Rock, pop, alternative ›

Regalis Apertura: Olikos Morrison ikinä selvinpäin keikoilla;)? Entäs muut hemmot?
 
Ainakaan Oliver Stonen The Doors-elokuvan mukaan Morrison ei ollut selvinpäin keikoilla eikä juuri muutenkaan - paitsi leffan lopussa (esim. siellä synttäreillä) jossa puhui mm. Kriegerille että "Älä ota enää kamaa ennen keikkaa." Tuossa tilanteessa vaikutti ainakin suhteellisen selvältä. Myös elokuvan alussa opiskellessaan elokuva-alaa ja tavatessaan Manzarekin ennen The Doorsin läpimurtoa Morrison vaikutti suhteellisen normaalilta mutta jonka jälkeen hän sitten oli enemmän tai vähemmän sekaisin lähes koko leffan ajan.
 
Muut The Doors-jäsenet eivät tuon ko. leffan mukaan pahemmin huumeita käyttäneet tai eivät olleet ainakaan kovin pahasti koukussa niihin (esim. Densmore sanoi Morrisonille kun muut jäsenet lähtivät bileistä että "Meillä on tärkeä keikka huomenna. Älä juo liikaa."). Krieger tosin otti ennen yhtä keikkaa Morrisonilta saamansa jonkun ilmeisesti LSD-paukun.
 
Tuon The Doors-elokuvan mukaan riidat jäsenten välillä johtuivat siitä kun yksi oli pahasti sekaisin kokoajan ja käytti paljon aineita ja muut jäsenet suhteellisen selviä. Densmorella esim. leffan loppupuolella oli mennä hermot Morrisoniin ja hänen reaktioistaan keikoilla näki turhautumisen kun Morrison alkoi sekoilla. Lisäksi Densmore on sittemmin puhunut kriittisesti tuon ajan Morrisonin sekoiluista sekä yleensä päihteistä mm. The Doors-albumin tekemistä käsitelleessä dokkarissa muistaakseni.
 
Kuitenkin minusta tuohon Oliver Stonen The Doors-elokuvan historialliseen tarkkuuteen kannattaa suhtautua kriittisesti. Tuolloin elossa olleet jäsenet olivat tiettävästi mukana elokuvan teossa konsultteina mutta ovat sittemmin kritisoineet elokuvaa että se antoi joistakin asioista väärän käsityksen ja mm. sitä ilmeisesti myös että Morrisonista annettiin heidän mukaansa pelkästään kuva että hän oli narkkari/alkoholisti vaikka näiden kolmen muun The Doors-jäsenten mukaan Morrison oli paljon muutakin.

Katsoin livestriiminä tuon Day of The Doors-julkistuksen ja olihan se hieno tapahtuma. Melkein tuntui kuin olisi ollut paikanpäällä. Ennen varsinaista tilaisuutta luukuttivat bändin musiikkia kaiuttimista. Riders On The Storm tuossa ympäristössä ja vesisateessa oli kyllä maagista. Densmore ja Krieger vetivät lopuksi apukitaristin säestyksellä L.A. Womanin livenä.
 
Varsinaisen Day Of The Doors-julistuksen lisäksi nostivat Doors-logon ikonisen Venice-kyltin yhteyteen. Hieno kunnianosoitus Los Angelesilta kaupungin suurille pojille.
 
http://argonautnews.com/wp-content/uploads/2017/01/1.jpg

Manzarek taisi kirjassaan olla varsin tuohtunut siitä kuvasta, minkä Stone antaa elokuvassaan Morrisonin kusipäisyydestä.
Ja ko. vokalisti ei käsittääkseni ollut niinkään narkkari, vaan reipas alkoholisti ihailemiensa kirjailijoiden hengessä.

fx: Pakko sanoa, että Oliver Stonen elokuvaa ei kannata liikaa käyttää referenssinä todellisuuteen. Se on enemmänkin Stonen elokuvallinen näkemys myytistä. Mutta eiköhän Morrison elämänsä loppupuolella ollut jo sen tasoinen alkoholisti, että ei varmaan laskenut kaljan juontia juurikaan ryyppäämiseksi. Ainakin LA Womanin studio sessioiden aikaan tehdyssä haastattelussa kertoili, että ei dogaa kun pitää tehdä levyä mutta kaljaa juo. Vanhemmassa Classic Rock lehdessä oli haastattelu, jossa levyn tuottajan mukaan yhtenä päivänä kaljaa kului esimerkiksi 36 pulloa...
 
