Etno, proge, latin ›

Juzzu: Perfect Element Pt.1 ja Remedy Lane.
 
Just pistin nämä Playlta tilaukseen. Remedy Lane löytyikin jo minidisciltä, sevverta kova et ansaitsee tulla päivitetyksi orkkikseksi.

Täytyy varmaan mennä Tampereelle tsekkaamaan ellei ole pahin rahapula.

Olihan kyllä Ragnar mies paikoillaan. Ei mikään Hallgren, vaan ei tarviikaan. Karismaattinen tyyppi ja sekä soitto että laulu futas. Chain Sling oli aika uskomaton.
 
Hjelm näytti myös viihtyvän, ja toimi.

1754 päivään ei ole tässä ketjussa keskusteltu, joten avaan pelin.
Enpä ole pitkään aikaan ollut näin innoissani PoSin levystä. Viisi ekaa biisiä kuunneltuna ja täähän kuulostaa pirun hyvälle! Vinyyli lähti tilaukseen. Erityisesti miellytti Meaninglesin efektoitu laulu, mikä muistutti hieman säkkipilliä ja muutenkin Danielin laulu. On se kova. Levy kuulostaa siltä, että siinä on yhdistetty Road Saltit ja Entropia-Remedy Lane ajan levyt.

Gildenlöw höpisee Spotifyn Metal Talks -sarjassa: https://open.spotify.com/album/6SMKR32YchLNAeDdq6VfTL
 
Uutukainen pitää kyllä pyöräytellä tänään, eipä ole bändiä tullut kuunneltua kauheasti liki vuosikymmeneen, tosin Remedy Lanen remix-version kuuntelin tossa taannoin ja kyllähän se lämpiä muistoja herätti.

Remedy Lanen jälkeen en ole tästä bändistä suuremmin jaksanut innostua, mutta tämä uusi levy toimii kyllä meikäläiselle. Aika helvetin hyvä levy.

Alla Daniel avaa hieman teemaa ja ajatuksia albumin konseptin takana.
 
"For four long months in the first half of 2014, I was in the hospital. I came there with the first snow, and when I left it was almost summer.
 
During those weird months I had a hole in my back deep enough to expose my spine. I spent all my time on either my left side or my right side, and I had to shift every 20 minutes or my legs would start to hammer me with pain.
 
I could only eat every second day, and every other second day I was fasting and rolled down to surgery, where I was put under for wound care - as a lifelong insomniac I learned to love and long for those dreamless black voids of Propofol nothingness - those perfect two seconds of dizziness and pain relief just after the injection started to burn my arm from the inside and before I disappeared.
 
Yes, and I learned more. I had to learn to take my own blood thinner injections in my leg and stomach. I went through horrible withdrawal days after I secretly decided to quit the morphine, cold turkey, since I didn't like the pills and they didn't help. I learned how to shower with an electrical pump mounted into my lower back. When I got out, I even had to learn how to walk stairs again.
 
I did NOT, however, learn that I need to spend more time with my family. I did NOT learn that I should spend less time of my life worrying and stressing. I did NOT learn that life is precious and every second of it counts. No, I did not learn those things - simply because I already knew them by heart. We all do. Our priorities do not change in the face of death, they just intensify. We get reminded of them. Suddenly, painfully, honestly, we remember how to live.
 
We start the concept in a hospital bed where I'm brought to the emergency ward with flesh-eating bacteria - teams of doctors struggle but no antibiotics help and no morphine takes away the pain. What started off as an annoying infection has, in just hours, suddenly pivoted into the very real possibility of my actual dying. From that point we go back to key points over the recent years that have passed since the Remedy Lane time span. From bed to bed - the beds of childbirth, of family deaths, of dementia, of sex and lovers, and of decades of an undying love. The hospital bed is our narrative hub, right there in the slowly passing light of day - a dusk also representing time, aging, the circle of life, the increasing oblivion of dementia, the increasing coldness of society, fading love, Ikaros' failure, falling hope, but also the beauty of the transition, of the inevitable. And of the hope of a tomorrow, the hope of change, no matter how frail and naive that hope may be. The animal within us refuses to lie down and admit defeat. This beast may very well threaten to devour us every minute of our civil lives, but at the brink of death it is that same beast who steps up and saves us."
 
