Kitarat: kitarakamat ›

Tuota laadun käsitettä on saanut joskus soitinkaupassa olla ihan paikan päällä todistamassa, kun siis hyvä muuttuu huonoksi kun lavassa ei sitten lukenutkaan se oikein merkki. Joksi sitä siis ensin luultiin.
 
Olen tämän joskus aikaisemminkin kirjoittanut, mutta en sitä mistään enää haullakaan löytänyt.
Kuitenkin joskus olin siinä soitinkaupassa jonkun aikaa töissä. Ikkunassa oli Gibson Les Paul Custom ja se oli sellaisena tupakki sunburst värillä ja tietysti kultaisilla metalliosilla. Liikkeesstä löytyi seinältä myös hyvin samanlainen kitara ulkoisesti, ihan väriä myöten, mutta merkki oli Gallan. En nyt muista oliko Gallan Korean vai peräti Japanin kitara. Gallanin logo on muuten yllättävän Gibson tyylinen jos sitä nopeasti tai huolimattomasti äkkiä katsoo.
Kuitenkin tuo Gibson maksoi tasan 10 000 markkaa ja taas Gallan oli jossain noin parin tuhannen kieppeillä. Ihan tarkkaa hintaa en nyt muista, mutta ei se suuntaan tai toiseen kauheasti heittänyt.
 
Sitten itse tarina. Joku minua vanhempi kaveri tuli liikkeeseen ja otti sen Gallan kitaran käsiinsä ja alkoi soittamaan. Soitosta kuuli, ettei kaveri ollut ihan vuotta tai kahtakaan soittanut. Eli soitto sujui todella hyvin. Vahvaria en muista, mihin soitti. Vahvarihuoneessa oli kuitenkin monenlaisia pelejä ja jotain niistä...
Aikansa kun oli soittanut, niin tuli juttusille ja kertoi että kyllä sen aidon vaan aina huomaa soundista sekä soitettavuudesta. Kehui soitinta todella paljon.
Ensin ajattelin, että onko hän tosissaan vai mitä ihmettä. Kun hän kuitenkin kertoi ettei hänellä ole sellaisia 10 000 markan rahoja, mutta jos tämän saisi jollain parilla kolmella tonnilla--->hän ostaisi sen heti.
Oli siis nähnyt sen kitaran näyteikkunassa ja silloin oli Jyväskylässä parissakin soitinkaupassa useasti muutamiakin samanlaisia kitaroita merkiltään ja väriltään. Silloin ei monella merkillä noita vaihtoehtoja ollut ihan niin paljoa kuin nykyään ja toiseksi niiden toimitusajat olivat pitkiä. Siksi niitä sitten tilattiin joskus muutamiakin ihan samanlaisia, jopa noita arvokkaampiakin soittimia. Enemmän kyllä tietysi edullisemman pään kitaroita, mutta se riippui hieman merkistäkin. Gibsonilla oli silloin toimistusajat paljon pidempiä kuin moniin aasian kitaroihin vertasi. Tämä saatoi johtua siitä, että noita aasialaisia oli monilla väreillä ja muutenkin erilaisia maahantuojan varastossa. Ei kuitenkaan aina. Tämä liike oli siis erään ketjun yksi kauppa ja silloin oli soitinkaupat toiminnaltaan hieman toisenlaisia muutenkin. Useat möivät vain joitakin tiettyjä merkkejä jne. Toki tuossakin liikkeessä myytiin monien maahantuojien tuomia soittimia. Kaikkia noita maahantuojia ei enää edes ole. Ei myöskään ihan kaikkia merkkejä enää tuo mikään Suomeen ja on myös paljon sellaisiakin ettei niitä tehdä muutenkaan enää.
 
Tässä tuli sitten romutettua tämän soittajan ehkä usko Gibsoneihin lopullisesti kun kerroin, että hän kyllä saisi tuolla hinnalla sen kitaran. Tuntui olevan mielissään, mutta samalla ihmeissään.
Kerroin, että voin siitä laskea ihan hyvän alennuksen ja se on tosiaan Gallan merkkinen ihan ok LP Custom kopio. Oikeakin sitten löytyy ja näytin sitä.
Tässä vaiheessa ei enää se kitara tuntunut kiinnostavan yhtään ja kaupat jäi tekemättä. Hän ei myöskään kokeillut sitä oikeaa Gibson kitaraa. Eikä halunnut ostaa kehumaansa Gallan LP Customia. Ei vaikka olin laskenut hänelle siitä todella hyvän ja käypäisen hinnan. Tuntui, että olin jotenkin nöyryyttänyt koko kaverin.
Jälkikäteen on tullut tuota joskus mietittä, että olisiko se pitänyt jättää sanomatta. Olisi vain kehunut sitä Gallania hyväksi yksilöksi, mutta puhunut kuitenkin vain siitä Gibsonina.
Minusta niin ei voi kyllä tehdä ja ehkäpä tuossa olikin osa syy, miksi koko myyntihomma ei minua sitten niin pidemmän päälle kiinnostanut. Olisi pitänyt puhua tai suorastaan valehdella ihmisille ja ei sellaista oikein jaksanut kun itsekkin olin jo siinä vaiheessa tehnyt huonoja ja typeriä kauppoja. Joskus myös mahdolliset ostajat olivat vielä aika nuoriakin.
Toisaalta joku näiltäkin varmaan "puhui" ne rahat huonoihin kauppoihin, kaikenlaisella turhalla nippelitiedolla ja muulla hutulla. Minusta ei siihen kuitenkaan ollut.
 
Eli kyllä ne mielikuvat tuntuu vaikuttavan hyvinkin monella. En myöskään väitä ettenkö itsekkin olisi aikoinaan ostanut mainosten ja monien omien suosikkisoittajien merkkisiä soittokamoja. Silloinkin kun olisi ollut halvempia ja ehkä parempia tai yhtähyviä tarjolla...
Ihminen on aika pätevä huijaamaan itseään, mutta kun aikansa soittaa eikä välitä muista kuin omista mielipiteistä--->Voi rahoilleen saada enemmän vastinetta. Toki varmasti jokainen maksaa jonkinlaisia oppirahoja, mutta se varmaan kuuluu ihan asiaan.
 
En sitten tiedä, miten tuota laatua pitäisi mitata. Että se tosisaan kaikille kalpaisi ja soittaja sen vielä itsekkin uskoisi. Kyllä ne mieleikuvat tahtoo vaikuttaa kokeneidenkin soittajien käsissä ja mielikuviin.
Harva kuitenkaan soitinkaupoissa haluaa side silmillä soittimia kokeilla.