBadWolf: Mallintavien yksi ongelma on se, että vaikka kuinka onnistuisi mallintamaan soundia, äänenvoimakkuuden muutosta on mahdoton mallintaa. Se tuo mukanaan parikin virheen mahdollisuutta. Ensimmäinen on mallinnetun särön suhde mallinnettuun vahvistimeen. Siinä, missä oikeiden koneiden kanssa havaitsisimme äänenvoimakkuuden muutoksista tilanteen, mallintava - varsinkaan ns kotivolumella - ei reagoi oikeastaan millään tavalla. Klippaus siis voi johtua ihan vain yliannostellusta efektin levelistä. Mallintavan laitteen käyttäjän pitäisi siis osata mallintaa itse aidon efekti-vahvistinyhdistelmän käyttämistä ;D Toisena sen oikean äänenvoimakkuuden vaikutukset. Kun soitetaan treenisvolumella, säröä syntyy mahdollisesti jopa jokaisessa ketjun osassa kitarasta kaappiin ja jopa ääritilanteessa kuulijan korvaan asti. Samalla tavalla kuin minkä tahansa äänitetyn kappaleen kanssa, liian hiljaiselle meneminen vain latistaa kaiken. Mallinnus itse saattaa olla hyvinkin tarkka, mutta toisto ei ole luonnollinen "väärän" äänenpaineen takia. Latenssista tuskin pääsee eroon vielä. Valokaapeli saattaisi poistaa sen lähes kokonaan, mutta tahtoo olla vielä hinnoissaan. Minkä tahansa tietokoneen kanssa latenssia on kuitenkin aina sen laskentahetken ajan. Vaan sitähän on sähkösoittimen kanssa joka tapauksessa. Akustiseen verrattuna sähkölaite tulee aina aavistuksen jäljessä. Olemme vain tottuneet synkronoimaan koneet vahvistimen, vaan emmem mallintavan kanssa. Ehkä tämän päivän mallintavilla soittamaan oppineet tenavat ihmettelevät meidän ongelmiamme niiden kanssa. Eikös virta kulje johtimessa jokseenkin valon nopeudella(E: googlasin asiaa, niin internetti sanoi että impedanssista sun muusta monimutkaisesta riippuen sähkön nopeus on jokseenkin o,6 -0,8 kertaa valon nopeus eli jotain 220 000km/s mutta tiedä nyt sitten miten asia on)? meinaan, että sähköakustisessa ympäristössä se latenssi pitäisi olla jokseenkin nolla. Bittimaailmassa erilaisten algoritmien ajaminen eri yhteyksissä hidastaa prosessia, josta sitten syntyy se latenssi minkä tietsikassa havaitsee. Onko Kemperissä muuten latenssia lainkaan? Mutta tuo äänenpaine juttu on kyllä täyttä totta eikä mikään vahvistin kuulosta luonnolliselta kuiskausvolumella. Mutta esimerkiksi kuulokkeisiin voi ajaa putkaria keinokuorman ja kaappisimulaation kautta ja se kuulostaa parhaimmillaan ihan kelvolliselta. Itse asiasssa Mesan Cabclone kuulostaa oikeinkin hyvältä. Kun olen analogista ja digitaalista vertaillut olen tehnyt sen juurikin ajamalla vahvistinta kaappisimuloidun linjan kautta tietsikalle ja vierekkäin olen kokeillut tietokone vahvistinmalleja ja ne vaan eivät yllä samalla tasolle analogisen vahvistimen kanssa. Tuo mainitsemasi seikka, äänenpaineen ja särön yhteyden mallintamisen vaikeudesta voi selittää sen, että tietokone malli tuntuu soittaessa luonnottomalta. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
| hallu 19.01.2017 01:28:00 | |
antnis: Juu samaa mieltä ollaan periaatteessa, vahvari on oma juttunsa ja keskiyöllä ei putkivahvari todellakaan kilpaile mallintavan kanssa :) No ei ja putkivahvistin muutenkin on parhaimmillaan kun sitä voi vähän avata siis kartion pitää liikuttaa ilmaa, niin silloin se kuulostaa oikealta :-). Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