Eiköhän Jimbolle dogaaminen tähdännyt kokonaisvaltaiseen koomaan. Siihen ei jollain Budweiserillä pääse.

Oletteko muuten kuunnelleet kahta Jim Morrisonin kuoleman jälkeen tehtyä Doors-levyä? Itse vaikka olen ''vanha'' Doors-fani, niin en edes tiennyt tällaisista levyistä. Parhaillaan kuuntelen YouTubesta. Manzarek laulaa myös ihan hyvin mielestäni. Ja kiva näitä on kuunnella, varsinkin kun ei ole ennen kuullut.

Ahti Tuumiainen: Oletteko muuten kuunnelleet kahta Jim Morrisonin kuoleman jälkeen tehtyä Doors-levyä? Itse vaikka olen ''vanha'' Doors-fani, niin en edes tiennyt tällaisista levyistä. Parhaillaan kuuntelen YouTubesta. Manzarek laulaa myös ihan hyvin mielestäni. Ja kiva näitä on kuunnella, varsinkin kun ei ole ennen kuullut.
 
Mulla on muistikuva, että Manzarekin laulu olisi ollut sellaista ihme karaoke-karjumista. Voi olla, että muistan väärin, pitää ottaa uudelleen kuunteluun.

Kyllähän noilla kahdella levyllä oli hyvätkin hetkensä mutta aika turhia noin loppupelissä... Ilmeisesti kuvittelivat että pärjäisivät trionakin vastaisuudessa. Biisien taso vaan oli mitä oli. Ja Manzarekin laulu ei vetänyt vertoja Morrisonille...

Regalis Apertura: Kyllähän noilla kahdella levyllä oli hyvätkin hetkensä mutta aika turhia noin loppupelissä... Ilmeisesti kuvittelivat että pärjäisivät trionakin vastaisuudessa. Biisien taso vaan oli mitä oli. Ja Manzarekin laulu ei vetänyt vertoja Morrisonille...
 
Aika valitettavalla tavalla kyseiset levyt paljastaa bändin vaatimattomat rahkeet ja merkittävät puutteet ilman Morrisonia. Vaikka Jimbo oli ns. loose trigger, oli bändin koko merkitys ja olemus riippuvainen hänestä.
 
Kiinnostavaahan on, että jo ennen Morrisonin kuolemaa oli kolmella muulla tarkoitus julkaista LA Womanin jälkeen triona musaa. Mutta muistelisin että instrua, ja olisko ollut sitten The Doors nimellä.
 
Myös mieleenkiintoinen anekdootti on että ilm vuonna -72 Stoogesin hajottua Iggy Popia aseteltiin The Doorsin nokkamieheksi. tämä ei toteutunut, ehkä ilmeisistä syistä, ehkä onneksi.

Presidentti: Mulla on muistikuva, että Manzarekin laulu olisi ollut sellaista ihme karaoke-karjumista. Voi olla, että muistan väärin, pitää ottaa uudelleen kuunteluun.
 
Kyllähän jo L.A. Womanin sessioissa Manzarek lauloi yhden biisin "You Need Meat (Don't Look No Further). Sitä kuunnellessa ei tarvitse ihmetellä miksei levylle päätynyt. Sinänsä ihan OK biisi, mutta ei lähelläkään esim. Riders On The Stormin tai nimikappaleen tasoa. Orange County Suite sen sijaan olisi pitänyt levylle pistää.
 
https://www.youtube.com/watch?v=o7-98Jz6SuE

fx: Pakko sanoa, että Oliver Stonen elokuvaa ei kannata liikaa käyttää referenssinä todellisuuteen. Se on enemmänkin Stonen elokuvallinen näkemys myytistä. Mutta eiköhän Morrison elämänsä loppupuolella ollut jo sen tasoinen alkoholisti, että ei varmaan laskenut kaljan juontia juurikaan ryyppäämiseksi. Ainakin LA Womanin studio sessioiden aikaan tehdyssä haastattelussa kertoili, että ei dogaa kun pitää tehdä levyä mutta kaljaa juo. Vanhemmassa Classic Rock lehdessä oli haastattelu, jossa levyn tuottajan mukaan yhtenä päivänä kaljaa kului esimerkiksi 36 pulloa...
 
Juu, vähän ihmettelin kun elokuvaa käytettiin referenssinä. Vähän niinkuin Ganes (Remu)-elokuvaa referoisi suomalaista rockia käsittelevässä gradussa.

