Rummut: rumpukamat ›

aloitin uuden topicin kun täällä on monessa jutussa aikaisemmin ollut puhetta rock-jazz asioista.
 
moni kertoo tietävänsä että suurin ja levein tie rockrumpaliksi käy armottoman jazz-koulun kautta. ja siitä kun en minä ole samaa mieltä.
 
onko rock ja jazz miehet NIIN eri sarjaa että täytyy jo negatiivista palautetta antaa pelkän musiikkityylin takia?
 
olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kummankaan musiikkityylin opiskelu ei ole suoratie toiseen sarjaan.
ARVOSTAN hyviä jazz rumpaleita todella. ja ARVOSTAN hyviä rock rumpaleita. on minusta väärin väittää että jazz-tausta on kova sana rockmusiikin ystävälle. yhtä metsään menee jos väittää päinvastoin.
 
on pirun vaikea antaa mitään vertausta, mutta ontuvasti sanottuna voisin määritellä että hyvän jazz-rumpalin maine täytyy ansaita ja hyvän rock-rumpalin maine täytyy lunastaa.
 
jos ikäsi soitat jazzia niin kieroon katsotaan treenikämpällä joka on täynnä pitkätukkaisia rock-miehiä sieluunsa asti.
ja turha on vetää pukua päälle jazz keikalle jos elämäsi on kulunut ac/dc:tä kuunnellessa.
 
eiköhän ole viimein aika tunnustaa, että molemmat tyylit omaavat aivan uskomattomia lahjakkuuksia rumpujen ääressä, mutta eri miehet eri bändissä?

niinno
 
Mielestäni olisi yksinkertaisesti naurettavaa soittaa rumpuja ilman että soittaisi sekä jazzia että rokkia.
Eihän kukaan nyt niin tyhmä voi olla, eli voi.
 
Tietenkin ne tukee toisiaan; jazzia kuunnelleena saattaa vetää hienot köykäsemmätkin fillit rokkiin ja kikkailla. Vice versa, rokkiotteella saa jazziin kivat dynamiikat. Ei nimittäin lainkaan hassumman kuulosta vetää tiukan trumpettisoolon päälle kovaa ride-aksentointia ja raskasta virvelin mättöä.
 
Mutta on tosiaan vaikea sanoa että voisiko toista soittaa ilman toista. Ei nimittäin vaan sovi minun päähäni sellainen että soittaisi vain jotain tiettyä. Sehän olisi loogisesti (ja kaikella muullakin tavalla) katsottuna ihan perseestä.
 
Yleisestihän on kai käsitys että musiikin alalla ei pärjää jos ei kuuntele ja soita kaiken näköistä eri musaa. En ole koskaan ainakaan kuullut kenenkään haastattelussa kertovan soittaneensa nuorenpana pelkkää esim. heviä.
Jos tätä käytännössä on joku joskus koittanut, niin luultavasti emme hänestä ole kuulleet.
 
Poikkeuksena saattaa olla jotkut täys-percussionistit jotka ovat koko pienen ikänsä naputtanut clavea roskapöntön reunaan.

eiköhän ole viimein aika tunnustaa, että molemmat tyylit omaavat aivan uskomattomia lahjakkuuksia rumpujen ääressä, mutta eri miehet eri bändissä?
 
Juu, tämän minä myönnän, että molemmissa saroissa on maailman mahtavimpia muusikoita, mutta eri miehet eri bändissä? Mikäs estää jazzkaveria soittamasta AC/DCtä jos se häneltä onnistuu.
Tosin tuotakin voi katsoa hieman skitsofreeniseltä kannalta: eli raskastasarjaa soittaa Rocki-Jaska ja rytmimusiikin omaa Jazz-Jaakko.

aloitin uuden topicin kun täällä on monessa jutussa aikaisemmin ollut puhetta rock-jazz asioista.
 
moni kertoo tietävänsä että suurin ja levein tie rockrumpaliksi käy armottoman jazz-koulun kautta. ja siitä kun en minä ole samaa mieltä.
 
onko rock ja jazz miehet NIIN eri sarjaa että täytyy jo negatiivista palautetta antaa pelkän musiikkityylin takia?
 
olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kummankaan musiikkityylin opiskelu ei ole suoratie toiseen sarjaan.
ARVOSTAN hyviä jazz rumpaleita todella. ja ARVOSTAN hyviä rock rumpaleita. on minusta väärin väittää että jazz-tausta on kova sana rockmusiikin ystävälle. yhtä metsään menee jos väittää päinvastoin.
 
on pirun vaikea antaa mitään vertausta, mutta ontuvasti sanottuna voisin määritellä että hyvän jazz-rumpalin maine täytyy ansaita ja hyvän rock-rumpalin maine täytyy lunastaa.
 
jos ikäsi soitat jazzia niin kieroon katsotaan treenikämpällä joka on täynnä pitkätukkaisia rock-miehiä sieluunsa asti.
ja turha on vetää pukua päälle jazz keikalle jos elämäsi on kulunut ac/dc:tä kuunnellessa.
 
eiköhän ole viimein aika tunnustaa, että molemmat tyylit omaavat aivan uskomattomia lahjakkuuksia rumpujen ääressä, mutta eri miehet eri bändissä?
 
Molemmat musiikkityylit ovat omia mutta täytyy muistaa että mistäs se fuusiojazz muodostui ?
 
Fuusiojazz on itsessään eräänlaista rock vaikutteista jazzia. Kukaan fuusiorumpali ei soita kevyesti vai oletteko Dave Wecklin kuulleet soittavan kevyesti jos kyse on jostain fuusiomusiikista ?
 
Rockmusiikkiin sopii jazz vaikutteiset harmoniat ja näin syntyy fuusiojazz.

Mikäs estää jazzkaveria soittamasta AC/DCtä jos se häneltä onnistuu.
 
sepä se. JOS onnistuu.

En ole koskaan ainakaan kuullut kenenkään haastattelussa kertovan soittaneensa nuorenpana pelkkää esim. heviä.
Jos tätä käytännössä on joku joskus koittanut, niin luultavasti emme hänestä ole kuullet.
 
Phil Rudd? Ian Paice? Bonzo Bonham? Nicko McBrain? Bill Ward? jne. jne. et ole kuullut?

ja jos tuo mun alkukirjoitus jätti epäselvää, niin tähdennetään: kuka rumpali on vuosikymmenen soittanut jazzin huipulla ja sen jälkeen Rockin huipulla saman ajan. tai päinvastoin? eli kyllä ne tukevat toisiaan, mutta huipulle menee yksi polku per tyyli. ei ole kyse siitä voiko soittaa molempia. toki voi.

Phil Rudd? Ian Paice? Bonzo Bonham? Nicko McBrain? Bill Ward? jne. jne. et ole kuullut?
 
Näistä miehistä ainakin muutama on ollut kehittämässä raskaan musiikin tyyliä. Mistäpä Bonham on saanut swengaavan tyylinsä ellei ole kuunnellut 40- ja 50-luvun big bandejä ja soittanut näiden perässä.
Ja Ruddin kompit voi luokitella vaikka funkiksi jos ei oteta huomioon sitä taustalla olevaa musiikkia.
 
Toki harva on kuuluisuudessa soittaen kaikkea musaa. Mutta onhan niitäkin. Esim. Gadd ja Kuoppis

Näistä miehistä ainakin muutama on ollut kehittämässä raskaan musiikin tyyliä. Mistäpä Bonham on saanut swengaavan tyylinsä ellei ole kuunnellut 40- ja 50-luvun big bandejä ja soittanut näiden perässä.
Ja Ruddin kompit voi luokitella vaikka funkiksi jos ei oteta huomioon sitä taustalla olevaa musiikkia.
 
hmm. totta osa, ja osa ei. tällä kaavalla voit verrata vaikka deathmetallia riki sorsaan. tarpeeksi isossa mittakaavassa kun katsoo niin kaikki on yhtä taikinaa. ja jos luokittelet esim. Ruddin kompit funkkiin, niin se kertoo jotain sun asenteesta rock-musiikkia kohtaan. eikös just se "taustalla oleva" musiikki ohjaa sut tiettyyn suuntaan?

