Kitarat: kitarakamat ›

basisti1971: Moi.
 
Joisain harvoissa F-aukkoisissa akustisissa sekä viuluperheen soittimissa.
Se ihan tuntemamme satulan näköinen kikare kannen takareunassa jonka yli (taka)jänne kulkee ja jonka korkeutta muuttamalla saa näppärästi muutettua kielten painetta kantta vasten ja sitä kautta muutettua kannen sointia.
 
Sähkösoittimissa (poislukien em. viuluperhe) ylä- ja alasatulasta puhuminen aiheuttaa ainakin meikäläisellä puhujan täyspäisyyden kyseenalaistamisen.
 
Kyllä se on viulussakin talla, ja kontrabassossa.

hollstro: Kyllä se on viulussakin talla, ja kontrabassossa.
 
Ei sellaista tallaa ole olemassakaan. Kielitaidottomien houreita koko talla.
 
Se on kielisilta. Sivistykää kansalaiset ja maailma pelastuu.

hollstro: Kyllä se on viulussakin talla, ja kontrabassossa.
 
Basisti1971 puhuu aidasta, sinä taas aidanseipäästä. Mitä "viulun alasatula" tarkoittaa, löytyy täältä:http://www.viulunrakentajat.net/alasatulajanuppi.php3
 
Basisti1971 sen jo sanallisesti selittikin.

milahtee: Basisti1971 puhuu aidasta, sinä taas aidanseipäästä. Mitä "viulun alasatula" tarkoittaa, löytyy täältä:http://www.viulunrakentajat.net/alasatulajanuppi.php3
 
Basisti1971 sen jo sanallisesti selittikin.
 
Kiitos, tämä selventää. Onhan mun kontrassakin tollanen, ja sitten salaattikauha.

Täytyy vähän palata aiheeseen naapurifirman eli Fenderin puolelta. Fenderin customshoppeja kaupitellaan myös reissueina ja jos kerran homman nimi on Gibsonilla noudattaa niitä alkuperäisiä speksejä kohdevuodelta, niin Fenderin -54 customshopissa näytti olevan loimuvaahterakaula ja kolmikerroksinen helmiäispleksi (voiko olettaa noin karkeiden virheiden jälkeen, että muutakaan speksit vastaa 1954 stratoa?). Mikä tää juttu Fenderillä on? vai onko Fenderillä oikeiasti vastoin luulojani ollut jo 54 vuonna loimuvaahterakaula ja kolmikerrospleksi ja kulta värivaihtoehtona?

hallu: Täytyy vähän palata aiheeseen naapurifirman eli Fenderin puolelta. Fenderin customshoppeja kaupitellaan myös reissueina ja jos kerran homman nimi on Gibsonilla noudattaa niitä alkuperäisiä speksejä kohdevuodelta, niin Fenderin -54 customshopissa näytti olevan loimuvaahterakaula ja kolmikerroksinen helmiäispleksi (voiko olettaa noin karkeiden virheiden jälkeen, että muutakaan speksit vastaa 1954 stratoa?). Mikä tää juttu Fenderillä on? vai onko Fenderillä oikeiasti vastoin luulojani ollut jo 54 vuonna loimuvaahterakaula ja kolmikerrospleksi ja kulta värivaihtoehtona?
 
Loimuvaahterakauloja on noinkin vanhoissa, mutta pleksi oli 1-kerroksinen.
 
Eikä se speksin alkuperäisyys ole ihan helppo juttu Gibsonillakaan. R:ät on eroteltu toisistaan numeroilla, vaikka alkuperäisissä saman vuoden aikana on melkoista vaihtelua esim. kaulan paksuuden ja vaahterakannen osalta. Gibson on vetässyt mutkat vähän suoremmaksi, sillä ne 1700 Stankkua olisi pitänyt tehdä yksi kerrallaan uudelleen js olisi ihan tarkkoja speksin suhteen. Osin näihin on mentykin, eli myynnissä on myös replikoita alkuperäisistä, mitä normi R siis ei kaikilta yksityiskohdiltaan ole. Ja niistä replikoista toki pyydetään vielä enemmän kuin true historic-malleista.

hollstro: Loimuvaahterakauloja on noinkin vanhoissa, mutta pleksi oli 1-kerroksinen.
 
