Bassot ›

Käväisin kokeilemassa tuollaista 5-kielistä Warwick Corvette Standard beissiä joka oli tuota Swamp Ash eli saarni mallia. Olin ihan tyytyväinen kuulemaani, mutta rupesi mietityttämään, että minkähänlainen tuo bubinga-runko on saarniin verrattuna?
Kannattaisiko hankkia sittenkin käsiinsä Bubinga-malli?
Osto mielellä siis ollaan.

Bubingamalli on ainakin painava, soundi "bassovoittonen", ts. esim. E-kieli kumisee mukavasti, mutta muut kielet jäävät vähän pimentoon

Bubingamalli on ainakin painava, soundi "bassovoittonen", ts. esim. E-kieli kumisee mukavasti, mutta muut kielet jäävät vähän pimentoon
 
Eipä ne muut kielet erityisemmin pimentoon jää. Mikkejähän saa kallistettua. Saundi on tosiaan erittelevämpi ja syvempi kuin saarnirunkoisessa 'Vetessä. Minun makuuni parempi, jonkun muun ei.

No jos tuo saarni-runkoinen on erittelevämpi niin olisiko se ehkä bubingaa sopivampi kovaan alaviremättöön. Ajattelin, että meneekö kovin mössöksi jos on bubingaa?

No jos tuo saarni-runkoinen on erittelevämpi niin olisiko se ehkä bubingaa sopivampi kovaan alaviremättöön. Ajattelin, että meneekö kovin mössöksi jos on bubingaa?
 
Jos lukaiset uudestaan, niin huomannet että nyt meni puulajit väärin päin. Eli bubinga on mielestäni erittelevämpi. Alaviremätöstä en osaa sanoa, muuta kuin että moni metallimies on Warwickiin tyytyväinen, puulajeista riippumatta. Kaula tekee kai suurimman eron saundiin.

Jos lukaiset uudestaan, niin huomannet että nyt meni puulajit väärin päin. Eli bubinga on mielestäni erittelevämpi.
 
No katos perkele niin menikin.
Mutta olen vähän sellaisen käsityksen saanut, että bubinga on enemmän sellainen alapää-puu ja saarni keskialueen puu. Siis soundin puolesta.

Mietin sitä vaan, että kuinka paljon siitä puun "soundista" on jäljellä kun se kajahtaa ulos kajarista?
 
Jaa-a, onkohan paljoakaan loppujen lopuksi? Nyt kultakorvat ärähtävät, ja tulevat toteamaan että puu se on bassossakin se joka soi, elektroniikka vain vahvistaa sen, ja millin naarmunkin kuulee jo basson soinnissa... ;) Varmaan helpommin kuulee puiden erot akustisesti, mutta miten on, kuinka paljon se puu oikeasti vaikuttaa siihen mikin poimimaan värähtelyyn? Kai tämänkin joku on tutkinut..?

Jaa-a, onkohan paljoakaan loppujen lopuksi? Nyt kultakorvat ärähtävät, ja tulevat toteamaan että puu se on bassossakin se joka soi, elektroniikka vain vahvistaa sen, ja millin naarmunkin kuulee jo basson soinnissa... ;) Varmaan helpommin kuulee puiden erot akustisesti, mutta miten on, kuinka paljon se puu oikeasti vaikuttaa siihen mikin poimimaan värähtelyyn? Kai tämänkin joku on tutkinut..?
 
Mulla ei ole nyt tarjota mitään tutkittua tietoa, ainoastaan vahvaa arvelua ja perisuomalaista mutua siitä että basson sointi on valtaosin niistä puista kiinni. Ja nyt en ole puhumassa soinnin vivahteista tai pienistä sävyeroista vaan siitä että soiko basso noin ylipäänsä vaiko ei. Esimerkkinä vaikkapa Fendereille tyypilliset dead spotit g-kielen 5-7 nauhalla: huolella valituilla puilla niistäkin päästään eroon. Jos puut ei toimi, niin sitä ei millään überhifi-mikeillä tai painavilla talloilla pelasteta. Tähän mennessä testaamistani/omistamistani bassoista vain todella harva soi tasaisesti koko otelaudan läpi - yleensä aina löytyy merkittävästi paremmin tai huonommin soivia alueita! Alarekisteri soi yleensä suht hyvin e-kielen alimpiä ääniä lukuunottamatta, mutta sitten kun esim.kavutaan g-kielen puolivälin seutuville, soivatko sieltä äänet suhteessa yhtä voimakkaasti? Siis ettei tule tunnetta siitä että ko. ääniä pitää ruoskia lujempaa jotta ne erottuvat yhtä hyvin kuin alemmat toverinsa. Osa noista sointieroista johtuu tietysti ihan jo basson konstruktiosta (esim. pulttikaula), mutta suurin osa (IMO) menee puiden piikkiin. Toiset kalikat resonoivat paremmin/sopivammilla taajuusaluiella kuin toiset.
Tästä näkökulmasta rohkenen väittää että juuri se puiden soundi sieltä ämyristäkin tunkee pihalle, enemmän tai vähemmän vääristyneenä.
 
