Koskettimet ›

Itellä ei ole varaa taikka tilaa hankkia akustista, joten olen soittanut aina digivehkeellä. Onhan digivehje kiva soundien puolesta, mutta pianoa soittaessani soittaisin mieluumin ihan aitoa peliä. Kyllä sen on huomannu, kun kirjastoisssa soitellu soittohuoneessa akustisella, niin on se fiilis ihan toista luokkaa. Aito soitin on aina aito soitin. Digisoitin on vaan jäljitelmä, mutta se voi olla ihan kelvollinen jäljitelmä.

_Teme_: Itellä ei ole varaa taikka tilaa hankkia akustista, joten olen soittanut aina digivehkeellä. Onhan digivehje kiva soundien puolesta, mutta pianoa soittaessani soittaisin mieluumin ihan aitoa peliä. Kyllä sen on huomannu, kun kirjastoisssa soitellu soittohuoneessa akustisella, niin on se fiilis ihan toista luokkaa. Aito soitin on aina aito soitin. Digisoitin on vaan jäljitelmä, mutta se voi olla ihan kelvollinen jäljitelmä.
 
Kotonani vierailevat porukat pyytävät aina: -Soita tota oikeeta pianoo.
 
Digi-Jammukin olisi, mutta ei tunnu oikein kelpaavan. Iso, musta ja kynttilänjallinen pitää olla. Ja kynttilöihin tulet...

Mulla oli se bumtsibum digiflyygeli, Yamaha GT-2, mutta ei se tyydyttänyt. Nyt mulla on Yamaha C3 ja on kyllä kunnon peli, soittaminen on todella kivaa.
Onhan mulla lisäksi Yamaha P-255 mutta se on vain keikkasoitin.

baron: Mulla oli se bumtsibum digiflyygeli, Yamaha GT-2, mutta ei se tyydyttänyt. Nyt mulla on Yamaha C3 ja on kyllä kunnon peli, soittaminen on todella kivaa.
Onhan mulla lisäksi Yamaha P-255 mutta se on vain keikkasoitin.
 
Mä olisin saanut aidon vanhan pianon, jolla olis ollut kyllä itselle lisäksi tunnearvoa. Tietysti virittämistä ja huoltoa olisi tarvinut.
 
En ottanut sitä koska ei ollut osoittaa hyvää paikkaa pianolle, jossa sitä voi oikeasti soittaa ja harjoitella. Lisäksi roudaamisessa olisi ollut omat haasteensa.

Huippupianistithan ei todellakaan tyydy ostamaan tietyn merkin tiettyä mallia. Eli monesti flyygeliä valittaessa he menevät kauppaan tai flyygelitehtaaseen ja valitsevat sieltä mieleisensä soittamalla. Itsekin olen eri flyygeleitä soittaessa huomannut valtavia eroja. Toki en voi väittää että olisin rinnatusten päässyt kokeilemaan vaikka kolmea eri Yamaha C3:a.
 
Steinwaylla on enemmän laatuhajontaa eli huippuyksilöitä ja huonompia. Yamaha taas tekee japanilaiseen tyyliin tasaisempaa laatua.
 
Normikansalaiselle ainoa testauspaikka, missä on iso läjä flyygeleitä rivissä, lienee Vantaan Musiikki Fazer.
 
Mutta jos tosiaan joku kerrostalossa asuva miettii lapselleen tai itselleen harjoituspianoa, niin voin kyllä lämpimästi suositella laadukkaita digipianoja. Kyllä tulee rajat ennemmin vastaan soittajassa kuin pianossa ja kun tarpeeksi pitkälle pääsee, niin konservatoriot , sibikset yms. kyllä tarjoavat flyygelihuoneet opiskelijoille. Akustista pianoa kun hakkaa kerrostalossa, niin muutama äkäinen naapurin kommentti ja taloyhtiön kriisikokous aiheesta viekin sitten kiinnostuksen jatkaa koko harrastusta.

