Kitarat: kitarakamat ›

hollstro:
Pisimpien juttujen kirjoittajat ovat niitä joilla on vähiten todellista kokemusta asiasta.
 
Koskapa ilmeisesti minuun viittaat tällä, niin voi kertoa että noita kitaroita tehtiin koulussa useita. Koska kavereita olivat ja samassa bändissä myöhemmin, niin autoin kaikkia. Kiinnosti se toki muutenkin, vaikka en itse sellaista tehnytkään. Kaikkia yhdisti se, että tämän päivän määritelmän mukaan, kaula oli jostain Japanin vintage soittimesta(tai koko kitara oli Japanin vintagea) ja siihen tehtiin body itse. Muita osia ostettiin joko enemmän tai vähemmän ja osa otettiin kaulan lisäksi vanhasta. Silloin ei maalla ollut niin mahdollisuuksia valita, kun sellaista käytettyjen valikoimaan ei ollut kuin nykyään.
Tuo kaverin Maya muuten maksoi 1982 käytettynä 300 markkaa. Mikä oli aikamoinen summa silloin ja varsinkin kun nyt miettii, kuinka "hyvä" se oikeasti olikin.
Muutama soitin kyllä paranikin alkuperäisestä, mutta olipa niissä hommaakin ja meni sitä rahaa sitten niihin parempiin osiinkin.
Itse soittelin akustisella ja säästin suoraan uuten sellaiseen edulliseen stratocaster kopioon. Rahallisesti aika saman hintainen, kuin mitä monet kaverit maksoivat käytetystä+osista, kun tekivät loput itse. Laadussa ei ollut minun ja kavereiden soittimissa puoleen tai toiseen kovinkaan paljoa heittoa. 800 markan tienoilla oli minun kitara, mutta siihen en sitten vaihtanut enää mitään osia.
 
Itsellä on nyt 50-luvun National sähkökitara ja noita monenkinlaisia vintagekitaraksi mainittavia on tullut kyllä soitettua. Niihin en kyllä laske mitään 80-luvulla tehtyä, enkä uudempaa.
 
Tunnen kyllä pari kaveria jotka ovat tehneet noista surkeista japanin teleistä slidekitaroita. Tai soittavat slideä niillä, eivät ole niitä juurikaan modanneet...Juurikin tuollaisista malleista, joissa ei voi tallan intonaatiota säätää. Ovat kyllä saaneet ne ihan muutamilla kympeillä(markoilla) joskus tai jopa ilmaiseksi.

Kefiiri:...Alma Kassisen reinkarnaatio.
 
Hämmentävää...
 
Ainon siskon(?) uusintapainos siis? Kaikenlaisia reissueita on tullut vastaan vuosien varrella, mutta toistaiseksi en ihan tällaiseen ole vielä törmännyt.
 
Heavy relic?
 
E: Mitä tulee vahinkoihin, niin yksi menee vahingosta mutta useammman jono ei enää ihan niin helposti.

BugBadWolf: Hämmentävää...
 
Ainon siskon(?) uusintapainos siis? Kaikenlaisia reissueita on tullut vastaan vuosien varrella, mutta toistaiseksi en ihan tällaiseen ole vielä törmännyt.
 
Hah! Tiesin että hokaat tuon Aino-jutun :) Ihan nuorimmat välttämättä eivät. Olemme vintagea.

BugBadWolf: Surkeinta on katsella teidän uskovaisten vongahtelua aiheesta. Muutamat sellaiset eivät ole käsittäneet edes sitä, että olen suunnannut suurimman osan kritiikistäni nimenomaan vintagena myytävään suoranaiseen paskaan.
 
ON mahdollista, että hyvä vanha soitin on hyvä.
EI ole mahdollista että uutenakin paska vanha romu olisi vanhana hyvä.
ON HYVIN TODENNÄKÖISTÄ että suuri osa hyvistäkin soittimista hajoaa vanhetessaan.
 
Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää?
 
Se, minkä arvoinen se vanha vintageihme sitten oikeasti on, jääköön nyt tässä yhteydessä käsittelemättä.
 
