Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Mikä erottaa vintagen ja antiikin? onko se niin, että antiikin ei tarvitse olla toimivaa eikä käyttökelpoista, vaan sitä tulkitaan ikäänkuin taideteoksena historiallisena jäännöksenä tms. ja vintage on kuitenkin lähtökohtaisesti käyttöesine? tarkoitan, että onko esine joka on irronnut alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan ja on löytänyt uuden käyttötarkoituksen taide-esineenä tai koriste-esineenä, antiikkia. Ja onko esine, jota edelleen käytetään alkuperäiseen tarkoitukseensa niin vintagea. Niinkö, että vanha kitara jolla edelleen soitetaan, on vintagea, mutta vaikkapa kivikautinen kannel päätyy museon vitriiniin katseltavaksi ja on siis antiikkia?
 
Toinen mieleen tullut mahdollisuus on, että antiikkiesineen arvo määrittyy siitä kuinka hyvin se edustaa omaa aikaansa ja kulttuuria noin niinkuin yleisemmin. Vinagen arvo määrittyy taas sillä, että kuinka hyvin se edustaa valmistajansa aikakautta..... tai siis kun se on vuosikertatuote, niin se edustaa valmistajansa kultakautta. Paitsi, että jostakin syystä ne ensimmäiset mallit ovat aina vintagena arvostetumpia (vaikkapa 50 luvun LesPaulit), vaikka ne eivät mitenkään voi edustaa parasta mitä valmistaja on tehnyt tai edes kultakautta yleisön suosion suhteen. LesPaulit tulivat joskus -70 tai -80 luvulla todella suosituiksi, mutta silti -50 luvun tuotanto on arvostetumpaa. Se ei voi merkitä muuta kuin, että harvinaisuus nousee vielä laatuakin tärkeämmäksi tekijäksi vintagearvoa määritellessä.
 
Ilmeisesti vintagessa on sellainen paradoksi, että silloin kun joku esine on suosiossa ja kysyntää piisaa ja se elää niinkuin elinkaarensa kultakautta, niin sen valmistusmäärät on niin suuria ettei siitä voi tulla vintagea. Tämän täytyy viitata siihen, että suosittujen tavaroiden esimellit eli ne kehitysversiot, jotka olivat ennen suurta kansansuosiota, ovat keräilymielessä niitä kiinnostavimpia.
 

 
Toisaalta kyllähän antiikkihuonekaluja käytetään edelleen alkuperäisessä tarkoituksessaaan.
 
Ja sitäpaitsi, kannel (kivikautisia ei kyllä ole jäljellä missään :D) joka on museossa ei ole antiikkia, se on museoesine :)
 
Valmistusmäärät eivät aina korreloi vintageuden mukaan, esim. jotain tiettyä kellomallia voi olla valmistettu suht. paljon ja se voi olla vintagea. Tietty tässä ei mitenkään määritellä, että mikä on "suuri" valmistusmäärä.

MadMatt: Mulla oli 1980-luvun alkupuolella tälläinen puoliakustinen Yamaha. Tunnistaako kukaan mallia, mahdollisesti 1970-luvun alusta?
 
https://dl.dropboxusercontent.com/u/5120828/jammu.jpg
 
Yamaha SA-50 on ainakin lähellä.
 
http://www.sharpenedflat.com/vintage-guitar/Yamaha-SA-50-0087

Laulava Kylätohtori: Wau, mitkä kokoelmat. Hienoja pelejä, mm. Firebirdit ja bassot, toki stratot ynnä muutkin. Läskibassokin löytyy, osaatkos soitella sillä?
 
En ole mikään virtuoosi kontran varressa muta perusbiisit menee.

BugBadWolf: Anttilasta noitakin sai.
 
Tämä on uutta tietoa, pitääkö todellakin paikkansa että Maya-sähkiksiä on joskus myyty Anttilassa?

mpekkanen: Sinä kysyit alkujaan, että " onko valtaosa vintagemarkkinoista huijausta?" Sitten olisi pitänyt kertoa tuon kyseisen Maya kitaran markkina-hinta/arvo maailmanlaajuisesti.
 
Vaikka ei olisikaan kyse tästä kitarasta, niin en tiedä ymmärrätkö miten älytön kysymys se on?
 
Kai mä lyön kohta pääni seinästä läpi, mut onhan se kohteliasta vastata viesteihin..
 
Useimmiten soitinlaitteille löytyy yleinen hintataso, joka tosin voi vaihdella hieman riippuen missä päin maapalloa mennään. Taisin käyttää huonohkoa sanaa "markkinahinta" hintatason sijaan, kun otit sen niin kirjaimellisesti.
 