MarkusB: Huippupianistithan ei todellakaan tyydy ostamaan tietyn merkin tiettyä mallia. Eli monesti flyygeliä valittaessa he menevät kauppaan tai flyygelitehtaaseen ja valitsevat sieltä mieleisensä soittamalla. Itsekin olen eri flyygeleitä soittaessa huomannut valtavia eroja. Toki en voi väittää että olisin rinnatusten päässyt kokeilemaan vaikka kolmea eri Yamaha C3:a.
 
Steinwaylla on enemmän laatuhajontaa eli huippuyksilöitä ja huonompia. Yamaha taas tekee japanilaiseen tyyliin tasaisempaa laatua.
 
Normikansalaiselle ainoa testauspaikka, missä on iso läjä flyygeleitä rivissä, lienee Vantaan Musiikki Fazer.
 
Mutta jos tosiaan joku kerrostalossa asuva miettii lapselleen tai itselleen harjoituspianoa, niin voin kyllä lämpimästi suositella laadukkaita digipianoja. Kyllä tulee rajat ennemmin vastaan soittajassa kuin pianossa ja kun tarpeeksi pitkälle pääsee, niin konservatoriot , sibikset yms. kyllä tarjoavat flyygelihuoneet opiskelijoille. Akustista pianoa kun hakkaa kerrostalossa, niin muutama äkäinen naapurin kommentti ja taloyhtiön kriisikokous aiheesta viekin sitten kiinnostuksen jatkaa koko harrastusta.
 
No, ei välttämättä ole ongelmia kerrostalossakaan. Täällä on seinät ihan pahvia ja ihan hyvin voi akustisella soitella, kunhan pitää soittoajat järkevinä. Pianoni on todella kovaääninen (osittain varmaan koska akustiikka on niin hankala), moni flyygeli on hiljaisempi.
 
Onhan niissä pianoissa ihan valtavasti eroja vaikka olisi samaa mallia. Kerran pääsin kokeilemaan useampaa saman mallista flyygeliä tehtaalla ja kaikki olivat hiukan erilaisia. Mutta enpä silti pystynyt päättämään mikä niistä eniten miellytti, riippuu siitäkin mitä soittaa.
 
Voisin kuvitella, että jotain olennaista jää musiikkikasvatuksesta puuttumaan, jos ei soita lapsena ollenkaan akustisella, koska korva tottuu digitaalisen "steriiliin" ääneen jonka voluumia voi säätää nappulasta. Kun muutenkin harva enää nykyään kuulee akustista soittoa livenä, vaan levyiltä.
 
Mutta tietysti tärkeintä on että soittaa, vaikka sitten digitaalisella :)

No kunhan rupeet tosissas treenaamaan tuntikaupalla päivässä ja myös sormiharjoituksia ja kaikkea todella tympeää kuunneltavaa, niin eiköhän naapurit hajoa vaikka soittaisit päivällä vaan. On vaikea kuvitella kerrostaloyhteisöä, jossa ei olisi yhtään "valittajaa". Niin siis itselläni oli akustinen kerrostalossa kun treenasin aika tosissani ja huono maku siitä jäi itselleni.
 
Se ajatus että digipiano on jotenkin "steriili" sisältää sellaisen ajatuksen että mitään selkeää eroa ei löydy. Termi "steriili" ei ole mielestäni mikään yleisesti tunnettu termi musiikissa. Se ehkä heijastaa enemmän omaa makua. Oma asenteeni on tietysti kohtuu myönteinen digivehkeille koska oma taustani on Jazz-puolella. En vaan pysty ymmärtämään sitä ajatusta että joskus 1800-luvun jälkeen kehitetyt soittimet on epäkurantteja ja sitä ennen kehitetyt on "todellisia" soittimia. Tota ajatusta viljellään aika kovasti tietyissä piireissä. Kosketinsoittimet ovat lähteneet kehittymään urusta. Sitten on tullut tsembaloa, flyygeliä, rhodesia, syntikoita. Kaikilla niillä on paikkansa ja käyttökohteensa eikä yksi ole toista parempi tai huonompi.
 
Jos ajatellaan alkuperäistä otsikkoa, niin mielestäni kysymys on relevantti vain niille jotka alottelevat pianonsoittoa. Jokainen pitkälle päässyt tietää täsmälleen mistä on kyse eri pianoissa ja mitä itse niiltä haluaa.