Emmä tiä onks multa mennyt ohi ne konkreettiset esimerkit tästä paskasta, mut toki sitä paskaakin löytyy. Niin yksilöiden kuin mallienkin seasta. Soittimen tai soitinlaitteen hyvyyttä on vaan kauheen vaikee määritellä, kun on kyse mielipiteistä. Jos ottaa esimerkiks vanhat jenkkiläiset postimyyntikitarat, Harmony, Silvertone, Danelectro jne. niin toisten kirjoissa ne on niitä halpoja paskoja, kun taas toiset mieltää ne vintage-kitaroiksi. Sama homma siellä japanian päässä. Huonoo vintagekitaraa ei toki kannata ostaa, mut se onkin ostajan vastuulla. Kyllä se lapakatkennut '59 Bursti on mun kirjoissa vintagea vaikkei sillä pystykään sillä hetkellä soittamaan..

Kefiiri:...Olemme vintagea.
 
Jumalat! Olet oikeassa.
 
No kyllä minä toki soin uutta paremmin, mutta muutama nurkka alkaa olla jo vaihto-osien tarpeessa. Korkeintaan tulevaisuudessa (helvevetin komee) refin. Ei aitoa tavaraa ;D

Kommentti ertyn kirjoitukseen: Niin... vanhat Harmonyt ja Danot eivät ole huippukitaroita, mutta äreitä pelejä muuten. Suuri osa on mennyt kaatikselle, ja tallella olevien yksilöiden hinta nousee väistämättä.

erty:...Huonoo vintagekitaraa ei toki kannata ostaa, mut se onkin ostajan vastuulla..
 
Tämähän se minua huolettaakin. Ostaja ei aina tiedä, mitä oikeasti saa.
 
Esimerkki? https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1215932
 
Tämä on yksi sellainen kapine, joista olen nähnyt vieläkin poskettomampia hintapyyntöjä. Mielestäni muutama kymppi on oikein ja sekin vain jos haluaa uusia lapsuutensa traumat tuota pidellessä. Laite syntyi tavarataloissa myytäväksi lasten leluksi, joka kuitenkin toimii vähän niinkuin aito kitara. Ei ole montaa kuukautta, kun tuollaista kaupattiin kolmensadan, ellei isommankin rahan toivossa.
 
Tuo alkaa toki olla äärimmäinen esimerkki. Mutta nimenomaan tämän foorumin torilla lause "japaninvintagea halvalla" jonkun Hondon (juuri niin. Muistan liiankin hyvin tämän pikku yksityiskohdan) kohdalla ei ole vieras ilmiö. Ja jos kelaa koko kitaratorin läpi, löytää varmaan lisää hyviä esimerkkejä.
 
Kun se jää ostajan vastuulle, meidän vanhojen pierujen pitäisi yrittää huolehtia siitä, että emme tarjoile tietämättömille perättömän herkullista kuvaa kaiken vanhan erinomaisuudesta. Ne taaperot töllöttävät meitä niinkuin guruja konsanaan ja uskovat joka sanan halutessaan tulla hyväksytyiksi isojen poikien hiekkalaatikoille. Sitten kesätyöviisisatanen on pantu paskaan Mayaan/(lisää tähän oma vaihtoehtosi), sisällään poikanen ihmettelee että onkos tämä nyt oikein ja kohta on alahuuli lerpallaan.
 
Tuollainen mahdollisuus ärsyttää lievää voimakkaammin.

BugBadWolf: Tämähän se minua huolettaakin. Ostaja ei aina tiedä, mitä oikeasti saa.
 
Esimerkki? https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1215932
 
Tämä on yksi sellainen kapine, joista olen nähnyt vieläkin poskettomampia hintapyyntöjä. Mielestäni muutama kymppi on oikein ja sekin vain jos haluaa uusia lapsuutensa traumat tuota pidellessä. Laite syntyi tavarataloissa myytäväksi lasten leluksi, joka kuitenkin toimii vähän niinkuin aito kitara. Ei ole montaa kuukautta, kun tuollaista kaupattiin kolmensadan, ellei isommankin rahan toivossa.
 
