Roots ›

En tiedä onko Gibbonsista ollut täällä puhetta mutta nyt on sitten ainakin.
 
Minun vaatimaton mielipide on että Billy Gibbons on SE valkonaamablues/rock kitaristi!
 
Gibbons on yksi niitä harvoja joka on oikeasti luonut oman tunnistettavan soundinsa.Soundilla tarkoitan koko pakettia tatseineen,tyyleineen ja mausteineen.
 
Vaikka texasin partaveikot on puuhaillut melko tukevan nipun levyjä ei B.G soitossa ole havaittavissa varsinaista toistoa.
 
Gibbonsin soitto vaan on yksinketaisesti maukasta!
 
Kertokaa mietteitänne oi ystävät hullut..
 
-B-

Bili on kova pate vetään. Mutta ei kyllä minusta selkeä blueskitaristi, bluespohjainen rockkitaristi, jos nyt jotain genreä hänen soitolle hakee. Staili on jokseenkin samanlainen jo ekalta levyltä lähtien.

Jos oikein TODELLA valkosista blues/rock -kitaristeista puhutaan, niin sillon ei ole kuin yksi vaihtoehto ja se on Johnny Winter!
 
Heh... joo, kyllä Gibbonsin Billy ja ZZ Top on olleet mulle tärkeitä vaikuttajia aina siitä lähtien, kun kloppi-ikäisenä näin Hittimittarista Sleeping Bag -videon. Sillä on ollut aina helvetin hyvä soundi ja soittotyyli on kans just sellanen, mistä mä tykkään. On aika vaikea funtsia, mitä herra G olis ilman Dusty Hilliä ja Frank Beardiä, mutta ei kai sillä ole niin väliäkään. Kun ZZ Top on alusta asti ja yli 30 vuotta pysynyt samalla kokoonpanolla kasassa, niin tuskin se tilanne siitä ihan heti muuttuu. Ja jos Gibbons on hieno kitaristi, niin ZZ Top on hienoin ja tyylikkäin bändi ikinä.

Kyllähän tuo taannoinen Suomen keikka (Hartwall Areenalla, lämppärinä Gary Moore) äijät koviksi todisti. ZZ Top on aina cool bändi.

Jos oikein TODELLA valkosista blues/rock -kitaristeista puhutaan, niin sillon ei ole kuin yksi vaihtoehto ja se on Johnny Winter!
 
Soittiko Billy "pikkuskidinä" (eli alta 18-v) Johnny Winterin taustabändissä tai edes samassa bändissä Winterin kanssa jonkun silloisen staran taustalla? Jostain tuollainen ajatus putkahti mieleeni.
 
Varusmiesaikana näin ekan kerran "Billy Gibbons Band'in" (muistaakseni tuo oli nimenä!) telkkarissa, ja olin silloin varma, että kyseessä oli maailman paras bändi.

Soittiko Billy "pikkuskidinä" (eli alta 18-v) Johnny Winterin taustabändissä tai edes samassa bändissä Winterin kanssa jonkun silloisen staran taustalla? Jostain tuollainen ajatus putkahti mieleeni.
 
Mä en ole tollasesta ainakaan kuullut, enkä muista kummankaan maininneen tästä mitään ainakaan missään niistä jutuista ja haastatteluista mitä olen lukenut. Asia olisi varmasti pistänyt silmään. Vaikuttaa todella epätodennäköiseltä, vaikka tyypit varmasti tunsivatkin toisensa. Kertoopa Johnny jopa epäilleensä Billystä Rio Grande Mudin jälkeen, jotta "man, he`s never gonna make it. He`s not a blues player". Mutta myöntää joutuneensa ottamaan myös sanansa takaisin.
 
Mutta toisaalta, eipä mun tiedot kummankaan herran uran alkuvaiheista ole niin vedenpitäviä että uskaltaisin mennä varmaksi vannomaan...

Tämmösen huhun oon kuullu... nuorena miehenä J. Hendrix oli jammaillu kotioloissa BG:n kanssa siihen malliin, että Tsimi oli nakannut kitaran pariks viikoks narikkaan, elikäs masentui Gibbonssin huimista bluesvedoista!

Gibbonsia arvostan erittäin paljon. Miehen tyylin tunnistaa melko hyvin ja soitto on maukasta. Tällä hetkellä ZZ Top -kierrossa on Tejas, jossa mielestäni hyviä juttuja pirusti ja kitara laulaa.. Kuunnelkaa ja fiilistelkää vaikka El Diablo! Gibbons on parhaimpia!

Tämmösen huhun oon kuullu... nuorena miehenä J. Hendrix oli jammaillu kotioloissa BG:n kanssa siihen malliin, että Tsimi oli nakannut kitaran pariks viikoks narikkaan, elikäs masentui Gibbonssin huimista bluesvedoista!
 
Kehuihan mr. Hendrix Billyn soittotaitoja peräti Tonight Showssa... Ja äijät olivat kiertueellakin yhdessä. Gibbonsin bändihän oli tuolloin psykedeliapumppu Moving Sidewalks, joka lämppäröi Hendrixiä Experience -kiertueella. Gibbons on itse muistellut Hendrixiä tällä viisiin: "He was quite a guy. He and I would sit in the backstage dressing room and he`d say "Oh, yeah - do you know this"? and he`d whip out some savage lead. I`d say, "Well, ah, no. Could you go through it one more time"?
 
Ja antoipa Jimi Gibbonsille tuolla kiertueella lahjankin, vaaleanpunaisen `58 Straton.