MarkusB: No kunhan rupeet tosissas treenaamaan tuntikaupalla päivässä ja myös sormiharjoituksia ja kaikkea todella tympeää kuunneltavaa, niin eiköhän naapurit hajoa vaikka soittaisit päivällä vaan. On vaikea kuvitella kerrostaloyhteisöä, jossa ei olisi yhtään "valittajaa". Niin siis itselläni oli akustinen kerrostalossa kun treenasin aika tosissani ja huono maku siitä jäi itselleni.
 
Se ajatus että digipiano on jotenkin "steriili" sisältää sellaisen ajatuksen että mitään selkeää eroa ei löydy. Termi "steriili" ei ole mielestäni mikään yleisesti tunnettu termi musiikissa. Se ehkä heijastaa enemmän omaa makua. Oma asenteeni on tietysti kohtuu myönteinen digivehkeille koska oma taustani on Jazz-puolella. En vaan pysty ymmärtämään sitä ajatusta että joskus 1800-luvun jälkeen kehitetyt soittimet on epäkurantteja ja sitä ennen kehitetyt on "todellisia" soittimia. Tota ajatusta viljellään aika kovasti tietyissä piireissä. Kosketinsoittimet ovat lähteneet kehittymään urusta. Sitten on tullut tsembaloa, flyygeliä, rhodesia, syntikoita. Kaikilla niillä on paikkansa ja käyttökohteensa eikä yksi ole toista parempi tai huonompi.
 
Jos ajatellaan alkuperäistä otsikkoa, niin mielestäni kysymys on relevantti vain niille jotka alottelevat pianonsoittoa. Jokainen pitkälle päässyt tietää täsmälleen mistä on kyse eri pianoissa ja mitä itse niiltä haluaa.
 
Harjoitusta saadakseni roudasin itseni koululle ja tässä tilassa mihin menin ei ollut pianoa. Tällä kertaa harjoittelin laulua. Säestykseksi otin iPad säestyksen yhdistettynä mikseriin. Seuraavaksi ajattelin, että mukaan tulee stagepiano.

MarkusB: No kunhan rupeet tosissas treenaamaan tuntikaupalla päivässä ja myös sormiharjoituksia ja kaikkea todella tympeää kuunneltavaa, niin eiköhän naapurit hajoa vaikka soittaisit päivällä vaan. On vaikea kuvitella kerrostaloyhteisöä, jossa ei olisi yhtään "valittajaa". Niin siis itselläni oli akustinen kerrostalossa kun treenasin aika tosissani ja huono maku siitä jäi itselleni.
 
Se ajatus että digipiano on jotenkin "steriili" sisältää sellaisen ajatuksen että mitään selkeää eroa ei löydy. Termi "steriili" ei ole mielestäni mikään yleisesti tunnettu termi musiikissa. Se ehkä heijastaa enemmän omaa makua. Oma asenteeni on tietysti kohtuu myönteinen digivehkeille koska oma taustani on Jazz-puolella. En vaan pysty ymmärtämään sitä ajatusta että joskus 1800-luvun jälkeen kehitetyt soittimet on epäkurantteja ja sitä ennen kehitetyt on "todellisia" soittimia. Tota ajatusta viljellään aika kovasti tietyissä piireissä. Kosketinsoittimet ovat lähteneet kehittymään urusta. Sitten on tullut tsembaloa, flyygeliä, rhodesia, syntikoita. Kaikilla niillä on paikkansa ja käyttökohteensa eikä yksi ole toista parempi tai huonompi.

 
No joo, valittaahan aina voi, mutta soittaa nyt kuitenkin saa kerrostalossakin. Ja riippuu missä asuu, kohta 4 vuotta olen tuota akustista täällä soittanut (paljon) eikä kukaan ole koskaan valittanut. Mutta siitä olen samaa mieltä että jos alkaa tosissaan treenaamaan tuntikausia jotain asteikkoja tai Hanoneita, niin on paras hankkia joku hiljaisempi peli, jo ihan oman perheenkin takia jos semmoinen on...
 