Tuo alkaa toki olla äärimmäinen esimerkki. Mutta nimenomaan tämän foorumin torilla lause "japaninvintagea halvalla" jonkun Hondon (juuri niin. Muistan liiankin hyvin tämän pikku yksityiskohdan) kohdalla ei ole vieras ilmiö. Ja jos kelaa koko kitaratorin läpi, löytää varmaan lisää hyviä esimerkkejä.
 
Kun se jää ostajan vastuulle, meidän vanhojen pierujen pitäisi yrittää huolehtia siitä, että emme tarjoile tietämättömille perättömän herkullista kuvaa kaiken vanhan erinomaisuudesta. Ne taaperot töllöttävät meitä niinkuin guruja konsanaan ja uskovat joka sanan halutessaan tulla hyväksytyiksi isojen poikien hiekkalaatikoille. Sitten kesätyöviisisatanen on pantu paskaan Mayaan/(lisää tähän oma vaihtoehtosi), sisällään poikanen ihmettelee että onkos tämä nyt oikein ja kohta on alahuuli lerpallaan.
 
Tuollainen mahdollisuus ärsyttää lievää voimakkaammin.
 
Tossa myynti-ilmotuksessahan kerrotaan tasan millanen kitara on eikä siinä mainita edes taikasanaa "vintage" :-D Ja hintakaan ei päätä huimaa. Jos toi on sun mielestä huijausta niin huhhuh.. Ja eiks Hondojakin tehty joskus Tokain toimesta? Fox korjannee jos oon väärässä.
 
Näissä sun mainitsemissa "japskivintagehuijauksissa" liikkuu niin vähän rahaa et melkeen pistää naurattamaan toi sun tarinas. Ja etenkin kun ne on kaukana oikeista vintagehuijauksista. Ostajan velvollisuus on aina ottaa asioista selvää, niin uudemmissa kuin vanhemmissakin hankinnoissa. Olkoon vintagea tai ei. Jos menee yhdestä sanasta tai pelkästä hintapyynnöstä sekasin niin voi vaan katsoa peiliin. Jonkun jalanosan kautta oppii kuulemma parhaiten?

erty: Tossa myynti-ilmotuksessahan kerrotaan tasan millanen kitara on eikä siinä mainita edes taikasanaa "vintage" :-D Ja hintakaan ei päätä huimaa. Jos toi on sun mielestä huijausta niin huhhuh.. Ja eiks Hondojakin tehty joskus Tokain toimesta? Fox korjannee jos oon väärässä.
 
Et oo, olkoonkin että Hondo (ja Hondo II) on ihan koreanpoikien ja Jerry Freedin (jenkki siis) 1969 käyntiin polkaisema yhteiyritys, Freedin IMC ja aloitteleva Samickin tehdas, josta sitte yhdessä vaiheessa tuli maailman suurimman tuotantokapasiteetin omaava soitintehdas. Hondoista joitakin malleja, ja "ruuhkatyötä" tasattiin juur Japaninkin puolella, vaikka pääosa Hondoista olikin korealaista tekoa. Lisää sotkua vielä - Tokai USA jossain vaiheessa teki yhteistyötä niin IMC:n (Hondo) kuin sitten Kasuga Japanin kanssakin japsikitaroitten "maihinnousussa" Jenkkeihin 70-luvun alkupuolella..
 
Näissä sun mainitsemissa "japskivintagehuijauksissa" liikkuu niin vähän rahaa et melkeen pistää naurattamaan toi sun tarinas. Ja etenkin kun ne on kaukana oikeista vintagehuijauksista. Ostajan velvollisuus on aina ottaa asioista selvää, niin uudemmissa kuin vanhemmissakin hankinnoissa. Olkoon vintagea tai ei. Jos menee yhdestä sanasta tai pelkästä hintapyynnöstä sekasin niin voi vaan katsoa peiliin. Jonkun jalanosan kautta oppii kuulemma parhaiten?
 