Ei, kyllä vastaus on jazz-rock. Tai tuplabasariblues. Tai. Hmm. Onko muka olemassa huonoa tyyliä? Huonoja tyylien edustajiahan riittää toki.

kuka rumpali on vuosikymmenen soittanut jazzin huipulla ja sen jälkeen Rockin huipulla saman ajan.
 
Nimimerkki Groovi yrittää perustella kapeakatseisuuttaan heikoin argumentein vetoamalla "ei ole mahdollista soittaa huipulla eri tyylein". Lapsellinen kommentti. Mitä on olla huipulla? Levytilastojen ykkösenä soittavat rumpalit ovat yleensä mitä vain soittavia studioässiä tai sekvensseriohjelmia. Välissä listaykkösenä saattaa olla oikea bändikin.
 
Musiikkia voi tehdä huipun ulkopuolellakin harrastuksena ja ammattina. Rock-unelma koskettaa vain marginaalia ja mainitsemasi unelman saavuttaneet pesun kestävät ammattimiehet Paice, Bonzo ja Ward ovat selkeästi saaneet oppinsa, motiivikielensä ja soittotekniikkansa jazzrumpaleilta Krupalta, Richiltä ja Roachilta. Ehkä nimimerkki Groovi ei vain saa muista musiikeista mitään irti - parasta opetella saamaan, jos haluat huipulle.

Paice, Bonzo ja Ward ovat selkeästi saaneet oppinsa, motiivikielensä ja soittotekniikkansa jazzrumpaleilta Krupalta, Richiltä ja Roachilta.
 
Keneltäpä muultakaan, eipä tuohon aikaan nyt ollutkaan kauheasti rock-esikuvia. Mutta nythän noita alkaa jo löytyä.
 
Jazz on hienoa, mutta onhan sen muotokieli toisinaan aika kaukana kunnon backbeatistä. Itseasiassa minusta hyväksi rock-rumpaliksi haluavan kannattaisi ns. "puhtaan" jazzin sijaan tutustua erittäin huolella vanhaan ja uudempaan souliin, r&b:n ja funkiin.
 
Ja eikä nyt tarvitsisi aina noin kauheasti mollata toisia kapeakatseisuudesta...

No jo on ihme riitelyä tämäkin palsta tässä. Eikö se ole aika itsestäänselvää, että moisella otsikolla on lähes mahdotonta saada aikaan keskustelu, jossa omat mielipiteet ja tottumukset eivät tunkisi jokaisen tekstin läpi (yhtään väheksymättä kenenkään puheenvuoroa tämän topiikin alla).
Jaa, enpä kai minä edesauttanut tämän palstan aiheenkäsittelyä millään tavalla. Toteanpa nyt vain, että aihe on kieltämättä aika herkkä. Toki tuolla aiheella saa ainakin paljon keskustelua aikaan... Jaa, no siitähän tuleekin jo uusi topiikki: Saako otsikko/aihe olla kantaaottava, vai pitääkö sen olla vain jokin simppeli, harmiton kysymys? Ja onko parempi, että keskustelua syntyy (olkoonkin se vaikka puoltavaa) kuin, että tyydyttäisiin vain totuuksiin, joita ei voi kieltää?...No mutta, totuus, mitä se on? Hupsistakeikkaa, mentiinpä jo railakkaasti filosofian puolelle...tekemisen puute varmaankin...

olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kummankaan musiikkityylin opiskelu ei ole suoratie toiseen sarjaan. ARVOSTAN hyviä jazz rumpaleita todella. ja ARVOSTAN hyviä rock rumpaleita. on minusta väärin väittää että jazz-tausta on kova sana rockmusiikin ystävälle. yhtä metsään menee jos väittää päinvastoin.
Oon samaa mieltä. Ne toki tukevat toisiaan, mutta kokeilkaapa mennä parin viikon jazz-treenin jälkeen suoraan rock-keikalle. Itsellä tulee heti aika alaston olo. ei sillä ettäkö sitä keikkaa olisi (oisko kellään tarjota pliis!), mutta kuvitelkaa itse.

