Kitarat: soittaminen ›

Lyhyesti se ei ole huono harrastus. Soittamalla voi saada parhaimmillaan esiin itsestään sellaisia tuntemuksia, joita ei tiennyt edes olevan olemassakaan. Tästä kuitenkin hieman myöhemmin.
 
Itsellä kun oli jo jäänyt ensimmäiset metalli, punk ja rock jutut taakse ja bänditouhuja jatkettiin edelleen. Kuitenkin olin ihan kitaran soitttamisen alusta asti tehnyt aina omia kappaleita. Kun musiikkia oli kuunnellut enemmän ja ehkä hiukan monipuolisemmin, alkoi tulemaan jatkuvasti enemmän ja enemmän ongelmia keksiä tai tehdä uusia hyviä omia kappaleita.
Mietin vakavasti jopa koko soittamisen lopettamista. Kuitenkin kun olin laittanut rahaa ja aikaa jo todella paljon koko musahommiin, niin en ihan vielä luovuttanut. Olin tehnyt myös muutaman levynkin ja niihin säveltänyt kappaleita.
Kun en ollut oikein koskaan opetellut musiikin teoriaa, niin ne biisit koostuivat erilaisista riffeistä. Nyt jos kuuntelen noita tekeleitä, niin siellä voi olla edelleen jopa ihan hyviäkin ideoita, mutta aika monet taas ei. Se johtui siitä että tuota teoriaa en ollut opetellut ja se ei minua kiinnostanut. En ollut löytänyt itselleni sopivia kirjoja, eikä kukaan neuvonut minua, niin että olisin oppinut oikeasti jotain uutta. Kaikki soittamani ja oppimani jutut olivat joko pätkiä sieltä täältä(joitain muidenkin biisejä osaisin ihan kokonaankin) ja omatkin kappaleet jonkinlaisia kokoelmia sieltä täältä.
Joskus aloin ajattelemaan, että miten säveltämäni kappaleen voisi joku toinen soittaa jollain muulla soittimella kuin kitaralla. Miten sen voisi soittaa jos keikalla menisi joku kieli poikki ja kuitenkin kitaran muu vire säilyisi?
Olin laajentanut monenlaisien musatyylien kuunteluun omaa musamakuani ja niissä ei aina ollut kitaraa välttämättä ollenkaan.
Silloin ajattelin, että heitän kaiken vanhan romukoppaan. Opettelen erilaisia skaaloja ja teen niistä omia sellaisia kappaleita, joita voi myös toisillakin soittimilla soittaa ja voin sen myös heille kertoa tarvittaessa.
Kun soittoon löytyi se rytmi, joka on siis kaikista tärkein asia soittamisessa. Niin sitten oli jo hyvinkin monenlaisien skaalojen soittaminen ihan kaikista sävellajeista paljon helpompaa. Samoin uusien erilaisten avoimien vireiden käyttö ja slidellä soittaminen toivat uutta juttua. Oppiminen helpottui ja nopeutui huomattavasti.
 
Tietenkin soittamisen täytyy olla hauskaa ja itsellä on nykyään hieman laiskuutta, mutta myös hieman masennustakin koska ei enää ole terveydellisien syiden takia bänditouhuja. Tykkäisin soittaa blues, jazz ja erilaisia etnisiä kansanmusajuttuja ja kaikki nuo tyylit olisivat kyllä edes pienellä porukalla mukavampia kuin yksin. Nyt soitan omaksi iloksi ja terapiaksi.
Varmasti tulisi enemmän soitettua jos olisi muita soittajia mukana, mutta siihen on tosiaan terveydelliset esteet. Ikääkin alkaa jo olemaan niin paljon, ettei ihan kaikenlaiset viritykset kiinnosta, eikä sellainen muutama tunti kuukaudessa oikein riitä tai vie mitään kunnolla harrastusta eteenpäin.
 