Äänen kuvailuun ei oikein aina löydy sopivia sanoja. Steriilillä tarkoitin ääntä, joka kuulostaa aina samalta ja puhtaalta, toisin kuin akustinen piano, jonka ääni muuttuu koko ajan. Tykkään tuosta vaihtelusta. Monet aikuiset eivät kuule yläsäveliä niin hyvin, joten eri korvissakin ääni varmasti kuulostaa erilaiselta. Akustisten äänimaailma on minun korvissani rikas ja aina yksilöllinen. Vireen jatkuvan vaihtelunkin oppii sietämään. Sen sijaan digitaalinen kuulostaa tylsältä ja jotenkin valjulta.
 
Silti en näe että digitaalinen olisi huonompi, soittelenhan itsekin sillä usein, se nyt vaan on eri soitin. Moneen musiikin lajiin varmasti on akustista parempikin.

Voi mahoton.... Katselin huvikseni paikallisen musiikkiopiston tarjontaa ja siellä oli muksuille klasaripianoa ja vapaasäestysopetusta. Tämä siis omia lapsiani varten. Kuinka ollakkaan sivustolla heti alkuun painotetaan, että pitää ehdottomasti olla akustinen piano myös vapaasäestystä varten. Eli siis otetaan joku 6-vuotias nappula, joka harjottelee c-duuriasteikkoa ja ukkonnuuaa ja heti pitää olla akustinen??? Syyksi ilmoitettiin että digipianossa ei ole samanlaista tuntumaa. Kannattaisi kyseisten opettajien käydä vaikka testaamassa tällä vuosituhannella tehtyjä digipelejä.

MarkusB: Voi mahoton.... Katselin huvikseni paikallisen musiikkiopiston tarjontaa ja siellä oli muksuille klasaripianoa ja vapaasäestysopetusta. Tämä siis omia lapsiani varten. Kuinka ollakkaan sivustolla heti alkuun painotetaan, että pitää ehdottomasti olla akustinen piano myös vapaasäestystä varten. Eli siis otetaan joku 6-vuotias nappula, joka harjottelee c-duuriasteikkoa ja ukkonnuuaa ja heti pitää olla akustinen??? Syyksi ilmoitettiin että digipianossa ei ole samanlaista tuntumaa. Kannattaisi kyseisten opettajien käydä vaikka testaamassa tällä vuosituhannella tehtyjä digipelejä.
 
En ole varma kannattaako mennä edes tsekkaa jos asenne on kuin periaatteellinen. Jos digimaailmaan haluaa mukaan pitää hommata omiin käyttötarkoituksiin käyttökelpoisin digipeli ja opiskella sen salat.
 
Akustisissa pianoissa ei kanssa ole samanlaista tuntumaa.
 
Tällä vuosituhannella tehtyjä digipelejä ei kannata kauheasti tsekta, vaan pelkästään uusimmat ja käyttökelpoisimmat mallit. Muuttuvat niin nopeasti kun taas akustiset on tullut valmiiksi aikoja sitten.
 
Hyviä malleja on esim. Roland RD 800, Kawai MP11, Nord Piano 3 ja sitten on erikseen kotimalleja ja sellaisia, joitka muistuttaa stagepiano mutta on myös kaiuttimet ja voi ottaa mukaan kotikäyttöön tarkoitetun jalustan.
 
https://www.thomann.de/fi/kawai_es_8_sw.htm?ref=prod_rel_369854_3

MarkusB:Kuinka ollakkaan sivustolla heti alkuun painotetaan, että pitää ehdottomasti olla akustinen piano myös vapaasäestystä varten. Eli siis otetaan joku 6-vuotias nappula, joka harjottelee c-duuriasteikkoa ja ukkonnuuaa ja heti pitää olla akustinen??? Syyksi ilmoitettiin että digipianossa ei ole samanlaista tuntumaa. Kannattaisi kyseisten opettajien käydä vaikka testaamassa tällä vuosituhannella tehtyjä digipelejä.
 
Konservatorion vaatimuksen akustisesta treenipianosta nyt ehkä vähän ymmärtää, mutta sama vaatimus jollain musaopiston kursseilla muksuille on kyllä jo vähän asenteellista.
 