Mut se, että todetaan myynti-ilmoituksen ylittävän huijauksen rajat perustuen pelkästään omaan mielipiteeseen / hinta-arvioon on mun mielestä väärin. Tiedän kyllä moniakin ihmisiä, jotka eivät yhdy vintage-soittimien hintatasoon, mut ei se sitä tarkota, että niiden myyminen sillä hintatasolla olisi huijausta. Tähän olisi ollut kiva saada se yleinen hintataso vertailuksi, jolloin kukin olisi voinut todeta kuinka lähellä / kaukana kyseinen hintapyyntö on.
 
mpekkanen: Minä voin kertoa omia kokemuksia Maya soittimista ja tuon tyylisistä kitaroista. Myöskin siis tuon aikakauden kitaroista, mutta vain omakohtaisen kokemuksen. En ole syyttänyt myyjää huijariksi, mutta itse en maksaisi tuollaista summaa. Siinä on ainakin minusta eroa...
 
Se sinun kokemus on sinun itsesi selvitettävä, jos et minun mielipidettäni usko. Se kuinka huijari tuon soittimen myyjä on, ei ole niinkään se asia. Olen vain kertonut, ettei kitara ole MINUSTA tuonkaan hinnan arvoinen. Se on siis minun kokemuksiin perustuva minun omakohtainen tieto. Sinun on hankittava omasi, mikäli koko kitara edes sinua kiinnostaa.
 
Mä en oo tainnut kertaakaan viitata ees sun mielipiteisiisi?

stratomaster: Hieno kitara- ja bassokokoelma kerrassaan! Minua ainakin kiinnostaisi kuulla hiukan noista. Mainitse nyt ainakin vintagepelit. Sopii mielestäni paljon paremmin tähän vintageketjuun kuin tuo jatkuva vääntö jostain Mayasta.
 
Noissa on maininta valmistusvuodesta (infokenttä). Voi ajatella että Gibsonit ja Fenderit 60-luvulta on vintagea, ehkä vuoteen 1975 jos haluaa venyttää, Musarit ennen vuotta 80, Tokai vuodelta 1985. Mulla on ollut vintagepelejä yli 40 vuosien varrella. Nuo on jäljellä. Siten joitakin vahvistimia siihen päälle.

Gary Enfield: Mikä malli se vanhemman oloinen martin on?
 
OM-42. Ei ole vanha vaan 2000-luvulta.

antnis: Toisaalta kyllähän antiikkihuonekaluja käytetään edelleen alkuperäisessä tarkoituksessaaan.
 
Ja sitäpaitsi, kannel (kivikautisia ei kyllä ole jäljellä missään :D) joka on museossa ei ole antiikkia, se on museoesine :)
 
Valmistusmäärät eivät aina korreloi vintageuden mukaan, esim. jotain tiettyä kellomallia voi olla valmistettu suht. paljon ja se voi olla vintagea. Tietty tässä ei mitenkään määritellä, että mikä on "suuri" valmistusmäärä.
 
No toisaalta tuo minun päättelyketju toimi ihan hyvin kunnes osoitit virheet ajattelussani :-). Tämä on keskustelua parhaimmillaan ja tästä minä pidän, näin sen pitää mennä :-D. Ihmetellään maailmaa yhdessä ja selvitellään keskustelemalla mitä asiat tarkoittaa. Ollaan kiitollisia siitä jos joku löytää aukkoja ajattelussa, koska tinkimätön rehellisyys ja avoimuus johtaa jonkin todemman jäljille. Jonkin jota ei yksin voisi löytää.
 
Ei kilpailla sillä kuka on oikeassa, vaan pyritään siihen että meidän kaikkien maailma on hiukan avoimempi keskusteltuamme :-).
 
Ei mulla vintagesta ollut enempää sanottavaa, mutta tää sun kommentti jotenkin sai minut niin iloiseksi, että oli pakko sanoa se ääneen. Niin ja noinhan se on kun sanoit.

hallu: ... Paitsi, että jostakin syystä ne ensimmäiset mallit ovat aina vintagena arvostetumpia (vaikkapa 50 luvun LesPaulit), vaikka ne eivät mitenkään voi edustaa parasta mitä valmistaja on tehnyt tai edes kultakautta yleisön suosion suhteen. LesPaulit tulivat joskus -70 tai -80 luvulla todella suosituiksi, mutta silti -50 luvun tuotanto on arvostetumpaa. Se ei voi merkitä muuta kuin, että harvinaisuus nousee vielä laatuakin tärkeämmäksi tekijäksi vintagearvoa määritellessä.
 
