Rock, pop, alternative ›

Hämmästyksekseni huomaan että Jimsonweedille ei löydy omaa ketjua, kysehän on kuitenkin suomalaisen stoner(?)rockin ykkösnimistä.
 
Bändi siis toimi alunperin 90-luvun puolivälistä jonnekin 2000-luvun alkuun. Nyt perjantaina oli Tavastialla vuonna 2002 levytetyn ja tuolloin purkkiin jääneen Ghosts of Kopli -albumin julkaisukeikka. Tupa täynnä jengiä ja bändi iskussa, erittäin positiivinen yllätys. Aikanaan näin bändin satunnaisesti pari kertaa, mutta ei aivan omaa genreä (eikä vieläkään), mutta nyt oli aika vaikuttava meno. Joku on julkaissut pätkää keikalta:
 
https://www.youtube.com/watch?v=GkjTd7kv934

Musa ei ole ihan minun makuuni, mutta Customsoundsin sivuilla oleva yhtyeen pitkä tarina basistin kertomana oli mielenkiintoinen. Ihan samoissa ympyröissä ja samoilla kaduilla pyörittiin soittajina, mutta hieman eri aikaan. Mun rokkivuoteni Stadissa olivat 1995 jo ohi.
Kyllähän se musa hyvin toimii, genressään, ja kuulostaa yhä kansainväliset mitat täyttävältä. Jimsonweedin suksee jäi hämmästyttävän pieneksi suhteessa siihen kuinka hyviä he olivat. Syy oli ehkä musatyyli, genre ja markkinoinnin puute.

shuffle: Musa ei ole ihan minun makuuni, mutta Customsoundsin sivuilla oleva yhtyeen pitkä tarina basistin kertomana oli mielenkiintoinen.
 
Joo tämä tarina mullekin palautti bändin mieleen ja innosti lähtemään keikalle. Ehkä jutussa vähän liioitellaan breikkaamisen mahdollisuuksia tietyssä vaiheessa, mutta se lienee inhimillistä kun kertojana on bändin jäsen.
 
Eikä toisaalta pidä unohtaa miten HIM breikkasi suunnilleen samoihin aikoihin pitkälti samanlaisilla eväillä, toki melodista koukkua heillä oli enemmän. Valohan oli jossain määrin bändin alkuaikoina Suhon "oppipoika", ja mm. laulutavassa se kuuluu paikoittain edelleen.
 
Laitetaas vielä linkki Custom Soundsin blogiin:
 
http://backstageblogi.fi/artikkelit … n-kulttibandin-kadonnut-levy-loytyy

GrooverMan:
Eikä toisaalta pidä unohtaa miten HIM breikkasi suunnilleen samoihin aikoihin pitkälti samanlaisilla eväillä, toki melodista koukkua heillä oli enemmän.
 
Uskaltaako täällä sanoa suoraan, että erona Jimsonweedin HIMillä oli hyviä biisejä ja oikeasti hyvä laulaja? Kyllä ne eväät oli ihan eri kyökeissä väsätty.
 
Missään nimessä ei ole tarkoitus dissata, mutta kuuleehan noista Jimsonweedin äänitteistä aika suorilta, miksei isoihin ympyröihin ollut asiaa. Esikuvien temput oli selvästi otettu hanskaan, mutta sävellyskynän teroitinta ei löytynyt koskaan.

jannu: Uskaltaako täällä sanoa suoraan, että erona Jimsonweedin HIMillä oli hyviä biisejä ja oikeasti hyvä laulaja? Kyllä ne eväät oli ihan eri kyökeissä väsätty.
 
Missään nimessä ei ole tarkoitus dissata, mutta kuuleehan noista Jimsonweedin äänitteistä aika suorilta, miksei isoihin ympyröihin ollut asiaa. Esikuvien temput oli selvästi otettu hanskaan, mutta sävellyskynän teroitinta ei löytynyt koskaan.
 
Miksei, eiks tää palsta perustu vapaaseen mielipiteen ilmaisuun.
 
