Bassot ›

Terve vaan kaikille! Päätin aikuisella iällä opetella uuden taidon ja hankin basson. Olin haaveillut pompottelusta pitkään, mutta unelman toteuttaminen vaati kypsyttelyä. Ensimmäiset pjongautukset näppäilin marraskuussa lainattuani naapurilta vanhan Samickin, jonka kielet ovat n. sentin korkeudella kaulasta ja runkoon kirjoitettu tussilla nietscheläisiä iskulauseita. Ihmettelin, että miten voi olla näin vaikea bassoa soittaa. Ei meinannut saada edes kieliä painetuksi otelautaan..
 
Päätin, että jos teini-ikäiset japanilaistytöt soittaa bassoa, niin kyllähän mäkin ne kielet sinne painan! No, kyllähän ne sinne puuhun asti alkoivat painua, ja jossain vaiheessa epäilyni siitä, että bassoa saattaa pystyä jotenkin säätämään ja sillä sekä jäykillä vanhoilla kielillä saattaa olla jotain tekemistä vaikeasoittoisuuden kanssa, osoittautuivat oikeiksi.
 
Teitä ei ehkä kuitenkaan kiinnosta niinkään lukea lyhyen opiskelutaipaleeni takkuisista ensihetkistä nietscheläisen basson kanssa kuin siitä, miten valitsin ensimmäisen oman bassoni.
 
Testasin pk-seudun neljän liikkeen valikoiman läpi, ja tuli mieleeni, että jotakuta saattaisi kiinnostaa lukea toisen aloittelijan kokemuksista ennen omaa kierrostansa.
 
Listaa lukiessa täytyy muistaa, että marraskuusta alkaen kartutettu soittotaitoni on luokkaa c-duuri hitaasti, Walking on the Moon ja Iron Manin riffi. Mitään aiempaa kokemusta bassoista, kitaroista tai muistakaan kielisoittimista ei ole.
 
Useita soittimia testaamalla löysin niistä kuitenkin eroja ja oman selkeän suosikkini. Lähtökohtani oli hankkia basso hintaluokassa halpa, mutta vähän yli Harley Benton eli n. 200 €. Etsin koko ajan myös käytettyjä, mutta sopivan oloista ei tullut vastaan sen jälkeen, kun omat mieltymykset olivat uusia kokeilemalla selvinneet.
 
Liikkeissä käydessäni napsin kuvia hintalapuista ja tein muistiinpanoja puhelimeeni. Alla oleva lista on kirjoitettu näiden muistiinpanojen pohjalta.
 
Asiaan.
 
Fender Squier Vintage Jazz Bass
Ihan ok. Testasin soittimen kahteen kertaan noin kuukauden välein, eikä se herättänyt intohimoja mihinkään suuntaan.
 
Epiphone Thunderbird IV Vintage
Tämä tuntui hyvältä. Testattu niin ikään kahteen kertaan. Helpposoittoinen. Pidin myös soundista. Muotokieli toi mieleen ZZ Top -orkesterin, jota kuuntelin joskus 12-vuotiaana.
 
Yamaha TRBX174
Verrattain helpposoittoinen. Soundi on merkintäni mukaan "hieman kova". Yamaha oli mun mielestä persoonaton, ja sen otelauta tuntui liukkaalta.
 
Fender Squier Precision Bass
Tässä kohdassa tajusin, että presari on mun juttu. Leveämpi kaula on varmaan aloittelijalle helpompi soittaa, vaikka pienet kädet omaankin. Tykkäsin. Presarissa tuntui olevan munaa.
 
Ibanez GSR
Helppo ja merkintäni mukaan "hyvän näköinen". Käytetty Ibanez olisi voinut olla varteenotettava vaihtoehto, jos en olisi retkahtanut presariin.
 
Tokai Hard Puncher (APB 32)
Hyvä kaula, selkeä soittaa. Kaikki tuntui olevan tässä soittimessa kohdallaan. Liikkeestä ulos kävellessäni tuntui siltä, että oma basso saattoi löytyä.
 
Tokai Jazz Bass
Ei mielestäni erottunut muista jazzareista. Olin myös juuri pidellyt kädessäni yllämainittua soitinta, jonka jälkeen jatsari ei vaan tuntunut erityiseltä.
 
Esp B50
Lokissa on merkintä: "ei erityisen helppo, ei mulle". Tällainen saattaa olla myös ihan säätökysymys.
 
Valintani ratkaisi lopulta Hard Puncherin vaahterainen kaula ja otelauta. Se oli kaikin puolin kiva soittaa. Myös sen soundi miellytti minua.
 
Kävin sovittamassa Tokain Hard Puncheria vielä toisenkin kerran ja neuvottelin siitä pakettitarjouksen, johon kuului myös vahvistin ja sälää. Joulun jälkeen Tokait olivat liikkeessä lisäksi -10 %. En kuitenkaan vielä latonut pennosiani tiskiin, vaan jäin makustelemaan hankintaa ja hetkeksi odottamaan, josko sopiva käytetty tulisi myyntiin.
 
Ei sitä käytettyä näkynyt. Niinpä palasin liikkeeseen kauppoja tekemään. Halusin vielä kokeilla, että mitenkäs se runko siinä Hard Puncherissa resonoikaan. Hyvin se resonoi, mutta päätin kokeilla myös halvemman version samasta soittimesta ja kun nyt siinä paikalla olin, kokeilin myös mallisarjan kalleimman. Ja huomasin eron!
 
Halvin Hard Puncher (Made in China) maksaa 299 €, välimalli (myös China) n. 450 ja kallein (Japan) noin tonnin. Kallein oli selvästi paras. Kaikissa oli hyvän tuntuinen otelauta, mutta halvimman viimeistely oli kehnoin ja runko kevein. Soitin on kaulapainoinen. Kallein puolestaan oli niin kaulansa kuin runkonsa puolesta selvästi pikkuveljiään parempi, runko resonoi erinomaisesti. Tämä on minulle tärkeää, koska asun kerrostalossa ja soittelen mielelläni ilman vahvistinta. Lisäksi se tuntuu kivalta mahaa vasten :)
 
Kokeilujeni lopputuloksena kävelin eilen kaupasta ulos halvimman Tokain presarin ja Warwickin 20 wattisen vahvistimen kanssa. Halvimman ja keskihintaisen ero oli minun mielestäni pieni, kun niitä verrataan sarjan kalleimpaan. Ehkäpä joskus hankin sen, mutta nyt tuntui siltä, että halvin riittää aloittelijalle.
 
Vahvistimen valinta meni nopeasti kerrottuna näin: kun tiesin, että haluan tietyn basson, katselin komboa samasta liikkeestä. Kokeilin aluksi hinnat alkaen -mallista Blackstarin minivahvistinta. Testasin myös Warwick BC 20 -vehjaksen, jonka soundia arvostin enemmän kuin Blackstarin pientä kokoa. Luin, mitä ulkomaisilla bassopalstoilla BC 20:stä sanottiin, ja ostin sen. Vahvistin vaikuttaa jämäkältä, ja sen volumepotikkalla on helppo säädellä alhaistakin äänenvoimakkuutta. Lisäksi siinä on aux in -liitin.
 
Tulipa tästä pitkä kirjoitus! Toivottavasti siitä on iloa jollekin samassa tilanteessa olevalle. Toisaalta soittimen valinta on pitkälti makuasia. Jos tulin arvostelleeksi jonkun toisen bassoihastusta, niin älkööt loukkaantuko. Toisen mielestä Yamahan tai Harley Bentonin halpa basso on kivempi kuin minun valitsemani Tokai, ja se on silloin hänelle parempi.