70-luvun Les Paulit on ihan eri materiaaleista, erilasilla mikeillä, raudoilla ja erilaisella konstruktiolla. Gibsonilla meni 40 vuotta ennen kuin palatiin samaan rakennustapaan CS R-sarjassa.

hallu: Mikä erottaa vintagen ja antiikin? onko se niin, että antiikin ei tarvitse olla toimivaa eikä käyttökelpoista, vaan sitä tulkitaan ikäänkuin taideteoksena historiallisena jäännöksenä tms. ja vintage on kuitenkin lähtökohtaisesti käyttöesine? tarkoitan, että onko esine joka on irronnut alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan ja on löytänyt uuden käyttötarkoituksen taide-esineenä tai koriste-esineenä, antiikkia. Ja onko esine, jota edelleen käytetään alkuperäiseen tarkoitukseensa niin vintagea. Niinkö, että vanha kitara jolla edelleen soitetaan, on vintagea, mutta vaikkapa kivikautinen kannel päätyy museon vitriiniin katseltavaksi ja on siis antiikkia?

Toinen mieleen tullut mahdollisuus on, että antiikkiesineen arvo määrittyy siitä kuinka hyvin se edustaa omaa aikaansa ja kulttuuria noin niinkuin yleisemmin. Vinagen arvo määrittyy taas sillä, että kuinka hyvin se edustaa valmistajansa aikakautta..... tai siis kun se on vuosikertatuote, niin se edustaa valmistajansa kultakautta. Paitsi, että jostakin syystä ne ensimmäiset mallit ovat aina vintagena arvostetumpia (vaikkapa 50 luvun LesPaulit), vaikka ne eivät mitenkään voi edustaa parasta mitä valmistaja on tehnyt tai edes kultakautta yleisön suosion suhteen. LesPaulit tulivat joskus -70 tai -80 luvulla todella suosituiksi, mutta silti -50 luvun tuotanto on arvostetumpaa. Se ei voi merkitä muuta kuin, että harvinaisuus nousee vielä laatuakin tärkeämmäksi tekijäksi vintagearvoa määritellessä.

Ilmeisesti vintagessa on sellainen paradoksi, että silloin kun joku esine on suosiossa ja kysyntää piisaa ja se elää niinkuin elinkaarensa kultakautta, niin sen valmistusmäärät on niin suuria ettei siitä voi tulla vintagea. Tämän täytyy viitata siihen, että suosittujen tavaroiden esimellit eli ne kehitysversiot, jotka olivat ennen suurta kansansuosiota, ovat keräilymielessä niitä kiinnostavimpia.
 
Juu ja ei. Mitäs jos lähdetään ihan niistä tavallisimmista, yleisimmin hyväksytyistä määritelmistä liikkeelle?
 
"Antiikin määritelmähän muuttuu jatkuvasti ajan kuluessa (toki vintagenkin). Nykyään koetaan, että yli sata vuotta vanha esine on jo antiikkia. Antiikkiesineen pitäisi pääsääntöisesti olla myös kulttuurihistoriallisesti arvokas ja harvinainen. Esimerkiksi monien keräämät vanhat Arabian astiat eivät aina ole antiikkia, ne ovat siis (vain) vanhoja esineitä. Samoin antiikkiesineet ovat pääasiallisesti ajalta, jolloin käsityöläiset tekivät ne alusta loppuun, eikä teollisella valmistuksella ollut vielä määräävää asemaa. Niinpä siis esim. yksikään sähkökitara ja/ tai vahvistin ei vielä ole antiikkia, mutta jotkut akustiset kitarat voivat sitä jo olla."
 
"Vintage -sana on taas tarkoittaa menneiden vuosikymmenten ensisijaisesti vaatteita ja esineitä. Aivan alun perin sitä käytettiin ainoastaan vuosikertaviineistä. Sittemmin Vintagesta on tullut käsite myös niin hifi-laitteissa kuin monessa muussakin menneen ajan tuotteistuksessa (veneet, autot, kirjat, soittimet ja musiikki jne.). Määritys vintage ilmenee jo muutaman kymmenen vuoden ikäisissä kulutustavaroissa. Yleensä se liittyy vanhojen tuotteiden keräilyyn tai käyttöesineisiin, tunnettuihin parempiin brändeihin ja merkkeihin, joiden tunnettavuus tai harvinaisuus on rinnastettavissa laadukkaisiin tuotteisiin, joiden tyyppimerkin tai mallin valmistus on lopetettu."
 