Käsittääkseni Oliver Stone on suuri Doors-fani joten leffakin oli hieman "siloteltu" mitä Morrisonin toilailuihin tuli... Tietysti elossa olevat Doorsit vaikuttivat lopputulokseen ja siihen mitä Stonen olisi pitänyt leikata pois. Mielestäni Val Kilmer veti roolinsa Jiminä aika hyvin noin loppupelissä (tosin leffan näkemisestä on jo vuosikymmen jollei enemmänkin joten muistikuvat voivat pettääkin;)).

Sipe Santapukki kertoi muutama vuosi sitten jossakin lehtihaastiksessa, että John Densmoren mukaan Jimbon sekoilu oli monesti vielä totaalisempaa kuin mitä kirjoista, leffoista jne voi päätellä eli kaikissa yhteyksissä totuutta on siloiteltu. Mutta niinhän useimmiten on. Ja siis Sipe on ko. haastiksessa kertomansa mukaan tavannut Densmoren (Suomessa ja Jenkeissä) alkujaan johonkin taloprojektiinsa liittyen.

2randpo: Sipe Santapukki kertoi muutama vuosi sitten jossakin lehtihaastiksessa, että John Densmoren mukaan Jimbon sekoilu oli monesti vielä totaalisempaa kuin mitä kirjoista, leffoista jne voi päätellä eli kaikissa yhteyksissä totuutta on siloiteltu. Mutta niinhän useimmiten on. Ja siis Sipe on ko. haastiksessa kertomansa mukaan tavannut Densmoren (Suomessa ja Jenkeissä) alkujaan johonkin taloprojektiinsa liittyen.
 
Taitaa olla niin, että kirjoissa ja leffassa sekoilu monesti esitetään sellasena coolina rockmyyttiin liittyvänä "reunalla elämisenä". Eli nykypäivän shamaani käyttää äärimmäisiä keinoja päästäkseen tuntemattomiin tajunnantiloihin. Tosiasiassa Morrisonin päihdehommat olivat aika nopeasti synkkää yksindokaamista tai vähintäänkin yksinäistä dokaamista, pohjalla masennusta jota vetäminen ei ainakaan parantanut. Joistain laadukkaammista kirjoista toi käy ilmi, jossain viitataan myös tosiaan masennukseen.
 
Ehkä siinä 65-66 hapon käytössä on ollut kyse oikeasti "tutkimusmatkailusta" joka mahdollisesti myös ruokki luovuutta ja biisinkirjoitusta, luulen että myöhemmin homma oli aika pitkälle puuduttamista.

Jostain Doors-kirjasta sain käsityksen että Jimin isä George (joka palveli laivastossa vara-amiraalina Tonkininlahden välikohtauksen aikoihin) piti kotona kovaa kuria mitä Jim ei lapsena hirveästi digannut. Myöhemmin opiskellessaan UCLA:ssa elokuvaa alkoi käyttää enemmän/vähemmän hippikavereidensa mukana päihteitä mitä taas isä ei katsonut hyvällä... Plus vielä Jimin bänditoimintaakin siinä sivussa. Eli sellaista kapinointia isäänsä vastaan tyyliin "kakruna tottelin sua, nyt ei enää tarvitse, hähhähhää". Välit menikin sen verran huonoksi että isä ei koskaan julkisesti kommentoinut poikansa tuotantoa. Korkeintaan sen verran että Jimin hautakiveen kaiverrettiin "hengelleen uskollinen"...

Regalis Apertura: Jostain Doors-kirjasta sain käsityksen että Jimin isä (joka palveli laivastossa vara-amiraalina Tonkininlahden välikohtauksen aikoihin) piti kotona kovaa kuria mitä Jim ei lapsena hirveästi digannut. Myöhemmin opiskellessaan UCLA:ssa elokuvaa alkoi käyttää enemmän/vähemmän hippikavereidensa mukana päihteitä mitä taas isä ei katsonut hyvällä... Plus vielä bänditoimintakin siinä sivussa. Eli sellaista kapinointia isäänsä vastaan tyyliin "kakruna tottelin sua, nyt ei enää tarvitse hähhähhää". Välit menikin sen verran huonoksi että isä ei koskaan julkisesti kommentoinut poikansa tuotantoa. Korkeintaan sen verran että Jimin hautakiveen kaiverrettiin "hengelleen uskollinen"...
 
Eikä välejä isään varmasti parantanut se, että Morrison kertoi lehdistölle vanhempiensa kuolleen.