Olen samaa mieltä tosta biisien laadun riittämättömyydestä isompaan breikkaamiseen, siihen viittasinkin jo aiemmassa kirjoituksessani. Samoilla aineksilla tarkoitin, että tyylilajillisesti käytössä oli samanlaisia elementtejä kuin HIMillä, heillä vain ilmaisu oli terävämpää ja koukukkaampaa parhaimmillaan, suomeksi sanottuna heillä oli parempia biisejä. Tosin HIMilläkään niitä hyviä biisejä ei ole kovin montaa, mutta breikkaamiseen riittää yksikin. Mutta tämähän olisi jo eri keskustelu.
 
Sen sijaan laulajana en pidä Valoa ainakaan selkeästi parempana. Villellä on tyylillisesti selkeämpi ja siten helpommin omaksuttava laulutyyli, ja mikä oleellisinta, kunnollista materiaalia laulettavaksi.

Vaikka en musasta välitäkkään, niin olivat sen n. 3-4 vuotta aikaisessa. Olisi pitänyt päästä iskeen tuohon abaut 2000-2001 loveen, kun stoneri oli kuuminta hottia.

shuffle:
Kyllähän se musa hyvin toimii, genressään, ja kuulostaa yhä kansainväliset mitat täyttävältä. Jimsonweedin suksee jäi hämmästyttävän pieneksi suhteessa siihen kuinka hyviä he olivat. Syy oli ehkä musatyyli, genre ja markkinoinnin puute.
 
Nämä + tän genren starboille tyypillinen disfunktionalisuus. Mennään niin elämäntapa edellä, että uran edeistäminen jää sivuseikaksi.
 
Jimsonweedillä olisi ihan hyvin ollut aineksi c-sarjan kansainväliseksi nimeksi. Musassa on paljon kiinnostavia juttuja, muutamissa biisisssä on isomnallekin yleisölle toimivia koukkuja, ja Suho on omaperäisyydessään varsin hieno laulaja.

kanisteri: Nämä + tän genren starboille tyypillinen disfunktionalisuus. Mennään niin elämäntapa edellä, että uran edeistäminen jää sivuseikaksi.
 
Jimsonweedillä olisi ihan hyvin ollut aineksi c-sarjan kansainväliseksi nimeksi. Musassa on paljon kiinnostavia juttuja, muutamissa biisisssä on isomnallekin yleisölle toimivia koukkuja, ja Suho on omaperäisyydessään varsin hieno laulaja.
 
Hyvinkin pitkälle näin. Plus ettei tän tyyppisessä musiikissa välttämättä ole edes biisin hyvyys aivan keskiössä. Pitää olla oikea saundi, oikeanlainen imago ja uskottavuus ja yleensä karismaattinen keulakuva auttaa myös paljon asiaa. Hyvä lavaesiintymiskyky on kanssa kovaa valuuttaa. Nämä kaikki Jimsonweedillä oli.
 
Jos olis ollut vielä tuottaja joka olis puristanut bändistä kaiken irti sekä maailmanluokan saundit saattais Jimsonweedin tarina olla toisenlainen, ainakin jonkin verran.

GrooverMan: Jos olis ollut vielä tuottaja joka olis puristanut bändistä kaiken irti sekä maailmanluokan saundit saattais Jimsonweedin tarina olla toisenlainen, ainakin jonkin verran.
 
Mun mielestä pitkään ainokaiselta täyspitkältä näyttäneellä Invisible Planilla on maailmanluokan soundit, tuottaja Hiili Hiilesmaa ja vuosi 1996. Kun nyt HIM otettiin vertailukohdaksi, niin aika samasta laarista on myös HIMin esikois-LP soundillisesti ammennettu ja hyvin kelpasi kansainvälisestikin. Noihin aikoihin HIMin livetouhu oli puolestaan melkoista räpiköintiä viinipulloineen, Jimsonweedissa karismaa oli tarjolla roppakaupalla, kun lavalla heilui Suhon lisäksi alkuperäinen erittäin kova kitaristi Marco Kämäräinen ja ex-Smack Kinde rummuissa holtittoman kokoisen settinsä kanssa. Harmi, että elämäntavat tosiaan taisi viedä liikaa.