P.S. En millään jaksanut kahlata koko ketjua läpi. Jos joku oli postannut nämä määritelmät jo aiemmin, pyydän mitä nöyrimmin anteeksi. Eipä mulla muuta, jatkakaa kaikin mokomin.

hallu: Se SG oli mun ensirakkauteni, joskus vielä semmoisen ostan :-). Se on painava kun sinne on upotettu messinkiä sisälle, ei huonoa puuta vaan ihan suunniteltu juttu ;-).
 
Yamahan SG 2000 -SG 3000 mallit on neckthru, ja kyllä, niissä on tallan alla sustainblokki, ihan samanlainen tuossa mun Artistissa. Se oli muotia silloin. Yamahan SG:t (Jenkeissä SBG:t) on rungoltaan vähintäänkin kiinnostavia, siellä on vaahteraa laminoituna, ynnä mahonkia. Joskus julkistanu täällä poikkileikkauskuvan rungosta.
 
*snif*
Voisin tuost kuvassa olevasta Artististakin jottain sanoa, jos ketä kiinnostaa...

Kefiiri: Yamaha SA-50 on ainakin lähellä.
 
http://www.sharpenedflat.com/vintage-guitar/Yamaha-SA-50-0087
 
Katos vaan.. Näyttää tutulta ja tosiaan kampikin tuohon kuului. Tuo se on.... Näin M:net toimii. Näin nopeaan ja tarkkaan tunnistamiseen eivät muut voorumit pysty :)

BugBadWolf: Ihan tarpeeksi on kampetta, kiitos kysymästä.
 
Onko sinulla asiaa, vai pelkkiä merkityksettömiä irtokommentteja toinen toisen perässä?
 
Ei oikeestaan ole kauheasti asiaa, mut onko jotain kosketuspintaa otsikon aiheeseen vai pelkkää puskista huutelua?
 
Jos joku 150 euron ritsa ärsyttää niin vissiin aika nihkee meno kaikin puolin.

hollstro: Tässä mun nykyiset kepukat (ei ihan kaikki). Osa uudempaa tavaraa eikä vintagea.
Kitarat: https://goo.gl/photos/uc9T1UFoYKpuqg81A
Bassot: https://goo.gl/photos/VhPjZ1LJDjqsemEG9
 
Kerron mieluusti lisää heille joita kiinnostaa.
 
Hieno setti uutta ja vanhaa. Mitään mielipiteitä vanhojen ABR-1:ien nylon-tallapaloista, onko mitään vaikutusta saundiin ja tuntumaan?

hollstro: Noissa on maininta valmistusvuodesta (infokenttä). Voi ajatella että Gibsonit ja Fenderit 60-luvulta on vintagea, ehkä vuoteen 1975 jos haluaa venyttää, Musarit ennen vuotta 80, Tokai vuodelta 1985. Mulla on ollut vintagepelejä yli 40 vuosien varrella. Nuo on jäljellä. Siten joitakin vahvistimia siihen päälle.
 
Ok, jostain syystä nuo ei näy mun iPadissa kitaroiden osalta. Pitääpä katella ihan kunnon kompuutterilla

erty: Hieno setti uutta ja vanhaa. Mitään mielipiteitä vanhojen ABR-1:ien nylon-tallapaloista, onko mitään vaikutusta saundiin ja tuntumaan?
 
Kyllä se pehmentää saundia. Kaverilla lähes identtinen on 1962 SG johon vaihtoi messinkiset tallapalat ja se soi kirkkaammin ja pidemmällä sustainilla. Pidän tuostakin saundista ja jotenkin en raaski vaihtaa tallaa, vaikka mulla kyllä olisi sopiva AMB, paras TOM-talla johon olen tormännyt. Nylon-palat on myös Howard Roberts-Jazz-lootassa ja siihen ne sopii kuin nenä päähän hiottujen kielien kanssa.

Onpas hieno setti hollstrolla kyllä. Mistä johtuu nuo Firebirdien lapojen muutokset, vaikka molemmat on III-sarjaa?

*snif*
Voisin tuost kuvassa olevasta Artististakin jottain sanoa, jos ketä kiinnostaa...
 
Kerro ihmeessä Kettu!

hallu: No tämä ! kelpaisi kyllä :-)
 
Vähän paha vaan löytää, noita on 28 kpl tehty. 6 kpl 1980 ja 22 sitte -81.