Kitarat: kitarakamat ›

fox:
Kyllä minä muutamaankin kertaan tuon lukeneena ymmärtäisin että jätettähän ne. Ihan kaikki kitarat. Kyllä minä kovasti mieleni pahoitin.. ;)
 
Jospa lukiset sen ihan kokonaan, niin huomaiset ehkä jotain muutakin. Ei silti, ei tarvitse.
Kyllä tuosta ymmärtää jos haluaa, että niitä hyviä kitaroita on tehty myös japanissakin. Jos lukee ajatuksella tuonkin tekstin ihan kokonaan, eikä irroita lauseita.
Itselläkin on ollut hyviä japanin soittimia, mutta nyt olikin kyse niistä jätekitaroista joita vintagena myydään. Siis niistä halvemmista Maya, Columbus jne. kitaroista joihin saisi vaihtaa ihan kaikki osat, että saisi hyvän.
Siitä tekstistä sen kyllä saa selville, mikäli niin haluaa.
 
Kaveri teki Mayan pulttikaulaisesta SG kitarasta 80-luvulla puukäsityötunnilla itselleen paremman sähkökitaran. Koska siinä oli talla mallia ei säädettävä, niin sen joutui hankkimaan uuden. Samoin mikit, koska olivat aivan huonot ja myös virityskoneistot. Mikkikytkimet olivat sellaiset liuku on/off, joten kaveri halusi nekin vaihtaa.
Kitarasta tuli koivubodynen hieman tavallista pienempi Explorer ja siihen sellainen todella tumma hieman punertava sunburst. Voisi sanoa, että aika hieno kitara ja varsinkin ensimmäiseksi tekeleeksi. Tallaan humbucker ja kaulaan yksikelainen, talla taisi olla joku Gotoh tai kuitenkin ihan laadukas sellainen. Ainoastaan kaula otettiin siitä vanhasta Maya kitarasta. Vaikka siihen vaihdettiin virityskoneistot, niin sen kaulan takia se kitara ei ollut ihan kauhean hyvä. Se oli kyllä käytössä useamman vuoden, mutta kaula oli jotenkin niin heppoinen että se taipui kuin olisi vibraa kääntänyt kun sillä soitti. Sitä ei saanut kuntoon, vaikka tallan hienosäätö olikin paremman tallan takia ihan hyvä. Myöskään satulasta se vireen heitto ei johtunut, vaan kaula oli tosiaan huono. Kitaraa kun kaveri alkoi tekemään, niin hän otti kaulan siksi vanhasta, koska ei olisi sitä osannut tehdä. Nuo muut osat myös maksoivat huomattavasti enemmän, mitä oli alkujaan luullut. Ehkä siihen olisi se kaulakin kannattanut ostaa, mutta parin vuoden soiton jälkeen hän möi sen pois ja osti ihan kokonaan uuden ja kunnollisen kitaran.
Tällaisia ihan samanlaisia Maya SG kitaroita olen nähnyt torilla ja kovempaan hintoihin kuin Gibsonin melody maker sarjan LP/SG/Explorer/Flying V kitaroita, joita on monesti saanut 250-300 euron hintaan käytettynä. Uusia on vieläkin Top Soundissa 399 oman gigbagin kanssa.
 
Jos tällaisien kitaroiden myymistä pitää (siis tuo Maya SG, esim.) vähintäänkin arvellutavana. Varsinkin kun myyjä liittää siihen ilmoitukseen sanat hyvä ja Japanilainen sekä vintage-->Niin minusta silloin on kyse lähinnä jätteestä, jonka kunnostaminen maksaa enemmän kuin palacasterin tekeminen ihan alusta pitäen. Noista kitaroista kun ei voi paljoakaan mitään osia ottaa, jos meinaa edes jotenkin hyvän soittimen saada. Myöskin silloin ollaan tuhottu tuo vintage soitin, mutta monesti sillä ei tee muutenkaan mitään.
Vintagenahan se kuitenkin myydään ja veikkaampa, että ihan kaikki ei noista kitaran ominaisuuksita pidä pelkästään positiivisina yllätyksinä. Voin olla toki väärässäkin...
 
Hyviä japanin kitaroita on kyllä, mutta varsinkin vanhempaan aikaan sieltä löytyy myös todella huonoja kitaroita. Ihan samaa tasoa kuin Neuvostoliittolaiset "vintage" kitarat. Varmasti on itärajan takanakin tehty ihan soitettavia ja hyviäkin soittimia aikoinaan ja varmast nykyäänkin, mutta sitä ei suuri osa ole ollut. Siis joskus vaikka 70-luvulla,vaikkapa.
Nykyään kun haaveillaan niistä hyvistä japanin vintage kitaroista, niin taitaa olla kuitenkin niin että ne paremmat soittimet löytyy nykyään ja vasta 80-luvulla Tokai, ESP, Fender esim. alkoivat tekemään kunnollisia soittimia. 80-lukua ennen oli kyllä ihan hyviäkin soittimia, mutta niiden huonojen määrä oli kyllä aikamoinen. Ei sellaista laatueroa ole ainakaan nykyään halvempien ja kalliimpien samanmerkkisien soittimien joukossa kuin silloin. Nykyään ei kaikki kiinankaan halvat soittimet ole niin huonoja kuin jotkut 70-luvun japanin vintaget.
 
Monelta merkiltä löytyi 70-luvulla mallistosta noita parin sentin paksuisia(tai paremminkin ohkaisia) telekopioita sellaisella tallalla(suoraan vielä laitettu), jota ei voi mitenkään säätä. Tuohon vielä ihan surkeat virityskoneistot ja mikit.
Tämän tyylisiä japanin kitaroita on muuten todella monella merkillä(80-lukua vanhemmissa kitaroissa) ja ikänsä puolesta kyllä varmaan olisivat jotain vintagea. Niillä ei vaan pysty oikeasti soittamaan ilman sellaista remonttia joka ei niihin kannata.
Tällaisista soittimista oli kysymys.