Nimimerkki Groovi yrittää perustella kapeakatseisuuttaan heikoin argumentein vetoamalla "ei ole mahdollista soittaa huipulla eri tyylein". Lapsellinen kommentti. pesun kestävät ammattimiehet Paice, Bonzo ja Ward ovat selkeästi saaneet oppinsa, motiivikielensä ja soittotekniikkansa jazzrumpaleilta Krupalta, Richiltä ja Roachilta.
 
sattuiko suhun pahastikkin? tuohon kohtaan "lapsellinen" en nyt viitsi mitään kommentoida että pysytään asialinjalla, mutta varsinkin sinä olet usein liputtanut jazzin puolesta täällä, ihan toki ymmärettävästi oman taustasi takia. mutta miksi kuvittelet että vaikkapa juuri edellämainitut rumpaliherrat ovat saaneet oppinsa juuri jazzista?
enpä usko. taitaa olla blueskin lähempänä.

Itseasiassa minusta hyväksi rock-rumpaliksi haluavan kannattaisi ns. "puhtaan" jazzin sijaan tutustua erittäin huolella vanhaan ja uudempaan souliin, r&b:n ja funkiin.
 
ilmaisit oikeastaan mun aloittaman asian paremmin kuin minä tein. tässä se oikeastaan se pointti on, eli mikäs se juuri jazz on rock-rumpalin ponnahduslautana. oikeastaan nuo kaikki soul, r&b ja funk ovat mielestäni luontevampia lähtökohtia.

Itse näkisin asian näin:
Eri tyylilajien soittaminen kehittää tiettyjä osa-alueita omassa soitossa ja tekniikassa. Ammentamalla ennakkoluulottomasti eri tyyleistä, voi kehittää itselleen mieluisimman musiikkigenren rummutusta ja luoda uutta. Eri tyyleihin tutustuminen myös kehittää ns. rumpukorvaa ja auttaa ymmärtämään ja hallitsemaan soittimen paremmin.

Miksi yleensä täytyisi lähteä soittamaan jotain jotta oppisi jotain toista. Kaikki tyylit tukee toisiaan. Ja nuokin soul, r&b ja funk ovat melko paljon samoilta juurilta kuin jazz.
Luultavasti kaikki soittavat ihan ensimmäisenä perus kaks/neljä komppia, joka on luonteva alku kaikille maailman musatyyleille.
En nyt oikein tosiaankaan ymmärrä tätä oletusta, että pitäisi soittaa jotain jotta oppisi jotain muuta. Selittäkääpä miksi näin pitäisi olla. Miksi täytyisi lähteä soittamaan funkkia jotta voisi soittaa rockia?
 
Aivan samaa juuri ajattelin Jaska. Ajattelen itseasiassa soittoa mahdollisimman paljon nuotti nuotilta, välttäen ajatusta mikähän "komppi" tämä on? Ja onkohan tästä hyötyä taas toiseen musiikkityyliin, jossa on käytössä jokin toinen "komppi"? Pyrin ajattelemaan soittoani erilaisina nuotteina peräkkäin eri järjestyksissä, joita voi kehittää lukemattomia määriä ja jokainen kerta, kun soitan, varioin uutta ja pyrin kuulostamaan uudelta. "Komppi" muuttuu ja sitä voi muuttaa, joka soittokerralla.

Miksi yleensä täytyisi lähteä soittamaan jotain jotta oppisi jotain toista. Kaikki tyylit tukee toisiaan. Ja nuokin soul, r&b ja funk ovat melko paljon samoilta juurilta kuin jazz.
Luultavasti kaikki soittavat ihan ensimmäisenä perus kaks/neljä komppia, joka on luonteva alku kaikille maailman musatyyleille.
En nyt oikein tosiaankaan ymmärrä tätä oletusta, että pitäisi soittaa jotain jotta oppisi jotain muuta. Selittäkääpä miksi näin pitäisi olla. Miksi täytyisi lähteä soittamaan funkkia jotta voisi soittaa rockia?
 
Täydellisesti samaa mieltä!