Esimerkiksi itellä on Casion GP-300BK, jossa aidot Bechsteinin flyygelin koskettimet ja vasarakoneisto. Vähänkö saa olla fyysikko, jos väittää, että tuntumassa on puutteita. Tietysti anturiteknologia voi erota aidosta kielestä, mutta onko sillä sitten merkitystä esimerkiksi jollain musaopiston kursseilla.
 
Paljon on änkyrä piano-opet tehneet pahaa silloinkin, kun olisi voinut olla ihmisiksi, ja tulla vaikka aikansa kuluksi vähän ulos sieltä tornista.
 
Niin tämmönen kilkutin http://www.f-musiikki.fi/pianot/dig … -celviano-grand-hybrid-pian-gp300bk

Iiwana-80: Konservatorion vaatimuksen akustisesta treenipianosta nyt ehkä vähän ymmärtää, mutta sama vaatimus jollain musaopiston kursseilla muksuille on kyllä jo vähän asenteellista.
 
Omia tausta-ajatuksiani on, että suurin osa oppii soittamaan pianoa sen verta tai kysynnän ja tarjonnan lait määrää, että livetilanteessa onkin kuitenkin käytössä jonkinlainen digivehje - toivottavasti ihan hyväkin. Niitä pitää opetella käyttämään.
 
Pienestä osasta tulee vain niitä "oikeita konserttipianisteja", mikä ei kuitenkaan ole hirveä vahinko koska sellaista keikkaa on kuitenkin harvalukuisesti tarjolla.
 
Sehän ei estä etteikö myös akustisella voi treenaata, mutta aikaisemmin jo tullut mainittua, että kaikilla ei ole sellaista kotia, jossa onnistuisi kuitenkaan runsas akustisen treenaaminen. Digivehkeellä voi treenata enemmän vaikka kerrostalossakin.

musamies: Omia tausta-ajatuksiani on, että suurin osa oppii soittamaan pianoa sen verta tai kysynnän ja tarjonnan lait määrää, että livetilanteessa onkin kuitenkin käytössä jonkinlainen digivehje - toivottavasti ihan hyväkin. Niitä pitää opetella käyttämään.
 
Pienestä osasta tulee vain niitä "oikeita konserttipianisteja", mikä ei kuitenkaan ole hirveä vahinko koska sellaista keikkaa on kuitenkin harvalukuisesti tarjolla.
 
Sehän ei estä etteikö myös akustisella voi treenaata, mutta aikaisemmin jo tullut mainittua, että kaikilla ei ole sellaista kotia, jossa onnistuisi kuitenkaan runsas akustisen treenaaminen. Digivehkeellä voi treenata enemmän vaikka kerrostalossakin.
 
Pointtina tuossa musaopistossa näyttääkin olevan se, että kerrostaloissa asuvat muksut älkööt vaivautuko. Siinä vaiheessa kun aletaan tosissaan opiskella, niin soittotunteja per päivä kertyy useita. Akustisella kerrrostalossa välit kiristyy kun hakataan jotain sormiharjotusta menemään. Itsellä rivari mutta siltikään en sitä tuskaa naapurille halua aiheuttaa.
 
Nimenomaan nykyään on olemassa digipianoja joissa on jo täydellinen pianon vasarakoneisto. Ihme jos tollasen tuntuma ei kelpaa jollekin ekaluokkalaiselle muksulle alkeiden opiskeluun.
 
Ymmärtää sen tietysti, että joku sibiksen ammattiopiskelija on eri asia. He eivät usein kotona soitakaan.

MarkusB: Pointtina tuossa musaopistossa näyttääkin olevan se, että kerrostaloissa asuvat muksut älkööt vaivautuko.
 
Minun mielestä siinä on mukana ajattelu, että halutaan mahdollistaa, että voisi tulla hienoksi konserttipianistiksi, mutta musiikissa on mielestäni samoin kuin muutenkin yhteiskunnassa, että niitä tosi hienoja hommia riittää vaan aika harvalle.
 
Itse haluaisin lähestyä pianon soittoa matalan kynnyksen harrastuksen kautta, joka sopii vaikka vähän köyhemmällekin kansanosalle - siis yhteiskuntaluokkaan katsomatta.
 