GrooverMan: Taitaa olla niin, että kirjoissa ja leffassa sekoilu monesti esitetään sellasena coolina rockmyyttiin liittyvänä "reunalla elämisenä". Eli nykypäivän shamaani käyttää äärimmäisiä keinoja päästäkseen tuntemattomiin tajunnantiloihin. Tosiasiassa Morrisonin päihdehommat olivat aika nopeasti synkkää yksindokaamista tai vähintäänkin yksinäistä dokaamista, pohjalla masennusta jota vetäminen ei ainakaan parantanut. Joistain laadukkaammista kirjoista toi käy ilmi, jossain viitataan myös tosiaan masennukseen.
 
Ehkä siinä 65-66 hapon käytössä on ollut kyse oikeasti "tutkimusmatkailusta" joka mahdollisesti myös ruokki luovuutta ja biisinkirjoitusta, luulen että myöhemmin homma oli aika pitkälle puuduttamista.
 
Joo, Morrisonin pääasiallinen päihde oli kaiketi ihan oikeastikin alkoholi, vaikka kokeili muutakin ja saattoi lopulta kuolla kännissä vedettyihin polle-övereihin. Ja luultavasti silloin harvoin kun piti välipäiviä, niin tasoitteli oloa bentsoilla ja kukalla. Mutta tuollaistahan holistit eivät nykyäänkään pidä sekakäyttönä.
 
Toki nää asiat on on vähän tuubaa eivätkä juuri liity itse substanssiin. Tai liittyvät, mutta eivät sen enempää kuin valtaosalla alan tekijöistä. Lukuunottamatta nesteiden määrää ja sen myötä usein Morrisonin heikkoa lavakuntoa. Morrison taisi korostaa alkon paremmuutta siksikin, kun se on laillista ja saa mistä vaan jne. Siitä huolimatta, että Jenkit on leimallisesti kannabiskulttuuri. Siis siinä missä Suomi (etenkin ennen oli) alkokulttuuri.

Regalis Apertura: Jostain Doors-kirjasta sain käsityksen että Jimin isä George (joka palveli laivastossa vara-amiraalina Tonkininlahden välikohtauksen aikoihin) piti kotona kovaa kuria mitä Jim ei lapsena hirveästi digannut. Myöhemmin opiskellessaan UCLA:ssa elokuvaa alkoi käyttää enemmän/vähemmän hippikavereidensa mukana päihteitä mitä taas isä ei katsonut hyvällä... Plus vielä Jimin bänditoimintaakin siinä sivussa. Eli sellaista kapinointia isäänsä vastaan tyyliin "kakruna tottelin sua, nyt ei enää tarvitse, hähhähhää". Välit menikin sen verran huonoksi että isä ei koskaan julkisesti kommentoinut poikansa tuotantoa. Korkeintaan sen verran että Jimin hautakiveen kaiverrettiin "hengelleen uskollinen"...
 
Georgen haastattelupätkiä löytyy tuubista. Ei hän musiikkia juuri kommentoi, mutta se tulee selväksi ettei koskaan arvostanut Doorsia/Jimiä ainakaan musiikina vähääkään. Uravalinta oli isän mielestä täysin väärä, koska katsoi ettei Jimillä ollut edellytyksiä laulajaksi. Jonkinlaiseksi esiintyjäksi kyllä. Muistaakseni isä toteaa jonkun pätkän päätteeksi, että Jim oli ihminen, jonka hän olisi halunnut tuntea.

Pitikö muuten se leffan inkkaripojan päälle ajaminen kun Jim oli vielä poikanen paikkaansa? Siis tietysti George oli ratissa ja Jim katteli takaikkunasta kun pojan ruumis makasi tiellä... Oliko totta vai joku unen kaltainen juttu? Sellainen kohtaus jäi mieleeni. Jim taisi aihetta sivutakin joissain lyriikoissaan...

Regalis Apertura: Pitikö muuten se leffan inkkaripojan päälle ajaminen kun Jim oli vielä poikanen paikkaansa? Siis tietysti George oli ratissa ja Jim katteli takaikkunasta kun pojan ruumis makasi tiellä... Oliko totta vai joku unen kaltainen juttu? Sellainen kohtaus jäi mieleeni. Jim taisi aihetta sivutakin joissain lyriikoissaan...
 
Ainakin Peace Frogissa ja Ghost Songissa tais olla viittauksia tuohon tapaukseen. Kai sillä joku totuuspohja oli, mutta Jim muisti/tulkitsi tapahtumat ainakin osittain eri tavoin kuin George ja muu perhe. Oisko George puhunut vaan itkevästä intiaanista tai jotain?