 RaskasMielinen19.01.2017 09:47:59 | |
hallu: Kuulostaa kyllä hyvältä, mutta panitko merkille ympäristön missä softaa pyöritettiin ;-). Nyt siis täytyy huomata, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tietokonesoftat kuulostavat ja tuntuvat varmasti hyvältä kunnollisen äänikortin kanssa (ja varmaan koneen olisi hyvä olla optimoitu ainakin jollakin tavalla audion rassaamiseen), mikä tarkoittaa kustannuksia. Hyvästä äänikortista joutuu helposti pulittaan ihan sikana dollareita :-D. Puhumattakaan mitä muuta siihen vaaditaan hyvät monitorit maksaa jopa hyvät kuulokkeet maksaa. Joo niistä on iloa myös muuten ja kustannukset ei tule kerta rykäisyllä. Itselläni tietokonemalleista on kokemusta rajallisesti lähinnä Logic, Garageband (muutamaa kokeiluversiota olen Lion ja jotain muutakin olen kokeillut) iPadissa olen kokeillut myös AmpliTubea. Mikään mitä olen kokeillut ei ole kilpaillut samalla tontilla analogisen vahvistimen kanssa. Siis olen soittanut mallia ja sitten analogista etuvahvistinta samaan monitoriin niin soittotuntuma ja soundi ei vaan ole ihan samaa. Mallit on ihan jees, mutta eivät vedä vertoja analogiselle. Jopa analogiset kaiutinsimulaatiot (Koch ja Cabclone) tuntuivat paremmilta kuin digitaaliset (Logic ja Torpedo). Herää tietenkin kysymys, että miksi ihmeessä? Minulla on hyvä tietokone (iMac 27 retina 2014 loppuvuosi), mutta äänikorttini (Focusrite Saffire pro24) ei ole ihan huippuluokkaa. Samoin iPadissa käytin sitä passiivista iRigiä (aktiivinen on kuulemma monin verroin parempi). Saffiressa toki on se hiZ instrumenttitulo eli signaalin pitäisi aika luonnollisesti tulla virtuaalivahvistimeen. passiivisessa iRigissä ei semmoista luonnollisestikaan ole joten se selittänee Amplitubin aika kolkon käyttäytymisen ja viiveet. Toki selityksenä voi olla, että olen tottunut soittamaan erittäin herkästi soittotatsiin reagoivilla vahvistimilla niin reagoin myös itse muutoksiin soittotatsissa. Kuitenkin olen aatellut, että jos satsaisin kunnollisen thunderbolt äänikorttiin ja hyvää softaan, niin käsitykseni tietokonemallinnuksesta saattaisi muuttua. Tällä hetkellä mun fiilis on, että tietokonemallit on ihan jees, mutta analogisella etuvahvistimella työskentely on miellyttävämpää. Kaveri toi viime viikonlopun jamittelusessioihin mukanaan AmpliTuben. En tykännyt yhtään. Soundit olivat varsin kelvolliset etenkin metallimusaan, mutta minun mielestäni soittodynamiikasta ei ollut tietoakaan, mikä ikävä kyllä myös kuului eräänlaisena tonen ilmeettömyytenä ja yksiulotteisuutena. Pidän S-Gearia paljon parempana. Ainakin mulla se pyörii hyvin noin 5 vuotta vanhassa läppärissä ja Focusrite Scarlett (6i6) äänikortilla. S-Gear toimii myös DAW-ohjelmiston plugarina, mutta ei edellytä sellaista eli toimii myös standalonena. Lisäksi S-Gear ottaa vastaan hyvin normi pedaaleita. Luureina mulla on kahdet noin satasen AKG:t. Toiset on equtettu kitaralle ja toiset kokonaisuuden miksaamiseen. Mulla on ollut Koch Loadboxeja. Mielestäni Torpedo hakkaa ne mennen tullen, etenkin studiotyöskentelyssä siinä vaiheessa, kun ruvetaan miksaamaan ja sovittamaan kitaraa/kitaroita muihin instrumentteihin ja lauluun. Kochista saa varmaankin etenkin live-miksaukseen hyvin leikkaavan soundin, mutta se on yhden tempun poni, joka joko toimii jossakin kontekstissa tai sitten ei. Torpedossa sen sijaan on lukuisia kaappi- ja mikitysmahdollisuuksia sekä niiden säätöjä ja eq. "Satan represents man as just another animal, sometimes better, more often worse than those that walk on all-fours." | |
