Media ja viihde ›

Thomas Di Leva: Vi måste prata om allt.
Omalaatuisen popparin elämäntarina. Leppoisa tarinan kaari alusta loppuun ja levyjen taustatarinat kerrottu hyvin, mutta diskografiaa jäin kaipaamaan. Moni Di Levan yhteistyökumppaneista jää kirjassa ohimeneviksi maininnoiksi, josta tulee aavistus että kaikkea ei ole kerrottu.

Michel Foucault - Seksuaalisuuden historia
 
Tämänkin teoksen olisi varmaan voinut tiivistää viidesosaan ilman, että mitään oleellista olisi jäänyt pois. Mutta, eihän se sopisi ranskalaiseen älykköperinteeseen.
 
Mielenkiintoinen aihe kyllä ja hetkensä oli, mutta oliko sitä toistoa nyt aivan välttämättä niin paljon oltava mukana?

Onko kukaan lukenut Raamatun kokonaan, kannesta kanteen ?
 
Minä kerran luin, kahdessa kuukaudessa !
Lukiskohan toisen kerran, milloin . En osaa edes arvioida.

Henri Henri Olavi: Olen. Lisäksi lukenut sitä yhteensä valtavasti. Miksi ihmeessä kuitenkaan kenenkään kannattaisi sitä lukea? Eikö olisi parempi, jos koko kirja vaipuisi unohduksiin?
 
Nå niin no joo. Onko se nyt sen pölhömpi ku Bhagavad Gita tai vastaavat.
 
Itsellä ois hyllyssä KJV-raamattu, jonka vois joskus lukaista.

Niin mutta miksi Raamattu edes pitäisi lukea kannesta kanteen? Siellä on kuitenkin kirjatolkulla sellaista kamaa, jonka arvo uskonnottomalle nykylukijalle on luokkaa "saapahan sanoa että on lukenut Raamatun kannesta kanteen"

Funkånaut: Nå niin no joo. Onko se nyt sen pölhömpi ku Bhagavad Gita tai vastaavat.
 
Ei ole pölhömpi. Samaa paskaa snadisti eri paketissa. On toki niissä kaikkea hyvääkin, en mä sitä, mutta lähtökohtaisesti tuollaiset ohjekirjat saavat ihmiset vastuuttomiksi, uneliaiksi ja vaarallisiksi luusereiksi.

Henri Henri Olavi: Ei ole pölhömpi. Samaa paskaa snadisti eri paketissa. On toki niissä kaikkea hyvääkin, en mä sitä, mutta lähtökohtaisesti tuollaiset ohjekirjat saavat ihmiset vastuuttomiksi, uneliaiksi ja vaarallisiksi luusereiksi.
 
Pitäis siis vastaavien opusten tulla varoitustarrojen kera.

Funkånaut: Pitäis siis vastaavien opusten tulla varoitustarrojen kera.
 
Kyllä vain. Ja sellaiset varoituskuvat, joissa on sulavat aivot. Tai teinimormonit harrastamassa seksiä.

Sergei Fallinen: Niin mutta miksi Raamattu edes pitäisi lukea kannesta kanteen? Siellä on kuitenkin kirjatolkulla sellaista kamaa, jonka arvo uskonnottomalle nykylukijalle on luokkaa "saapahan sanoa että on lukenut Raamatun kannesta kanteen"
 
Itse luin kakki Mooseksen kirjat läpi ja jo niiden aikana tuli vahva tunne tuosta. Voisi joskus kokeilla uusiksi Uuden testamentin kanssa. Toki vanhiksessakin olisi omat kirjansa joihin tutustua.

Tiedän yhden suomalaisen joka on lukenut Raamatun yli 100 kertaa !
Se on kyllä jo sellainen suoritus, että vetää sanattomaksi .
 
joku kirjoitti näin:

"Raamatun lukeminen on kuin hammaslangan käyttö. Jokapäiväinen hyödyllinen ja tärkeä asia, mutta silti tuntuu velvollisuudelta. On helppoa löytää aikaa ja intoa lukea sanomalehteä tai naamakirjaa, mutta Raamatun lukemiseen joudun patistamaan itseäni.
 
Olen miettinyt usein syitä, miksi Raamatun lukeminen on niin vaikeaa. Sivut ovat ohuet ja teksti on pientä. Kieli on vanhanaikaista ja teksti vaikeaselkoista. Olen lukenut samat kohdat kymmenen tai sata kertaa. Olen syntinen ja luen pyhää kirjaa. Olen laiska."