Juurikin näi ikkään, turhaa ryhtyä kuppia kaatamaan ja leluja paiskomaan. Voihan olla että ihan tosissaan joku haluaa tuollasen ostaa sadalla viidelläkympillä oikeasti.. ja tosissaan tietää mitä on ostamassa, on voinut tuollasen omistaakin tuossa 60-luvun puolivälin jälestä. Se on sitä nostalkiaa, nääks.

hollstro:..Vanha kitara sen sijaan voi olla parempi soitin kuin uusi...
 
BugBadWolf: Nimenomaan voi. Se ei missään tapauksessa ole itsestään selvää, eikä kitara parane automaattisesti vanhenemalla.
 
Mielestäni hyvin ja tyhjentävästi sanottu "mojon" ohella tämän aiheen syvimmästä olemuksesta. Ja juu en ole omistanut yhtään vintage-soitinta. Luuttuni ovat pääsääntöisesti 10-20 vuotiaita eli eiköhän ne puut ja liimat ole jo sen kuivuneet ja asettuneet minkä ovat kuivuakseen ja asettuakseen, etenkin kun kyse on jo alkujaan muusta kuin jostain tusinasätöksistä. Omiani on pidetty hyvin jo ennen minua. En tiedä ovatko ne olleet uutena vähän parempia tai vähän huonompia kuin nyt, mutta en todellakaan usko, että ne ovat 30 vuoden päästä nykyistä parempia. Jos silloin vielä elän, niin eiköhän siinä jo ala repsottamaan bindaukset sekä kitaroissa että minussa... Voisin olettaa, että ainakin molemmat tulevat hauraammiksi. Uskon siis, että kitarat ja ihmiset ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan parhaimmillaan ehkä alle kaksikymppisinä - minkä jälkeen suunta on vain alaspäin (täytän itse kohta 45 v, toim. huom.). Ymmärrän vintage-hommien perusteluna mojon ja kaipuun wanhaan, mutta nämä muka rationaaliset perustelut vanhemmat paremmuudesta lähinnä huvittavat. Mulla on kohta 40-vuotias harrasteauto. Ei tulisi mieleenikään väittää, että se toimii paremmin, on luotettavampi ja jopa edustaa perempaa tekniikkaa kuin nykyautot. Ajelen sillä ihan puhtaasti nostalgiasyistä. On se hyvä autokin, mutta ei missään nimessä nykyautoja parempi.

Tällaisen juuri samanlaisen hardatail Hondo II stratocasterin toi kaveri minulle joskus "päivähoitoon".
http://arrmaddillass.deviantart.com/art/Hondo-II-Strat-Copy-360195568
Muuten samanlainen, mutta musta.
Kaveri ei itse soittanut, oli tuon joskus 80-luvulla saanut ja jäänyt nurkkiin pyörimään. Siinä oli "pieniä vikoja" ja sitä olisi saanut parannella, jos olisi ollut ylimääräisiä sopivia osia. Näyttäisi myös tuossa kuvan kitarassa olevan hieman uudemman oloiset virityskoneistot.
Tässä kitarassa oli hyvää tuo kaulaprofiili. Se ei ollut ohut, mitä ne nykyään ovat. Vaan kunnolla tuhti ja ihan mukavan tuntuinen. Nauhat olivat täysin loppu, virityskoneistot ja elektroniikka myös olivat mallia rikkinäiset. Satulakin olisi tarvinut vaihtoa ja eipä tuo päältä ladattava tallakaan 3-palaisena ollut ihan paras mahdollinen. Kaula oli ihan vaahteraa, mutta bodyn puusta en tiedä. Voi olla, ettei ollut edes ihan puuta vaan jotain muuta sahanpurupuristetta...
 
Eipä tuota sitten kannattanut alkaa laittamaan kuntoon, kun siihen olisi joutunut ihan kaikki laittamaan.
Jos näitä pulttikaulaisia Maya ja Hondo sekä Hondo II kitaroita pidetään hyvinä ja niitä suositellaan hyviksi vintage ostoksiksi, niin itse ainakin neuvoisin kokeilemaan ja miettimään tuota käytön tarvetta uudemman kerran. Vaikka soitin olisikin kunnossa, niin parempia saa uutena. Toki jos haluaa sen lapsuuden pahan mielen, jostain nostalgia syistä--->Niin sittenhän tällaisia kannattaa hankkia.
 