Itselläni on kolme ZZ Topin levyä (Tres Hombres,Deguello ja Eliminator) ja olen aivan samaa mieltä. Gibbons on tosi taitava ja tyylitajuinen kitaristi.

Kuuntelinpa viime yönnä töissä pitkästä aikaa Tres Hombresin, hiljaiseksi veti aamuyön tunteina,kun Billyn kitarointia kuunteli. Kurko äijä!

Tällä hetkellä ZZ Top -kierrossa on Tejas, jossa mielestäni hyviä juttuja pirusti ja kitara laulaa.. Kuunnelkaa ja fiilistelkää vaikka El Diablo! Gibbons on parhaimpia!
 
Joo, tuo Tejas on hyvällä tavalla erilainen ZZ Top levy. Biisien tarinat liittyy enemmän tai vähemmän Texasiin - varmaan kiehtoo minua vanhana pohjalaisena. Puuttuu levyhyllystä, vaan ei kauan. *Arrested for Driving While Blind*!

Ou jea. Gibbonsin raaka soittotatsi on kyllä minun mieleen. Aivan loistava kitaristi. Voisinpa sanoa, että yksi maailman parhaista.

Ou jea. Gibbonsin raaka soittotatsi on kyllä minun mieleen. Aivan loistava kitaristi. Voisinpa sanoa, että yksi maailman parhaista.
 
Kyllä. Billin touhu on mennyt minusta entistä mielenkiintoisemmaksi viimeisillä levyillä. Pojilla ei ole selkeästi enää tarvetta tehdä hittibiisejä, kun karkkirahaa putoo varmaan suhteellisen mukavasti vanhoistakin hiteistä ja nyt voivat toteutttaa suoraan itseään, ilman paineita levyjen myynnistä. Uudet levyt ovat täynnä mitä mielenkiintoisinta virittelyä. Ja saundit ovat hjuikeaa pörinää ja pauketta.

Jep.
 
Minäkin pidän Gibbonsista... luokanopettajani opetti mut kuuntelemaan ZZ Top'ia, kun olin 9-vuotias. Kiitokset siitä.
 
Olen aina pitänyt Gibbonsin tyyliä ja tekniikkaa omintakeisena ja mielenkiintoisena. Luin myös aikanaan sellaisen stoorin, että Gibbons on ollut yksi tapping-tekniikan edelläkävijöitä. Queenin Brian May kertoi oppineensa tappingin joskus 70-luvun loppupuolella joltain henkilöltä, joka sanoi itse oppineensa sen Gibbonsilta. En tiedä onko legendaa mutta hauska tarina.

Jep.
 
Minäkin pidän Gibbonsista... luokanopettajani opetti mut kuuntelemaan ZZ Top'ia, kun olin 9-vuotias. Kiitokset siitä.
 
Olen aina pitänyt Gibbonsin tyyliä ja tekniikkaa omintakeisena ja mielenkiintoisena. Luin myös aikanaan sellaisen stoorin, että Gibbons on ollut yksi tapping-tekniikan edelläkävijöitä. Queenin Brian May kertoi oppineensa tappingin joskus 70-luvun loppupuolella joltain henkilöltä, joka sanoi itse oppineensa sen Gibbonsilta. En tiedä onko legendaa mutta hauska tarina.
 
Jaa-a. Vaikea sanoa, kun se varsinainen tapping on Gibbonsin soitossa ollut melko harvinaista aina..jotain hyvin lyhyitä pätkiä siellä täällä. Pinch-harmonicsienkin keksimisestä Gibbonia on "syytetty" ja onhan Gibbons varmaankin ensimmäisiä kitaristeja ollut, jotka ovat omaksuneet ko.jutun osaksi tyyliään.

 
Luin myös aikanaan sellaisen stoorin, että Gibbons on ollut yksi tapping-tekniikan edelläkävijöitä.
 
Gibbonsilta kysyttiin jossain '80 luvun alkupuolella tehdyssä haastattelussa (joku kitaralehti siis kyseessä, en muista mikä), että täppääkö hän koskaan nuotteja oikealla kädellään (tjsp), ja Gibbons vastasi, että tottakai ja neuvoi haastattelijaa kuuntelemaan jonkun biisin missä hän tätä tekniikkaa käyttää. En muista kuollaksenikaan mikä ZZ Topin biisi tässä oli kyseessä, mutta muistan tarkistaneeni, että '70 luvulta tuo biisi oli.

Luin myös aikanaan sellaisen stoorin, että Gibbons on ollut yksi tapping-tekniikan edelläkävijöitä. Queenin Brian May kertoi oppineensa tappingin joskus 70-luvun loppupuolella joltain henkilöltä, joka sanoi itse oppineensa sen Gibbonsilta. En tiedä onko legendaa mutta hauska tarina.
 
Samantapaisen jutun olen myös lukenut. Tapping oli käytössä Queenin -77 julkaistulla "News of the World"-albumilla. Gibbons olisi sitten käyttänyt kyseistä tekniikkaa mahdollisesti jo useampia vuosia aikaisemmin.

kyllä zeppareiden vanhat lätyt on kivaa kuunneltavaa, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että nykyinen paljettitakkirokki ei kolahda, ei ole kolahtanut vuosiin. en nyt muista noita levyjä miten ovat ilmestyneet, mutta selvästi on huomattavissa jako texasbluesin ja kaupallisen roilotuksen välissä. kun olivat lämmittämässä eissareita herran vuonna ties mitä finnairilla niin hmhh... videoaikakausi on ollut topille turmiollista musiikillisesti. kaverit toivottavasti tekee edelleen sitä mistä diggailee, mut mulle ei uppoo afterburnerit.