Bassot ›

Kellä on ollu molempia? Mainion hintalaatusuhteen takia näitä japseja välillä ehkä jopa metsästää. Vanhempia etenkin. Pari F-konsernin tuotetta on ollu itellä. JV Squier on edelleen ja pysyykin, koska aika perfecto.
 
Japsi-Tokaita ei oo tullu hiplattua ikinä. Tuossa vois muutamien mutkien kautta olla pariki hard puncheria, noin 10v vanhaa, testattavissa. Kiinnostaa aavistuksen, jos joku osaa analysoida yleisellä tasolla laatua ja mahdollisia pikku ominaisuuseroja japsifenkkuihin verrattuna.

Japsifenderit ovat yleensä olleet erinomaisia, mitä mun käsiin on osunut. Tokaista on vähemmän kokemuksia, mutta hyviä nekin ovat yleensä olleet. Ainakin jossain vaiheessa sekä japsifenderit että -tokait tulivat samasta tehtaasta. Melkein sanoisin, että yksilö ratkaisee. Näissä japseissakin on eri hintaisia versioita, kalleimmissa on mm. usa-mikit.

Olen raksutellut joskus satunnaisesti rinnakkain muutamaa Tokaita: ihan on ollut säädöistä kiinni, mikä on toiminut. Verraten tasalaatuisia mutta minun makuuni painavia soittimia. Hyvän Squierinkin olen nähnyt ja päässyt soittamaan. Yksilö pitää aina etsiä, nuo eivät ole automaagisesti hyviä. Sama pätee Meksikossa valmistettuihin malleihin, olivat sitten kasattu pohjoisessa (Made in USA) tai etelässä (M in Mex).
 
Koska jatseja ja presareita voi helposti niputtaa erilaisilla sähköillä, äänimaailmaa voi aika huoletta puukottaa haluttuun suuntaan: John East, Sadowsky, Glockenklang, Bartolini, Delano, Seymour Duncan, EMG...

komppaan edellistä kirjottajaa. itellä oli vuoden verran japsi tokai jazzari, painoi kun synti. kaulakin oli aika paksu omaan mieleen. muuten ihan pätevä peli, viimeistely hyvää ja muuta.

Juu, nämä 2 vanhaa japsia '82 skuju ja '89 fenkku todella eniromaisia. Saundit mukavasti hyvin erilaisia, mutta eipä se fenkun D-kaula lopulta käynyt lapaseen, valitettavasti. Siksi kiertoon.
 
Onhan tossa nyt tuo japsifenkku-jazzarikin pyörimässä myös. Ihan yhtä lailla erinomainen laatupeli, muttei tuo jatsi vaan ole niin oma juttu.
 
Siis nämä 3 F-japania ihan yhtäläistä hyvää laatua tuntunut olevan. Kun on toki säätänyt kunkin just omaan tatsiin passeliksi. Eihän sitä mikään beissi säväytä jos säädöt poikkeaa reiluhkosti omista mieltymyksistä.

Omassa käytössä ollut viitisentoista vuotta 7okain -83 tai -84 Hard Puncher 48. Taannoin oli rinnalla hiukan vanhempi USA Presari mutta sai lähteä, muutamia presareita soittaneena en ole toistaiseksi omaa tarvetta parempaa tavannut.
 
Vaahterakaulaisena/ otelautaisena vaatii hiukan enemmä säätöä eri vuodenaikoina mutta muutoin ei huonoa sanottavaa. Ylivoimaisesti kevein passo mitä olen omistanut, alle 4 kg. Pitkään oli paikallaan Dimarzion tymäkkä mikki mutta hiljattain palautin alkuperäisen paikalleen ja totesin jotta on parempi, erottelevampi ja napakampi. Mikkien ollessa tasomaisesti kielten balanssi ei täysin kohdallaan, kallistamalla seuraamaan otelautaa/ kielten korkeutta balanssi just eikä melkein.

Molempia merkkejä japanilaisinakin omistaneena en lähtisi liputtamaan kummankaan puolesta. Fenderin japanilaisiakin kun on montaa eri hintaryhmää joista halvimman pään mallit on haikeampia kuin esim. Tokain paremman luokan mallit. Japanissakin on tehty fender-mallisia kopioita vuosikymmeniä ja sekaan mahtuu melkoinen kirjo erilaisia soittimia. Itselläni ollut japanin Tokai Hard Puncher oli soundin puolesta ihan täyttä asiaa, mutta sähköpuolella oli kuraa (potikat) ja kaula ei kestänyt paksuja kieliä. Lavan design toki häiritsi kun ei ollut orggis. Taasen halvemman pään Fender MIJ presari oli halpiksen oloinen kauttaaltaan eikä pitkään viihtynyt arsenaalissa.
 
Ts. tämmöinen Fender vs. Tokai-asetelma pelkän merkin puolesta on ihan randomia ja mutuilua. Joidenkin osalta eroa ei esim. puiden osalta lienee ole kuin logo lavassa, koska molempia on tehty (ainakin joskus) samalla tehtaalla. Äkkiseltään voisin veikata, että jos molemmilta otetaan hintaryhmän yläpäästä uudet samanlaiset soittimet, niin Tokai vie koska oletettavasti pienempi kate, koska kopiobrändi.

nappo: Kannattaa tsekata myös 70-luvun lopun ja 80-luvun alun Fernandesit. Torillakin taitaa pari P-bassoa olla tälläkin hetkellä.
 