Tuossa on niitä pirteitä nuoria pianisteja, jotka minun mielestä lisää intoa opetella esimerkillään:
https://youtu.be/LNAoNILtEnM

musamies: Omia tausta-ajatuksiani on, että suurin osa oppii soittamaan pianoa sen verta tai kysynnän ja tarjonnan lait määrää, että livetilanteessa onkin kuitenkin käytössä jonkinlainen digivehje - toivottavasti ihan hyväkin. Niitä pitää opetella käyttämään.
 
Näitä digihärpäkkeitä pitää opetella käyttämään vain sen verran, että ne saa matkimaan mahdollisimman hyvin akustista pianoa. Sen jälkeinen valikkojen selailu on hukkaan heitettyä aikaa ja poissa olennaisimmasta.
 
No, metronomin käyttö tietysti kannattaa opetella - jos ei sitten sattumalta ole erillistä metronomia, jolloin integroidun metronomin opettelukaan ei ole pakollista.

Iiwana-80: Näitä digihärpäkkeitä pitää opetella käyttämään vain sen verran, että ne saa matkimaan mahdollisimman hyvin akustista pianoa. Sen jälkeinen valikkojen selailu on hukkaan heitettyä aikaa ja poissa olennaisimmasta.
 
Paljon on ilahduttanut pianon hankittuani - äänen lisäksi - tuo käyttöliittymä: kansi auki ja soittamaan. Kuin hetivalmis kiuas. Ei ole mitään hohhailua onko virta päällä, piuha seinässä tai kuulokkeet kiinni liittimessä, ja ei tarvitse arpoa olisiko tämä saundi tähän tunnelmaan sittenkään se paras. Saundi on siinä ja sillä hyvä. Loppu on kiinni siitä miten liikuttelet käsiäsi ja jalkojasi.
 
Ymmärrän toki syitä, jotka puoltavat digipianoa, mutta omistin digipianon viitisentoista vuotta ja soitin melko vähän, mutta kun lopulta hankin akustisen, havaittuani niiden naurettavan hintatason nykyään, on soitettua tullut päivittäin. Mistä kukin tykkää. Digipiano maksoi aikoinaan jotain 600 € ja tuo akustinen viime kesänä 130 €.

Nelisormimangusti: Paljon on ilahduttanut pianon hankittuani - äänen lisäksi - tuo käyttöliittymä: kansi auki ja soittamaan. Kuin hetivalmis kiuas. Ei ole mitään hohhailua onko virta päällä, piuha seinässä tai kuulokkeet kiinni liittimessä, ja ei tarvitse arpoa olisiko tämä saundi tähän tunnelmaan sittenkään se paras. Saundi on siinä ja sillä hyvä. Loppu on kiinni siitä miten liikuttelet käsiäsi ja jalkojasi.
 
Jess!!!
Kirjaimellisen samaa mieltä.

Iiwana-80: Näitä digihärpäkkeitä pitää opetella käyttämään vain sen verran, että ne saa matkimaan mahdollisimman hyvin akustista pianoa. Sen jälkeinen valikkojen selailu on hukkaan heitettyä aikaa ja poissa olennaisimmasta.
 
No, metronomin käyttö tietysti kannattaa opetella - jos ei sitten sattumalta ole erillistä metronomia, jolloin integroidun metronomin opettelukaan ei ole pakollista.
 
Itse olin digivekottimen kanssa eilen bänditreeneissä ja digivekotin oli hyvä siinä käytössä. Digivekottimeen on tullut säädeltyä erilaisia pianopresettejä. Ei ollut yhtään hullumpi sellainen, johon annostelin voimakkuuspedaalilla hitaita jousia sekaan kakkos layerilla.
 
En iha tahua miten digivehkeen opettelu olisi hukkaan heitettyä. Akustisin keinoin en pääsisi koskaan soittamaan jousia ja koska soitan niitä digivehkeellä tulee aiheesta jotain käsitystä. Yrityksen ja erehdyksen kauttaa oppii rakentamaan hienompia harmonioita.
 
Toisaalta sen jälkeen jos osaa digivehkeellä säädellä mahdollisimman hyvin erilaisia akustisia pianoja, osaa jo aika paljon vehkeen käytöstä ja voi keskittyä soittamiseen.