| jii.haanpaa 19.01.2017 11:33:56 | |
Nää on varmaan näitä persreikähommia, kaikilla omansa. Mun mielestä vuosia vanha Henkka-versio Amplitubesta on edelleen vähintään käyttökelpoinen puhtaihkoissa ja reunasärösoundeissa. Varsinkin päätteellä ajettuna ja asianmukaisen kitarakajarin kautta kuuneltuna, tottelee kitaran volaa ja pedaalit toimii jne. Kajarisimuhan tuossa on varmaan se heikko lenkki, mutta sen voi halutessaan korvata impulsseilla, jolloin se puoli vastaa täysin torpedoja sun muita nykyvehkeitä. En tiedä, mutta arvaan: useimmiten mallintavia värkkejä arvioidaan joko luurien tai halpojen monitorien kautta kuunneltuna. Ja onhan se silloin kokemuksena helposti erilainen kuin täyden marsupinon kautta luukuteltuna. Jos ei nyt ihan gasista voida puhua, niin pientä kutinaa tunsin kun tsekkasin Pete Thornin videon Suhrin analogisesta kaappipurkista. Jotenkin tollanen simppeli purkki houkuttelee enemmän kuin vastaavat digitaaliflipperit. Jos hinta ei hirvitä, niin melkein pitää ottaa testiin. https://www.youtube.com/watch?v=n-D01tCe0Oo | |
| hallu 19.01.2017 11:57:04 | |
jii.haanpaa: ..................... En tiedä, mutta arvaan: useimmiten mallintavia värkkejä arvioidaan joko luurien tai halpojen monitorien kautta kuunneltuna. Ja onhan se silloin kokemuksena helposti erilainen kuin täyden marsupinon kautta luukuteltuna. ....................... Ihan varmasti joo. Itse kylläkin vertasin analogista ja mallinnusta samojen monitorien kautta. Eli mallinnuksen tein laittamalla kitaran suoraan äänikortin instrumenttituloon ja vahvistinmallin kautta kuuntelu Yamaha HS7 (joo ovat halvat monitorit tiedän). Analoginen taas niin, että kitara analogiseen etuvahvistimeen josta kaappisimuloidusta lähdöstä linja äänikorttiin ja koneella jätin kaikki mallintimet pois ja toinen ratkaisu oli kitara vahvistimeen ja vahvistimesta keinokuorman kaappisimuloidusta lähdöstä ääni äänikortille ja tietokoneella kaikki mallinnukset pois. Ja kaikissa vaihtoehdoissa kuuntelu Yamaha HS7 ja kuulokkeilla AKG K702. Noilla edellä mainituilla testiasetteluilla päädyin johtopäätokseen, että analoginen vahvistin tuntuu miellyttävämmältä soittaa kuin vahvistin mallinnus. Toinen havainto oli, että monitorien kautta passiivinen kaappisimulaatio oli miellyttävämpi kuin digitaalinen kaappimallinnus. Korvakuulokkeilla digitaalinen kaappimallinnus toimi paremmin (analoginenkin oli ihan jees). En tiedä mistä tämä johtuu? omasta kieroutuneesta mielenlaadustani kukaties, mutta todennäköisemmin en osaa käyttää noitta vahvistinmallintimia oikein. Esimerkiksi Logicin vahvistinmallit ovat herkkiä sisääntulevan signaalin voimakkuudelle ja gainia pienentämällä äänikortista, mallin toiminta hiukan parani, mutta ei se ollut analoginen sen jälkeenkään. Tuo kaappisimujuttu on merkillisempi ja luulen, että siinä mun henkilökohtainen tapa soittajana olla yhteydessä tuottamaani ääneen vaikuttaa mun omaan käyttökokemukseen. Minä en nimittäin kuuntele niinkään sitä kuulostaako kitara kun hyvältä, vaan miten se vastaa mun soittoa ja sitä tilaa missä ollaan. Digitaalinen