Oman musan tekeminen on kuitenkin se juttu, toki soitossa täytyy olla rytmi ja svengaavuutta(vaikka ei kyse olisikaan Woody Allen tyylisen leffan soundtrack musasta). Kun nuo kaksi asiaa löytyy, niin yleensä se hauskuuskin kyllä löytyy.
 
Kun kuuntelee ja katsoo netistä kaikenlaisia kitaravirtuooseja, niin minusta niistä ei kannata masentua. He sottavat mitä soittavat ja itse voi tehdä sitten niitä omia asioita ja tulkita & tehdä vaikka jostain skaalasta ihan omanlaisia juttuja. Ne voivat olla jo treenatessa todella hypnoottisia ja monellakin tapaa rentouttavia. Enkä tarkoita nyt, että pitäisi soittaa jotain hissimusaa...
Asteikoita on hyvin paljon. On sellaisia joissa on 5 säveltä, 6 säveltä, 7 säveltä ja 8 säveltä ja mikään ei estä tekemästä vielä enemmällä määrällä tai vähemmällä määrällä säveliä kappaleita tai jammailemasta muutenkaan.
Asteikonhan ei tarvitse tarkoittaa, etteikö siinä kappaleessa olisi muita osia kuin se yksi. Eli kappaleessa voi olla hyvinkin monenlaisia rakenteita, mutta ne löytyvät kyllä luonnostaan kun ensin löytyy rytmi :)
 
Varmaan tähän seuraavaksi joku tajuaa kertoa, että asteikoita treenamalla oppii soittamaan vain asteikoita. Tällaisen kommentin kirjoittaja tuskin osaa tehdä omaa musaa ja muutenkin se ei pidä paikkansa.
Kaikki soinnut koostuvat joistakin sävelistä ja sävelistä ne asteikotkin koostuu. Asteikoita voi soittaa myös niin, että basso soittaa jotain asteikkoa ja kitaralla soitetaan sitten samaista jostain toisesta sävelestä/kohdasta. Näin ne moodit menevät ja niitä on 7-sävelen asteikoissa aina 7 erilaista ja kokonaan erilaisia on vielä 66 kappaletta. On siis 7x66 erilaista harmoniaa, joissa on omanlaisensa rytmi ja soinnut.
Kun tuohon teoriaan pääsee hieman sisälle, niin saattaa huomata että sen opettelu on mukavaa ja sen avulla löytää todella erikoisia äänimaailmoja, joista ei edes tiennyt ennestään mitään, vaikka olisi kuunnellut todella monipuolisesti musiikkia. Se on valtava aarre-aitta ja se on vielä jokaisen saatavilla, mikäli itsellä on vain kiinnostusta. Noita asteikoitahan on muitakin kuin nuo 7-sävelen, joita jo tuossa mainitsinkin. Se soittamisen ja erilaisien musiikillisten äänimaisemien etsiminen ei siis ihan heti lopu. Kitaran rinnalle voi ottaa myös joitakin muitakin soittimia ja ne saattavat auttaa kitarankin soitossa. Erilaisia etnisiä kielisoittimia löytyy maailmasta yllättävänkin paljon...
Toki noita kaikenlaisia asteikoita voi soittaa niinkin, että tekee niistä bluesia taikka vaikka metallia. Ne voivat olla joskus hieman eksoottisia, mutta mikään ei sitäkään estä.
Jos noita kitarasankareita vielä hieman tässä pohtii, niin aika useasti ne ovat juurikin niitä sellaisia soittajia jotka kyllä soittavat erilasia skaaloja todella nopeasti. Minusta se nopeasti soittaminen ei ole tärkeää ja jos se ei luonnostaan tule, niin mitä sitten. Jokainen kuitenkin voi tehdä omia kappaleita, jos haluaa, ja parhaimmillaan niissä voi jopa yhden sävelen soittaminen olla todella hienoa asia kun se sävel tulee ihan sieltä soittajan omasta sydämestä.