Mulla on Fernander Power Bass vuosimallia 77 ja verrokkina JV Squier presari vuodelta 83 ja Fenderin jenkkipresari vuodelta 77. Fernandes ei kalpene tuossa seurassa yhtään. Ehkä jopa noista kaikista mieluisin.
 
77 on yks huonoimpia vuosikertoja Fenderillä. Köntässä 76-81 menee siihen laariin.
 
Mitä tulee noihin Japanin P-bassoihin, niin niitä on valtavasti erilaisia eri spekseillä. Fendereistä JV-sarja ja kalliimmat, noin 1000 €:n hintaiset on hyviä. Tokain huippumallit samoin. Molemmilta löytyy myös hinnat alkaen sarjaa, jotka on elektriniikan ja rautojen osalta heikkoja. Siksi pitää tässäkin tapauksessa tietää mitä on ostamassa. Tyyppinumerossa on yleensä joku numero viimeisenä, se kertoo listahinnan tuhansisa jeneissä. Mitä isompi numero, sen kovempi speksi. http://www.ebay.com/itm/1982-Fender … n-P-Bass-Grey-Bobbins-/112219812056

Voipi olla huonoa vuosikertaa, mutta ei mulla ole mitään valittamista tuon Fenderin suhteen. Erittäin hyvä basso se on. Tiukka kaulatasku, kevyt jne. Hyvä basso, kysy vaikka T.Nickiltä, hänen vanha basso nimittäin. Mutta kaukana orggiksesta, joten ihan vertailukelpoinen se ei ole.
 
Mutta tuo Fernandeskin on kyllä joka tapauksessa erittäin hyvä peli, sanoit mitä sanoit. :) Mun JV on jäänyt vähemmälle soitolle johtuen ohkaisesta kaulasta ja hieman muita presareitani matalatehoisemmasta mikistä.
 
60-luvun Fenderiä en ole koskaan päässyt edes käpistelemään, joten operoin vähän kapeammassa viitekehyksessä. Voihan se olla että galaksit räjähtää kun sellaisen käpäläänsä saisi. Tai sitten ei. Se on kuitenkin varmaa, että omalla arsenaalillani pärjään paremmin kuin hyvin.

nappo: Voipi olla huonoa vuosikertaa, mutta ei mulla ole mitään valittamista tuon Fenderin suhteen. Erittäin hyvä basso se on. Tiukka kaulatasku, kevyt jne. Hyvä basso, kysy vaikka T.Nickiltä, hänen vanha basso nimittäin. Mutta kaukana orggiksesta, joten ihan vertailukelpoinen se ei ole.
 
Mutta tuo Fernandeskin on kyllä joka tapauksessa erittäin hyvä peli, sanoit mitä sanoit. :) Mun JV on jäänyt vähemmälle soitolle johtuen ohkaisesta kaulasta ja hieman muita presareitani matalatehoisemmasta mikistä.
 
60-luvun Fenderiä en ole koskaan päässyt edes käpistelemään, joten operoin vähän kapeammassa viitekehyksessä. Voihan se olla että galaksit räjähtää kun sellaisen käpäläänsä saisi. Tai sitten ei. Se on kuitenkin varmaa, että omalla arsenaalillani pärjään paremmin kuin hyvin.
 
Se on mun vanha basso, myin sen Nickille. Ihan jees. Mulla on ollut 65 Presari. Nyt on 61. Jazz Bassoja 65 ja 66. 70-luvun värkkejä on ollut useampi. Ei yhtään enää.

hollstro: Se on mun vanha basso, myin sen Nickille. Ihan jees. Mulla on ollut 65 Presari. Nyt on 61. Jazz Bassoja 65 ja 66. 70-luvun värkkejä on ollut useampi. Ei yhtään enää.
 
Haha, no kyllä sä sitten tiedät! :) Melkoinen dadakiertopalkinto.

nappo: Kannattaa tsekata myös 70-luvun lopun ja 80-luvun alun Fernandesit. Torillakin taitaa pari P-bassoa olla tälläkin hetkellä.
 
Mulla on Fernander Power Bass vuosimallia 77 ja verrokkina JV Squier presari vuodelta 83 ja Fenderin jenkkipresari vuodelta 77. Fernandes ei kalpene tuossa seurassa yhtään. Ehkä jopa noista kaikista mieluisin.
 
Millainen JV sulla? 57 vai 62 reissue vai joku muu?

nappo: 60-luvun Fenderiä en ole koskaan päässyt edes käpistelemään, joten operoin vähän kapeammassa viitekehyksessä.
 
Pääseehän noita käpistelemään, mut ei semmonen anna oikeata kuvaa soittimesta, esim. soiko tasaisesti kauttaaltaan jne.

Maisteri: Millainen JV sulla? 57 vai 62 reissue vai joku muu?
 
Eiköhän se tuo 62 ole. Valkoinen body ruusupuuotelaudalla ja punertavalla tortoisepleksillä. Tosi nätti peli kyllä ja sopivasti soitetun näköinen. Käsittääkseni tullut Japanista muutama vuosi sitten.

Itsellä ollu pian 7v japsi Tokai jb ja en voi moittia. Oon kylläkin vaihdattanut hardiksen ja mikit. Varsinaista vaihdon tarvetta hardikselle ei ollu ja orkkiks mikitkin oli ihan jees, mutta huvitti laittaa basso vähä hevimpään menoon. Voin sanoa että varsinainen työhevonen on. Ammattilaisella säädätetty jne ja eipä oo tullu Fenkkua vastaan mihin olisin halunnu vaihtaa. Muitakin bassoja on mutta edelleen ykkösbasso. Ainut miinus on se paino mutta se ei haittaa itseä.