kaappisimulaatio kuulostaa ihan hyvältä, mutta se etäännyttää ja siinä tulee sellainen tunne, että ei ole ihan jotenkin samassa tilassa sen soittimensa kanssa. Sen vuoksi korvakuulokkeet helpottaa tilannetta koska se eristää akustisesta ympäristästä ja vie minut samaan tilaan sen mallin kanssa jolloin se on luonnollisempaa. En tiedä tajuatteko tuosta minun sepustuksesta mitään, mutta tuolta minusta vaan tuntuu. Ei minulla ole minkäänlaisia mallinnuksia vastaan mitään, minä vain havaitsen maailmaa omasta perspektiivistäni ja minulla on oma suhteeni soittooni enkä ole löytänyt sitä samaa suurenmoisuutta noissa jutuissa kuin minua kehittyneemmät yksilöt. Ehkä se on vain tottumiskysymys, mutta haluaisin kyllä itsekin ymmärtää, että mikä minussa on vikana. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
| hallu 19.01.2017 12:10:38 | |
RaskasMielinen: ............... Mulla on ollut Koch Loadboxeja. Mielestäni Torpedo hakkaa ne mennen tullen, etenkin studiotyöskentelyssä siinä vaiheessa, kun ruvetaan miksaamaan ja sovittamaan kitaraa/kitaroita muihin instrumentteihin ja lauluun. Kochista saa varmaankin etenkin live-miksaukseen hyvin leikkaavan soundin, mutta se on yhden tempun poni, joka joko toimii jossakin kontekstissa tai sitten ei. Torpedossa sen sijaan on lukuisia kaappi- ja mikitysmahdollisuuksia sekä niiden säätöjä ja eq. Juu hakkaa varmasti mennen tullen ja palatessa. En minä ole edes käyttänyt koskaan TorpedoLiveä se on varmasti todella hieno laite en epäile sen kyvykkyyttä lainkaan. Oma viittaukseni Torpedoon tarkoitti sitä tietokoneplugia jota voi ajaa Logicissa. Se tietokoneblugikin on hieno ja todella monipuolisesti säädettävissä, mutta se tekee kuitenkin periaatteessa ihan samaa kuin Logicin omakin kaappiblugi, Torpedo on vaan paljon monipuolisemmin säädettävissä. Kochin LoadBoxa ei minulla enää ole ja siinä se soundi oli vähän naamassa ja aika kirpakka, mutta tykkäsin aikanaan siitäkin. Nyt vertailukohtani oli MesaBoogie Cabclone joka on oikein miellyttävä ja käytöltään yksinkertainen sekä Koch Pedaltonen kaappisimuloitu (REC/PA) lähtö joka on mielestäni LB:n lähtöä tasapainoisempi niin että yläpäät eivät hyökkää samalla tavalla. Tuo Cabclone on mielestäni vielä sitäkin parempi ja sitä tulee aika paljon käytettyä. Nyt täytyy vielä huomata se soundimaailma jossa liikun. Se on hyvin kevyttä bluesrosoa ja Rockrosoa ja paljon myös kliiniä soundia, mutta silleen jazzahtavasti ei funkahtavasti. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
| hallu 19.01.2017 14:12:37 | |
jii.haanpaa: .................... Jos ei nyt ihan gasista voida puhua, niin pientä kutinaa tunsin kun tsekkasin Pete Thornin videon Suhrin analogisesta kaappipurkista. Jotenkin tollanen simppeli purkki houkuttelee enemmän kuin vastaavat digitaaliflipperit. Jos hinta ei hirvitä, niin melkein pitää ottaa testiin. https://www.youtube.com/watch?v=n-D01tCe0Oo No tuo kyllä vaikuttaa tosi lupavalta eipä mittään. Mainitsemani Mesan Cabclone on myös todella hyväsoundinen, mutta ei ole noin monipuolisesti säädettävissä. Nämäkaikenkarvaiset kaappisimut ja kaappimallintimet taitaa olla tämän hetken kuuminta hottia kitarakama rintamalla kun valmistajat ovat keksineet että tällaisilla purkeilla on kysyntää keikalta kotiin ja joka paikkaan. Toisaalta myös oikeasti