Dave Dangerous: Tiedän yhden suomalaisen joka on lukenut Raamatun yli 100 kertaa !
Se on kyllä jo sellainen suoritus, että vetää sanattomaksi
 
Tuli mieleen lapsuuden kaveri, joka äänitti 60 minuuttisen C-kasetin täyteen pelkkää Stairway to Heavenia, kun piti biisistä niin älyttömästi.
 
joku kirjoitti näin:

"Raamatun lukeminen on kuin hammaslangan käyttö. (...)"
 
Nykytiedon valossa hammaslangan käyttö on turhaa ja jopa haitallista.

öl m: Nykytiedon valossa hammaslangan käyttö on turhaa ja jopa haitallista.
 
Edellinen analogia pätee silti. Ehkä jopa entistäkin paremmin.

NHR: Edellinen analogia pätee silti. Ehkä jopa entistäkin paremmin.
 
Tätä yritin viestissäni implikoida.

Sergei Fallinen: Niin mutta miksi Raamattu edes pitäisi lukea kannesta kanteen? Siellä on kuitenkin kirjatolkulla sellaista kamaa, jonka arvo uskonnottomalle nykylukijalle on luokkaa "saapahan sanoa että on lukenut Raamatun kannesta kanteen"
 
Eikö sitä voi ottaa vaan "hyvien" tarinoiden kannalta. Jos niistä tykkää tms.

reaper666: Eikö sitä voi ottaa vaan "hyvien" tarinoiden kannalta. Jos niistä tykkää tms.
 
Voi. Mutta mitä tarkoitin, on, että siellä on myös esim pitkiä listauksia jumalan antamista käyttäytymissäännöistä, miten sika pitää teurastaa ja minkä kuun monentenakin päivänä pitää tehdä mikäkin rituaali. Tai jotain Aabrahamin tai Pietarin sukukirjoja, miten Iisak muutti Beetlehemiin ja meni naimisiin Tiinan kanssa ja heille syntyi Roope ja Roope muutti Kaanain maahan ja meni naimisiin Tarjan kanssa ja heille syntyi Ville ja Erkki ja Petteri ja heistä Petteri kuoli nuorena mutta Erkki ja Ville muuttivat Jerusalemiin ja menivät naimisiin Ullan ja Katrin kanssa pälä pälä pälä.
 
Ja lisäksi Raamattu nyt kuitenkin periaatteessa, ja ihan käytännössä, on useamman kirjan kokoelma, joten ei ole (sen ilmeisimmän, eli egon narratiivien, lisäksi) mitään erityistä syytä, miksi se pitäisi lukea nimenomaan alusta loppuun. Jeesuskohdissa ei oleteta laulujen laulujen sun muiden tuntemusta, eikä niihin viitata mitenkään, koska ne ovat ihan eri kirjoja.

Brian Wilson - I Am Brian Wilson
 
Teksti poukkoilee asiasta toiseen, mutta tässä tapauksessa se ei oikeastaan pahemmin häirinnyt. Fiilis oli kuin istuisi kuuntelemassa kiikkustuolissa elämäänsä muistelevaa Brian Wilsonia ja ehkä sitä on haettukin. Vähän se turha namedroppailu välillä häiritsi. Mitä hiton väliä sillä on ketä kuuluisuuksia naapurissa sattui kulloinkin asumaan, jos heidän kanssaan ei edes ollut koskaan tekemisissä? Onhan tässä omien henkselien paukutteluakin mukana, mutta tällä kertaa siihen on ehkä aihettakin.

Ayn Rand - Atlas Shrugged
 
Lähitulevaisuudessa (kirjoitushetken, eli olikohan 1957, lähitulevaisuudessa) yksi mies päättää pysäyttää maailman ja onnistuu siinä. Päähenkilö on nainen, joka yrittää pitää suurta rautatieyhtiötä pystyssä maailmassa, josta muut kyvykkäät ihmiset alkavat pikkuhiljaa kadota. Hiton pitkä (jonkun verran Sormusten herraa pidempi), erittäin saarnaava ja vähän epäuskottavakin romaani, mutta kyllä tätä silti voi periaatteessa suositella kenelle tahansa.

Aleksander Solzenitsyn - Vankileirien saaristo
 
Melkone pläjäys Neuvostoliiton vankileirijärjestelmästä. Synnystä, olemassaolosta, vaikutuksesta leirien ulkopuolellakin jne.
 
Ei kovin kevyttä luettavaa monessakaan mielessä.

Onko Teslasta mitään hyvää kirjaa olemassa. Tesla on Speden ja Nikki Sixxin kanssa idolini.