............
 
Oliko tosiaan ?!?! no hemmetti eihän tässä auta muuta kuin mennä taas nurkkaan häpeämään.

Laitetaanpas itseltä täysin turha postaus tähän aiheeseen.
 
Eli mitäs jos ne kaikki Gibson LP R kitarat olisivat saman hintaisia???
Tai jos kaikki uudet soittimet olisivat saman rahan päässä?
 
Ihan typerä ajatusleikkihän tämä on, mutta jos näin olisi... niin vähenisikö kitaroiden jatkuva vaihtaminen ja olisivatko soittajat enemmän tyytyväisiä kitaroihinsa? Tietysti soittimien pitäisi olla jotenkin järkevän hintaisia, mutta tämä on muutenkin ihan utopistinen ajatus.
En kuitenkaan usko, että vaikka kaikki uudet kitarat maksaisivat 1000 euroa(esim.), niin se vähentäisi erilaista kamarumbaa mitenkään. Päinvastoin, moni varmaan haluaisi kokeilla vieläkin enemmän erilaisia soittimia ja etsiä sitä mahdollisesti itselle parhaiten käypäistä. Näin ainakin luulen, vaikka tuo hinta olisi hieman enemmänkin.
Se itselle kaikkein paras kun ei aina löydy välttämättä juuri niistä malleista ja merkeistä, joita on joskus murrosikäisenä ajatellut. Ei myöskään aina kaikista arvokkaimmista. Joku kumma siinä on, että sohvan vieressä oleva Landola tms. saattaa saada enemmän soittoa osakseen, kuin vieressä oleva kymmeniä kertoja kalliimpi kitara joka soundaakin paremmalla ja on myös parempi soittaa jne. Ainakin itsellä tuntuu menevän ihan kummallisesti nämä jutut, useasti :)
 
Mielenkiintoinen olisi kyllä tällainen kokeilu, varsinkin jos sitten myöhemmin selviäisi niiden soittimien todelliset arvot. Olisiko ne arvokkaimmat soittimet jääneet itselle, vai vaihtuneet matkan varrella halvempiin?
Tosin joistakin soittimista kyllä tietää jo ulkoisestikkin, että onko se arvokas vai ei. Jotkut ovat myös jo rakenteelliseti kalliimpia tehdä kuin toiset.
Olen yrittänyt bändihommien loppumisen takia ihan tietoisesti myydä arvokkaampia soittimia pois ja oikeastaan kun kotona soittaa hiljaisella volumella, ei moniakaan parempia kitaroita tule edes soitettua niin paljon kuin jotain todella halpoja. Ja edelleenkin ne kalliimmat ovat soundillisesti parempia ja myös parempia soittaakkin, mutta aina ne ei vaan viihdy niin hyvin käsissä. En tiedä miksi näin on?
Tuntuu, että mitä kauemmin olen soittanut-->Sitä enemmän tykkään soittaa halvemmilla soittimilla ja tähän en ole keksinyt mitään järkevää selitystä. Akustisissa kitaroissa kyllä soundi on selkeästi parempi yleensä niissä hieman paremmissa.
Onko sitten niin, että ns. huonommissa soittimissa on jotain sellaista luonnetta joka laittaa haastamaan ja se voi olla soitannollisesti hyväkin kun on joitakin, ehkä, rajoittavia tekijöitä. Hyvällä kitarallahan ei näin ole, mutta silti voi joskus itseäni ruokkia soittamaan nämä halvemmat musikillisesti paremmin kuin kalliimmat ja oikeasti hyvät soittimet. Ei siinä minusta ole kyllä mitään järkeä, mutta tämä onkin vain oma juttuni. Slidellä kun soittaa ja monenlaisilla vireillä, niin aina ei kaikki todella hyvätkään kitarat ole jossain avoimessa vireessä parhaimmillaan. Vaikka voivat olla siis jossain muussa soittossa ja normivireessä todellakin hyviä soittimia.

mpekkanen: Eli mitäs jos ne kaikki Gibson LP R kitarat olisivat saman hintaisia???
 