M.netti on muuten aika erikoinen kun joku kysyy hyvää ja halpaa soitinta, niin aina ehdotetaan Squier Classic Vibe teleä tai Yamahan Pasificaa. Telecasteria ehdotetaan myös sellaisellekin joka on ostamassa metallimusaan kitaraa...
Bassopuolella taas on presari ja jazzbasso vastauksia, vaikka kysyjä kysyisi jostain modernimmista peleistä.
Mallintavat eivät ole oikeita vahvistimia ja ilmeisesti oikeita ovat vain Bluetonen valmistamat putkivahvarit. Kemper voi olla joidenkin vastaus, mutta sillä on taas hintaakin aika reilusti jos kysyjä haluaa jonkun hyvän ja järkihintaisen käyttöpelin. Tokain kaikki kitarat ovat aina parempia kuin Gibsonin tekeleet.
Tällaisia yleistyksiä on tässä vuosien mittaan huomannut totuutena ja nyt ilmeisesti ovat nämä Maya, Columbus, Hondo ja Hondo II merkkiset kitarat myös varsin hyviä ostoksia...
Minusta olisi ihan oikesti hyvä, ettei näitä joku aloittelija lue totuutena. Koska ihan kaikki ei ole aina näin.
Maya merkkinen jazzbasso on itsellä ollut ja se oli 70-luvun peli. Se ei ollut ihan niin huono kuin tuo kirjoittamani pulttikaulainen Maya SG. Kuitenkin lähes kaikki edulliset jazzbassokopiot ovat aika samalla viivalla laadun kanssa, joita löytyy uutena kaupasta. En siis maksaisi ainakaan mitään vintage lisää tuosta, mutta tämä on vain oma ja ilmeisesti täysin väärä mielipide.

Jukka Häikiö: Sen verran tohon tonewoodiin, että en kyllä ymmärtänyt sitä paloa, mikä joillain oli kiistää asia, vaan eipä siinä mitään, ne on niitä "keskusteluita", joita on ihan turha jatkaa. Yleensä ottaen, jos jollain on laittaa omakohtainen kokemus pöytään, olen ihan korvana, mut jos se perustuu johonkin muuhun, ei paljon painoarvoa löydy, em. tapauksessa ois kiinnostanut tietää, montako keppiä tietäjillä on ollut ja minkälaisia/miten pitkältä ajalta. Ei enempää tonewoodista, mulla ainakaan.
 
Se oli kyllä nolo ketju. Apinat sovelsivat jotain yläasteen fysiikankaavoja tehden järkyttäviä yksinkertaistuksia ja kuvittelivat todistaneensa jotain tieteellisesti. :D
 
Voi herran ie, siinä oli kyllä melkoisia huipputiedemiehiä. :D

BugBadWolf: Hörönlörön hermanni. Vastasin vain ystävällisesti viestiisi, jossa ilmitoit hermojesi menneen kehnoon kuntoon. Ota soppaa, niin tokenet.
 
Minun ei tarvitse ostaa jokaista maailman "vintage"värkkiä tietääkseni niistä tarpeeksi. Olen nähnyt sitä vanhaa romua maailmalla ihan tarpeeksi.
 
Surkeinta on katsella teidän uskovaisten vongahtelua aiheesta. Muutamat sellaiset eivät ole käsittäneet edes sitä, että olen suunnannut suurimman osan kritiikistäni nimenomaan vintagena myytävään suoranaiseen paskaan.
 
ON mahdollista, että hyvä vanha soitin on hyvä.
EI ole mahdollista että uutenakin paska vanha romu olisi vanhana hyvä.
ON HYVIN TODENNÄKÖISTÄ että suuri osa hyvistäkin soittimista hajoaa vanhetessaan.
 
Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää?
 
Ai niin...
 
ON POMMINVARMAA, että nettikeskusteluissa irroitetaan tarkoituksellisesti sanoja ja lauseita asiayhteyksistään ja aletaan ulisemaan vain ulisemisen halusta.
 