mikitetylle kaapille voi löytyä paikkansa, mutta se on toinen juttu ja vaatii tilansa. Nämäsoundijutut ja soittotatsi jutut on mulle kaikkinensa tätänykyä aika kuuma peruna ja koitan kuumeisesti löytää suhdetta siihen. Siis mun on vähän vaikea tajuta kaikkia muuttujia ja sitä mistä mun tunteet johtuu ja koitan analysoida niitä tekijöitä. Soittajana soittotatsi on mulle tosi tärkeä ja mä ikään kuin soitan sitä vahvistinta ja siksi vierastan kaikkia juttuja siinä välissä jota etäännyttää soittoa ja korviini värähtelevää ilmaa. Tarkoitan, että akustinen ja sähköakustinen ympäristön analogian pystyy ymmärtämään, mutta nuo digitaaliset elementit matkalla pystyy matkalla kääntämään kaiken päälaelleen ja jotenkin aistit joutuu ristiriitaan ja se ristiriita jotenkin tekee oman olon vaivautuneeksi tai jotain, en osaa selittää. Mutta jos vaikka pelaa tietokonepeliä jotkut datalasit päässä, niin voi tuntua että seisoo vuoren jyrkänteellä ja tuntea ihan aitoa pahoinvointia kun välikorvan asentoanturit ja silmien edessään näkemä maisema on keskenään ristiriidassa (aistit adaptoituu kyllä ajan kanssa tiedän). Jotain samantapaista voi tulla eteen kun soittaa ja kaiuttimista pitäisi kuulua ääni jollakin tavalla, niin sitten sieltä ei kuulukaan. Ei se ole näin suoraviivaista, mutta jotain tämän tapaista. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
| BugBadWolf 19.01.2017 14:32:04 (muokattu 19.01.2017 14:33:11) | |
hallu:...Onko Kemperissä muuten latenssia lainkaan? ...vahvistin kuulosta luonnolliselta kuiskausvolumella.... Tuo mainitsemasi seikka, äänenpaineen ja särön yhteyden mallintamisen vaikeudesta voi selittää sen, että tietokone malli tuntuu soittaessa luonnottomalta. Tiiähäntä Kemperin latenssista, mutta arvaan: Kyllä. Koko prosessihan on digitaalinen. Kalliimmassa kapineessa on toki kovempi prosessointiteho kuin halvemmassa, joten oletuksena voisi ajatella että hintalapun kasvaessa latenssi vähenisi. Se ei kuitenkaan ole ihan 1:1 noin, koska pakkaamisen määrä suhteessa prosessointitehoon vaikuttaa latenssiin. Hankalin paikka on kuitenkin äänen muuntaminen digitaaliseksi. Siinä tapahtuu - laitteesta tietenkin riipuen - enemmän tai vähemmän pakkaamista. Ts analoginen ääni pakataan laitteiston teholle sopivaksi paketiksi. Äänelle tapahtuu samanlaista kuin internetiin pakatulle kuvalle. Kuvistahan vähennetään värejä ja oiotaan muutenkin erilaisia mutkia suoriksi. Äänelle tapahtuu ihan samaa. Ja kun otamme ison äänen, pakkaamme sen pieneksi ja lopulta nostamme volumet normaalille toistolle, olemmekin hukanneet dynamiikkaa. Jos tämä tapahtuu halvemmassa - ts pienemmän prosessoritehon kapineessa - voi ääntä joutua pakkaamaan reilustikin latenssin pitämiseksi kurissa. Ja sama toisinpäin. Kovalle prosessorille lähetetään mahdollisesti vähemmän pakattua tavaraa, jolloin äänenlaatu paranee, mutta latenssi ei lyhene. Sama pakkaaminenhan tapahtuu yksinkertaisimmillaan jo tirauttamalla digitaaliefekti vahvistimen looppiin. Jotakin sieltä vain katoaa, vaikka minkälaisella kapineella yrittäisi. Samanlainen kompressoituminen tapahtuu myös äänittäessä. Voidaankin siis sanoa että mallintava nauhoittaa soittoa, käsittelee "äänitteen" eri ohjelmanpalasilla ja lopulta soittaa sen vahvistimelle. Siihen luonnottomuuteen vaikuttaa siis useampikin asia. Yksi on todellakin se, että päämme väittää päätesärölle runtatun vahvistimen kuulumista kissanpieruvolumella vääräksi. Tästä seuraa se, että kapine ei toimi mielestämme loogisesti. Loppujen lopuksi se luonnottomuus on siis osin tottumuskysymys ja siihen vaikuttaa varsin paljon kuulijan oma historia musiikkilaitteiden parissa. En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