Ketäs tossa Tavastian kokoonpanossa oli soittamassa? Yli- Sirniö ainakin kitarassa?

jassi: Ketäs tossa Tavastian kokoonpanossa oli soittamassa? Yli- Sirniö ainakin kitarassa?
 
Joo ja joku sanoi että rummuissa oli Janne Parviainen. Basisti oli mulle tuntematon, joissain biiseissä koskettimissa kävi Kasper Mårtenson. Yhdessä biisissä oli mukana vieraileva kitaristi, joku partahemmo, en tunnistanut.

GrooverMan: Hyvinkin pitkälle näin. Plus ettei tän tyyppisessä musiikissa välttämättä ole edes biisin hyvyys aivan keskiössä. Pitää olla oikea saundi, oikeanlainen imago ja uskottavuus ja yleensä karismaattinen keulakuva auttaa myös paljon asiaa. Hyvä lavaesiintymiskyky on kanssa kovaa valuuttaa. Nämä kaikki Jimsonweedillä oli.
 
Jos olis ollut vielä tuottaja joka olis puristanut bändistä kaiken irti sekä maailmanluokan saundit saattais Jimsonweedin tarina olla toisenlainen, ainakin jonkin verran.
 
Soundeja saa purkkeja ostamalla, imagoa voi hioa ostamalla siistejä kledjuja ja ottamalla mukacooleja promokuvia mutta eihän siinä mikään pullistelu ja vouhotus auta jos niitä itse biisejä ei ole. Rock n roll-larppaus tuntuu monilta kyllä onnistuvan mutta kun mennään niiden toiminnan ytimeen niin eipä sieltä löydy musiikillisesti kuin esikuvia suoraa rippaavia bändiraakileita jotka kituuttavat aikansa ja hyytyvät hissukseen kiinnostamatta oikein ketään. Bändejä jotka kiinnittävät ihan liikaa huomiota siihen "asenteeseen" ja "uskottavuuteen" tajuamatta sitä että ne ovat asioita jotka tulevat vain ja ainoastaan luonnollisesti jos ovat tullakseen eikä niitä voi tietoisesti luoda. Jos sitä koittaa niin aika korniksi alleviivaamiseksi se usein menee.
 
En nyt suoranaisesti otsikon bändistä puhu kun en ole musaa paria biisiä enempää kuullut. Niiden perusteella ei herätä mielenkiintoa.

aivokuolio: Soundeja saa purkkeja ostamalla, imagoa voi hioa ostamalla siistejä kledjuja ja ottamalla mukacooleja promokuvia mutta eihän siinä mikään pullistelu ja vouhotus auta jos niitä itse biisejä ei ole. Rock n roll-larppaus tuntuu monilta kyllä onnistuvan mutta kun mennään niiden toiminnan ytimeen niin eipä sieltä löydy musiikillisesti kuin esikuvia suoraa rippaavia bändiraakileita jotka kituuttavat aikansa ja hyytyvät hissukseen kiinnostamatta oikein ketään. Bändejä jotka kiinnittävät ihan liikaa huomiota siihen "asenteeseen" ja "uskottavuuteen" tajuamatta sitä että ne ovat asioita jotka tulevat vain ja ainoastaan luonnollisesti jos ovat tullakseen eikä niitä voi tietoisesti luoda. Jos sitä koittaa niin aika korniksi alleviivaamiseksi se usein menee.
 
En nyt suoranaisesti otsikon bändistä puhu kun en ole musaa paria biisiä enempää kuullut. Niiden perusteella ei herätä mielenkiintoa.
 