-Daniel Gildenlöw

Hieno levy, hyvin alkaa tämä vuosi progerintamalla! Toivottavasti PoS saisi taas uransa uuteen nousuun. Muistan kun Treen Klubilla v. 2012 olin kattomassa ja meitä oli siellä paikalla valehtelematta varmaan jotain 30 henkee yleisössä. Hävetti oikein!

Sevverta kehutte uutta levyä että senhän joutuu hankkimaan pikimmiten, etenkin jos löytyy Remedy Lane-viboja.

Artturi: Hieno levy, hyvin alkaa tämä vuosi progerintamalla! Toivottavasti PoS saisi taas uransa uuteen nousuun. Muistan kun Treen Klubilla v. 2012 olin kattomassa ja meitä oli siellä paikalla valehtelematta varmaan jotain 30 henkee yleisössä. Hävetti oikein!
 
Kyllä tuo 30 henkeä yleisössä on aika lailla alakanttiin. Toki tilaa oli yleisössä.

Ikkeri: Kyllä tuo 30 henkeä yleisössä on aika lailla alakanttiin. Toki tilaa oli yleisössä.
 
Samaa tuumasin, että vaikka eturivin tuntumassa olinkin, niin kyllähän siellä klubilla mukavasti väkeä riitti ja tunnelma oli lavan edustalla tiivis, vaikkei tietenkään loppuunmyyty ollutkaan. Saman rundin Nosturin keikalla riitti myös mukavasti väkeä.

Ok, muisti voi vähän pätkiä..

Oonko ainoa ketä häiritsee levyn soundimaailma? Varmaan tässä on haettu jotain omaperäistä ratkaisua, ja tavallaan voin antaa pisteet siitä. Mutta jotenkin ei vaan toimi. Varsinkaan tälläisessä musiikissa jonka olisi tarkoitus potkia välillä persuksille. Esim. rummut kuulostaa niinkuin niille ei olisi tehty mitään miksausvaiheessa.. Spotifyn haastiksessa Daniel kehui rumpusoundin olevan viimein sitä hän on aina halunnut.. WTF :D

Edellisen ihmekokeilun jälkeen tätä kestää jo kuunnella. Ei ihan just sitä mun mieluisinta mutta PoS-levyksi ihan jees.

Meaningless on kyllä erinomainen biisi. Erityisesti intron ja outron vinguttelut toimii jumalattoman kovaa.

tommijk: Oonko ainoa ketä häiritsee levyn soundimaailma? Varmaan tässä on haettu jotain omaperäistä ratkaisua, ja tavallaan voin antaa pisteet siitä. Mutta jotenkin ei vaan toimi. Varsinkaan tälläisessä musiikissa jonka olisi tarkoitus potkia välillä persuksille. Esim. rummut kuulostaa niinkuin niille ei olisi tehty mitään miksausvaiheessa.. Spotifyn haastiksessa Daniel kehui rumpusoundin olevan viimein sitä hän on aina halunnut.. WTF :D
 
Just hyvältä kuulostaa. Erittäin luonnolliselta ja ilmavalta. Ei oo mitään turboahdettua nykysaundia vaan kuulostaa omanlaiselta, kuulostaa PoSilta.

Tuossa Cruise To The Edgen keikka:
 
https://www.youtube.com/watch?featu … e&v=D_HHfxQC6Bc&app=desktop

Regalis Apertura: Tuossa Cruise To The Edgen keikka:
 
https://www.youtube.com/watch?featu … e&v=D_HHfxQC6Bc&app=desktop
 
Ragnar pistelee saatana!
e. Muutenkin näyttää toimivan sekä uudet että vanhat biisit mukavasti.

Infernossa 2/2017 julkaistu mittava Pain of Salvation haastattelu luettavissa nyt myös verkossa.
 
http://www.inferno.fi/konseptialbum … ussa-pain-salvationin-daniel-52792/