| hallu 19.01.2017 15:51:43 | |
BugBadWolf: .......................Loppujen lopuksi se luonnottomuus on siis osin tottumuskysymys ja siihen vaikuttaa varsin paljon kuulijan oma historia musiikkilaitteiden parissa. Tämä muuten on varmaan kohdallani totta. Olen pienen ikäni puuhannut analogisten vahvistinten kanssa ja vieläpä treenikämppäympäristössä ja lapsuuden kotona ei ollut mitään rajoitteita vahvistimen voluumin kanssa eikä esimerkiksi 100w Fender Showmanin luukuttaminen ollut mikään ongelma. Ei ennenvanhaan muutenkaan käytetty vahvistinta samaan tarkoitukseen kuin nykyisin (hiljaa soittamisen) vaan vahvistimella vahvistettiin kitaran ääntä :-) ja mitä enemmän se vahvisti niin sen parempi vahvistin ja kylän kovin jätkä oli se jolla oli korkein torni :-) Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
 ÄrGee19.01.2017 16:01:23 | |
Jos ei digitaalisesta loaderista saa kunnon impulsseilla haluamaansa, niin on kyllä käyttäjässä vika. Mesa Cab Clonesta en ole nähnyt yhtäkään hyvän kuuloista demoa edes, ylihintainen ja epäonnistunut tuote sinänsä hyvältä merkiltä. Ownhammerin impulsseissa on ihmeellisen paljon vaihtoehtoja, ja erittäin hyvin miksaukseen istuva luonnollinen soundi. Noita voisi seuraavaksi katsella ostoslistalle, jos vaikka Englin ja Orangen, koska tuo Mesa STD on ilmainen. Ibanez-pervo, kamarunkkari kitaristi. | |
| hallu 19.01.2017 16:37:13 | |
ÄrGee: Jos ei digitaalisesta loaderista saa kunnon impulsseilla haluamaansa, niin on kyllä käyttäjässä vika. Mesa Cab Clonesta en ole nähnyt yhtäkään hyvän kuuloista demoa edes, ylihintainen ja epäonnistunut tuote sinänsä hyvältä merkiltä. ...................... No tätä minäkin olen epäillyt, että olen itse jollakin tavalla viallinen. Mun mielestä Cabclonen demot kuulostaa ihan hyviltä, mutta ei ne kerro koko totuutta se soittotatsi on olennainen ja CabClone kyllä tuntuu käytössä tosi hyvältä ....... (tai siis minä olen siitä tykännyt). Kaappiimpulsseja en ole osannut käyttää (siis sitä loaderia), vaan olen käyttänyt Logicin vahvistinmallinnuksen mukana olevaa kaappimallinninta transperentin vahvistimen kautta käyttäessäni analogista vahvistinta tai sitten suoraan vahvistin mallin lisänä. Torpedon kaappiblugia olen käyttänyt analogisen vahvistimen kanssa ja Logicin vahvistinmallin kanssa niin että olen sulkenut Logicin oman kaappisimun valitsemalla "driect out":n kaapin tilalle ja käyttänyt sitten Torpedoa. Olen kyllä huomannut että minulla on aivan vääristynyt käsitys kitarasoundista ja siitä miltä sen pitäisi kuulostaa ja kärsin siitä alituiseen. Lisäksi käytän varmasti laitteitani ihan väärin kun väärät laitteet kuulostavat korviini hyvältä ja oikeat laitteet eivät riittävän hyvältä. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
| Jucciz 19.01.2017 18:05:16 | |
ÄrGee: ... nähnyt yhtäkään hyvän kuuloista demoa ... Tähän on tultu. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)