Kun kirjoitin ei aivan keskiössä, en siis selvästikään tarkoittanut ettei sillä olisi merkitystä. Ja menestymiseen liittyen, kiertäähän tuolla maailmalla ja Suomessakin vierailee jatkuvasti (useasti raskasta musiikkia esittäviä) bändejä, joilla ei ole käytännössä mitään innovaatiota tai omaa musassaan. Osuvat vaan tiettyyn genreen ja ovat tietyn "jengin" bändi, siten yleisöä tuntuu riittävän isoissa kaupungeissa. Onko se siis paskaa musaa vai ihan mukiinmenevää tietynlaista musaa? Riippuu varmaan ihan näkökulmasta ja musamausta.
 
Imagosta ja uskottavuudesta, niitä ei voi eikä kannata yrittää rakentaa väkisin. Ne joko on tai ei ole. Ja halutaan asiasta mitä tahansa uskoa, on rockin historian alusta lähtien isona käyttövoimana ja potentiaalisena tienä menestykseen ollut se, onko stara sellainen, jota vastakkainen sukupuoli haluaa ja johon sama sukupuoli haluaa samastua. Siinä sitten se hyvä biisi kunnon saundeilla on vaan cherry on top.
 
Tämä nyt menee täysin jo otsikon ulkopuolelle, mutta jostain syystä tässä ketjussa halutaan viedä keskustelua tähän suuntaan. Ja mikäpä siinä.

Mä näin tän monta kertaa livenä. Ja nyt katselin ton Aroluoman blogin seassa olevia livepätkälinkkejä Youtubesta.
 
Muistin oikein; bändissä oli ihan poikkeuksellisen kova kitaristi ja hommat oli isollaan n. 5min keikan alusta. Ikävä kyllä alle keskiverto laulusolisti jäi pahasti bändin jalkoihin, ja homma oli vähän ku 69 Eyesin keikoilla; komean alun jälkeen ei tapahdu mitään. Ja pitkälti juurikin laulusolistin heikkouden vupksi.
 
Suhollahan on kaikki muut maneerit halluss kyllä, sekä visiota ja tahtoa aloittaa asioita ja liidata hommia.

...ei sittenkään mitään...

Suhohan vaikuttaa vielä nykyäänkin Kallion seudulla. On sillä vieläkin rokkistarban otteet ja elkeet kohillaan.

Dropped C: Suhohan vaikuttaa vielä nykyäänkin Kallion seudulla. On sillä vieläkin rokkistarban otteet ja elkeet kohillaan.
 
Varmasti on joo. Ja hyvä niin.
 
Tossa vaan korostuu toi homma et solisti jää bändin jalkoihin ku on näyttävä meininki ja sointi ja kaikki kohdallaan mutta itse laulu jää lapsipuolen osaan.
 
Toki se on kuitenkin laulua, ja ihan okie, ei aiinä mitään.

sirdickyj:
 
Tossa vaan korostuu toi homma et solisti jää bändin jalkoihin ku on näyttävä meininki ja sointi ja kaikki kohdallaan mutta itse laulu jää lapsipuolen osaan.
 
On tommosesta tilanteesta aika moni kautta vuosikymmenten päässyt kuin se kuuluisa koira veräjästä, se vaan on vaatinut yleisesti ottaen substanssia eli skarppia visiota ja niitä biisejä.
 
Ja tietty se laulajan tai kenenkään muun muusikon hyvyys on tietty tietyiltä osin suhteellista.
 
Joo, tuntuu että jankutan.

sirdickyj: Varmasti on joo. Ja hyvä niin.
 
Tossa vaan korostuu toi homma et solisti jää bändin jalkoihin ku on näyttävä meininki ja sointi ja kaikki kohdallaan mutta itse laulu jää lapsipuolen osaan.
 
Toki se on kuitenkin laulua, ja ihan okie, ei aiinä mitään.
 
Tavastialla loppiaisena vaikutti pikemmin siltä, että rutinoituneista hevimiehistä koostuva bändi ei muinaisten kokoonpanjoen tapaan ihan täysin sisäistä solistin visiota.
 
Laulusuoritus oli vahva!