Se, minkä arvoinen se vanha vintageihme sitten oikeasti on, jääköön nyt tässä yhteydessä käsittelemättä.
 
Vintagen määritelmään kuuluu, että se on hyvä. Eli se paska ei ole vintagea. Eikä se, että myyjä väittää sen olevan vintagea, tarkoita, että se on vintagea tai että sitä voisi oikeasti kutsua vintageksi.

Laulava Kylätohtori: Vintagen määritelmään kuuluu, että se on hyvä.
 
No määritteles nyt vielä että mikä on hyvä.

Jos on niin uuno että pitää vintagena kaikkea vanhaa niin omapahan on häppee.
 
Niin, oliko täällä jollakin jotain jota uskaltaa vintageksi mainostaa? Anyone? Tekstiä tulee niin helvetisti ja asiantuntijaa tuntuu riittävän, mut onko niitä kellään?

Ei vintagen tarvitse olla mitenkään erityisen laadukasta, riittää, että siinä on jotain erityistä, joka tekee siitä kiinnostavan. Sellaiset määritelmät kuin "paska" tai "romu" kertovat melkeinpä enemmän niiden käyttäjästä kuin kohteesta.

antnis: Ei vintagen tarvitse olla mitenkään erityisen laadukasta, riittää, että siinä on jotain erityistä, joka tekee siitä kiinnostavan. Sellaiset määritelmät kuin "paska" tai "romu" kertovat melkeinpä enemmän niiden käyttäjästä kuin kohteesta.
 
Niin... se, että paska ei ole vintagea, ei tarkoita automaattisesti että vain huippusoittimet olisivat sitä.

J.Hollström:
Niin, oliko täällä jollakin jotain jota uskaltaa vintageksi mainostaa? Anyone?
 
Mulla on kaksikin: Vintage Black ja Vintage Honey Burst ESP Eclipset ja ne on vieläpä hyviä :-)

mpekkanen: Jos näitä pulttikaulaisia Maya ja Hondo sekä Hondo II kitaroita pidetään hyvinä ja niitä suositellaan hyviksi vintage ostoksiksi, niin itse ainakin neuvoisin kokeilemaan ja miettimään tuota käytön tarvetta uudemman kerran. Vaikka soitin olisikin kunnossa, niin parempia saa uutena. Toki jos haluaa sen lapsuuden pahan mielen, jostain nostalgia syistä--->Niin sittenhän tällaisia kannattaa hankkia.
 
M.netti on muuten aika erikoinen kun joku kysyy hyvää ja halpaa soitinta, niin aina ehdotetaan Squier Classic Vibe teleä tai Yamahan Pasificaa. Telecasteria ehdotetaan myös sellaisellekin joka on ostamassa metallimusaan kitaraa...
Bassopuolella taas on presari ja jazzbasso vastauksia, vaikka kysyjä kysyisi jostain modernimmista peleistä.
Mallintavat eivät ole oikeita vahvistimia ja ilmeisesti oikeita ovat vain Bluetonen valmistamat putkivahvarit. Kemper voi olla joidenkin vastaus, mutta sillä on taas hintaakin aika reilusti jos kysyjä haluaa jonkun hyvän ja järkihintaisen käyttöpelin. Tokain kaikki kitarat ovat aina parempia kuin Gibsonin tekeleet.
Tällaisia yleistyksiä on tässä vuosien mittaan huomannut totuutena ja nyt ilmeisesti ovat nämä Maya, Columbus, Hondo ja Hondo II merkkiset kitarat myös varsin hyviä ostoksia...
Minusta olisi ihan oikesti hyvä, ettei näitä joku aloittelija lue totuutena. Koska ihan kaikki ei ole aina näin.
 
Ihan turhaan laitat sanoja muiden suuhun, ei noita Mayoja yms. ole tässä ylistetty kenenkään toimesta. Esimerkkinä ollut 150€ Maya on kitarana niin halpa ettei siltä hintansa puolesta voikaan olettaa juuri mitään. Kannattaa myös ite miettiä mitä kirjottaa marttyyrimaisesti totuuksina. Saattaa olla että se kesähessu hämääntyy enemmän sun teksteistä, kuin muista.