Mitä mieltä ovat kolleegat?
(toivottavasti pointti välittyi. nyt illan soittohommien jälkilöylyissä ei ole ihan selkein tekstintuottamis...öh vireystila)

Voisi koittaa metsästää tuollaista bubingaista testattavaksi ja testata saarni-runkoisen kanssa rinnakkain.

Tai mikit tai soittotekniikka tai styrkka...
 
Mietin sitä vaan, että kuinka paljon siitä puun "soundista" on jäljellä kun se kajahtaa ulos kajarista?
 
Jos mun pitäis soittaa studiossa leppä/vaahtera -Jazz Basso -kopiolla tahi Corvetella, jossa mikit on samoissa paikoissa niin kyllähän siinä on iso ero. Sama soittaja kuitenkin kyseessä. Livenä asia on eri. Viime helmikuisella Irlannin keikkareissulla en uskaltanu viedä lentokoneeseen kumpaakaan Wartburgeistani, mutta tulin vallan hyvin toimeen 65 euron Yamahallani. Saundit oli jopa hyvät.

Absqua puhuu jälleen asiaa.
 
Olen samaa mieltä että puilla (ja soittimen rakenteellisilla ominaisuuksilla) on merkitystä sille soiko koko ritsa vai ei.
 
Eri asia taas mielestäni on erottuuko esmes se kannen ja muun bodyn väliin heitetty millin paksuinen tietyn puun siivu sieltä loppupeleissä. Tai sitten kuinka puu valinnat vaikuttavat soittimen erottelevuuteen tai soinnin muhkeuteen tahi muuhun, ainakaan niin että ne erot sieltä styrkasta ulos erottuisivat.
 
Akustisissa soittimissa ymmärrän kyllä eri puiden vaikutuksen, mutta jotenkin sähköpelien yhteydesä "soitan heviä, sopiiko bubingalankku mulle?" -asettelu on vähän öh... noh, on vaan semmonen.
 
Itselleni riittää kyllä jos soitin on hyvin tehty eli se soi. Sama se jos se on vaikka sitten paperimassaa... No, ei nyt ihan mutta ymmärtänette pointin.

Samin kirjotuksessa on kyllä järkeä. Täytyy kokeilla nuo akustiset ominaisuudet kummastakin versiosta jos vain saan kummatkin käsiini. Styrkkarin kanssa voisi kokeilla myös.

Itse olen kohtuullisen ummikko näissä puulajiasioissa. En yhtään epäile Absquan sanoja puiden merkityksestä, mutta toisaalta aika vähän minulle on loppupeleissä kertynyt aidosti vertailukelpoista dataa aiheesta.
 
Onhan tämän elämän aikana tullut kokeiltua jos jonkinmoisia bassoja, mutta melko pintapuolisiksi ja epäanalyyttisiksi ne tyypitykset ovat yleensä jääneet. Kun joskus vaikkapa jonkun kaverin soitinta näpeltää, ei sitä tule ajateltua että mitäs puuta kroppa, otelauta sun muut ovat tai tehtyä muistiinpanoja tulevia vertailuja varten. Enemmänkin vaan fiilistelee kokonaisuutta ja miettii onko se parempi/hienompi/kalliimpi kuin oma basso...
 
Mutta minä olenkin enempi tällainen "happy-go-lucky"-tyyppi soitinten suhteen. Ei minulla ole päässäni jotain eksaktia ihannesoundia, enkä kuvittele että voisin saavuttaa sen teettämällä soittimen tarkkaan määritellyistä materiaaleista. Sanotaanko vaikka että annan hyvän soundin löytää minut eikä päinvastoin...