Veikkaan, että silloin lähtisi mukaan se omaan silmään esteettisin. Tai parhaimmalta kuulostava, jos noissa nyt oikeasti on suurempia eroja soundissa. Uskoisin, että R9 myytäisiin eniten. En tiedä myydäänkö jo nytkin.

LaXu: Veikkaan, että silloin lähtisi mukaan se omaan silmään esteettisin. Tai parhaimmalta kuulostava, jos noissa nyt oikeasti on suurempia eroja soundissa. Uskoisin, että R9 myytäisiin eniten. En tiedä myydäänkö jo nytkin.
 
Myynnin määristä en tiedä noiden mallien välillä, mutta luultavasi siihenkin vaikuttaa monet kuuluisat esimerkit ja kitaran näyttävät puut. Kyllä nuo ulkoiset seikat vaan vaikuttavat ja ei siinä mitään sen ihmeellisempää.
Taitaa noissa olla hieman eroja mikkien ja tallankin suhteen joissain malleissa, jos olen oikein ymmärtänyt. Muutoin varmaan ihan hyviä soittimia kaikki, jos vain sattuvat sopivalle soittajalle.
 
E: Voi olla että sotken nuo P90 mikit ja sen yksinkertaisemman tallaratkaisun, ennen TOM tyylisiä, joihinkin Historic malleihin tai vastaaviin....

mpekkanen: Myynnin määristä en tiedä noiden mallien välillä
 
Eikä tiedä kukaan muukaan, elleivät näe aiheelliseksi sitä kertoa, nääs ne on niitä liikesalaisuuksia.
 
Taitaa noissa olla hieman eroja mikkien ja tallankin suhteen joissain malleissa, jos olen oikein ymmärtänyt. Muutoin varmaan ihan hyviä soittimia kaikki, jos vain sattuvat sopivalle soittajalle.
 
Kannattanee perehtyä asiaan, kyllähän niissä eroja on. Netistä löytyy aika kattavasti infoa esimerkiks eri kaulaprofiileista. Hieman aikaa se kyllä vie, mutta voi olla kannattavaa, jos aikoo kattavasti kommentoida. ;)

Gibsonin omat sivut on paras lähde nykyisten mallien eroille.
 
Ja mitä tulee fantasiaan siitä että kaikki Standard Les Paulit olisivat saman hintaisia, niin näin oli historiassa. Nykyinen mallien kirjo on hämmästyttävä enkä usko että se täysin palvelee tarkoitustaan. Se näkyy myös tyhjennysmyynteinä mallivuosien vaihtuessa kun diilerien pitää uusia varastoja ja vanhasta pitää päästä eroon hintoja dumppaamalla. Sehän kielii vaan siitä että tarjonta ylittää kysynnän.

hollstro: Gibsonin omat sivut on paras lähde nykyisten mallien eroille.
 
Ja mitä tulee fantasiaan siitä että kaikki Standard Les Paulit olisivat saman hintaisia, niin näin oli historiassa. Nykyinen mallien kirjo on hämmästyttävä enkä usko että se täysin palvelee tarkoitustaan. Se näkyy myös tyhjennysmyynteinä mallivuosien vaihtuessa kun diilerien pitää uusia varastoja ja vanhasta pitää päästä eroon hintoja dumppaamalla. Sehän kielii vaan siitä että tarjonta ylittää kysynnän.
 
Mallikirjon runsaushan toisaalta kertoo, että tuotantovälineet ovat kehittyneet sitten viisikymmentäluvun ja nyt pystytään tuottamaan halvemmalla enemmän.
 
E: kertoohan mallikirjon runsaus tietenkin siitä, että jos kaikille erilaisille soittajille halutaan myydä LesPaul, niin siitä kitarasta pitää tehdä tsiljoona erilaista versiota. R-sarja perinteitä arvostavalle, Standard modernin kitaran ystävälle, Trditional heille kun tykkäsi vanhasta stankusta enemmän, tribuutit, studiot ja fadedid heille jotka haluavat vain sen kitaran eivätkä halua maksaa silmäkarkista.
 
Itseäni kiehtoo seitkytluvun Gibsonit ja jos olisin rikas, niin jonkun siltä ajalta itselleni ostaisin. Niitä ei vissiin ole tullut vielä uudelleen julkaisuna, mutta eikös R-sarja ole menossa jo siellä kuuskytluvun alkupuolella R10 tai R11 taitaa olla pykälässä en muista ulkoa, niin kaipa ne seitkytluvun kepitkin joskus tulee vuoroon laskujeni mukaan R20 eteenpäin alettaisiin olla mun lemppari aikakaudessa.

hallu:
Itseäni kiehtoo seitkytluvun Gibsonit ja jos olisin rikas, niin jonkun siltä ajalta itselleni ostaisin. Niitä ei vissiin ole tullut vielä uudelleen julkaisuna, mutta eikös R-sarja ole menossa jo siellä kuuskytluvun alkupuolella R10 tai R11 taitaa olla pykälässä en muista ulkoa, niin kaipa ne seitkytluvun kepitkin joskus tulee vuoroon laskujeni mukaan R20 eteenpäin alettaisiin olla mun lemppari aikakaudessa.
 
R11? LP Std:n tuotanto oli paussilla 1961-67.
 
70-luvun Gibsoneiden maine ei ole kauhean häävi, joten veikkaan että mitään 70-luku R-sarjaa ei tule koskaan olemaan.

J.Hollström: R11? LP Std:n tuotanto oli paussilla 1961-67.
 
70-luvun Gibsoneiden maine ei ole kauhean häävi, joten veikkaan että mitään 70-luku R-sarjaa ei tule koskaan olemaan.
 
Oikeastaan Standard mallina teki "uuden tulemisen" niinkin myöhään kuin vasta 76-77. ne aikaisemmat oli Deluxeja.
Mutta juu, olishan se minun mielestäni ihan hienoa jos tulis taas LP Stankkuja hyvällä kaulalla, volutella ja 3-palasella vaahterakaulalla, kuten tuolloin hyvänä aikana.

fox: Oikeastaan Standard mallina teki "uuden tulemisen" niinkin myöhään kuin vasta 76-77. ne aikaisemmat oli Deluxeja.
 
On tuol jottain stankkuja 1968->
 
http://www.nysse.com/LPshipp.html

fox: Oikeastaan Standard mallina teki "uuden tulemisen" niinkin myöhään kuin vasta 76-77. ne aikaisemmat oli Deluxeja.
Mutta juu, olishan se minun mielestäni ihan hienoa jos tulis taas LP Stankkuja hyvällä kaulalla, volutella ja 3-palasella vaahterakaulalla, kuten tuolloin hyvänä aikana.
 
Tarjottiinhan Standardia täysikokoisilla humbuckereilla jo 74 vaan piti erikseen tilata tehtaalta. Harvinaisia ovat mutta eurooppaankin on eksynyt mulla olevan lisäksi ainakin tuo: http://www.vintageandrare.com/produ … s-Paul-Standard-1974-Sunburst-28766
 
Varsinainen sarjatuotanto alkoi tosin vasta tuossa 76 paikkeilla joten ihan oikeassa Kettu on tässä hommassa.
 
74 Custom reissue on muuten tuotannossa: http://www.gibson.com/Products/Elec … m/1974-Les-Paul-Custom-Reissue.aspx
 
J.Hollström: On tuol jottain stankkuja 1968->
 
http://www.nysse.com/LPshipp.html
 
P90-mikeillä ovat eli ei "perinteinen" Standard.

p130:
P90-mikeillä ovat eli ei "perinteinen" Standard.
 
Juu, ja oli gold toppeja.
 
http://www.ebay.com/itm/1968-Gibson … h=item4d2c393911:g:ypQAAOSw0e9UvVDJ

J.Hollström: Juu, ja oli gold toppeja.
 
http://www.ebay.com/itm/1968-Gibson … h=item4d2c393911:g:ypQAAOSw0e9UvVDJ
 
Näi, toki myönnettävä että nuo 68-69 Gold-topit on kirjattu Gibsonilla tuolloin nimikkeellä "Standard", vaikka niitä listataan kyl yleensä mallin "Gold top" alle, vaikka Tony Baconin listoissakin. No, isolla "standard humbuckerilla" nekin, ei siis minihumppareilla eikä P-90:lla.